03.11.2009
Tässä Irenen tilastotiedot kaudelta 2009:
Kauden mailit: 5915 mpk
Yöpymisiä veneellä: 310 kpl
Kulussa vietettyjä öitä: 45 kpl
Pisin yhtäjaksoinen purjehdus:
3121 mpk, matka-aika 24,5 vrk
Irenen kuulumisia marraskuussa 2009
Atolli Apataki, Tuamotus, Ranskan Polynesia
15 deg 33,4 min S 146 deg 14,5 min W
Irene on nyt maissa Apataki Carenage Services marinassa atolli Apatakilla. Nosto viikko sitten sujui lopulta varsin hyvin, vaikka hiekkaa pitikin puhaltaa pois Irenen kölin alta marinan painepesurilla kaikkiaan parin tunnin ajan, ennen kuin pystyimme vinssaamaan itsemme niin lähelle rantaa, että pääsimme nostotrailerin päälle. Saa nähdä, kuinka täältä päästään aikanaan taas takaisin syvään veteen.
Meillä on täällä oikein mukavat oltavat, missään muussa marinassa emme ole viihtyneet yhtä hyvin. Irene on luultavasti kymmenes täällä maihin nostettu vene. Nostot onnistuvat nykyisin paremmin, kun telakka sai valettua betonista järeät kiinnityspisteet ketjulle nostoluiskan molemmille puolille. Ketju kiinnitetään trailerin vetoon käytetetyn traktorikaivurin kauhaan, ja kaivurin hydrauliikalla saadaan lisävetoa luiskan ylämäessä. Säilytysalueella on nyt 6 venettä, joista neljässä asutaan. Alue on melko laaja, joten saamme olla omalla kulmallamme ihan rauhassa. Moni asia puuttuu tai on vielä keskeneräinen täällä, mm. vessa- ja suihkutiloista on vasta pohjalaatta valettu. Vessan puute on ratkaistu kätevästi, telakka toi Irenen alle tynnyrin ja palan letkua, jolla veneen WC:n ulostulo johdetaan tynnyriin, joten voimme käyttää omaa WC:tämme. Suihkun otamme aurinkolämmitteisestä suihkupussista kannella samalla tavalla kuin vesillä ollessamme. Sähköverkkoa ei ole, mutta telakka antaa kyllä tarvittaessa käyttöömme pienen bensageneraattorin. Paikan omassakin sähköverkossa on jännitteet päällä vain silloin, kun yksipyttyinen Lister-diesel käynnistetään pyörittämään muutaman kilowatin generaattoria. Vesipisteitäkään ei ole, mutta telakka toimittaa tynnyreissä vettä veneen vierelle. Istumalaatikosta on upea näköala laguunille, mutta moskiitot ovat riesanamme iltaisin. Niiden karkottamiseksi telakka toimitti veneen lähelle aukileikatun tynnyrin ja traktorin etukuormaajan kauhallisen kookospähkinän kuoria. Niistä teemme tynnyriin nuotion iltaisin, ja se toimii hyttysten karkottajana yhtä hyvin kuin lehmisavut aikoinaan. Siinä on myös hyvä grillata ruokaa. Irene tuettiin erittäin huolellisesti monesta pisteestä. Kun keulan ja perän alle tarvittiin tolppia, kaadettiin veneen läheltä yksi kookospalmu. Siitä riittää meille pähkinöitä juotavaksi ja syötäväksi koko täälläoloajaksemme. Veneeseen kiipeämme meitä varten tehtyjä tikkaita pitkin, joiden askelväli mitoitettiin Eevan jaloille sopivaksi.
Apataki Carenage Services on perheyritys, ja meitä kohdellaan kuin perheen jäseniä. Telakkatoiminnan lisäksi tila tuottaa kopraa ja helmiä. Kuivan ilmastonsa puolesta paikka on sopiva veneen säilyttämiseen. Sykloniriskiä on vaikea arvioida, varsinkin tällaisena El Nino vuotena. Viimeisen sadan vuoden aikana Apatakille on tiettävästi iskenyt kaksi syklonia, eikä kumpikaan niistä ollut kovin paha. Näitä atolleja ei turismi ole vielä juurikaan koskettanut, ja cruising -veneitäkin on hyvin vähän.
