Irenellä 11.8.2006
Ukupsuit Tupu, Western Holandes Cays, San Blas, Panama
Latitudi: 9º 31,16´ N
Longitudi: 78º 38,98´ W
Olemme olleet täällä Ukupsuit Tupulla jo viikon päivät. Edessämme on kaunis palmumetsää kasvava saari, takanamme hiekkasärkkä, ja vasta sen takana on koralliriutta. Hiekkasärkkä antaa turvallisuudentunnetta koska sen paljon pehmeämpi kuin koralliriutta, jos ankkuri pettää. Täältä ei ole mitään mahdollisuutta päästä ulos merelle pimeällä tai huonossa valaistuksessa. Olemme täällä yksin, mutta puolentoista mailin päässä on "Swimming Pool", missä on tällä hetkellä kymmenkunta venettä ankkurissa. Maanantaisin meillä on heidän kanssaan yhteinen roskien poltto ja beach party pienellä palmuja kasvavalla saarella Swimming Poolin laidalla. Parin mailin päässä on pieni Diadup-niminen saari, missä asuu kymmenkunta Kuna-intiaaniperhettä. Näemme heitä silloin tällöin lähiriutoilla kalastelemassa. San Blasin saaristoalue on noin 100 mpk pitkä ja 4-10 mpk leveä, joten veneet ovat täällä melko hajallaan. Joka aamu meillä on kuitenkin SSB-radionetti 8 MHz:lla, joten pysymme hyvin kärryillä toisten veneiden liikkeistä ja kokemuksista.
Muutama päivä sitten eräs Kunaperhe (isovanhemmat, 3 vuotias pojantytär ja isoisoäiti) oli lähtenyt melomaan viiden mailin päähän naapurisaarelle puunrungosta veistetyllä kanootillaan, kun sadekuuro ja ukkonen yllätti heidät. Luottavaisesti he tulivat Irenelle odottamaan kuuron ohimenoa. Isoisoäiti ei veneeseen noussut valittaen huonoja jalkojaan. Hän oli hyvin tyytyväinen, kun lainasimme hänelle sateenvarjon kuuron ajaksi. Pelastusliiveistä he eivät varmaan ole koskaan kuulleetkaan, mutta kanoottiaan he kyllä osaavat käsitellä.
Olemme nyt olleet San Blasilla kolme viikkoa, ja viettäneet ukkosmyrskyjen vuoksi ankkurivahdissa tunnin tai pari ainakin kymmenenä yönä, samoin useita iltapäiviä. Pahin ukkosmyrsky oli 2.8. aamulla auringon noustessa. Tuuli nousi aivan muutamassa hetkessä, ja tuulimittari oli pohjassa näyttäen 60 solmua (30 m/s) puolen tunnin ajan. Vettä kaatui niskaan horisontaalitasossa sellaisella voimalla, että sadevarustuksen läpikin teki iholla kipeää. Ankkuri piti ja ketju kesti, kun helpotimme painetta moottorilla pitäen kuitenkin ketjun kireällä ja keulan tiukasti kohti tuulta. Emme ole varmoja, olisiko 36 hevosvoimaamme riittänyt puskemaan meitä vasten tuulta ja aaltoja jos ketju olisi pettänyt. Tuuli käänsi veneen sivulle nostetun jollamme ylösalaisin, ennenkuin saimme siirrettyä ja sidottua sen keulakannelle. Istuin ja jollan pohjalla olleet airot lensivät, mutta päätyivät onnekkaasti Irenen kannelle, joten emme menettäneet niitäkään. Myöhemmin kuulimme radiossa muutaman mailin päässä olleelta naapuriveneeltä, että he olivat mitanneet tuulen nopeudeksi 72 solmua. Se vastaa jo ykkösluokan (siis heikoin) hurrikaania, joita olemme täällä paossa. Hurrikaanista ei kuitenkaan ollut kyse, vaan Kolumbian vuorilla syntyneestä ukkosmyrskystä, joita täällä kutsutaan nimellä Chocasana. Jos meillä olisi ollut VHF auki, olisimme saaneet varoituksen myräkästä noin 7 minuuttia etukäteen meistä itään olevilta veneiltä. Ne minuutit olisivat olleet arvokkaita. Nykyisin pidämme VHF:n aina auki siitä huolimatta, että amerikkalaisten lörpöttely joskus kyllästyttää. Olemme kokeneet täällä muutaman muunkin Chocasanan, mutta ne eivät ole olleet yhtä voimakkaita.
