​Tähän kuulumistemme osioon yritämme kerätä tietoa, joka voi olla hyödyksi muille cruisereille tai cruising-elämää suunnitteleville. Tälläkin kertaa varusteiden hajoamisista riittää niin paljon kerrottavaa kuin jaksamme kirjoittaa. Toivottavasti ensi kuulumisiin saamme liitettyä muutakin asiaa kuin varusteiden hajoamisia.

1. Pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkin Rakensimme pentterin harmaavesisäiliön v.2007, koska kyllästyimme siihen, että aaltojen nostaessa veden pintaa lavuaarien viemärissä ilmanpaine avasi lavuaarin korkin esimerkiksi kesken tiskauksen. Nyt viemäri menee haarmaavesisäiliöön, ja pilssipumpun kytkimen ohjaama pumppu tyhjentää sen tarvittaessa. Asennuksen jälkeen kytkin on vaihdettu 9 kertaa, eikä yksikään kytkin ole kestänyt täyttä vuottakaan. Säiliön kapeuden vuoksi olemme käyttäneet Johnson pumpin ja Whalen elektronisia kytkimiä sekä kerran Rulen elohopeakytkintä, jossa on lyhyempi koho kuin nykyisessä mallissa. Tällä kertaa asensimme uuden mallisen Rule 35 kohokytkimen, jossa on jonkinlainen mikrokytkin eikä se sisällä elohopeaa. Sen koho on liian pitkä säiliöömme, mutta kun jalustasta sahattiin kiinnityskorvake pois ja kohon kärkeä lyhennettiin viilaamalla niin paljon kuin uskallettiin, saatiin se mahtumaan säiliöön. Rulen mukaan sen on testeissä todettu kestävän yli miljoona kytkentää. Tulevaisuus näyttää, kest  ääkö se Irenen olosuhteita. Meillä on samanlaiset kytkimet kahdessa pilssissä ja WC:n harmaavesisäiliössä, missä ne ovat toimineet keskimäärin 2-3 vuotta. Tietysti uuden asennusalustan teko ja kiinnitys ahtaan tarkistusluukun kautta otti kokonaisen työpäivän.

2. Aurinkopanelit
Jo edellisenä vuonna havaitsimme, että v. 2001 asennettujen isojen aurinkopaneliemme (5 kpl) teho on heikentynyt. Heikkeneminen on jatkunut edelleen, ja paljain silminkin on nähtävissä, että lasin ja piikiekon välissä oleva massa on alkanut tummua, yhdessä panelissa massa on lisäksi alkanut irrota lasista. Nyt tehosta on jäljellä noin 60%, joten panelit pitää uusia. Aurinkosähköintoilijoiden kannattaa huomata, että panelien käyttöikä on rajoitettu. Mitoiltaan samanlaisia paneleita ei tietenkään enää saa, joten  tiedossa on taas telineiden rakentelua moneksi päiväksi. Olemme koko ajan olleet niin kurjien Internet-yhteyksien varassa, että emme ole voineet täysin selvittää, mitä Tahitilta on saatavissa. Epäilemme, että riittävän kapeita paneleita ei ole, joten joudumme tilaamaan ne jostakin muualta. Se tulee viemään aikaa ja maahantuontimuodollisuudet tulevat aiheuttamaan vaivaa. Tilapäisratkaisuksi ostimme Papeetesta pieniä paneleja tulomatkalla.

3. Mastokaulus
Veneelle tullessamme näimme heti, että mastokaulus oli alkanut vuotaa. Meillä oli siinä tuplasukka, joista sisempi oli tehty lainapeitteestä ja ulompi kolmeen laminoidusta auringon suojakankaasta. Asensimme ne v. 2002, joten ne ovat kestäneet hyvin. Kun sukat poistettiin, sisempi lainapeitesukka oli kovettunut koppuraksi ja neopreenipäällys oli muuttunut jauhoksi. Ulompi sukkakin oli kovettunut ja alkanut hieman vuotaa. Sukat poistettuamme totesimme, että järeästä kudosvahvisteisesta kumiletkusta tehdyt mastokiilamme ovat kovettuneet ja hapertuneet. Tämä ei ollut yllätys, sillä niistä on purjehdittaessa tippunut mustaa kumijauhoa salonkiin jo parin vuoden ajan. Päätimme korvata kiilat valamalla täytteen maston ja kauluksen väliin 2-komponenttisesta polyuretaanista. Amerikassa myydään tähän tarkoitukseen Spartite nimellä settiä, joka sisältää valumuovin lisäksi muovailusavea muotin tekoon, sekoitusastiat ja -tikut sekä vinyylihansikkaat. Missään ei amerikkalaiseen tapaan kerro  ta, mitä tavaraa valumuovi on, mutta oletamme sen olevan polyuretaania. Kuten kuulumisissa kerroimme, saimme ystäviemme mukana Spartite setin ilman valumuovia. Valumuovia ei ole luokiteltu vaaralliseksi aineeksi, ja ystävämme aikovat esittää reklamaation lentoyhtiölleen. Saa nähdä, miten asia ratkeaa, Tahitilta tuskin löydämme 2-komponenttista polyuretaanivalumuovia. Sukat uusiessamme pakkasimme vanhat mastokiilat muovipusseihin, mikä on selvästi vähentänyt mustan jauhon varisemista mastokauluksesta. Sukkien uusiminen vei monta työpäivää, koska siihen liittyi useita työvaiheita ja aina välillä piti odottaa Sikaflex-saumojen kovettumista.

4. WC-välikön pilssipumpun kytkinpaneli
Kuten kuulumisissa kerroimme, WC-välikön pilssipumpun kytkinpaneli alkoi omia aikojaan kuumentua ja savuta. Sen vipukytkimen sisäkalut olivat luhistuneet korroosioon ja pumppu kävi jatkuvasti kytkimen asennosta huolimatta. Kytkinpaneli uusittiin noin 7 vuotta sitten, ja silloin kaikki kontaktit suojattiin tarkoin Liquid Electrical Tapella (LET). Kytkimen vipu oli kuitenkin liian pitkä, eikä meillä ollut siihen sopivaa suojakumituttia. Ilmeisesti siitä kostea meri-ilma oli päässyt kytkimen sisään ja aiheuttanut korroosion, merivettä ei sinne ole koskaan päässyt. Olemme olleet tarkkoja siinä, että kaikki kontaktit ja kytkentäruuvit joko suojataan LET:llä tai asennetaan tiiviiseen kytkentäboksiin, joita taitaa olla kymmeniä pitkin venettä. Meillä oli varapaneli, mutta se piti ensin valaa suojamuoviin, koska Rule ei välitä kosteussuojauksesta tuon taivaallista.  

Nykyiseltäkin ankkuripaikaltamme näemme, kuinka aallot heittävät hienoa merivesisumua ilmaan osuessaan koralliriuttaan. Se kulkeutuu tuulen mukana kaikkialle tuhoten moderniin elämäntapaan liittyvät härvelit. Kulutuselektroniikka on täällä erityisen lyhytikäistä, koska sitä ei ole suojattu senkään vertaa kuin vene-elektroniikkaa. Hyvä osoitus tästä on se, että Apataki Carenagessa pyykkikone on jouduttu uusimaan kahden vuoden välein. Apatakilla Pauline esitteli ylpeänä uutta pyykkikonettaan, jossa on muovikuori eikä juuri mitään automatiikkaa. Se voi olla pitkäikäisempi, koska automatiikka edellyttää elektroniikkaa. Perinteistä polynesialaista korroosio ei haitannut, hänellä ei ollut sähköä eikä paljon metalliesineitäkään. 

5. Mantookitolppien juuret
Yritys pysäyttää alumiiniseen varvaslistan korroosio mantookitolppien ja muiden varvaslistaan kiinnitetyjen tolppien juurissa oli työläs operaatio, joka on selostettu lokikirjan otteessa. Tolppia on 18 kpl, ja jokainen vaati pari työtuntia. Tulevaisuus näyttää, pysyykö käyttämämme epoksiputty kiinni alumiinissa, mikä on edellytys korjauksen onnistumiselle. Juuret täytyy vielä maalata epoksin suojaamiseksi auringolta.

Toinen paikka mikä vaatii jatkuvaa huolenpitoa on Lofrans ankkurivinssi. Siinä alumiininen vinssirumpu on erotettu pronssisesta ketjupyörästä muovilevyllä. Kun pronssin ja alumiinin väliin kertyy likaa ja suolaa, alkaa vinssirummun voimakas korroosio. Meidän vinssimme rumpuun ehti syöpyä reikä ennen kuin oivalsimme, että vinssi pitää purkaa ja putsata vähintään kerran vuodessa.

6. Yövalon korjaus
Meillä on veneen sisällä himmeä yövalaistus, ettei vahdin pimeänäkö menisi hänen käydessään veneen sisällä. Se ei toiminut, ja poikki hapettunutta johtoa piti etsiä pitkään, sillä johto mutkailee panelien takana eikä ole helposti käsillä. Lopulta vika löytyi helposti käsillä olevasta paikasta miinuspuolen kytkentäkiskolta erittäin hyvin LET:llä suojatun kaapelikengän juuresta. Päällisin puolin tarkasteltuna ei olisi millään voinut uskoa, että eristeen sisällä onkin kuparin sijasta vihreää jauhoa. Tarinan opetus on siinä, että vikaa etsiessä pitää edetä systemaattisesti eikä mennä vain todennäköisimmältä tuntuvan vaihtoehdon perässä.

7. Tuuligeneraattorin mastoputken halkeama Havaitsimme halkeaman tuuligeneraattorin mastoputkessa jo alkuvuodesta 2016, mutta sen korjaaminen hitsaamalla Marquesasilla ei ollut mahdollista. Halkeaman päihin porattiin pienet reiät sen etenemisen pysäyttämiseksi, ja masto tuettiin spektraköydestä tehdyllä haruksella. Nyt näyttää siltä, että Tahitiltakin on vaikea löytää paikkaa, missä hitsarin ja TIG-koneen saisi veneelle. Onneksi halkeama ei ole edennyt viimeisen vuoden aikana.

8. Pakoputken vuoto
Moottoria koekäytettäessä viime huhtikuussa veneeseen tuli pakokaasun hajua. Syyksi osoittautui puhki ruostunut kohta pakoputkessa heti pakosarjan jälkeen. Onneksi reikä on pakoputken kuivassa osassa, joten se voitiin toistaiseksi paikata letkuklemmarilla ja suikaleella palonkestävää tiivistelevyä. Ajan mittaan sekin pitää korjata hitsaamalla.

9. Hellan uunin luukun saranat
Vuosi sitten uunin luukusta putosi pari haljennutta puslaa ja luukku tuli vaikeaksi avata ja sulkea. Puslan palat otettiin mukaan Suomeen malliksi uusia varten. Siellä emme kuitenkaan löytäneet niitä mistään, joten varaosiakaan ei voinut tehdä. Yritämme toimia järjestelmällisesti, mutta näyttää siltä, että mikään määrä kykymme ulottuvissa olevaa järjestelmällisyyttä ei riitä.

Eeva ja Tapio

Vaipaee, Ua Huka 4.4.2016
 
Tähän kuulumistemme osaan pyrimme kokoamaan tietoja, joista voi olla hyötyä muille cruising-elämää viettäville tai sitä suunnitteleville.
 
1. Perälippu
Olemme pitäneet periaatteenamme kantaa aina ehjää Suomen lippua Irenen lipputangossa. Pitkillä ylityksillä laitamme sen kuitenkin tuppeen lippua säästääksemme. Periaatteen noudattaminen on kuitenkin käynyt vaikeaksi nykyisten lippujen lyhyen kestoiän vuoksi. Entisaikaan lippu kesti vuoden, mutta nykyisten lippujen  takaliikki alkaa rispaantua kahdessa kuukaudessa. Tämä koskee ainakin Helsingin lipputehtaan ja Bilteman myymiä lippuja. Suomessa käydessämme ostammekin yleensä ainakin puoli tusinaa perälippua kerralla.
 
Lipun käyttöikää voi jatkaa lyhentämällä sitä ja ompelemalla takaliikki uudelleen. Helsingin lipputehtaan lipuissa on oikeat mittasuhteet ja lyhentämisen voi tehdä vain kerran, muuten lipusta tulee aivan väärän muotoinen. Biltemasta ostamissamme jossain halpamaassa valmistetuissa lipuissa takaosa on selvästi liian pitkä. Niiden mittasuhteet ovat oikeat vasta kun ne on kerran lyhennetty. Siten ne voidaan korjata kahdesti.
 
