Anse du Marigot, 18° 04,00’ N - 63° 05,38’ W
Edellisen kerran kirjoittelimme kuulumisia juuri ennen lähtöämme Trinidadilta. Lähdimme sieltä 29.1. suunnaten keulan pohjoiseen, tai olisimme suunnanneet, ellei olisi tuullut pohjoiskoillisesta. Reissun alku oli tavanomainen, tiukka kryssi kolmosgenualla ja reivatulla storalla veden lentäessä. Seuraavana päivänä tapahtui kuitenkin sellaista, mitä emme ole ennen Karibialla kokeneet. Tuuli moinasi kolmeen metriin sekunnissa pysyen kuitenkin vastaisena, ja kaivoimme kauan käyttämättömänä olleen kevytgenuan esille. Seuraavan vuorokauden ajan purjehdus oli hyvin miellyttävää, kuljimme 4,5 solmua ja aallokko oli mitätöntä. Päätimme kuitenkin ankkuroida Chatham Bayhin Union Islandilla, kun totesimme, että päästäksemme 100 mpk pohjoiseen olimme purjehtineet 235 mpk, mikä alkoi tuntua turhauttavalta. Laskin, että vastavirtakomponentti oli ollut noin solmun verran. Seuraavat päivät olivat täysin tyyniä, ja siirryimme Tobago Caysille. Siellä olo oli melkoista rullausta, kun tuuli ei pitänyt keulaa vasten maininkia, ja virta käänteli meitä mielensä mukaan.
Ajan mittaan saimme taas tuultakin, tosin vastaista, ja jatkoimme Bequian kautta Martiniquelle. St Vincentin ja St Lucian välillä virta painoi meidät väistämättömästi St Lucian suojan puolelle. Saaret ovat vuoristoisia, ja ilmeisesti GSM tukiasemat sijaitsevat korkealla, sillä kahden aikaan yöllä kännykkämme soi. Siellä oli Helsingin energian sähkömies, joka kysyi onko Marjaniemessä ketään kotona, koska hän olisi tulossa kytkemään kaukolämmön sähköasennuksia. Aamulla jouduimme maksamaan kalliisti St Lucian suojanpoulelta kulkemisesta, sillä epätavallisen tuulen suunnan vuoksi emme osanneet väistää suojanpuolen tyyntä aluetta. Tuulta ei ollut, mutta luoteesta ja koillisesta tulevat mainingit sotkivat aallokon niin, että kannella oli parikymmentä senttiä vettä vähän väliä. Jokainen tällainen aalto pysäytti veneen, ja kun vastavirtaakin oli 1,5 solmua, pääsimme eteenpäin vain 1,5 solmua täydestä moottoritehosta huolimatta.
Martiniquella kului toista viikkoa provianteeratessa ja meitä molempia vaivanneesta vatsataudista toipuessa. Vatsavaivat saattoivat johtua siitä, että vuotavan takaiskuventtiilin takia hylkyvettä oli päässyt juomavesitankkiin aina vesikonetta käynnistettäessä. Takaiskuventtiili ja monta muutakin asiaa tuli korjattua Martiniquella. Sieltä lähtiessä tuulta oli 9 m/s, ja suunta edelleen vastainen, joten aloitimme pitkällä luovilla itään. Ohittaessamme Martiniqueta tuulen puolelta saimme pienen (5 kg) Wahoon, joka on makrillin sukuinen kala. Siitä saimme oivaa ruokaa moneksi päiväksi. Keskellä yötä vyöryi ylitsemme line squall, ja vaihdoimme nelosgenuaan ja vedimme 2 reiviä storaan. Tuulen suunta vaihtelee squalleissa rajusti, mikä sotkee aallokon, niinpä meillä oli taas kansi vähän väliä veden peitossa. Seuraavana aamuna tuuli vain yltyi, mutta kääntyi löysäksi kryssiksi ja squallit loppuivat. Aallokkokin järjestäytyi ja meno oli taas suhteellisen mukavaa. Illalla ankkuroimme Saintesille, joka on pieni saariryhmä Guadelupen eteläpuolella. Saintes kuuluu Ranskalle, mutta se ei ole maahantulosatama, joten siellä ei voi tehdä sisääntuloselvitystä. Ranskalaiset ovat kuitenkin suurpiirteisiä tässä suhteessa, joten emme olleet huolissamme.