Elokuun toisen päivän myräkkä repi aurinkokatoksemme, kun emme ehtineet saada sitä kokonaan alas ennen pöhellystä. Katos oli jo hauras ja meillä oli uusi kangas varattuna Irenellä. Nyt olemme sitten ommelleet uuden, joka valmistui eilen. Otti viisi päivää saada mokoma 2,5x 4,5 metrinen kankaanpala kaikkine yksityiskohtineen leikatuksi ja ommelluksi näinkin pienissä tilossa. Siinä on yli sata metriä ompelusaumaa ja lankaakin kului noin 400m, koska käytimme runsaasti siksakia. Tiimityötä tarvittiin ison kankaan käsittelyssä.
Tämän kirjoittaminen keskeytyi, kun kaakosta lähestyi kahden aikaan iltapäivällä mustanpuhuva roottoripilvi. Eeva oli kannella ja tuli hälyttämään. Saimme alas uuden aurinkokatoksen ja olimme kokoamassa kuivamassa ollutta pyykkiä juuri kun tuuli iski. Pyykkipinnoja ja vähän vaatteitakin lenteli, mutta ei mereen saakka. Sitten vain moottori käyntiin ja sadevarusteet niskaan, koska paljas iho ei kestä kovassa tuulessa lentäviä sadepisaroita. Tuulta ei kuitenkaan tullut kuin 30 solmua, ja koko tilanne oli ohi tuntia myöhemmin. Kolme intiaania oli ollut koko aamupäivän lähiriutalla kalastamassa ja heille tuli kylmä, kun ukkosen myötä lämpötila putosi 34 Cº:stä 29 Cº:een. Ostimme heiltä päivän saaliin, kolme lähellä alamittarajaa olevaa hummeria (=caribbean spiny lobster) neljällä dollarilla. He pyysivät vielä tupakkaa lämpimikseen, heillä on nimittäin vakaa usko siihen, että tupakka lämmittää. Tulitikkujakaan ei pojilla ollut, joten lahjoitimme vielä sytkärinkin. Kyllä olivat intiaanit tyytyväisiä.
Irenellä 15.8.2006
Irene on edelleen Ukupsuit Tupulla. Meillä ei nyt ole erityistä tarvetta liikkua, sillä täällä kävi kauppavene sunnuntaina. Kuna-intiaaneja ei ole koskaan käännytetty kristinuskoon, ja heille kaikki viikonpäivät ovat samanarvoisia. Ostimme perunaa, porkkanaa, sipulia, kurkkuja, appelsiineja sekä paprikaa ja muutaman plantainin (=ruokabanaani). Nyt on kolme viikkoa sitten pyydystetty dorado syöty jääkaapista (sinappikalaa vielä on), joten kalastamisenkin voisi taas aloittaa. Kunat tulevat kuitenkin harva se päivä myymään tai vaihtamaan jauhoihin, riisiin tai muuhun tarvitsemaansa isoja (noin 1 - 1,5 kg) taskurapuja, lobstereita tai concheja (=iso kotilo), joten tuoretta meriruokaa ei puutu. Säät ovat enimmäkseen olleet leppoisia viimeisen viikon aikana. Sadekuuroja olemme saaneet, mutta emme kovia tuulia. Eilen iltapäivällä pöristelimme jollalla taas maanantaiseen beach partyyn/roskien polttoon. Orgaaniset jätteet heitämme yli laidan, palavat poltetaan, ja muut upotetaan syvään veteen, kun lähdemme liikkeelle. Alumiiniset oluttölkit kuitenkin rutistamme kasaan, sillä Kolumbiassa niiden sisältämä alumiini kierrätetään ja sieltä tulevat kauppaveneet maksavat kunille 25 US senttiä kilolta tyhjistä purkeista. Niinpä kunat ovat innokkaita niitä keräämään. Eipä jää pysyviä merkkejä oleilustamme paikalliseen luontoon. Lähin roskis lienee 50 mpk:n päässä mantereella. Täällä on puhdasta, koska Kunatkaan eivät paljon roskaa tuota eläessään melkein pelkästään luonnosta. Lisäksi he näyttävät olevan luonnostaan melko siistejä ihmisiä.