Tätä kirjoitettaessa uudet ja korjattavissa olevat liput on veneeltä loppu. Tosin Eeva on aikaisemmin tehnyt useita kokonaan uusia lippuja ja uusinut rispaantuneita paneleja, mutta se on kohtuuttoman työlästä. Nyt on käytössä hätävarana pidetty vanha Finlaysonin valmistama ja kerran lyhennetty perälippu. Se on tehty kevyestä kankaasta ja liehunut tangossa jo puoli vuotta eikä osoita rispaantumisen merkkejä. Nykyisten lippujen lyhytikäisyys on ilmeisesti syynä siihen, että nykyään varsin monet cruising-veneet eivät käytä kansallisuuslippua lainkaan.
 
2. Ankkuriketju
Irenen ensimmäinen ankkuriketju vuodelta 1975 vaihdettiin v. 1988. Ketju oli hyväkuntoinen, mutta se piti uusia, koska silloin veneeseen asennettiin ankkurivinssi ja ketjulenkin piti sopia vinssin ketjupyörälle. Seuraavan kerran ketju uusittiin ruostumisen takia v. 2003 oltuaan käytössä 11 vuotta (Irene oli välillä muutaman vuoden maissa Trinidadilla ison rempan vuoksi). Se ketju vaihdettiin ruostumisen vuoksi v. 2011 kymmenen vuoden käytön jälkeen. Nykyinen ketjumme on 5 vuotta vanha ja siitäkin vene on ollut maissa 2 vuotta. Nyt ketjusta tippuu runsaasti tummanruskeaa ruostevettä kannelle joka kerta ankkuria nostettaessa ja lenkkien ohentumisen vuoksi ne ovat pidentyneet eivätkä enää sovi vinssin ketjupyörälle 18 ja 25 m välillä. Ketjun vetolujuuskin on varmasti huomattavasti alentunut. Sen vuoksi keulakantemme etuosa on ikävän ruskea, sillä ruostetahrat eivät lähde gelcoatista tavallisilla pesuaineilla. Ainoa tuntemamme keino niiden poistamiseen on happopesu joko oksaaliha  polla tai fosforihapolla. Nykyinen ketjumme menee vaihtoon heti ensimmäisessä mahdollisessa tilaisuudessa.
 
Nykyisten DIN766 normin mukaisten ketjujen vetolujuus on lähes kaksinkertainen vanhan ajan ketjuihin verrattuna lujemman terässeoksen ansiosta, mutta galvanointi on hyvin ohut. Naapuriveneemme puolitoista vuotta vanha ketju Apatakilla ruostui käyttökelvottomaksi möykyksi ketjulokerossa, kun sitä ei ollut pesty makealla vedellä ennen veneen jättöä säilytykseen syklonikauden ajaksi. Veneen säilytyshuollon yhteydessä laskemme ketjun maahan, huuhdomme sen makealla vedellä ja annamme kuivua hyvin ennen nostoa takaisin ketjupilssiin. Lopuksi peitämme ankkurivinssin säilytyspeitolla estääksemme sadeveden tippumisen ketjupilssiin. Monet veneet, joissa sadeveden tippuminen ketjulokeroon on vaikea estää, ripustavat ketjun väljästi vaakasuoralle lankulle veneen keulan alle irti maasta säilytyksen ajaksi.
 
Vaihto ruostumatumattomasta teräksestä tehtyyn ketjuun tietysti vapauttaisi meidät ruostetahroista, mutta korroosio etenee siinäkin eikä sitä ole helppo havaita. Galvanoidun ketjun korroosio kyllä näkyy ja tuntuu paljon ennen kuin ketju käy epäluotettavaksi. Kokemuksemme ruostumattomasta teräksestä ovat sen verran negatiiviset, että ankkuriketjun materiaaliksi emme sitä kelpuuta.
 
Nykyisen ketjumme ostimme Micheliltä Tahiti Yacht Accessoiresta. Michel on itsekin cruiseri, joka asuu edelleen veneessään Marina Tainan edustalla Tahitilla. Hän on erittäin asiantunteva ja myy vain hyvälaatuisia tuotteita. Michel kertoi, että kiinalaiset tulivat markkinoille myymällä halvalla ohuelti galvanoitua ketjua. Muut valmistajat seurasivat perässä, joten parempaa laatua ei nyt ole saatavissa. Nykyinen ketjumme on valmistettu Ranskassa.
 
3. Sadeveden keräysjärjestelmä
Nyt on kulunut 5 kk siitä kun viimeksi käytimme vesikonettamme, emmekä koko tänä aikana ole hakeneet makeaa vettä rannalta. Se on säästänyt meiltä paljon sähköä, josta puolestaan on ollut jatkuva pula. Olemme saaneet sadeveden keräysjärjestelmästämme paljon enemmän vettä kuin olemme tarvinneet, vaikka olemme pesseet pyykkiä ja käyttäneet makeaa vettä muutenkin tuhlailevasti. Keräysjärjestelmä on yksinkertainen, aurinkokatokselle satanut vesi ohjataan letkuihin ja kahteen 25 litran kansikansteriin ja sama tehdään biminille sataneelle vedelle. Kanisterit tyhjennetään lappoletkulla vesitankkeihin silloin kun tankeissa on tilaa, ja niistä otetaan suoraan suihku- ja pyykkivedet. Kannelta tulevaan vesitankkien täyttöletkuun olemme asentaneet samanlaisen filtterin kuin vesikoneemme meriveden syötössä on. Käytämme siinä 20 mikrometrin suodatinpatruunaa, joka poistaa sadeveden mukana mahdollisesti tulleet pienet roskat. Patruunan vaihdamme pari kertaa vuodessa.
 
Järjestelmä on nyt ollut käytössä 15 vuotta, eikä koko tänä aikana vesitankkien pohjalle ole kertynyt sakkaa. Kuivanakin kautena tropiikissa sataa sen verran, että saamme 60-70% tarvitsemastamme makeasta vedestä sadevettä keräämällä, loput teemme vesikoneella. Sadekauden aikana vesikonetta ei tarvita. Makean veden kulutuksemme on noin 40 l/päivä, jonka voimme vähentää kymmeneen litraan/päivä jos on tarvis. Jos vesikonetta ei käytetä, se pitää huuhtoa makealla vedellä 10 päivän välein. Meillä huuhteluun kuluu noin 10 l vettä, ja se käy helposti veneen oman makeavesipumpun avulla avaamalla huuhteluvesiventtiili noin minuutin ajaksi. Meistä on käsittämätöntä, että vain harvassa veneessä hyödynnetään sadevettä. Sen sijaan veneilijät ovat valmiita rahtaamaan kanistereilla vettä rannalta tai lähtemään Marquesasin sameavetisistä ankkuripaikoista ulos merelle vain tekemään vettä vesikoneella, kun vettä on saatavissa ilmaiseksi kotiin kannettuna taivaalta.
 
Tuamotulla kaikki maista saatavissa oleva juomavesi on paikallisten talojen katoilta kerättyä sadevettä. Kuivana kautena heillä on itselläänkin siitä ajoittain pulaa, ja olemme joitakin kertoja vieneet vesikoneellamme tehtyä juomavettä rannalle paikallisille ihmisille.

4. Jatkoa aikaisempaan Soudal/Sikaflex kittipohdiskeluun Kuten edellisten kuulumisten P.P.P. osassa kerroimme levitimme viime toukokuussa jollan pohjaan sisäpuolelle leveät raidat Sikaflex 290DC:tä, koska aurinko oli syönyt pohjakankaan yläpinnan pohjalautojen väleistä ja sen seurauksena pohjakankaan alapinnan pinnoite oli alkanut delaminoitua niiltä kohdin. Sikaflex 290DC levisi hyvin tasaiseksi ja sileäksi kerrokseksi ja lopputulos oli varsin siisti. Myös pohjan alapinnan delaminoituminen pysähtyi siihen paikkaan.
 
Niinpä pettymyksemme oli suuri, kun maaliskuussa Taiohaessa nostettuamme tavarat kaupassa käynnin jälkeen veneeseen kannelle ja salongin sohvalle ilmestyi mustia vaikeasti puhdistettavia tahroja. Syynä oli repun pohjaan jollan sisäpohjasta tarttunut takaisin juoksevaan muotoon muuttunut Sikaflex 290DC. Toistaiseksi vasta kaksi lapsen kämmenen kokoista aluetta on pehmennyt mustaksi mönjäksi, mutta nyt meiltä alkavat konstit loppua emmekä tiedä miten ne korjaamme.
 
Myös vuosi sitten kannen Soudal-saumojen uv-suojaksi levitetty Sikaflex 290DC kerros on ohentunut ja siitä leviää hienoa mustaa jauhoa. Kittaukset pitäisi uusia ennen kuin jätämme veneen säilytykseen ja lähdemme käymään Suomessa. Siihen tarvitsemme kuitenkin kittiä ja rauhallisen ankkuripaikan, ja ne löytyvät vasta Apatakilta. Joudumme siellä varaamaan runsaasti aikaa veneen säilytysvalmisteluihin.
 
Toistaisen kokemuksemme mukaan kelvollista kittiä emme ole vielä käsiimme saaneet. Sikaflex 290DC näyttää kuitenkin olevan vähemmän huono kuin muut käyttämämme tuotteet.

Korjaus mainittuun havaintoon Sikaflex 290DC: pehmenemisestä:
Jollan sisäpohjaan vuosi sitten laittamamme Sikaflex 290DC kerroksen alle jäi joitakin laiskuja Soudal High Tackia, jotka silloin olivat hyvässä kunnossa ja vaikeat poistaa. Nyt ne ovat muuttuneet takaisin juoksevaan muotoon ja niiden päälle laitettu Sikaflex 290DC jäi ohueksi kerrokseksi tahraavan  massan päälle. Kun siihen laittoi painavan repun, Sikaflex kerros repesi ja repun pohja tahriintui. Siten havaintomme Sikaflex 290DC:n pehmenemisestä muiden polyuretaanien ja MS-polymeerien tapaan oli virheellinen.

5. Jatkoa pilssipumpun kytkimiin
Irenellä pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkin on ollut jatkuva riesa. On se kumma, että niin yksinkertaista venevarustetta kuin kunnollinen pilssipumpun kytkin emme ole saaneet käsiimme. Pumppu käynnistetään noin 6 kertaa vuorokaudessa. Rule 35 elohopeakytkin kesti siinä 7 kk. Rulen nykyinen malli, joka on valmistajan mukaan testeissä kestänyt satoja tuhansia kytkentöjä, on liian pitkä säiliöömme. Sellainen on kuitenkin meillä käytössä WC:n lavuaarin harmaavesisäiliössä. Siellä se kesti 26 kk, eli noin 1200 kytkentäoperaatiota. Se vastaisi 7 kk käyttöä pentterin harmaavesisäiliössä. Harmaavesisäiliöiden pumppujen ottama virta on noin viidesosa kytkinten spesifikaatioiden mukaisesta maksimivirrasta.
 
Meillä on ollut 6 kpl Johnson Pump Ultima eletronisia kytkimiä pentterin harmaavesisäiliössä, ja niiden käyttöikä on ollut keskimäärin 4 1/2 kuukautta. Vähän alle vuosi sitten asensimme Johnson Pump Ultima kytkimen tilalle Whalen elektronisen kytkimen. Se kesti 11 kk käyttöä, mutta ei toiminut kunnolla missään vaiheessa. Kytkin on liian herkkä merivesipisaroille. Jos tiskin yhteydessä käytetään merivettä, pumppu käynnistyy normaalisti, mutta ei pysähdy lainkaan säiliön tyhjentyessä vaan pumppu pitää pysäyttää manuaalisesti. Whalen kytkin vaihdettiin samanlaiseen maaliskuun lopussa 2016. Elektronisten kytkinten 3 vuoden takuuaika ei meitä paljon ilahduta, sillä kytkimen vaihto on kelju operaatio.

6. Moottorin merivesipumpun impelleri
Meillä oli pitkään moottorin ylikuumenemisongelmia Nuku Hivalla. Niihin oli useita syitä, kuten raakku- ja ruohokasvusto potkurissa, merivesipumpun impellerin yhden siiven puuttuminen, lämmönvaihtimen tukkoisuus ja 32 astetta lämmin merivesi. Muut olemme nyt korjanneet, mutta meriveden lämpötilalle emme ole tehneet mitään.
 