Saintesilla meni muutama päivä saariin tutustuessa ja snorklatessa. Tänä aikana tuuli kovaa koillisesta, ja suojaisissa ankkuripaikoissa oli tungosta. Meillä olikin iltaisin "telkkariohjelma", kun katselimme tulijoiden ankkurointia. Vuokraveneillä liikkuvat kipparit eivät useinkaan suostu jäämään uloimmaiseksi veneeksi, vaan yrittävät ankkuroida muiden keskelle. Tavallisesti siitä seuraa vain uudelleen ankkurointeja ja riskitilanteita myöhemmin vuorovesivirtojen käännellessä veneitä. Meiltä meni pari yötä ankkurivahdissa, kun illalla tulleet veneet ankkuroivat vaarallisen lähelle. Heitä ei asia tuntunut huolettavan, eihän vene ollut oma. Lopulta siirryimme niin syvään veteen, että bare boatien ketjut eivät riittäneet liian lähelle tuloon. Suurimman osan aikaa olimme Ile Cabritilla, joka on asumaton. Saaren laella on vanha linnoitus, joka on aikoinaan suojannut viereisellä saarella sijaitsevaa pientä kaupunkia merirosvoilta. Ilmeisesti varuskunnan sotilaille oli pitänyt keksiä tekemistä, koska siistejä kiviaitoja oli rakenneltu sinne sun tänne. Saarella on myös hylätty hotelliprojekti, jonka tyhjien bungalowien kylpyhuoneissa olevien mustien kaakeleiden perusteella arvelimme, että ne on rakennettu 60-luvulla. Papanakasoista päätellen saaren vuohet kuitenkin nauttivat bungalowien tarjoamasta suojasta edelleen.
Saintesilta jatkoimme Antigualle English Harbouriin, jossa selvitimme maahantulomuodollisuudet. Saimme lisää kaloja matkalla, mutta suuri barracuda piti heittää pois siguateravaaran takia. English Harbourissa oli liikaa veneitä, ja maahantuloselvityksen ja kaupassakäynnin jälkeen jatkoimme Non Such Bayhin. Matkaa oli vain 6,5 mpk, ja teimme sen moottorilla. Se oli virhe, sillä lähes täydellä teholla moottorilla ajaen se kesti kolme tuntia ja lokiin kertyi 11 mpk. Tuulta oli vain 6 m/s, mutta Antiguan eteläranta on matala, ja maininki nousee jyrkäksi. Aallot pysäyttivät meidät vähän väliä ja vettä virtasi kannella. Lisäksi 1,5 solmun vastavirta varmisti vaivalloisen etenemisen. Tyynessä samalla kierrosluvulla olisimme kulkeneet 7 solmua. Luovi ulos ja toinen sisään olisi ollut luultavasti nopeampi ja PALJON mukavampi vaihtoehto.
Non Such Bay on kaunis paikka, ja lisäksi se tarjoaa hyvän aloituskohdan purjehdukselle Barbudalle. Siellä sisääntulo suosikkipaikkaamme Spanish Pointiin tapahtuu helpoimmin idästä länteen koralliriuttojen välistä. Myötätuuleen tulo on aina riskialttista, joten se täytyy tehdä hyvässä valaistuksessa auringon ollessa mieluiten selän takana, eli viimeistään puolilta päivin. Matkaa oli vain 30 mpk, joten voimme lähteä aamulla päivänvalossa, kun tuulikin oli sivulta. Vaikeutena on vain arvata pilvisyystilanne 5 tuntia etukäteen. Sisääntulo onnistui hyvin, tosin aurinko meni pilveen juuri ollessamme keskellä riutan aukkoa, mutta ehdimme nähdä ennen sitä, missä riutat ovat.