Iltaisin täällä olevat veneilijät tapaavat kokoontua talon grillikatokselle Happy Hourille höpisemään ja juomaan olutta (juuri nyt se on loppu, mutta vuorolaiva tulee parin päivän kuluttua...). Muutama päivä sitten kävivät perheen pojat töiden jälkeen kalassa, ja toivat melkoisen saaliin. Siitä riitti meillekin pari mukavan kokoista grouperia, joista toinen grillattiin talon isolla grillillä yhdessä isäntäperheen kalojen kanssa samantien. Toisen savustimme savulaatikossamme. Opimme samalla tunnistamaan joukon tämän atollin syömiskelpoisia kaloja. Jos tämä tieto olisi ollut hallussamme pari viikkoa sitten ollessamme ankkurissa atollin koilliskulmalla, olisi diettiimme kuulunut simpukoiden lisäksi paljon kalaa.
Irenen säilytysvalmistelut ovat hyvällä mallilla. Eilen irrotin moottorin ruiskutuspumpun, jonka tuomme Suomeen huoltoon. Muita töitä on vielä pariksi päiväksi jäljellä. Suomeen lähdemme paikallislennolla 6.11. koska paikkoja ei ollut aikaisemmille lennoille saatavissa. Helsingissä olemme 9.11. illalla. Paluu tänne tapahtunee 20.4.2010 vuorolaivalla, koska paikallislennon 10 kg:n matkatavararajoitus ei tule riittämään meille alkuunkaan. Aiomme hankkia tullessamme Papeetesta paljon tavaraa ja myös provianttia, koska täkäläisen kaupan valikoima on äärimmäisen niukka. Kaikki tämä vaatii huolellista ennakkosuunnittelua.
Meille voi edelleen lähettää mailia osoitteeseen [email protected], koska lähetän ennen lähtöämme option messagen Winlinkille, joka kääntää sinne tulevat mailit Suomen osoitteeseemme ollessamme poissa veneeltä.
Monet terveiset,
Tapio ja Eeva
s/y Irene
Tässä Irenen tilastotiedot kaudelta 2009:
Kauden mailit: 5915 mpk
Yöpymisiä veneellä: 310 kpl
Kulussa vietettyjä öitä: 45 kpl
Pisin yhtäjaksoinen purjehdus:
3121 mpk, matka-aika 24,5 vrk
Irenen kuulumisia marraskuussa 2009
Atolli Apataki, Tuamotus, Ranskan Polynesia
15 deg 33,4 min S 146 deg 14,5 min W
Irene on nyt maissa Apataki Carenage Services marinassa atolli Apatakilla. Nosto viikko sitten sujui lopulta varsin hyvin, vaikka hiekkaa pitikin puhaltaa pois Irenen kölin alta marinan painepesurilla kaikkiaan parin tunnin ajan, ennen kuin pystyimme vinssaamaan itsemme niin lähelle rantaa, että pääsimme nostotrailerin päälle. Saa nähdä, kuinka täältä päästään aikanaan taas takaisin syvään veteen.