Vaihdoimme merivesipumpun impellerin ennen vesille laskua vuosi sitten. Se impelleri kesti 75 moottorituntia. Edellisen impellerin siipiin tuli murtumia 42 ajotunnin jälkeen ja sitä edellinen kesti 96 moottorituntia. Aikaisemmin impellerit ovat kestäneet 200-300 ajotuntia. Olemme yleensä pitäneet varaosissamme 2-3 impelleriä, mutta nyt ovat ehjät impellerit loppu. Ilmeisesti säilytys tropiikin lämpötilassa haurastuttaa impellerin kumimateriaalia, joten ison varaston pitämisestä ei ole hyötyä.
 
7. Kaikuluotainanturit
Irenellä on ollut läpiasennettu muovinen kaikuluotaimen anturi alusta lähtien eli yli 40 vuotta. Niitä on jouduttu vaihtamaan noin 5-10 vuoden välein kun niiden sisään on tunkeutunut merivettä. Viimeiset 15 vuotta muovirunkoinen anturi on ollut kytketty istumalaatikon kaikuluotaimeen. Uusimme anturin heinäkuussa 2011 ja seuraavan kerran syyskuussa 2014. Kryssiessämme varsin kovassa kelissä Hakateasta Taiohaeen maaliskuun lopulla 2016 anturi toimi lähtiessämme mutta ei enää ankkuroitaessa Taiohaessa. Siinä vaiheessa vain yksi Irenen kolmesta kaikuluotaimesta toimi. Yhdestä kaikuluotaimesta katosi nimittäin näyttö lopullisesti jo puoli vuotta sitten. Irenellä on neljä kaikuluotainanturia, ja istumalaatikon kaikuluotainkin saatiin toimimaan kun siihen kytkettiin vara-anturi.
 
Muovirunkoinen anturimme pitäisi korvata pronssirunkoisella. Se ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen toimenpide, koska anturi on asennettu hyvin paksuun lasikuituun veneen keskilinjalle. Harkittavaksi vielä jäi, pitäisikö anturi taas korvata samanlaisella vai laminoida reikä umpeen ja tehdä uusi reikä pronssirunkoista varten muualle.

8. Yhteenveto
Viime vuosikymmenellä Karibian cruisereiden Grand Old Man Donald Street sai lempinimen Mr. Squeky, koska hänellä oli aina valittamista nykyajan  veneilytavoista ja venevarusteista. Tähän P.P.P. osaan emme keksineet juurikaan positiivisia aiheita, joten näyttää siltä, että meistä on tulossa 2010-luvun Mr. ja Mrs. Squeky.
 
Tapio ja Eeva Hämäläinen
s/y Irene

P.P.P. loka-joulukuussa 2015

1. Polttoaineletkujen vuodot
Heinä-syyskuun kuulumisissa kerroimme filtterin ja injektiopumpun välisen polttoaineletkun vuodosta, ja sama tapahtui siirtopumpun ja filtterin väliselle letkulle ollessamme lähdössä Fatu Hivalta. Harmiksemme meillä oli varaletkua vain toiseen näistä, sekin samaa epäluotettavaksi osoittautunutta muoviletkua. Irenen moottorin sisäiset polttoaineletkut uusittiin ison rempan yhteydessä Trinidadilla v. 2001. Letkuun on painettu merkintä PVC/EEC fuel hose. Letku on kolmekerroksinen. Sisimpänä on melko kovalta tuntuva muovi, jonka päällä on kuituvahviste, ja uloin kerros on pehmeää muovia. Molemmat letkuvuodot syntyivät muutaman sentin päähän letkukarasta. Sisäkerros näyttää haljenneen, mikä on päästänyt polttoöljyn kuitukerrokseen. Sieltä se on edelleen etsiytynyt johonkin heikkoon kohtaan pehmeässä ulkokerroksessa, johon on syntynyt repeämä. Moottorin muut polttoaineletkut ovat kumia, ja niissä ei ole ollut mitään ongelmia. Tulemme uusimaan kaikki muoviletkut heti kun saamme hank  ittua 10 mm:n kumista polttoaineletkua.
 
2. VHF-antennit
Irenellä on erilliset VHF-antennit radiopuhelimelle ja AIS:lle. AIS-antenni lisättiin v. 2006 AIS-vastaanottimen asennuksen yhteydessä. Vastaanottimen mukana tuli Banten-merkkinen antenni, jonka ferrule (antennin juuressa oleva impedanssimuunnin) on muovikuorinen. Se kesti 2 v, sen jälkeen muovikuori halkeili ja sisältä valui ruosteista vettä. Antenni vaihdettiin samanlaiseen, koska Tahitilta ei muutakaan ollut saatavissa, ja antenni on liian pitkä matkalaukussa kuljetettavaksi Suomesta. Ferrulen saumoihin laitettiin silloin Sikaflexiä, mutta sekin antenni kesti vain 2 v. Vuonna 2011 tilasimme venetarvikkeita West Marinesta USA:sta, ja niiden mukana saimme Shakespeare 4200 VHF-antennin, jossa on rosterikuorinen ferrule. Hintakin oli Banteniin verrattuna kaksinkertainen. Se olikin parempi antenni, sillä se kesti 4 v. Haolla tehty mittaus yleismittarilla näytti muutaman sadan millivoltin tasajännitettä antennin liittimessä, mikä viittaa kosteuden pääsyyn impedanssimuuntimeen. A  ntenni korvattiin toisella rosterikuorisella ferrulella varustetulla antennilla, jonka ferrule päällystettiin kokonaan Sikaflex 290DC:llä. Saa nähdä, kauanko se kestää.
 
Todettakoon tässä yhteydessä, että v. 1991 maston toppiin asentamamme VHF-radiopuhelimen antenni toimii edelleen moitteettomasti. Impedanssimuuntimet valetaan tietysti muovin sisään. En ole sahannut auki VHF-antenneja, mutta epäilen, että nykyisin käytetään valumuovia, joka ajan mittaan päästää kosteuden lävitseen. Näin on meillä käynyt ainakin VDO:n vesitankkiantureille ja elektronisille pilssipumppun kytkimille. Joka tapauksessa uutta antennia asennettaessa kannattaa yleismittarilla mitata ja merkitä muistiin sen vastusarvot, se helpottaa paljon vian etsintää jos myöhemmin tulee ongelmia. Kokemuksemme perusteella pidämme aina uutta VHF-antennia varaosissa.
 
3. Kengät
Muistellessamme menneitä vuosia tuntuu siltä, että ainakin joka toinen maastoretkemme on katkennut kenkien hajoamiseen. Veneellä emme käytä jalkineita, ja rannalle mennessämme riittävät yksinkertaiset sandaalit tai crocsit. Sandaalejakin joutuu liimailemaan uudestaan vähän väliä. Valitettavasti näyttää siltä, että kaikki maastokävelyyn soveltuvat lenkkikengät kootaan nykyisin kontaktiliimalla. Kontaktiliima ei kestä tropiikin lämpötiloissa kengissä eikä missään muuallakaan. Ilmastoiduissa kenkäkaupoissa kengät varmaan säilyvätkin.
 
Fatu Hivalla molempien kävelykengät hajosivat. Tapio oli ottanut mukaan Sievin Jalkineen tekemät mielikenkänsä ja Eevalla oli 2 vuotta vanhat lähes käyttämättömät lenkkikengät. Sievin jalkineen kenkien kenkäosassa ei ollut vikaa, mutta pohjan materiaali oli hajonnut jauhoksi 7 kk:n säilytyksen aikana Irenen vaatekaapissa. Eevan kengistä irtosivat pohjat liimauksestaan ja sen alla ollut välipohja oli jotain kurjaa pahvin kaltaista materiaalia, joka hajosi täysin kastuttuaan sadekuurossa. Niitä ei kannattanut edes yrittää liimata kasaan. Tämän vuoksi pidämme nykyisin varajalkineita repussa lähtiessämme kävelyretkille.
 
Ainoat kengät, jotka ovat kestäneet vuosien säilytyksen Irenellä, ovat Tapion aikoinaan surffilautaa varten hankkimat tennistossut. Tosin niistäkin pohjat kovettuvat, mutta karkealla hiekkapaperilla tai kivikossa kävelemällä liukkauden saa poistettua. Purjehdussaappaat ovat myös olleet hyvin lyhytikäisiä. Niistä tulee nopeasti liukkaat pohjien kovettuessa ja varret murenevat vuodessa tai kahdessa. Meillä on kuitenkin yhdet Muston saappaat, jotka ovat kestäneet täällä viisi vuotta. Hyvää ratkaisua kenkäongelmaan emme vielä ole keksineet. Eivät ehkä ole muutkaan, koska missään kaupassa Marquesasilla emme ole nähneet myytävän kenkiä kokomuovisia sandaaleja tai crocseja lukuun ottamatta.
 
4. Perämoottorin potkuri
Hanavaven lahteen Fatu Hivalla virtaava joki kuljetti paljon oksia ja puun kappaleita mereen sateiden älkeen. Kun sellainen osui naapuriveneemme jollan perämoottorin potkuriin, moottorin ja vaihteiston suojaksi tehty polyuretaanivalu antoi periksi eikä potkuri enää pyörinyt akselin mukana. Näin käy helposti varsinkin pimeällä. Ainakin pienemmissä jollakäyttöön sopivissa perämoottoreissa käytetään nykyisin murtosokan sijasta polyuretaanikerrosta potkurin rungon ja potkuriakselilla olevan uritetun holkin välissä.
 
Kumiveneet ovat huonoja soudettavia varsinkin Hanavaven lahden rajuissa williwaveissa. Naapuriveneellämme kävi hyvä tuuri, sillä meillä oli heidän moottoriinsa sopiva varapotkuri. Nykyisin näyttävät kaikki alle 10 hv:n perämoottorit tulevan samasta tuutista riippumatta siitä, millä merkillä niitä myydään. Myöhemmin korjasimme rikkoutuneen potkurin Irenen varastossa olleella 2-komponenttisella polyuretaanivalumuovilla, ja se tuntuu taas toimivan hyvin. 1-komponenttiset polyuretaanit ovat liian pehmeitä tähän tarkoitukseen. Joka tapauksessa perämoottorin varapotkuri tulisi löytyä jokaisen cruising-veneen varaosista.
 
5.WC:n oven lukko
Irenen WC:n oven lukko uusittiin ison rempan yhteydessä v. 2001 Trinidadilla. Nykyinen lukko on Perkon valmistama nimenomaan WC:n ovea varten suunniteltu lukko, jollainen löytyy varmaan useimmista veneistä ja myös viimeisimmästä Maritimin luettelosta. Lukko on kompakti ja siisti, pysyy kiiltävänä eivätkä valuosat osoita mitään merkkiä korroosiosta. Lukon sisällä kieliosa jakautuu kahdeksi haaraksi. Niiden päissä on nastat, joiden välityksellä oven kahva siirtää kieltä. Siten kieli siirtyy lukon sisään väänsipä kahvaa kumpaan suuntaan tahansa. Vuonna 2011 lukkomme kieliosan toinen haara katkesi, ja koko lukko uusittiin v. 2013. Haolla ollessamme uudemmankin lukon kieliosan toinen haara katkesi. Yritin korjata sen kovajuottamalla, mutta minulle tuntemattomasta metalliseoksesta tehdyn kieliosan sulamislämpötila oli paljon alhaisempi kuin juotospuikon, joten korjaus ei onnistunut. Matkalla Marquesasille kieliosan toinenkin haara katkesi, joten ovea ei enää saanut auki kahvasta kä  äntämällä. Ovi avattiin rosvonsahalla ja tilalle improvisoitiin väliaikainen lukitus. Myös kielen jousi on katkennut pari kertaa näiden vuosien aikana, mutta se ollut helposti uusittavissa jousivarastostamme. Vaikka Perkon lukko ei ole halpa ja sen lyhyt käyttöikä harmittaa, taidamme kuitenkin tyytyä asentamaan samanlaisen nykyisen tilalle sitten joskus kun venevarusteita on taas ulottuvillamme. Lukkotyypin vaihto jotensakin siististi olisi joka tapauksessa työläs toimenpide. Pitänee hankkia myös toinen uusi lukko varalle.
 