Beach party pidetään Potluck Islandilla, joka on pieni palmuja kasvava saari Swimming Poolin laidalla. Me olemme ankkurissa 1,5 mpk:n päässä Hot Tubissa (edelliset ovat luonnollisesti cruisernimiä, Ukupsuit Tupu on kunien kieltä). Palatessamme Swimming Poolista Hot Tubiin oli tietysti pimeää. Pujottelimme käsi-GPS:n avulla sisään nyt edessämme olevan saaren kärjessä olevasta kapeasta aukosta koralliriuttojen välissä. Käännyttyämme saaren kärjessä emme nähneetkään tuttua Irenen ankkurivaloa, emmekä mitään muutakaan, sillä oli pilvistä ja tänne ei yöllä näy yhtään keinovaloa. Jatkoimme matkaa GPS:n opastamina, kunnes muutaman jollanmitan päässä aloimme erottaa Irenen silhuetin. Ilmeisesti ankkurivalon lamppu oli palanut poissa ollessamme. Taas tuli asiaa maston toppiin, jossa viimeksi käytiin muutama päivä sitten kulkuvalolamppua vaihtamassa. Ilman GPS:ää Irenen löytäminen olisi ollut hyvin vaikeaa.
Tänään Eeva purki kiinni hapettuneita vetoketjuja pelastusliiveistä ja Tapio paikkasi vuotavan merivesiyhteen watermakerin membraaniyksikön päädystä. Jälkimmäinen olisi ollut helppoa, ellei vuotovesi olisi ruostuttanut haponkestävää yhdettä lähes pilalle. Tämä on tätä normaalielämää, ei tänne mitään uutta kuulu.
Irenellä 22.8.2006
Olemme edelleen Ukupsuit Tupulla, mutta huomenna aiomme seilata 12 mpk:n matkan Narganaan, joka on lähiseudun suurin kylä. Siellä on yksi italialainen Hallberg-Rassy, josta on moottori hajalla. Menemme katsomaan pystymmekö auttamaan heitä edes sen verran, että uskaltavat lähteä Coloniin moottoria korjaamaan. Hallberg-Rassyt ovat kyllä hienoja veneitä, mutta purjehdusomonaisuuksista on tingitty niin, että ilman moottoria matka vastavirtaan Coloniin voi olla vaikeaa. Samalla pääsemme käymään tiendassa (=kyläkauppa). Se on tervetullutta, sillä täällä parin viikon välein käyvästä kauppaveneestäkin on moottori rikki, eikä sen tulosta ole tietoa. Nyt olemme saaneet nukkua monta yötä rauhassa, sillä Chocasanat ovat sattuneet tulemaan valoisaan aikaan (viimeisin oli eilen aamulla).
Irenellä 9.9.2006
Olemme taas takaisin Ukupsuit Tupulla vietettyämme viikon Narganassa. Nargana on viehättävä kylä, siisti ja puhdas, ihmiset ystävällisiä ja auttavaisia, lapset aivan viehättäviä ja rakastavat tulla valokuvatuksi. Kylää lähestyttäessä ensi vaikutelma on häkellyttävä, kun koko rantaviiva on täynnä laitureita, joiden päässä on aaltopelti- tai bamburakenteinen ulkohuone. Systeemi näyttää toimivan hyvin, kun meri vie tuotteet mukanaan. Tieyhteyttä Narganaan ei ole vuoristoisen maaston vuoksi. Koko San Blasin alueelle tulee vain yksi tie, ja sekin on kuljettavissa vain nelivetoautolla kuivana kautena. Pieniä lentokenttiä on sensijaan useilla saarilla, sillä amerikkalaiset rakensivat niitä toisen maailmansodan aikana sukellusveneentorjuntaa suorittavia lentokoneitaan varten. Narganasta kävimme jollaretkellä läheisellä Rio Diablo joella. Ajoimme perämoottorilla muutaman mpk:n ylävirtaan ja meloimme/ajelehdimme takaisin kuunnellen sademetsän ääniä ja ihaillen rikasta luontoa. Joki on tunnettu apinalaumoistaan, mutta harmiksemme ne pysyttelivät piilossa. Asutusta joen varsilla ei ole. Paluumatkalla Narganasta vietimme muutamia päiviä Coco Banderolla. Se on 3 mpk pitkä koralliriutta, jonka tuntumassa on puolisen tusinaa pikkuruista saarta, jotka eivät juurikaan poikkea sarjakuvien autiosta saaresta, jonka keskellä kasvaa muutamia kookospalmuja.
