Chaguaramas, maanantaina 16.01.2006
Ystävät,
Ihmettelette varmaan, miksi olemme edelleen täällä Trinillä. Syynä on se, rähjäämme vielä viimeisten veneen kunnostustöiden kimpussa. Uudenvuoden jälkeen on ollut lukuisia sadepäiviä, mikä on hidastanut meitä. Jos ei ole suoranaisesti satanut, niin on ollut hurjan kosteaa (esim. polyuretaanilakka ei kuiva kolmessakaan päivässä). Puutöitä on jäljellä jonkin verran, lähinnä kiinnitystelineiden rakentamista irtotavaroille, mutta siihenkin kaivattaisiin sateetonta säätä, sillä lastujen ja pölyn siivoaminen sisätiloista on työlästä. Kannella olisi sähkötöitä, mm. sähkön ulosottoliittimet pitäisi vaihtaa laadukkaampiin (osa on jo tehty), mutta emme ole ryhtyneet siihen sateessa. Kalenterin mukaan kuiva kausi on alkanut täällä joulukuun alussa, mutta eikö Helsingissäkin pitäisi olla lunta tammikuussa?
Kannen sähkötöihin liittyy myös se, että ylimmän mantookivaijerin eristys lyö läpi, kun siihen kytkee sähköpaimenen 5000V jännitteen. Haluamme tämän kuntoon ennen lähtöä Venezuelaan, sillä Isla Margaritalla oli tänäkin viikonloppuna käynyt varkaita kahdessa veneessä. Olivat liikkuneet niin hiljaa, että toisessa veneessä ollut koirakaan ei ollut herännyt. Tämän kuulimme päivittäisestä "Safety and Security Netistä" SSB-radion välityksellä tänään aamulla. Tällä tavalla tieto leviää 1000 mpk:n säteellä kaikkialle Karibialla. Päivittäisiin murheisiimme kuuluu se, että viimeksi ankkuria nostaessamme ankkurivinssin ohjaussolenoidi meni jumiin ja vinssi jäi nostamaan ketjua pysäytyskomennosta huolimatta. Senkin korjauksessa hukkuu helposti päivä, tai ainakin puolikas. Luultavasti syynä ovat ruostehituset vesitiiviissä (?) solenoidissa, jota ei ole ollenkaan tarkoitettu avattavaksi, mutta putsata täytyy.
Radion antenniongelmat ovat teettäneet paljon työtä, koska on ollut vaikea löytää takastaagiantennille sopivaa pituutta. Laskelmat eivät paljon auta, sillä ilmeisesti koska vertikaaliantenni menee maadoitetun biminikehyksen läpi, radioaallot näkevät sen pituuden hyvin toisenlaisena kuin mittanauha. Tilapäisellä lanka-antennilla tehdyt testitulokset ovat olleet ristiriitaisia. Juuri tänään kun päätin, että yhdellä antennilla ei selvitä, ja siirsin tilapäistä antennia vähemmän tiellä olevaan paikkaan odottamaan pysyvää asennusta, se menikin vireeseen kaikilla tarvittavilla bandeilla. Nyt pitää jälleen kerran miettiä, pitäisikö takastaagi sittenkin vaihtaa sopivamman pituisen antenniosuuden omaavaan, jolloin ylimääräistä antennia ei tarvittaisi. Tämä olisi helpotus, sillä aktiivisen antennin vaihto edellyttää ryömimistä takatilassa, eikä se käy käden käänteessä. Uusi vaijeri takastaagia varten odottaa rigging shopissa, joten tämä täytyy hoitaa ennen lähtöämme täältä. Kun täältä lähdemme, käy tarvikkeiden ja osien saanti vaikeaksi.
Viime lauantaina Tapio oli taas kalastamassa, ja saalis oli tavanomainen, 1 tuna (5 kg), 2 kingfishiä (6 ja 8 kg) ja 1 wahoo (13 kg). Eeva kävi sillä välillä torilla ja toi kaksi ISOA kasillista vihanneksia ja hedelmiä lisättynä selkärepullisella muuta ruokaa. Sitten seuraa kaiken peseminen kloorivadellä säilymisen parantamiseksi ja osa "saaliista" esivalmistellaan seuraavaa viikkoa varten niin, ettei lounaita tarvitse keitellä, kaivaa vain jääkaapista valmista tuorevihannesten/hedelmien kanssa.