Spanish Pointissa vietimme 2 viikkoa täysin luonnon keskellä. Siellä ei muista veneistä ollut huolta, vaikka täysin yksin emme olleetkaan kuin muutaman yön. Meri on täynnä korallinpäitä, joilla voi ihailla runsasta kalalajistoa ja ranta on valkoista tai jopa vaaleanpunaista (mainingin jauhamista simpukoista johtuen) hiekkaa, joka antaa merelle upean turkoosin värin.
Bongasimme pari uutta kalalajiakin. Teimme myös pitkiä kävelyretkiä saaren tuulen puolen rannalle, joka on täyttä autiomaata upeine maisemineen. Venetöitä tehtiin useana päivänä, mutta aikaa kului myös vain istumalaatikossa istuen ja kaunista maisemaa ihaillen.
Spanish Pointista siirryimme saaren luoteiskulmalle Eleven Mile Beachille. Ensimmäiset 3 mpk jouduimme kulkemaan melko matalassa vedessä, jossa on siellä täällä kartoittamattomia korallinpäitä. Hyvässä valaistuksessa ne näkyvät selvästi valkeaa hiekkaa vasten, mutta auringon ollessa pilvessä niitä on hyvin vaikea erottaa pohjan meriruoholaikuista, joita on paljon. Ankkuria nostaessamme ilmestyi squallipilviä taivaalle, mutta arvelimme ehtivämme syvään veteen ennenkuin ne tulevat kohdallemme. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja meillä oli läheltä piti tilanne, kun tulkitsimme yhden tumman laikun väärin. Kaikuluotaimen tarkka seuranta ja nopea käännös säästivät kuitenkin karilleajolta. Meillä oli onnea, sillä kaikkien korallipäiden kohdalla kaikuluotain ei anna ennakkovaroitusta, koska monet niistä nousevat pohjasta pystysuoraan tai sienimäisesti ylöspäin leviten.
Eleven Mile Beachilla, oli kaikkiaan 9 venettä, mikä on Barbudan oloissa paljon. Rantaa riitti silti yli 2 km per vene. Seuraavana aamuna lähdimme tekemään ulosselvityksen Codringtonissa, joka sijaitsee 1,5 mpk leveän laguunin itärannalla. Merestä laguunin erottaa usean kilometrin pituinen 100-200 m leveä hiekkakannas, jonka ulkopuolella olimme ankkurissa. Luoteesta vyöryi pitkä maininki, joka ei meitä suuremmin kiusannut ankkuripaikallamme, mutta rantautumisesta kumiveneellä tuli märkä operaatio. Heikon tuulen ansiosta laguunin ylitys ei tällä kertaa ollut työlästä, mutta aikaa Codringtonissa kului paljon viranomaisia etsiskellessä. Immigration officer ei ollut työpaikallaan, mutta puhelimella hänetkin tavoitettiin ja saimme lopulta lähtöleimat passeihimme. Takaisin hiekkakannaksella olimme kolmen aikaan iltapäivällä.
Lähtö rannalta kumiveneellä onnistui vielä huonommin kuin tulo. Työnsimme jollan veteen heti suuren aallon jälkeen, mutta seuraava oli vielä suurempi ja murtui kohdallamme, kun olimme vielä kainaloita myöten vedessä. Se täytti jollan vedellä ja hiekalla ja paiskasi sen ja meidät takaisin rannalle. Jolla iskeytyi rantaan ylös nostettu perämoottori edellä, ja sen kiinnityskorvakkeet murtuivat. Moottori jäi pyörimään vesirajaan varmistusköytensä varassa. Mekään emme naarmuitta selvinneet, mutta vältyimme vakavilta vammoilta. Keräsimme tavaramme takaisin hiekalle ja pohdimme tilannetta, joka tuntui hankalalta. Lopulta päätimme tehdä uuden yrityksen, ja sillä kertaa pääsimme ulos rannasta, tosin vesilastissa. Soutumatka veneelle kesti kauan, koska matka oli pitkä ja kumivene on huono soutuveneeksi. Passit, veneen paperit ja kamera säilyivät kuitenkin kuivina, koska ne olivat repussa kaksinkertaisessa muovipussissa.