Emme kyenneet auttamaan Narganasssa ollutta moottorivikaista venettä, sillä sen Volvo oli niellyt merivettä ja oli tiukasti jumissa. Miehistö oli aikaisemmin yrittänyt purjehtia Coloniin, mutta tuuli oli tyyntynyt ja virta oli painanut venettä kohti riuttoja. Jollalla hinaamalla he olivat kuitenkin onnistuneet välttämään tuhoutumisen. Vaikka tuulta ei olisikaan, niin aallot eivät tietenkään mihinkään katoa. Paras tapa hinata purjevenettä jollalla on kiinnittää jolla veneen kylkeen. Hinausköydellä vetäminen ei onnistu, sillä jolla ei pysy suunnassa, ellei hinausköyden kiinnityspiste ole jollan potkurin etupuolella. Se puolestaan on tavallisesti hankalasti järjestettävissä. Paremmin hinaaminen jollalla toimii takaperin, mutta silloin pienikin aallokko lyö helposti yli peräpeilin. Lopulta Narganassa ollut amerikkalaisvene hinasi moottorivikaisen veneen 80 mpk:n matkan Coloniin, kunhan ensin oli odotettu puolisen viikkoa polttoainetoimitusta. Samassa yhteydessä mekin saimme 60 l polttoöljyä, jota olemme kuluttaneet paljon totuttua enemmän Cartagenasta lähtömme jälkeen. Matkalla San Blasiin jouduimme ajamaan koneella useita tunteja tuulen puutteen vuoksi ja lisäksi olemme joutuneet käyttämään moottoria Chokasanojen aikana sekä sähkön tuotantoon, koska pilvien vuoksi aurinkopanelit eivät tuota täydellä teholla ja tuuligeneraattorikin seisoo suuren osan ajasta.
Syy heikkoihin tuuliin on se, että olemme keskellä ITCZ:aa. ITCZ on lyhenne meteorologisesta termistä Intertropical Convergence Zone, joka tunnetaan purjehduskirjallisuudessa myös nimellä doldrums. Se on alue, missä koillispasaati ja kaakkoispasaati kohtaavat, ja kun kaksi erisuuntaista tuulta kohtaa, ei ilmalla ole muuta vaihtoehtoa kuin kohota ylöspäin. Se tuottaa meren pinnalle tyynen vyöhykkeen, mutta nostaa myös lämmintä ja kosteaa ilmaa ylempiin kerroksiin, joka puolestaan synnyttää kuurosateita ja ukkosia. Niitä esiintyykin täällä päivittäin, mutta viime viikkoina niihin liittyvät tuulet eivät ole olleet yhtä rajuja kuin heinä- ja elokuussa. Se johtunee siitä, että nyt vilkkaimpana myrskyaikana trooppiset myrskyt imaisevat ylimääräisen energian ilmastosta. Salamoinnin aiheuttamat radiohäiriöt haittaavat myös Winlinkin ja sen mukana sähköpostimme käyttöä.
Hurrikaanit syntyvät useimmiten pitkin ITCZ:aa kulkevista matalapaineen laaksoista (=tropical wave), joiden siemeninä puolestaam toimivat Sahelin alueelta Afrikasta merelle kulkeutuvat säähäiriöt. Jos tällainen laakso on riittävän syvä ja muutkin olosuhteet ovat otolliset, siitä muodostuu troppinen matalapaine (=tropical depression), jolle on tunnusomaista sulkeutuvat isobaarit ja ilman kiertoliike keskuksen ympäri. Trooppiselle matalapaineelle ei anneta nimeä, vaan kausikohtainen juokseva numero. Mikäli se edelleen syvenee niin, että tuulen nopeus ylittää 33 solmua, sitä kutsutaan trooppiseksi myrskyksi (=tropical storm), ja sille annetaan vuorotellen naisen tai miehen nimi. Nimen alkukirjain etenee aakkosjärjestyksessä A:sta alkaen kullakin hurrikaanikaudella. Viime vuonna aakkoset loppuivat kesken, ja niitä piti jatkaa kreikkalaisilla kirjaimilla. Jos tuulen nopeus nousee yli 63 solmun (31,5 m/s), trooppinen myrsky ylennetään hurrikaaniksi. Tämä koskee Atlanttia, vastaava nimitys on sykloni Tyynen meren puolella ja taifuuni Kiinan merellä. Hurrikaanit jaetaan vielä viiteen kategoriaan tuulen nopeuden mukaan siten, että kaikkein voimakkain on viitoskategorian hurrikaani.