Eilen (=sunnuntaina) olimme triniläisten ystäviemme kutsumana piknikillä Radix Pointissa Trinidadin itärannikolla, eikä onneksemme satanut. Paikka sijaitsee korkealla Atlanttiin pistävällä niemellä, ja näkymät sieltä ovat aivan mahtavat. Pohjoiseen aukenee 20 km pitkä hiekkaranta, jota reunustaa Kalajokilaakson Metsänhoitoyhdistyksen kurssilla opitun menetelmän mukaisesti laskettuna noin 400 000 kookospalmua. Etelässä on ensin metsää ja sitten toiset 20 km kookospalmujen reunustamaa hiekkarantaa, johon Atlantin aalot murtuvat nostaen ilmaan jatkuvan usvan. Radix Point on yksityinen plantaasi, jossa paikan omistajalla on "kesämökki". Tilanhoitaja pitää huolta hedelmäpuista ja tien sulkevasta puomista. Hedelmien ohella siellä kasvatetaan metsää, mm. teakia ja cedaria. Triniläinen ystävämme on paikan omistajan kaveri, ja oli saanut tältä luvan vierailuumme. Kotiin lähdettäessä tilanhoitaja kantoi meille vielä ison pussillisen papaijoja, kun pysähdyimme puomilla. Lisäksi poimimme plantaasilta sorrelin hedelmiä, ja Eeva keittää niistä nyt mehua.
Tällä hetkellä toivomme, että pääsemme liikkeelle täältä tämän viikon lopulla, mutta se riippuu säästä. Tuulet ovat olleet kovia viime aikoina. Tähän vuodenaikaan kova tuuli täytyy hyväksyä, jos aikoo purjehtia, mutta matalapaineisiin liittyvään squallisäähän emme mielellämme lähde. Silloin keskimääräinen tuuli voi olla tavanomaiset 10 m/s, mutta todellisuudessa puolet ajasta tuulee 20 m/s ja puolet ajasta ei ollenkaan.
Ei voi muuta kuin toivottaa hyvää talvea teille kaikille, eikä venenäyttelyynkään ole enää pitkää aikaa.
Eipä täältä sen kummempia.
Tapio & Eeva
s/y Irene
Ystävät,
Ihmettelette varmaan, miksi olemme edelleen täällä Trinillä. Syynä on se, rähjäämme vielä viimeisten veneen kunnostustöiden kimpussa. Uudenvuoden jälkeen on ollut lukuisia sadepäiviä, mikä on hidastanut meitä. Jos ei ole suoranaisesti satanut, niin on ollut hurjan kosteaa (esim. polyuretaanilakka ei kuiva kolmessakaan päivässä). Puutöitä on jäljellä jonkin verran, lähinnä kiinnitystelineiden rakentamista irtotavaroille, mutta siihenkin kaivattaisiin sateetonta säätä, sillä lastujen ja pölyn siivoaminen sisätiloista on työlästä. Kannella olisi sähkötöitä, mm. sähkön ulosottoliittimet pitäisi vaihtaa laadukkaampiin (osa on jo tehty), mutta emme ole ryhtyneet siihen sateessa. Kalenterin mukaan kuiva kausi on alkanut täällä joulukuun alussa, mutta eikö Helsingissäkin pitäisi olla lunta tammikuussa?
Kannen sähkötöihin liittyy myös se, että ylimmän mantookivaijerin eristys lyö läpi, kun siihen kytkee sähköpaimenen 5000V jännitteen. Haluamme tämän kuntoon ennen lähtöä Venezuelaan, sillä Isla Margaritalla oli tänäkin viikonloppuna käynyt varkaita kahdessa veneessä. Olivat liikkuneet niin hiljaa, että toisessa veneessä ollut koirakaan ei ollut herännyt. Tämän kuulimme päivittäisestä "Safety and Security Netistä" SSB-radion välityksellä tänään aamulla. Tällä tavalla tieto leviää 1000 mpk:n säteellä kaikkialle Karibialla. Päivittäisiin murheisiimme kuuluu se, että viimeksi ankkuria nostaessamme ankkurivinssin ohjaussolenoidi meni jumiin ja vinssi jäi nostamaan ketjua pysäytyskomennosta huolimatta. Senkin korjauksessa hukkuu helposti päivä, tai ainakin puolikas. Luultavasti syynä ovat ruostehituset vesitiiviissä (?) solenoidissa, jota ei ole ollenkaan tarkoitettu avattavaksi, mutta putsata täytyy.