Meillä on täällä oikein mukavat oltavat, missään muussa marinassa emme ole viihtyneet yhtä hyvin. Irene on luultavasti kymmenes täällä maihin nostettu vene. Nostot onnistuvat nykyisin paremmin, kun telakka sai valettua betonista järeät kiinnityspisteet ketjulle nostoluiskan molemmille puolille. Ketju kiinnitetään trailerin vetoon käytetetyn traktorikaivurin kauhaan, ja kaivurin hydrauliikalla saadaan lisävetoa luiskan ylämäessä. Säilytysalueella on nyt 6 venettä, joista neljässä asutaan. Alue on melko laaja, joten saamme olla omalla kulmallamme ihan rauhassa. Moni asia puuttuu tai on vielä keskeneräinen täällä, mm. vessa- ja suihkutiloista on vasta pohjalaatta valettu. Vessan puute on ratkaistu kätevästi, telakka toi Irenen alle tynnyrin ja palan letkua, jolla veneen WC:n ulostulo johdetaan tynnyriin, joten voimme käyttää omaa WC:tämme. Suihkun otamme aurinkolämmitteisestä suihkupussista kannella samalla tavalla kuin vesillä ollessamme. Sähköverkkoa ei ole, mutta telakka antaa kyllä tarvittaessa käyttöömme pienen bensageneraattorin. Paikan omassakin sähköverkossa on jännitteet päällä vain silloin, kun yksipyttyinen Lister-diesel käynnistetään pyörittämään muutaman kilowatin generaattoria. Vesipisteitäkään ei ole, mutta telakka toimittaa tynnyreissä vettä veneen vierelle. Istumalaatikosta on upea näköala laguunille, mutta moskiitot ovat riesanamme iltaisin. Niiden karkottamiseksi telakka toimitti veneen lähelle aukileikatun tynnyrin ja traktorin etukuormaajan kauhallisen kookospähkinän kuoria. Niistä teemme tynnyriin nuotion iltaisin, ja se toimii hyttysten karkottajana yhtä hyvin kuin lehmisavut aikoinaan. Siinä on myös hyvä grillata ruokaa. Irene tuettiin erittäin huolellisesti monesta pisteestä. Kun keulan ja perän alle tarvittiin tolppia, kaadettiin veneen läheltä yksi kookospalmu. Siitä riittää meille pähkinöitä juotavaksi ja syötäväksi koko täälläoloajaksemme. Veneeseen kiipeämme meitä varten tehtyjä tikkaita pitkin, joiden askelväli mitoitettiin Eevan jaloille sopivaksi.
Apataki Carenage Services on perheyritys, ja meitä kohdellaan kuin perheen jäseniä. Telakkatoiminnan lisäksi tila tuottaa kopraa ja helmiä. Kuivan ilmastonsa puolesta paikka on sopiva veneen säilyttämiseen. Sykloniriskiä on vaikea arvioida, varsinkin tällaisena El Nino vuotena. Viimeisen sadan vuoden aikana Apatakille on tiettävästi iskenyt kaksi syklonia, eikä kumpikaan niistä ollut kovin paha. Näitä atolleja ei turismi ole vielä juurikaan koskettanut, ja cruising -veneitäkin on hyvin vähän.
Iltaisin täällä olevat veneilijät tapaavat kokoontua talon grillikatokselle Happy Hourille höpisemään ja juomaan olutta (juuri nyt se on loppu, mutta vuorolaiva tulee parin päivän kuluttua...). Muutama päivä sitten kävivät perheen pojat töiden jälkeen kalassa, ja toivat melkoisen saaliin. Siitä riitti meillekin pari mukavan kokoista grouperia, joista toinen grillattiin talon isolla grillillä yhdessä isäntäperheen kalojen kanssa samantien. Toisen savustimme savulaatikossamme. Opimme samalla tunnistamaan joukon tämän atollin syömiskelpoisia kaloja. Jos tämä tieto olisi ollut hallussamme pari viikkoa sitten ollessamme ankkurissa atollin koilliskulmalla, olisi diettiimme kuulunut simpukoiden lisäksi paljon kalaa.
Irenen säilytysvalmistelut ovat hyvällä mallilla. Eilen irrotin moottorin ruiskutuspumpun, jonka tuomme Suomeen huoltoon. Muita töitä on vielä pariksi päiväksi jäljellä. Suomeen lähdemme paikallislennolla 6.11. koska paikkoja ei ollut aikaisemmille lennoille saatavissa. Helsingissä olemme 9.11. illalla. Paluu tänne tapahtunee 20.4.2010 vuorolaivalla, koska paikallislennon 10 kg:n matkatavararajoitus ei tule riittämään meille alkuunkaan. Aiomme hankkia tullessamme Papeetesta paljon tavaraa ja myös provianttia, koska täkäläisen kaupan valikoima on äärimmäisen niukka. Kaikki tämä vaatii huolellista ennakkosuunnittelua.
Meille voi edelleen lähettää mailia osoitteeseen [email protected], koska lähetän ennen lähtöämme option messagen Winlinkille, joka kääntää sinne tulevat mailit Suomen osoitteeseemme ollessamme poissa veneeltä.
Monet terveiset,
Tapio ja Eeva
s/y Irene
RSS-syöte