Ilman kiertoliikkeen matalapaineen ympäri saa aikaan hyrrämekaaninen Coriolis-voima. Se on nolla päiväntasaajalla ja kasvaa maapallon napoja kohti siirryttäessä. ITCZ liikkuu auringon mukana siten, että se on lähellä päiväntasaajaa tai vähän sen eteläpuolella meidän talvikuukausinamme, ja nousee tänne 10-15 leveysasteen tienoille kesällä. Coriolis-voiman puutteen vuoksi trooppisia matalapaineita ei synny talvikuukausina. Myös toinen tärkeä tekijä, pintaveden lämpötila, on silloin alhaisempi. Yleisesti katsotaan, että ITCZ:n tulee sijaita 7º N pohjoispuolella tuottaakseen hurrikaaneja. Trooppinen matalapaine alkaa synnyttyään elää omaa elämäänsä irtaantuen ITCZ:sta ja vaeltaa kaarevaa rataa kohti länttä ja pohjoista kääntyen koko ajan oikealle. Niinpä keskellä Atlanttia syntyvistä hurrikaaneista osa pysyttelee merellä kaartaen pohjoiseen ja itään, kunnes ne joutuvat kylmemmille vesille ja niiden energialähde ehtyy. Usein ne jatkavat matkaansa tavallisina matalapaineina, ja jotkut kovimmat syysmyrskyt Suomessa ovatkin entisiä hurrikaaneja. Ne trooppiset myrskyt tai hurrikaanit, jotka kulkeutuvat kauemmas länteen, rantautuvat usein joko Keski-Amerikassa tai USA:n etelärannikolla, jossa Florida näyttää erityisesti vetävän niitä puoleensa. Edellä sanottu pätee vain keskimäärin, hurrikaanien ratoihin vaikuttavat monet tekijät, mikä tekee niiden ennustamisesta epävarmaa.
ITCZ:n sijainti on vain yksi trooppisten matalapaineiden syntyedellytyksistä, ja sitäpaitsi ne voivat lähteä liikkeelle myös tropiikissa silloin tällöin esiintyvistä muistakin matalapaineen laaksoista kuin trooppisista aalloista. Tällä tavoin syntyviä hurrikaaneja esiintyy erityisesti loppukaudesta loka- ja marraskuussa Atlantilla ja Karibialla. Niiden radat ovat erityisen epäsäännöllisiä, ja ne saattavat harhailla sinne tänne. Lopulta ne kuitenkin yleensä päätyvät liikkumaan luoteeseen, pohjoiseen tai koilliseen. Tänne Karibian lounaiskolkkaan San Blasiin ei tiettävästi ole yltänyt yksikään hurrikaani tunnetun historian aikana.
Historia ei kuitenkaa ole tae tulevasta, ja sen vuoksi seuraamme täällä tarkkaan sään kehitystä Atlantilla ja Karibialla. Juuri tätä kirjoitettaessa trooppinen myrsky Florence on paikassa 24,4º pohjoista leveyttä ja 63,3º läntistä pituutta. Se liikkuu länsiluoteeseen 12 solmun nopeudella ja uhkaa parin päivän kuluttua Bermudaa ja myöhemmin USA:n lounaisrannikkoa. Florence on kauden kuudes nimetty myrsky, koska F on aakkosten kuudes kirjain. Trooppisia aaltoja Atlantilla on 24ºW, 34ºW, 48ºW ja 85ºW kohdalla. Näistä 24ºW ja 48ºW aalloilla on edellytykset kehittyä trooppisiksi matalapaineiksi ja siitä edelleen, ja 85ºW aalto on jo ohittanut meidät täyttäen ohikulkiessaan vesitankkimme kerätyllä sadevedellä.