Matka Barbudalta St Martinille oli harvinaisen mukavaa purjehdusta. 6 m/s tasaista sivutuulta ja rauhallinen aallokko. Matkalla saimme ensin pienen (=syömiskelpoisen) barracudan ja pian sen jälkeen reilun kokoisen doradon (aina syömiskelpoinen). Kipparin harmiksi Eeva kielsi lisäkalastamisen. Ankkuroimme Marigot Bayssa St Martinilla, joka on tämän jaetun hollantilais-ranskalaisen saaren Ranskan puolella. Tiesimme, että elämä täällä olisi hankalaa ilman perämoottoria pitkien etäisyyksien vuoksi, mutta odotimme löytävämme täältä vanhan ystävämme Kaukon Maria III:sta. Heti ankkuroituamme Kauko tulikin tervehtimään meitä, ja vei Tapion kumiveneellään laguunin puolelle Yamaha-liikkeeseen. Nyt on perämoottorimme varaosa tilauksessa, ja samalla reissulla onnistuimme vuokraamaan 2 hv:n perämoottorin siksi aikaa, että saamme varaosan. Pääsiäinen on tulossa, ja toivomme, että emme juutu tänne pyhien yli osia odottaessa.
Jatkosuunnitelmistamme emme ole vielä päättäneet. Alkuperäinen tarkoituksemme oli käydä Kuubassa, mutta pääsimme liikkeelle myöhässä ja matka tänne otti paljon ennakoitua enemmän aikaa lähinnä tavallisuudesta poikkeavien tuulten vuoksi. Muutamaa päivää lukuunottamatta tuulet ovat kuitenkin olleet leppoisia, joskin vastaisia, ja sää on ollut kuiva ja miellyttävä. Täältä on helppo purjehtia Kuubaan, mutta takaisin tulo tulo samaa reittiä vastatuuleen ja vastavirtaan on vaikeampaa, mikäli pasaatituuli palautuu normaliksi. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, jos käyttää hyväksi Hispaniolan ja Puerto Ricon rannikolla yöaikaan puhaltavaa maatuulta. Se kuitenkin edellyttäsi seilaamista Haitin vesillä, joka nykyisessä poliittisessa tilanteessa ei tunnu houkuttelevalta. Alunperin suunnittelemamme paluureitti Floridan ja Bahaman kautta näyttää olevan tukossa, sillä Mr. Bushin hallinto USA:ssa on muuttanut lakeja niin, että Kuubaan menossa tai sieltä tulossa oleva ulkomaalainenkin vene voidaan pidättää USA:n aluevesillä. Terrorismin vastaisen sodan nimissä USA:n maahantuloa on muutenkin huomattavasti vaikeutettu, mm. viisumivapaus ei koske veneellä maahan saapuvia ja lisäksi tullessa pitää noudattaa monimutkaista ennakkoilmoitusmenettelyä. Toinen vaihtoehto olisi purjehtia Karibian meren yli Columbian ja Venezuelan rannikolle, ja edetä sitten itään rannikon akanvirrassa yötuulia hyväksi käyttäen. Se edellyttäisi kuitenkin lähellä rannikkoa purjehtimista, ja siellä on viime aikoina sattunut useita merirosvoustapauksia, joissa veneilijöitä on myös kuollut. Tämä kaikki vaatii lisää selvittelyä ja tuoreita tilannetietoja, joita varmaan saamme siitä suunnasta saapuvilta veneiltä.
Toivotamme kaikille MP.läisille hyviä veneen kunnostusilmoja. Tulemme Suomeen touko-kesäkuun vaihteessa, ja varmaankin tapaamme taas kesällä Långholmenilla.
Eeva ja Tapio
s/y Irene