6. Jatkoa huhti-keäkuun kuulumisten Sikaflex/Soudal pohdiskeluun Huhti-keäkuun kuulumisten P.P.P. osassa kirjoitimme: "Toistaisen kokemuksemme mukaan Soudal ja varmaan muidenkin valmistajien MS-polymeerit tarttuvat ja pysyvät hyvin kiinni lähes kaikilla pinnoilla.  Tosin olemme käyttäneet Soudalia vain pari vuotta,joten pitkäaikaista kokemusta meillä ei vielä ole. Sen tiedämme, että Soudal ei kestä UV-säteilyä, vaan menee tahmeaksi purukumiksi noin puolessa vuodessa."
 
Nyt tiedämme, että Soudal menee tahmeaksi purukumiksi muutenkin kuin UV-säteilyn vaikutuksesta. Näin kävi mm. jollan sisäpohjaan levitetylle Soudal High Tackille puolessa vuodessa jollan ollessa pakattuna. Sen pois pesemiseen hupeni lähes päivä ja se korvattiin Sikaflex 290DC:llä, joka on nyt kestänyt moitteetta 7 kk. Kirkas Soudal Classic meni pehmeäksi  mönjäksi aurinkokatoksemme yläpuolen saumoissa ja valkoinen Soudal Classic meni sotkevaksi tahmaksi aurinkokatoksen alapinnalla olevissa vedenkeräystisseissä, mutta molemmat pysyivät hyvin kiinni muovitekstiilialustassa. Samassa paikassa valkoinen Sikaflex 291 meni sekä tahmaksi että irtosi alustastaan. Sikaflex 292 on julistettu Irenellä käyttökelvottomaksi jo useita vuosia sitten, kun se pehmeni ja pursui pois kuin hammastahna tuuliperäsimen kiinnityskorvakkeen alta, missä olimme luottaneet sen liimausominaisuuksiin. Sikaflexin ja Soudalin pehmenemistä ei tapahdu kaikkialla, emmekä ole keksineet siihen vaikuttavia syitä. O  len yrittänyt venenäyttelyssä kertoa tästä valmistajien edustajille, mutta he ovat vain epäuskoisina todenneet, että näin ei pitäisi käydä. Siinä olen heidän kanssaan yhtä mieltä.
 
Kaiken kaikkiaan ainoa kitti, joka tarttuu kohtalaisen hyvin, kestää UV:tä, eikä pehmene vanhetessaan näyttää olevan Sikaflex 290DC. Se ei kuitenkaan alhaisen viskositeettinsa vuoksi sovellu joka paikkaan. Amerikkalaiset käyttävät etupäässä 3M 5200:aa, joka vastaa lähinnä Sikaflex 292:ta. Olemme käyttäneet sitä niin vähän, että sen pehmenemisestä meillä ei ole riittävästi kokemusta, mutta emme ole kuulleet sitä moitittavankaan. Tarttuvuudeltaan se on Sikaflexien luokkaa.
 
7. Tuuligeneraattorin maston halkeama
Fatu Hivalla ollessamme aloimme suunnitella perämoottorin nostolaitteen asentamista tuuligeneraattorin mastoon, joka toimii myös kiinteän biminimme yhtenä kulmatolppana. 10 v vanha perämoottorimme tuntuu näet vuosi vuodelta painavammalta. Siinä yhteydessä havaitsimme tuuligeneraattorin mastoputkessa halkeaman, joka lähtee biminin vaakaputken hitsauksesta ja toistaiseksi kattaa noin kolmanneksen putken ympärysmitasta. Halkeaman päihin porattiin heti reiät, ja masto tuettiin eteenpäin asennetulla haruksella. Se olisi hyvä saada tilapäisesti hitsattua ennen pidempiä avomeripurjehduksia. Lopullinen ratkaisu on vaihtaa koko 50 mm läpimittainen tolppa paksumpiseinämäiseen putkeen, mutta siihen tarvitaan paremmin varustettu metallipaja kuin mitä Marquesasilta löytyy. Tilapäinen korjauskin voi olla vaikeaa Nuku Hivalla Taiohaessa, jos lahteen tulee maininkia. Atuonan aallonmurtajan suojassa voisi olla rauhallisempaa, mutta pätevän hitsarin ja hitsauslaitteiden löytyminen sieltä on epävarmaa. Toistaiseksi toimintasuunnitelma on mietintämyssyssä ja haalimme tietoja sekä Atuonan että Taiohaen tilanteesta.

P.P.P. Apataki 5.7.2015

Tähän kuulumistemme osaan pyrimme kokoamaan tietoja, joista voi olla hyötyä muille cruising-elämää viettäville tai sitä suunnitteleville.

1. Kittisaumat

Toistaisen kokemuksemme mukaan Soudal ja varmaan muidenkin valmistajien MS-polymeerit tarttuvat ja pysyvät hyvin kiinni lähes kaikilla pinnoilla.  Tosin olemme käyttäneet Soudalia vain pari vuotta,joten pitkäaikaista kokemusta meillä ei vielä ole. Sen tiedämme, että Soudal ei kestä UV-säteilyä, vaan menee tahmeaksi purukumiksi noin puolessa vuodessa. Tiedämme myös, että polyuretaanit irtoavat kaikista metallipinnoista ja etenkin rosterista ennenmmin tai myöhemmin. Sen jälkeen saumat alkavat vuotaa, varsinkin jos niissä on pienintäkään liikettä. Näin on käynyt mm. mastokauluksellemme, rustirautojen läpivienneille ja etuluukullemme, vaikka ne asennettiin aikoinaan Trinidadilla mahdollisimman huolellisesti jättäen paksu polyuretaanisauma lasikuidun ja metallin väliin. Siksi olemme joutuneet saumaamaan ne kitillä ulkopuolelta, ja saumat on pitänyt uusia vuosittain. Ainoa tuntemamme kitti, joka kestää hyvin aurinkoa on polyuretaani Sikaflex 290DC. Nyt olemme päätyneet käyttämään k  ittisaumoissa Soudalia ja lopuksi suojaamaan Soudalin UV:ltä kerroksella Sikaflex 290DC:tä. Parin vuoden kuluessa näemme, onko tämäkään kestävä ratkaisu.

2. Pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkin Irenen pentterin lavuaarit tyhjenevät pieneen harmaavesisäiliöön, jonka automaattisella kytkimellä varustettu pumppu tyhjentää aina veden pinnan noustessa kytkentärajalle. Säiliö asennettiin v.2008, koska kovassa aallokossa siihen asti suoraan mereen tyhjentyvästä lavuaarista ruiskahti silloin tällöin vettä sisäänpäin. Lisäksi paineella oli tapana työntää lavuaarin tulppa pois paikoiltaan ankkurissa ollessakin, jos ankkuripaikkkaan osui pitkää maininkia. Säiliö varustettiin alunperin Johnson Pumpin elektronisella Ultima kytkimellä. Se on osoittautunut hyvin epäluotettavaksi, koska kytkin on jouduttu vaihtamaan 6-10 kk välein. Se on tilan ahtauden vuoksi kenkku homma. Nyt hajonnut kytkin oli seisemäs sitten säiliön asennuksen, joten sattumasta tuskin on enää kyse. Kytkimellä on 4 vuoden takuu, mutta siitä ei ole paljon iloa täällä. Valitettavasti säiliö on niin kapea, että Rulen koholla varustettu kytkin ei mahdu sinne. Suomessa käydessämme huomasimme, että myös Whale on tuonut markkinoille elektronisen kytkimen. Tällä kertaa asensimme säiliöön Whalen kytkimen, saa nähdä kestääkö se yhtään paremmin. Se ei tietenkään sopinut vanhan paikalle, ja uusien kiinnityskorvakkeiden tekoon ja asennukseen tankin juuri ja juuri kämmenen mentävän huoltoluukun kautta hupeni taas yksi P.P.P. päivä. Käyttämämme Johnson Pumpin Viking 16 kalvopumppu on sen sijaan osoittautunut erinomaiseksi sekä suunnittelultaan että toimintavarmuudeltaan. Asennusmahdollisuuksia on paljon ja huoltaminen helppoa.

3. Potkuriakselin luistaminen

Potkuriakselin korjaamiseen meni pitkä P.P.P. päivä ja siihen tarvittiin paljon sukeltamista. Aloitimme aikaisin aamulla poistamalla moottoritilan sivuseinän ja irrottamalla potkuriakselin laipan merikytkimen laipasta ja potkuriakselista. Sitten poistettiin potkuriakselin sinkkianodi, jolloin potkuriakselia sai siirrettyä taaksepäin lähes akselitiivisteeseen saakka. Silloin akselin laippa saatiin pois ja päästiin käsiksi merikytkimen laippaan, jonka kiinnitysmutteri oli löystynyt. Tämä on sattunut meille kerran ennenkin 7 vuotta sitten, joten tiesimme mitä pitää tehdä. Syy löystymiseen on ilmeisesti sama, mikä on pudottanut potkureita Volvon saildrivestä, eli toistuvat iskut kiinnitysmutteria vastaan aina kytkettäessä pakki päälle. Mutteri ja kierre pestiin huolellisesti ja asennettiin takaisin runsaan kierrelukitteen kera. Aurinko oli juuri laskemassa, kun kaikki oli taas paikoillaan ja paikat siivottu. Kun Irene seuraavan kerran nostetaan ylös, teemme järeämmän lukituksen m  utterille.

4. Suojautuminen salaman iskuilta

Täydellistä suojaa salaman iskuja vastaan ei tiettävästi ole olemassa. Irenellä masto on kytketty paksulla kaapelilla kölipultiin, mutta se ei riitä suojaamaan elektronisia laitteita salaman indusoimilta jännitepiikeiltä. Tätä tarkoitusta varten olemme asentaneet sekä sähköjärjestelmän päätaululle että kunkin laitteen sähkönsyöttöön transient suppressorit (22V rajajännite 12V järjestelmään ja 43V rajajännite 24V järjestelmään). Lisäksi kaikki NMEA-verkon portit on suojattu transient suppressoreilla. Ne toimivat kuin nopeat zener-diodit, jotka alkavat johtaa jännitteen ylitäessä rajajännitteen arvon. Käyttämämme suppressorit ovat diodin näköisiä komponentteja, joiden pituus on 10 mm ja halkaisija 5 mm. Ne pystyvät absorboimaan 1,5 kW pulssin, jonka nousuaika on 10 mikrosekuntia ja puoliintumisaika 1000 mikrosekuntia. Kaikkiaan Irenellä on nyt 29 kpl transient suppressoreita asennettuna. Niitä asennetaan vielä lisää mastolta tuleviin sähköjohtoihin, kunhan ehditään.

Melkein kaikki tuntemamme syklonikausia tropiikissa viettäneet veneet ovat kärsineet jonkinlaisia ukkosvaurioita. Meidän kohdallamme ne ovat onneksi rajoittuneet palaneisiin kulkuvalolamppuihin. Saimme jälleen muistutuksen ukkosriskistä, kun ollessamme tulossa veneelle huhtikuussa tapasimme sattumalta Papeetessa vanhat tuttavamme, jotka olivat purjehtineet Ranskan Polynesiasta Chileen ja takaisin. He olivat paluumatkalla joutuneet ukkosmyrskyyn, joka oli rikkonut kaikki veneen elektroniset laitteet mukaan luettuna autopilotin. Kolmen viikon purjehdus käsiohjauksella kahden hengen miehistöllä oli käynyt heille hyvin raskaaksi.

5. Winlink

Winlink on radioamatöörien vapaaehtoisvoimin ylläpitämä SSB radion ja Internetin yhdistävä järjestelmä. Siihen kuuluu yli 100 automaattisesti toimivaa amatööriasemaa (RMS) ympäri maailmaa, jotka skannaavat jatkuvasti kuuntelemiaan taajuuksia ja ovat jatkuvassa yhteydessä Internetiin. Taajuuksia on useilla bandeilla, ja sen vuoksi yhteys onnistuu mistä tahansa maailmankolkasta, ainakin tiettyinä vuorokauden aikoina. Winlink-taajuudet ovat luonnollisesti radioamatööribandeilla, ja Winlinkin käyttö edellyttää radiamatöörilupaa ja -tunnusta. Voimme lähettää sähköpostiviestejä ottamalla oman tietokoneemme ja SSB-radioomme kytketyn modemin välityksellä yhteyden johonkin näistä asemista. Kun yhteys on muodostunut, viestimme välittyy radioteitse RMS:n tietokoneelle, joka lähettää sen edelleen Internetin kautta vastaanottajille. Vastaavasti meille lähetetyt viestit tallentuvat jollekin Winlinkin servereistä, ja tieto meille tulossa olevista viesteistä välittyy netin kautta RMS asemill  e noin joka viides minuutti. Kun muodostamme yhteyden RMS-asemaan, se hakee meille tulossa olevat viestit serveriltä ja lähettää ne meille radioteitse. Winlink-sanomiin voi liittää myös liitetiedostoja kunhan ne eivät ole liian suuria. Muutoin lähettäjän kannalta Winlink-viesti ei eroa normaalista sähköpostiviestistä. Winlink-osoitteet ovat muotoa Callsign@winlink.org, missä Callsign on vastaanottajan radioamatööritunnus.