Käytettävissämme olevat sääennustukset ovat laadultaan aivan eri kertaluokaa kuin YLE:n säätiedotus merenkulkijoille, joka kertoo suunnilleen vain sen, minkä näkee itsekin vain vilkaisemalla taivaalle. Voimme SSB-radion kautta kuunnella puhutut ennusteet tai vastaanottaa sääfakseja ja satelliittikuvia. Eniten käyttämämme ennustejaksot ovat 1, 2 ja 3 vuorokautta, mutta ennusteita on saatavissa huomattavasti pidemmillekin ajanjaksoille. Lisäksi voimme Winlinkin kautta tilata sähköpostina suunnilleen kaikki säätiedotukset eri puolilta maapalloa mitä Internetistä löytyy, mm. tanskalaiset, norjalaiset ja saksalaiset. Ruotsalaisia ja suomalaisia ei kuitenkaan ole luettelossa, ehkäpä sen vuoksi, että niitä ei ole sopivassa muodossa saatavana Internetistä. Winlinkin kautta voimme myös tilata GRIB-tiedostoja mistä tahansa maapallon kolkasta määrittelemällä vain ennusteruudun kulmien koordinaatit ja haluamamme tiedot (esim. tuuli, lämpötila, ilmanpaine jne.) sekä ennustejakson, jonka maksimi on 10 vuorokautta. GRIB-tiedostot ovat otteita koko maapallon säätilan kattavan tietokonemallin (GFS) tuloksista esitettynä graafisessa muodossa. Mallia päivitetään jatkuvasti kuuden tunnin välein. Ilmeisesti useimmat Internetistä saatavat sääpalvelut pohjautuvat tähän malliin. Kaikki tämä on luonnollisesti käytettävissä myös Suomessa, jos veneessä on SSB-radio ja siihen kytketty modemi ja tietokone.
Omatoiminen säätilan seuraaminen vie kuitenkin aikaa. Onneksemme täällä Karibialla on neljä kokenutta säägurua, joista kaksi toimii amatööritaajuuksilla ja toiset kaksi SSB simplex liikennekanavilla. Heillä on käytettävissään kaikki tiedot, mitä Internetistä löytyy. Kullakin heistä on oma weathernettinsä joka päivä. He selostavat, mitä satelliittikuvat kertovat, ja lukevat synopsiksen sekä sääennusteet eri alueille. Lisäksi heihin voi ottaa yhteyden ja pyytää yksilöityä sää- ja tuuliennustetta kuluvalle tai alkamassa olevalle purjehduslegille. Tämä kaikki on heidän osaltaan vapaaehtoista ja maksutonta toimintaa. Meillä on suuri kunnioitus säägurujamme kohtaan ja olemme hyvin kiitollisia heidän tarjoamastaan avusta cruisereille.
Täällä San Blasilla olemme kuitenkin vähän kuin pussinperällä, ja säägurujen käyttämät radiotaajuudet eivät välttämättä sovi näille etäisyyksille parhaalla mahdollisella tavalla lukuunottamatta Herbiä, joka toimii Ontariosta, Kanadasta. Sen vuoksi meillä on ajoittain kuuluvuusongelmia. Täällä selviämme helpommalla kuuntelemalla omaa SSB-radionettiämme aamuisin. Riittää, kun yksi veneistä näkee säätietojen hankkimisen vaivan, ja kertoo tilanteen kaikille radion välityksellä netin aikana. Säävuorot samoinkuin netin vetovuorot kiertävät ennalta sovitulla tavalla eri veneiden välillä.
Tästä tulikin pitkä sääjuttu, vaikka tarkoituksemme ei ollutkaan kirjoittaa kirjaa. Tämän taustalla on kuitenkin muutamien ystäviemme ilmaisema huoli oleilustamme täällä Karibialla keskellä vilkkainta hurrikaanikautta.
Toivotamme MP:läisille kaunista syksyä ja hyviä kalansaaliita Långholmenilla.
Tapio ja Eeva Hämäläinen
s/y Irene