Vaikka radioyhteydessä käytetään huipputekniikkaa datan paketoimisessa, virheiden korjauksessa ja modulaatiomenetelmässä, on se hyvin hidas verrattuna normaaliin internet-yhteyteen. Nopeus riippuu radiokeleistä, koska virheitä sisältävät datapaketit lähetetään uudelleen, mikä voi hidastaa huomattavasti liikennettä. Tämän vuoksi olemme rajoittaneet meille tulevien viestien liitetiedostojen maksimikooksi 20 kb, ja samasta syystä itse viestikään ei saisi olla juuri sen suurempi. Tämän kokorajoituksen puitteissa tekstimuotoista dataa (.txt tiedostot) voi olla toista kymmentä sivua, mutta esim. lähes kaikki Word-tiedostot ovat liian suuria. Sen vuoksi Winlinkin serveri muuntaa sähköpostiviestit tekstimuotoisiksi riippumatta siitä millä ohjelmalla ne on kirjoitettu. Konversiossa kaikki graafiset elementit jäävät pois, mutta itse teksti säilyy. Liitetiedostoja ei kuitenkaan muunneta.

Kuten edellisestä voi päätellä, Winlink ei kestä SPAMia, vaan tukkeutuu helposti. Sen vuoksi Winlink ylläpitää White Listiä eli luetteloa rekisteröidyistä lähettäjistä, ja hyväksyy vain näistä osoitteista tulevat sähköpostit. Kaikki osoitteet, joihin me lähetämme sähköpostia otetaan White listille automaattisesti 400 päivän ajaksi. Voimme myös editoida White Listiämme Winlinkin kotisivun kautta silloin harvoin kun Internet on käytettävissämme. White List rajoituksen voi kuitenkin kiertää lisäämällä sähköpostin subject-kentän alkuun merkit //wl2k, jolloin posti tulee läpi vaikka lähettäjän osoite ei olisikaan White Listillämme.

Winlinkillä on myös Position Reports palvelu. Lähettämämme paikkaraportit tallentuvat Winlinkin tietokantaan, ja niitä voi tarkastella Winlinkin APRS-sivulla Google Earth pohjalla. Tarkastelun kohteeksi voi valita kaikki tietyn ajan kuluessa lähetetyt paikkaraportit tai vain tietyn kutsumerkin lähettämät raportit. Raportti voi sisältää paikan ja ajan lisäksi lyhyen lähettäjän kirjoittaman kommentin. Meillä on tapana lähettää paikkaraportti kerran vuorokaudessa ollessamme liikkeellä ja muutoin aina vaihtaessamme ankkuripaikkaa. Lisätietoja löytyy Winlinkin kotisivuilta (www.winlink.org).

Tässä on esimerkki Winlinkin paikkaraporttien käytöstä turvallisuusvälineenä:

Vastaanotimme alla olevan 17.6.2015 klo 6.50 utc (16.6. klo 20.50 paikallista aikaa) päivätyn Winlink-viestin s/y Zingayalta, joka on ranskalainen vene päätellen ranskalaisesta radiamatööritunnuksesta.

E-mail 1:

To: OH2FMC, OE5BTO, VA2VIF, KJ4ZFP, KE6NCE, OE5YCL, VA3JEQ, OH2GRK, DH1RC, VE7QFQ, AB4TN, DO1KMN, KC7IVM, F4HBR, KF7TNW, OE1RLU, FG1JQ
Cc:

Subject:            Missing Boat in French Polynesia / Avis de recherche

Hello,

We have no news from the French sailing boat Beneteau Oceanis 43  named "Rua Mata i", departed from Raiatea, Leeward Island of French Polynesia  on 31th  of May 2015 to Marquesas Island, 3 POB.

 They have a satphone but no contact is possible

 If you have any information, please contact us, or MRCC Papeete

 Bonjour,

Avis de recherche pour le bateau Ocenanis 43, ""Rua Mata i", qui a pris la mer le 31 mai 2015 de Raiatea, Iles sous le vent, Polynésie Française à destination des Marquises. 3 personnes à bord.

 Un téléphone satellite est à bord mais ne répond pas.

Si vous avez des informations contactez-nous, ou le MRCC Papeete

 Bonne navigation à tous.

 FG1JQ, bateau Zingaya

Tässä Winlink-vene s/y Zingaya pyytää auttamaan veneen nimeltä "Rua Mata'i" etsinnässä. Zingaya on ilmeisesti lähettänyt Winlinkin Position Reports palveluun kyselyn lähistöllä olevista paikkaraportteja lähettäneistä Winlink-veneistä ja saanut vastaukseksi osoitekentässä mainitut 17 radioamatööritunnusta (toinen suomalainen vastaanottaja OH2FMC on s/y Fågel Blå) ja lähettänyt näille yllä olevan mailin. Jos Zingayalla on ollut käytettävissään Internet yhteys, lähistöllä olevien veneiden paikkaraportit ja kutsut on ollut helppo nähdä myös Winlinkin APRS nettisivulta. Samalla yhteyskerralla vastaanotimme alla olevan 17.6.2015 klo 20.59 utc (17.6. klo 10.59 paikallista aikaa) päivätyn mailin s/y Zingayalta. Arvatenkin joku viestin vastaanottaneista Winlink-veneistä tiesi, missä s/y Rua Mata'i oli ja oli informoinut Zingayaa. Kadoksissa ollut vene löytyi siis puolessa vuorokaudessa.

E-mail 2:

To:                       OH2FMC, OE5BTO, VA2VIF, KJ4ZFP, KE6NCE, OE5YCL, VA3JEQ, OH2GRK, DH1RC,             VE7QFQ, AB4TN, DO1KMN, KC7IVM, F4HBR, KF7TNW, OE1RLU, FG1JQ

Cc:                      

Subject:            End of "Missing Boat in French Polynesia"  -  Avis de recherche Annulé

Hi,

The missing boat is back in Tuamotus, all well on board.

Bonjour,

 Le bateau disparu est revenu aux Tuamotus, tout va bien à bord. L'avis de recherche est annulé.

BOn vent à tous.

 Benoit,

FG1JQ

6. SailMail

SaiMail Association on voittoa tuottamaton yhdistys, joka ylläpitää samanlaista palvelua kuin Winlink. Sillä on 19 asemaa ympäri maailmaa, jotka on sijoitettu sopivin välein tärkeimpien purjehdusreittien varrelle. Sen vuoksi yhteyden saanti on yleensä helppoa. SailMailin jäsenmaksu on 250 USD/vuosi vuonna 2015. SailMail toimii meriradiokanavilla, ja veneellä tulee olla kotimaansa viranomaisten antama radiolupa ja meriradiotunnus. Tällä hetkellä meitä lähin SailMail-asema on Manihilla Tuamotulla, jonne on Apatakilta matkaa vain 70 mpk. Yhteys sinne on nopea ja onnistuu minä vuorokauden aikana tahansa voimakkaan signaalin ansiosta. Tosin tähän aikaan vuodesta Manihin asema on kovin varattu ja joskus joutuu odottamaan vuoroaan pitkäänkin. Siinä tapauksessa käytämme usein Havaijilla tai USA:n länsirannikolla sijaitsevia asemia.

Me käytämme Winlinkiä ja SaiMailia rinnakkain. Se on helppoa, koska niitä voi käyttää samalla Airmail client-ohjelmalla ja hiiren napsauksella voimme valita Winlinkin ja SailMailin välillä. SailMaililla ei ole White List järjestelmää SPAMia vastaan, joten jos osoitteemme joutuu spammaajien käsiin, se tietää meille paljon riesaa. Siksi käytämme SailMailia lähinnä säätietojen vastaanottamiseen ja Winlinkiä muuhun sähköpostiliikenteeseen. SailMail osoitteet ovat muotoa Callsign@sailmail.com, missä Callsign on veneen meriradiotunnus. SailMaililla ei ole Winlinkin paikkaraporttipalvelua vastaavaa APRS-järjestelmää, mutta netissä on tarjolla useita vastaavia palvelusivuja, joihin voi lähettää paikkaraportin sähköpostina. Niistä tunnetuin lienee Yotreps, jota ylläpitää uusseelantilainen Mike Harris (www.pangolin.co.nz). Pangolinin sivuilta löytyy myös paljon muuta hyödyllistä tietoa ja softaa. Toinen vastaava palvelusivusto on Sailblogs (www.sailblogs.com).

Lyhytaaltoradioon perustuvat Winlink ja SailMail täyttävät täysin kommunikaatiotarpeemme. Niiden datan siirtonopeus on yleensä yhtä hyvä tai parempi kuin Iridiumilla, mutta niiden käyttö tulee oleellisesti halvemmaksi. Me emme ole kokeneet minkäänlaista tarvetta satelliittipuhelimelle. Lisäksi voimme käyttää ssb-radiotamme yhteydenpitoon muihin veneisiin. Se on varsinkin pitkillä ylityksillä oleellinen turvallisuuslisä, sillä todennäköisesti hätätilanteessa lähin apu on toinen samaa ylitystä tekevä vene. Laivat kulkevat omia reittejään useimmiten kaukana meistä, koska ne eivät ole riippuvaisia tuulista niin kuin me.

Tapio ja Eeva

s/y Irene

P.P.P. toukokuussa 2013
Kuulumistemme tähän osaan pyrimme kokoamaan sellaista tietoa, josta arvelemme olevan hyötyä pitkän matkan purjehdusta ja cruising-elämää suunnitteleville. Seuraavasta käy toivottavasti ilmi, millaisia varaosia kannattaa pitää veneessä mukana.

Pidämme Irenellä listaa määräaikaishuolloista, jossa on määritelty huoltoväli kullekin kohteelle ja johon merkitään suoritetut huollot. Sen lisäksi pidämme huoltopäiväkirjaa, joihin kirjataan sellaisia yksittäistapauksia, joiden muistamisesta voi olla hyötyä tulevaisuudessa. Tässä yhteenveto Irenen huoltopäiväkirjasta parin viime kuukauden ajalta:

2.4.13 
Pentterin harmaavesisäiliön pumppu (Johnson Viking 16) ei jaksanut lainkaan imeä, koska läppäkumi oli paisunut eivätkä läpät sulkeutuneet kunnolla, läppien hiominen paransi vaivan
2.4.13 
Pentterin harmaavesisäiliön laponestoventtiilin kansi oli haljennut ja venttiili vuoti pahasti, kansi korvattiin lähes sopivalla pullon korkilla, johon porattiin reikä
5.4.13 
Asennettu 2 uutta kaidetta ruffin katolle
8.4.13 
Kannella olevat vesi-ja polttoainekanisterit uusittu, vanhat kiinnitysalustat eivät sopineet uusille kanistereille, kuusi alustaa muutettu ja rakennettu kaksi uutta, tämä vei useita työpäiviä
10.4.13 
Muutettu vanhat kanisterien suojapeitteet sopiviksi uusille kanistereille ja ommeltu kaksi uutta peitettä 
15.4.13 
Istumalaatikon kaikuluotain uusittu, vanha ei toiminut vesillelaskun jälkeen
15.4.13 
Irronnut juotos käsi-VHF:n akkusetistä korjattu, hajonnut poissa ollessamme
18.4.13
 Laptop hajosi, Windows jää jumiin kesken boottauksen, korvattu toistaiseksi varaläppärillä
19.4.13 
Ommeltu uudet Ranskan Polynesian ja Ranskan kohteliaisuusliput, liput kestävät käytössä ehjinä 2-3 kuukautta
20.4.13 
Jollan perämoottorin suojahuppu uusittu, vanhan oli aurinko syönyt hajalle
20.4.13 
24 laturin diodisilta uusittu, lataus toimi vain osateholla, sillan vaihto ei auttanut
29.4.13 
Jääkaapin kompressoritilan tuuletin uusittu, vanha alkoi täristää ja räpistä laakerivian vuoksi
29.4.13 
Perämoottorin kippauksen estohaka korjattu kovajuottamalla, haka hajosi raerajakorroosin vuoksi
30.4.13 
Akkuvirtaa mittaava digitaalivolttimittari uusittu, vanha vain lopetti toimintansa
3.5.13 
Perämoottorin bensatankin polttoaineputken juureen ilmestynyt halkeama korjattu joustoepoksilla
5.5.13 
24V laturin säätimen päätetransistoria edeltävä transistori uusittu, nyt lataus on ok
7.5.13 
Merivesipumpun sulakepesä uusittu, vanhan oli korroosio syönyt käyttökelvottomaksi
8.5.13 
WC:n ja loput salongin valoista vaihdettu LED-valoiksi
14.5.13 
12V akkujen latausjännitteet säädetty huomioimaan uuden AGM-akun korkeamman latausjännitteen
15.5.13 
Genuafallin raerajakorroosion vuoksi katkennut rosterinen pikasakkeli uusittu, fallin pää noudettu maston huipusta
Ompelukoneen huolto
16.5.13 
Vedenkeräysjärjestelmän letkujen uusiminen
Keulapurjeen halssikulman tampin uusiminen, ommeltu kuormaliinasta
Pakatun jollan kiinnityshihnojen uusiminen, ommeltu kuormaliinasta
Pakatun jollan suojapussin korjaus
17.5.13 
Istumalaatikon himmeiksi menneiden instrumenttipaneleiden suojakansien kiillotus
18.5.13 
Storan peitteen korroosion syömiä purjerenkaita uusittu
22.5.13 
Todettu vettä moottorissa, vuotokohdan etsintä ja moottorin öljyn vaihto
23.5.13 
Pakoputki purettu ja pesty suolahapolla, pakoputken vesivaippa vuotaa pakoputkeen ja edelleen moottoriin
Asennus takaisin paikoilleen, vesivaippa ohitettu muoviletkulla 
24.5.13 
Vian etsiminen istumalaatikon kaikuluotaimesta, 2 vuotta sitten uusitussa läpiasennetussaa anturissa on kosteutta
25.5.13 
WC:n pumpun akselitiivisteen vaihto
Ankkurivinssin käyttökapulan mikrokytkimen korjaus, jousi kuoleentunut, lisätty pätkä kierrejousta jousen alle
Ankkurivinssin toinen solenoidi jumittaa, solenoidi avattu ja puhdistettu ruostehitusista
26.5.13 
Starttiakku menetti varauskykynsä hyvin nopeasti eikä jaksa enää käynnistää moottoria, akku on 1,5 vuotta vanha 
28.5 13 
Vesitankkimittarin anturit ja mittari instrumenttipaneelissa vaihdettu WEMAan, VDO:n anturit eivät kestä täällä
29.5.13 
Pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkin lopetti toimintansa, kytkin uusittu 
31.5.13 
Savustuslaatikon alumiininen ritilän aluspelti murtui, uusi tehtiin messinkipellistä 
1.6.13 
Akkukäyttöisen pölynimurin korjaus, yksi diodi oli oikosulussa, aikaa hukkui melkein päivä

Lisätietoja ja selityksiä:
Vesi moottorissa
Veden tunkeutuminen moottoriin on vakava ongelma. Irenen pakoputken alkuosa on kuiva ja jäähdytysvesi kulkee sen ympärillä olevassa vesivaipassa. Vedenerotin on vasta kannen tasolla, mikä varmistaa sen, että vettä ei pääse moottoriin kovassakaan kelissä. Kuparista tehty vesivaipallinen osa on liitetty moottorin pakosarjaan joustavalla rosterisella haitariputkella, josta tippui vesipisaroita. Koska kuuma merivesi on sellaista myrkkyä, että tavanomaiset haponkestävät teräkset AISI 304 ja 316 ruostuvat hetkessä, oli moottorin ja pakoputken vesivaipallisen osan välissä olevaan haitariputkeen parissa viikossa ehtinyt syöpyä pieniä reikiä. 

Irrotimme pakoputken kuparisen kuivan osan ja totesimme, että putkeen oli syöpynyt reikä ja vesi pääsi vesivaipasta kuivalle puolelle ja edelleen pakosarjan kautta moottoriin. Vettä oli myös öljyn seassa, mikä piti luonnollisesti vaihtaa. Pestessämme pakoputkea suolahapolla rantahietikolla vuoto lisääntyi selvästi, mikä viittaa siihen, että putken seinämä on seitinohut laajalta alueelta. Valitettavasti vuotokohtaa ei pysty näkemään, koska se on putkessa olevan 90 asteen mutkan takana. Asensimme putken takaisin paikoilleen ja ohitimme vesivaipan letkulla. Voimme nyt käyttää moottoria max. 10 min kerrallaan ennen kuin vesivaippa kuumenee liiaksi. Se ei riitä laguunien passien läpäisyyn, joten pysyttelemme Apatakilla siihen asti, että saamme tämän korjattua.

Pikasakkelin katkeaminen
Purjehtiessamme Fakaravalle kovassa kelissä kuului mastosta kova pamaus, osia lensi mereen ja keulapurje romahti kannelle. Juoduimme odottamaan muutamia päiviä veneen keikkumisen vuoksi ennen kuin saimme haetuksi maston huippuun jääneen fallin pään alas ja pääsimme tarkastelemaan tapahtuman syytä. Vaihdoimme muutama vuosi sitten jatkuvaa huoltoa tarvitsevat fallien messinkiset pikasakkelit melko järeisiin ruostumattomiin (pituus 125 mm), joiden työkuormaksi on spesifioitu 4000 kg. Tällainen sakkeli oli katkennut paksusta kohtaa noin 10 mm päässä saranasta. Murtumapinnassa ei ollut juuri lainkaan tuoretta metallia näkyvillä raerajakorroosion vuoksi. Päällepäin ei sakkelissa kuitenkaan ollut näkynyt mitään vikaa. Aiomme palata käyttämään messinkisiä pikasakkeleita, niihin voi ainakin luottaa.

Istumalaatikon kaikuluotain
Vaikka vuosien varrella olemme joutuneet tottumaan vehkeiden hajoamisiin, tämä koettelee jo kärsivällisyyttämme. Kolme vuotta sitten istumalaatikon kaikuluotain (Standard Horizon DS 150) lopetti toimintansa. Korvasimme sen silloin toisella samanlaisella, jonka näyttö kuitenkin mustui täysin 2 vuotta sitten. Korvasimme näytön rikkoutuneesta laitteesta otetulla näytöllä. Se toimi hyvin kunnes luotaimen anturi hajosi pari kuukautta myöhemmin anturiin tunkeutuneen veden vuoksi. Anturi uusittiin, mitä varten vene piti nostaa uudelleen ylös. Loppukauden luotain toimi taas hyvin. Tullessamme veneelle maaliskuussa 2013 oli itse laite taas pimeä. Se korvattiin Jyrin ja Outin Suomesta tuomalla Advansea 5400 luotaimella viime huhtikuussa ja kaikki oli ok kuukauden ajan. Lähtiessämme Apataki Carenagesta muutama päivä sitten ei luotain taaskaan löytänyt pohjaa. Syyksi osoittautui jälleen kosteuden tunkeutuminen anturiin. Anturi siis kesti lähes 2 vuotta, josta vain 6 kk vedessä. Nyt sen tilalle on kytketty pohjan sisäpuolinen vara-anturi, kaikuluotain toimii ainakin 10 m syvyyteen saakka, mutta vielä emmme tiedä, kuinka syvältä laite löytää pohjan. Joka tapauksessa sisäpuolisen anturin häviöt ovat suuremmat kuin läpisaennetun.

Tietokone
Edellisellä reissullamme läppärin CPU:n tuuletin lopetti toimintansa ja Windows kaatuili, kunnes ei enää millään suostunut boottaamaan. Jatkettiin varaläppärillä, mutta sen näppiksen ylin rivi ei toiminut ja lisäksi kovalevy hajosi parin viikon käytön jälkeen. Onneksi meillä oli tikulta boottaava Linux-pohjainen Navigatrix, joten sen avulla ainakin kommunikaatio- ja navigaatiomahdollisuutemme säilyivät. Toimme mukanamme viime maaliskuussa ison läppärin ja sille varalaitteeksi miniläppärin. Kuukauden käytön jälkeen ison läppärin Windows jäi jumiin kesken boottauksen ja on siitä lähtien ollut käyttökelvoton. Nyt olemme miniläppärin varassa, johon ei ehditty ladata ohjelmia eikä datoja ennen Suomesta lähtöä. Tärkeimmät ohjelmat siinä nyt ovat, ja ison läppärin kanssa taistellaan vielä kunhan aikaa liikenee ja saan kerätyksi kärsivällisyyttä Windowsin idioottimaisuuksien kanssa tappeluun. Uuden läppärin hankinta Tahitilta ei houkuttele, sillä muita kuin ranskalaisella näppäimistölllä varustettuja voi olla vaikea löytää. Ranskalainen näppäimistö on taas niin erilainen, että sen käyttö on vaikeaa siihen tottumattomalle. Lisäksi useiden ohjelmien asennus on mahdotonta jos käytettävissä ei ole nettiyhteyttä. Pidemmällä tähtäimellä tässä veneessä siirrytään pelkästään Linuxin käyttöön, koska sitä ei ole tehty kopioinnin pelossa mahdottomaksi korjata, ja avoimet ohjelmatkin ovat asennettavissa ilman nettiyhteyttä.

Vesitankkimittarit
Asensimme kahteen vesitankkiimme VDO:n laadukkaalta vaikuttavat pinnankorkeusanturit Trinidadilla v. 2002. Ne kuitenkin lopettivat toimintansa keskimäärin puolentoista vuoden käytön jälkeen. Tullessamme veneelle viime maaliskuussa oli paaran tankin anturi taas pimeä. Antureita on uusittu vuorotellen, ja lopulta veimme joukon toimimattomia VDO:n suomalaisen maahantuojan Kaha Oy:n tarkastettaviksi noin vuosi sitten. Kaha Oy otti asian tosissaan ja sahasi anturit halki tutkiakseen ongelmaa. Osoittautui, että kosteutta oli tunkeutunut varsin heikkoa signaalia käsittelevään piirilevyyn, vaikka se on valumuovin sisällä. Ilmeisesti kosteus oli tunkeutunut elektroniikkaan suoraan valumuovin lävitse. Kaha informoi tästä tehdasta, joka ei reagoinut asiaan millään tavalla. Lopulta Kaha suositteli meille kilpailija WEMAn mittareiden käyttöä ja korvasi takuuna parin anturin hinnan. Järjestelmä vaihdettiin WEMAn systeemiin pari päivää sitten, saa nähdä kauanko anturit nyt kestävät.

Pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkimet
Koska pentterin lavuaareihin roiskahteli vettä korkeassa aallokossa, teimme niille automaattisella pumpulla tyhjentyvän lasikuituisen harmaavesisäiliön tammikuussa 2008. Käytettävissä olevan tilan puitteissa säiliöstä tuli varsin kapea, ja pumpun kytkimeksi valittiin Johnson Pumpin Ultima, joka on vain peri senttiä leveä eikä sisällä liikkuvia osia. Sillä on myös 3 vuoden takuu. Ultima kytkimet lopettivat kuitenkin toimintansa 3-10 kk välein, ja niitä on nyt vaihdettu 6 kertaa. Marraskuussa 2011 tilalle vaihdettiin Rule 35, joka on elohopealla toimiva pilssipumpun kytkin. Se kesti 7 kk käyttöä. Rule on nyt muuttanut kytkintä ja luopunut elohopean käytöstä. Uuden kytkimen pitäisi Rulen mukaan kestää kymmeniä tuhansia kytkentöjä, mutta sen koho on 10 mm pidempi kuin vanha eikä se mahdu harmaavesisäiliöömme. Poikittain sitä ei voi asentaa, sillä muuten pumppu käy joka kerta laineen keikauttaessa venettä. Rulen elohopeakytkimen lopetettua toimintansa viikko sitten tilalle vaihdettiin taas Johnson Pump Ultima. Vaihto on kelju operaatio ahtaissa tiloissa ja kun tavaraa täytyy siirtää pois alta. Kytkinten naurettavan lyhyiden johtimien vuoksi vaihto edellyttää myös vesitiiviiden jatkosten tekemistä hankalassa paikassa. Useasta harjoituskerrasta huolimatta vaihtoon meni puoli työpäivää.

Veimme joukon hajonneita Ultima kytkimiä Helsingin venenäyttelyssä Johnson Pumpin edustajalle, joka auliisti vaihtoi ne uusiin takuun puitteissa. Paikalla oli myös valmistajan edustaja, joka myönsi, että vaikeuksia on ollut muillakin. Hän mainitsi, että vaikka piirilevy on valumuovin sisällä, kosteus näyttää tunkeutuvan valumuovin läpi elektroniikkaan. Kuulemma valumuovilaatua on muutettu, saa nähdä kauanko kytkin nyt kestää.

Akut
Irenellä on 24V järjestelmä käyttösähkölle ja kaksi 12V järjestelmää, toinen radioille ja navigointilaitteille, toinen pelkästään moottorille. 24V akusto koostuu neljästä 6V golfkart-akusta, joiden kapasiteetti on 225 Ah. Golfkart-akkuja käytetään golfkärryjen lisäksi hyvin monissa veneissä, ja niitä on kohtuullisen hyvin saatavilla ympäri maailmaa. Lisäksi niiden mitat ovat samat kaikkialla. 12V radio- ja navigointilaitejärjestelmässä meillä on nyt 95 Ah AGM-akku ja starttiakkuna 110 Ah standardi auton akku.

Palatessamme veneelle viime maaliskuussa 24V ja 12V radiojärjestelmän akut olivat 5 vuotta vanhat, joten toimme tullessamme niihin uudet akut. Toimenpide olikin paikallaan, sillä näiden akkujen kapasiteetista oli korkeintaan 10% jäljellä huolimatta siitä, että aurinkokennot säätimineen olivat pitäneet ne ladattuina poissaolomme aikana. Starttiakun uusimme syksyllä 2011 Nuku Hivalla, ja arvelimme että puolitoista vuotta vanhaa akkua ei tarvitse vielä uusia. Se toimikin hyvin kuukauden päivät, mutta yllättäen menetti sitten nopeasti varauskykynsä eikä jaksa enää startata moottoria. Olemme varautuneet aikaa sitten tähän tilanteeseen asentamalla järeän kytkimen, jota kääntämällä radioakku voidaan tilapäisesti kytkeä starttiakun rinnalle. Starttiakku on kuitenkin uusittava ensi tilassa.

Golf-kart akkujen käyttötilasto v. 2001-2013:
1. golf-kart asennus 01/2001, Trinidad
2. golf-kart asennus 11/2004, Trinidad, käyttöikä 3v 10kk, edelliset täysin loppu
3. golf-kart asennus, Cartagena, Kolumbia, käyttöikä 3v 1kk, vaihto varmuuden vuoksi, vanhoissa 50% kapasiteettia jäljellä
4. golf-kart asennus, Apataki, Ranskan Polynesia, käyttöikä 5v 4kk, vanhoissa alle 10% kapasiteettia jäljellä

Kansikanisterit
Irenellä on 8 kpl 20 l kanistereita kannella. Yksi on varattu varadieselille, yksi perämoottorin bensalle ja loput ovat vesikanistereita, jotka ovat osa sadeveden keräysjärjestelmäämme. Kokemuksemme on osoittanut, että ne on vaikea kiinnittää kunnolla ilman niitä varten rakennettuja alustoja, jotka ovat kiinteästi kiinni varvaslistoissa. Lisäksi aurinko polttaa muoviset kanisterit nopeasti rikki, ellei niillä ole suojapeitettä.Tapio

Tässä P.P.P. Irenen kuulumisiin syys-lokakuussa 2011.
T&E
 
 (Cruising kielellä S.D.I.P. = Shitty Day In Paradise, suomeksi P.P.P.) toim.huom.
  P.P.P.

 
Kolmitiehanan vuoto
Marquesasille tullessamme tulimme tarkistaneeksi septitankin tilanteen. Se oli aivan täynnä, vaikka sitä ei ole lainkaan käytetty sen jälkeen kun se huuhdottiin joulukuussa 2010. Uusimme koko septijärjestelmän Trinidadilla v. 2000 ja samalla asensimme suomalaisten määräysten mukaisen tyhjennysläpiviennin kannelle. Yhtään pumppuasemaa ei ole kuitenkaan vielä Irenen  purjehdusreitin varrelle osunut kuluneiden 36 vuoden aikana. Remontin yhteydessä asensimme systeemiin Jabscon kolmitieventtiilin, jolla valitaan meneekö WC:n ulostulo suoraan mereen vai septitankkiin. Oli selvää, että tankin täyttyminen purjehduksen aikana johtui vuodosta kolmitieventtiilissä, kolmitieventtiili joutuu nimittäin vesilinjan alapuolelle veneen ollessa kallellaan.

Ihmisen eritteet ja merivesi reagoivat kemiallisesti niin, että kalkkia ym. suoloja saostuu kaikkialle viemärijärjestelmään. Sama prosessi tapahtuu tietysti myös Suomen vesillä, mutta siellä se on kymmenen kertaa hitaampaa. Saostuma on kovaa ja istuu kiinni hyvin tiukasti, käytännössä sitä ei saa irti muutoin kuin hapolla liuottamalla. Me käytämme tähän suolahappoa, jota on yleensä helposti saatavilla rautakaupoista. Jabscon kolmitieventtiilin ohjekirjanen neuvoo pitämään venttiilin puhtaana kääntelemällä sitä kerran viikossa. Se on todella virheellinen neuvo, sillä venttiilin kääntäminen ei suinkaan irrota saostumaa, vaan tuhoaa sen sijaan venttiilin kumisen tiivisterenkaan ja ajan mittaan myös luistin laakeroinnin. Rikoimme yhden venttiilin ja muutamia tiivisterenkaita ennen kuin uskoimme, että venttiilin kääntämistä tulee aina edeltää sen pesu suolahapolla. Onneksi venttiili on helppo purkaa ja huoltaa.

Tällä kertaa saimme venttiilin pitämään vasta leikattuamme muovipullon kyljestä täytteen tiivisterenkaan alle. Samalla kertaa purimme kaikki viemäripuolen letkut ja pesimme saostumat pois suolahapolla. Tämä kuuluu kerran vuodessa tehtäviin huoltotoimenpiteisiin. Homma alkaa viemällä korkki WC:n läpivientiin rungon ulkopuolelle. Siten saamme myös pohjaventtiilin pestyä.

Pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkin
Johnson Pump Ultima kytkin uusittiin 21.5.2011 ja se lopetti toimimasta 5.11.2011. Säiliö rakennettiin helmikuussa 2009, ja nyt on menossa viides kytkin sen jälkeen. Ensimmäinen kesti käyttöä 14 kk, toinen 3 kk, kolmas 10 kk, neljäs 5 kk. Luultavasti syynä on veden tunkeutuminen kytkimen sisään. Kun viime venenäyttelyssä sanoin Suomen Johnson Pumpin edustajalle, että tässä tuotteessa on ongelma, sain vastaukseksi vain "ei pidä paikkaansa". Kytkimen kolmen vuoden takuu ei paljon ilahduta, sillä kytkimen vaihto on kelju homma ahtaiden tilojen vuoksi. Nyt korvasimme sen Rule 35 elohopeakytkimellä, saa nähdä kauanko se kestää. Valitettavasti Rule luopuessaan elohopean käytöstä muutama vuosi sitten samalla pidensi kytkimen kohoa, ja uudenmallinen Rule ei mahdu harmaavesisäiliöömme.

Merikartat
Elektroniset kartat ovat täysin korvanneet paperikartat ainakin Irenellä ja kaikissa muissakin tuntemissamme veneissä. Emme millään pystyisi kuljettamaan ja säilyttämään kaikkia niitä satoja karttoja, jotka mahtuvat yhdelle CD:lle, puhumattakaan niiden ostamisesta. GPS -karttaplotteri on osoittautunut melko hyödyttömäksi navigointivälineeksi, koska se on normaalisti sidottu laitteen valmistajan karttoihin. Siinä ei auta edes taulutelevision kokoinen väriplotteri, jos kartat ovat surkeita. Valitettavasti valmistajat ovat keskittyneet kilpailemaan kaikenlaisilla hyödyttömillä 3-D efekteillä karttojen parantamisen sijasta.

Elektroniset vektorikartat perustuvat vanhoihin koordinaateiltaan epäluotettaviin paperikarttoihin, joita on sitten vaihtelevalla menestyksellä korjailtu satelliittikuvien ja muiden tietojen avulla avulla. Näyttää siltä, että yleisimmin kuljetuilla reiteillä korjaukset on tehty huolella, mutta vähänkin syrjemmällä karttoihin ei voi luottaa. Katsellessamme joitakin vuosia sitten Islas Avesilla Venezuelassa suuren purjeveneen hylyn kappaleita riutalla piti vain todeta, että tähän mekin olisimme päätyneet jos navigointimme olisi perustunut pelkästään Garmin -karttaplotteriimme. Täällä Tuamotulla Garminin Mapsource-kartat ovat täysin kelvottomia, Tahitilla ne sen sijaan toimivat hyvin. Raymarinen Navionics näyttää täälläkin varsin kelvolliselta, mutta omakohtaista kokemusta siitä laajemmalla alueella meillä ei ole.

Mielestämme Laptop kytkettynä GPS -vastaanottimeen on paras ratkaisu, koska silloin voimme valita kullekin alueelle parhaat kartat ja navigointiohjelman. MaxSea ja CM93 kartasto on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi yhdistelmäksi vektorikartoille. Melkein kaikilla muillakin veneillä on MaxSea, joten voimme vaihtaa GPS-jälkiä laguuneilla ja ankkuripaikoissa muiden kanssa. Laguunit ovat pääsääntöisesti kartoittamattomia ja korallipäitä on paljon. Valmis GPS-jälki on erinomainen apu varsinkin jos joudumme navigoimaan auringon ollessa pilvessä tai vastavalossa.

Erittäin hyvä navigointiohjelma rasterikartoille on SeaClear, joka on vapaasti ladattavissa Internetistä. SeaClear sisältää karttojen kalibrointitoiminnon, jonka avulla mikä tahansa kuva voidaan muuttaa kartaksi määrittämällä koordinaatit muutamalle pisteelle. Ainoat kunnolliset kartat San Blasilla ja Islas Perlaksella Panamassa löytyvät Eric Bauhausin mainiosta The Panama Cruising Guide kirjasta. Saimme naapuriveneeltä skannatut kartat muistitikulla San Blasille ja Las Perlaksen kartat skannasimme ja kalibroimme itse. Bauhausin kartat eivät kuitenkaan kata saumattomasti koko San Blasin aluetta, joten meillä oli tarve käyttää MaxSeaa ja SeaClearia rinnakkain. Tämä on mahdollista GPSgate ohjelman avulla, joka jakaa laptopin sarjaportin useaksi virtuaaliseksi sarjaportiksi. Siten GPS:n lähettämä NMEA-data voidaan jakaa usealle ohjelmalle samanaikaisesti. Olemme myös tehneet SeaClear-karttoja Google Earth satelliittikuvista Tuamotun laguuneille, koska ainakin suurimmat korallipä ät näkyvät satelliittikuvissa. Meillä on kuitenkin ollut vaikeuksia joidenkin Google Earth kuvien kalibroinnissa, ilmeisesti siksi että ne on koottu mosaiikeista ja tarkkuus on kärsinyt siinä prosessissa. Googlen oma koordinaatisto ei ole riittävän tarkka karttakäyttöön.

GPS -karttaplotteri
Karttaplotteri on korvaamaton väline ankkurissa oltaessa, koska maksimizoomilla se näyttää selvästi veneen aseman ankkuriin nähden. Kun GPS:n ankkurihälytys hälyttää keskellä yötä, yksi vilkaisu plotteriin näyttää, olemmeko ankkuria ympäröivällä kaarella ja hälytys johtuu vain tuulen suunnan muuttumisesta vai luistaako ankkuri. Säkkipimeässä yössä se on tärkeä tieto. Viime elokuussa amerikkalainen s/y RiRi tuhoutui atolli Palmerstonilla, kun poijun kiinnitys petti ja vene ajautui koralliriutalle miehistön nukkuessa. GPS:n ankkurivahti olisi estänyt onnettomuuden. Ankkurivahtiin riittää kuitenkin mahdollisimman yksinkertainen karttaplotteri. Koska GPS on aina päällä, sen tärkein ominaisuus on pieni virran kulutus, joka toteutuu parhaiten mustavalkoisella näytöllä. Valitettavasti mustavalkoisia plottereita ei enää valmisteta, joten ellei Irenen Garmin GPSmap 182 plotterin mustunutta näyttöä voi korjata, plotterin korvaaminen uudella voi osoittautua vaikeaksi, väriplotterit kun ovat varsinaisia tehosyöppöjä.

Tietokoneongelmat
Laptoppimme alkoi osoittaa sairastumisen merkkejä jo vuosi sitten. Toiminnot hidastuivat ja hibernointi kesti tavattoman kauan. Kaikki yritykset palauttaa Windows aikaisempaan restore pisteeseen päättyivät ilmoitukseen "System restore failed". Kaikki merkit viittasivat tietokonevirukseen. Yritimme päivittää virusten torjuntaohjelmamme Taiohaessa, missä meillä oli mahdollisuus Internet yhteyteen ensimmäisen kerran tänä vuonna. Nortonin 125 Mb:n Live Update kesti yli 4 tuntia vaikka teimme sen keskellä yötä, jolloin muuta liikennettä on vähemmän. Lopuksi saimme vain lakonisen ilmoituksen "Live Update failed". WiFi-aika on täällä varsin kallista, ja virusmääritykset jäivät päivittämättä. 

Elokuun puolivälissä Laptopin CPU:n tuuletin sammui, CPU ylikuumeni ja Windows kaatui aina noin 10 min käytön jälkeen. Otimme käyttöön varalaptoppimme, josta kuitenkin oli näppäimistön ylin rivi mennyt epäkuntoon laitteen ollessa käyttämättömänä. Kikkailemalla tämäkin ongelma voitiin kiertää. Pari viikkoa myöhemmin varalaptopin kovalevy alkoi naksahdella ja lopetti pian kokonaan toimimasta. Vaihdoin varaläppäriin vanhan 10 Gb:n kovalevyn, jolla on Windows 98. En kuitenkaan uskaltanut päivittää sen tiedostoja uudesta läppäristä peläten viruksen leviämistä, ja siitä puuttuu paljon tarvitsemiamme tiedostoja ja ohjelmia. Teippasin sen sijaan pienen tuulettimen uudemman läppärin kylkeen jonka jälkeen se on pysynyt päällä jatkuvasti. Tällä päästiin eteenpäin viikon ajan, mutta sitten Windows kieltäytyi latautumasta valittaen jonkin .DLL kirjaston puuttumista. Yritys asentaa Windows uudelleen kilpistyi siihen, että kone ei hyväksynyt Windows-romppuamme systeemilevyksi.

Onneksi meillä oli muistitikulla toisesta veneestä saatu Linux-pohjainen Navigatrix, joka sisältää useimmat veneessä tarvittavat ohjelmat. Navigatrixin voi bootata suoraan tikulta, joten sen käyttöön otto oli helppoa. Sen Open Office-osassa on taulukkolaskentaohjelma, joka hyväksyy Excel-tiedostot sellaisenaan ja Word-tiedostot kelpaavat Open Officen tekstinkäsittelyohjelmalle. Navigatrixiin sisältyy myös navigointiohjelma Open CPN ja ajan tasalla olevat maailman laajuiset CM93 kartat. Lisäksi siinä on meille tärkeä Airmail, johon SSB-radiomme kautta kulkevat tietoliikenneyhteytemme perustuvat. Tämäkin sähköposti on kirjoitettu Airmailin Linux-versiolla.  Navigatrixin lisenssiehtoihin kuuluu, että se on avoin ohjelmistokokonaisuus, eikä sen kopioista saa periä maksua. Siitä on olemassa myös Windows-versio, mutta siihen emme ole vielä päässeet tutustumaan. Linuxin käyttö osoittautui yllättävän helpoksi. Linuxia käyttävät niin harvat, että Windowsiin viruksia tehtailevat sekopä ät eivät ole siitä kiinnostuneita, joten se on virusten kannalta turvallinen. Näiden kokemusten perusteella olemme sitä mieltä, että kenenkään ei kannata lähteä pitkän matkan purjehdukselle ilman Linux-pohjaista Navigatrixiä. Se maksaa vain tyhjän 4 Gb:n muistitikun verran, ja voi todella pelastaa päivän, jos  virus tuhoaa Windowsin.

Tapio ja Eeva
s/y Irene

P.P.P.

P.P.P. on suomennos S.D.I.P:stä (=Shitty Day In Paradise), arvelen sen sopivan paremmin suomenkielisiin kuulumisiimme. Tosin tarkoituksenamme on jatkossa liittää tähän osioon muutakin kuin valitusta hajonneista varusteista, lähinnä vihjeitä ja tietoja meidän tapaistamme cruising-elämää suunnitteleville.

Standard Horizon DS 150 kaikuluotain
Meillä oli toimiva kaiku, jonka näyttö oli mustunut pahasti, ja toinen samanlainen, jossa oli muuta vikaa. Jälkimmäisen näyttö oli ok, vaikka se on 5v vanhempi, mutta laite onkin ollut Suomessa Isohukkaan asennettuna. Kirkkaan näytön vaihto viallisesta laitteesta toimivaan ei ollut ihan helppoa, sillä 40 juotetun pinnin irrotus piirilevyä vahingoittamatta vaati kärsivällisyyttä.

Nestekidenäytön vaihdon yhteydessä selvisi syy aikaisemmin havaittuun veden vuotamiseen laitteen sisälle. Läpinäkyvä ikkuna laitteen kuoressa oli kiinnitetty liimaamalla. Juuri mikään liimaus ei kestä tropiikissa, ja ikkuna oli osittain irti päästäen veden sisään. Vieressä olevassa Standard Horizon RP 150 GPS-repeaterissa on sama ongelma. Mittareiden kastuminen ei ole enää haitannut, koska rakensimme mittareiden ympärille vesitiiviin suojakotelon vuosi sitten. Vanhemman luotaimen rakenne on paljon parempi, siinä ei ole liimattua ikkunaa. Siksi otimme käyttöön kuoret vanhemmasta laitteesta.

Anturin rikkoutuminen johtui yksinkertaisesti kaapelin läpiviennin tiivistyksen pettämisestä. Vaikka liitos ei koskaan ole ollut veden alla, kostea ilma riittää ajan mittaan tuhoamaan anturin. Uusittu anturi on Irenen neljäs, joten ne näyttävät kestävän noin kymmenen vuotta.

LCD-näyttöjen mustuminen
Mustavalkoisten nestekidenäyttöjen mustuminen on ollut riesanamme parina viime vuonna. Ensimmäiseksi meni Autohelm 6000:n kontrolliyksikön näyttö (kesti 8v). Seuraavana oli kaikuluotain Standard Horizon DS150 (8v) ja nyt on GPS-repeater Standard Horizon RP150 lähes kokonaan mustunut (9v). Sama pätee GPS-plotteri Garmin 182 näyttöön (6v) ja Seawiev 600 Fishfinderin näyttöön (11v) sekä yleismittarin näyttöön (9v). Myös Icom 706MKII SSB-radion radion näyttö on uusittava ensi tilassa (6v). Viimeisten viiden vuoden aikana meiltä on hajonnut myös 2 Laptop PC:n värinäyttöä, mutta ne eivät mustuneet vaan ne sulivat. Jos jättää veneen pidemmäksi aikaa tropiikkiin, kannattaa laptopit jättää vaaka-asentoon.

Ikkunavuoto
Salongin ikkunan vuoto oli meille pettymys. Irenen polykarbonaattilevystä tehdyt ikkunat on ruuvattu lasikuidun päälle ruffin pystysivuihin. Ne uusittiin vuosi sitten ja ne ovat Irenen neljännet ikkunat. Edelliset oli aurinko polttanut läpinäkymättömiksi. Edellisissä käytimme Sikaflex 295UV kittiä ja Sikaflexin primeria. Se oli huono yhdistelmä, sillä aurinko poltti primerin jauhoksi alle vuodessa, ja ikkunat irtosivat kitistä. Vuosi sitten käytimme asennukseen nimenomaan ikkunoihin tarkoitettua silikonikittiä, mutta sekään ei ole pysynyt kiinni polykarbonaatissa, paitsi istumalaatikon seinässä olevissa pistopunkkien ikkunoissa. Niihin pääsee aurinko paistamaan vain harvoin. Viime kerralla asensimme kuitenkin kierreinsertit ruffin sivuun joten asennukseen voitiin käyttää koneruuveja. Saimme vuodon jo matkalla lähes eliminoitua ruuveja kiristämällä niin pian kuin huomasimme sen. Nyt on ikkunat taas saumattu silikonikitillä ulkopuolelta ja niiden kanssa pärjätään, jos saumauksen uusii vuosittain. Silikonikitti kestää paljon paremmin aurinkoa kuin polyuretaanit, mutta ei sekään useita vuosia.

WC:n oven lukko
Lukosta katkesi jousi kesken matkan tullessamme Marquesasille. Tämä vähäpätöiseltä kuulostava vika osaa kuitenkin olla riesallinen, sillä ilman lukkoa ovi rämähtää auki ja paukahtaa kiinni kerran 8:ssa sekunnissa. Onneksi varaosistamme löytyi sopiva jousi.

Liesituuletin
Ua Poulla ollessamme Eeva säikähti pahan kerran laittaessaan ruokaa, kun katosta lensi jotakin hänen päähänsä. Se oli liesituulettimen muovinen siipi, joka oli omia aikojaan haljennut ja irtosi nyt kiinnityksestään. Onneksi se osui päälakeen, eikä aiheuttanut vammoja. Korjaus onnistui helposti, koska meillä oli varasiipi. Se oli aikoinaan otettu talteen samanlaisesta tuulettimesta, jonka elektroniikkayksikkö hajosi hiljattain. Käytämme liesituulettimena tavallista tietokonetuuletinta. On se kumma, että tietokoneissa ne pyörivät vaikka kuinka pitkään, mutta veneeseen asennettuna käyttöikä on lyhyt.

Pelastusrengasvalot
Irenellä on katsastusmääräysten edellyttämät Plastimon pelastusrengasvalot. Niiden kanssa on ollut tiiveysongelmia, mutta eniten harmittaa se, että aallon nostaessa keulaa kiihtyvyys veneen perällä voi hyvin ylittää 1 g:n, jolloin valo välkähtää. Valojen välkkyminen satunnaisesti pimeänä yönä kovassa kelissä on ärsyttävää. Tähän emme ole vielä korjauskeinoa keksineet, mikäli haluamme pitää ne toimintakuntoisina.

Polttoianetankin irtoaminen
Tullessamme Baie Anahoon tuli 20 moottorituntia täyteen tällä kaudella. Silloin tarkistamme öljyt ja kiilahihnat sekä teemme yleistarkastuksen konetilassa. Tällöin havaittiin, että polttoainetankkia paikoillaan pitävä puukalikka oli irronnut kiinnityksestään styyran puolella. Tankki ei ollut kuitenkaan vielä siirtynyt paljon. Kalikan olimme kiinnittäneet varsin tukevasti usealla puuruuvilla ison remontin yhteydessä Trinidadilla v 2001. Korjaus tehtiin vaihtamalla puuruuvit konetilan seinän läpi meneviin ruuveihin. Tämä oli jälleen yksi osoitus siitä, että kovassa kryssissä raskaisiin esineisiin kohdistuu todella kovat voimat. 

Mara'amu
Isot korkeapaineet ovat hidasliikkeisiä, ja mara'amu kestää tyypillisesti 6 vuorokautta, sitten seuraa muutama päivä leppoisampaa keliä, kunnes seuraava korkeapaine lähtee liikkeelle Uuden Seelannin itäpuolelta. Kovan tuulen lisäksi korkeapaineen reunaa kiertää usein squallirintama, mikä aiheuttaa erityisen keljut purjehdusolosuhteet. Näin keskitalvella korkeapaineiden rata siirtyy pohjoisemmaksi auringon myötä ja mara´amut voimistuvat, kesällä ne ovat harvinaisempia. 
Bob Mc Davitt listaakin mainiossa sääoppaassaan "Mariner's Met Pack for South West Pacific" 9 syytä vihata korkeapaineita. Suosittelen lämpimästi tämän kirjasen hankintaa tänne tuloa sunnitteleville veneille (ISBN 1-877197-08-04).

Eeva ja Tapio
s/y Irene