Radion antenniongelmat ovat teettäneet paljon työtä, koska on ollut vaikea löytää takastaagiantennille sopivaa pituutta. Laskelmat eivät paljon auta, sillä ilmeisesti koska vertikaaliantenni menee maadoitetun biminikehyksen läpi, radioaallot näkevät sen pituuden hyvin toisenlaisena kuin mittanauha. Tilapäisellä lanka-antennilla tehdyt testitulokset ovat olleet ristiriitaisia. Juuri tänään kun päätin, että yhdellä antennilla ei selvitä, ja siirsin tilapäistä antennia vähemmän tiellä olevaan paikkaan odottamaan pysyvää asennusta, se menikin vireeseen kaikilla tarvittavilla bandeilla. Nyt pitää jälleen kerran miettiä, pitäisikö takastaagi sittenkin vaihtaa sopivamman pituisen antenniosuuden omaavaan, jolloin ylimääräistä antennia ei tarvittaisi. Tämä olisi helpotus, sillä aktiivisen antennin vaihto edellyttää ryömimistä takatilassa, eikä se käy käden käänteessä. Uusi vaijeri takastaagia varten odottaa rigging shopissa, joten tämä täytyy hoitaa ennen lähtöämme täältä. Kun täältä lähdemme, käy tarvikkeiden ja osien saanti vaikeaksi.
Viime lauantaina Tapio oli taas kalastamassa, ja saalis oli tavanomainen, 1 tuna (5 kg), 2 kingfishiä (6 ja 8 kg) ja 1 wahoo (13 kg). Eeva kävi sillä välillä torilla ja toi kaksi ISOA kasillista vihanneksia ja hedelmiä lisättynä selkärepullisella muuta ruokaa. Sitten seuraa kaiken peseminen kloorivadellä säilymisen parantamiseksi ja osa "saaliista" esivalmistellaan seuraavaa viikkoa varten niin, ettei lounaita tarvitse keitellä, kaivaa vain jääkaapista valmista tuorevihannesten/hedelmien kanssa.
Eilen (=sunnuntaina) olimme triniläisten ystäviemme kutsumana piknikillä Radix Pointissa Trinidadin itärannikolla, eikä onneksemme satanut. Paikka sijaitsee korkealla Atlanttiin pistävällä niemellä, ja näkymät sieltä ovat aivan mahtavat. Pohjoiseen aukenee 20 km pitkä hiekkaranta, jota reunustaa Kalajokilaakson Metsänhoitoyhdistyksen kurssilla opitun menetelmän mukaisesti laskettuna noin 400 000 kookospalmua. Etelässä on ensin metsää ja sitten toiset 20 km kookospalmujen reunustamaa hiekkarantaa, johon Atlantin aalot murtuvat nostaen ilmaan jatkuvan usvan. Radix Point on yksityinen plantaasi, jossa paikan omistajalla on "kesämökki". Tilanhoitaja pitää huolta hedelmäpuista ja tien sulkevasta puomista. Hedelmien ohella siellä kasvatetaan metsää, mm. teakia ja cedaria. Triniläinen ystävämme on paikan omistajan kaveri, ja oli saanut tältä luvan vierailuumme. Kotiin lähdettäessä tilanhoitaja kantoi meille vielä ison pussillisen papaijoja, kun pysähdyimme puomilla. Lisäksi poimimme plantaasilta sorrelin hedelmiä, ja Eeva keittää niistä nyt mehua.
Tällä hetkellä toivomme, että pääsemme liikkeelle täältä tämän viikon lopulla, mutta se riippuu säästä. Tuulet ovat olleet kovia viime aikoina. Tähän vuodenaikaan kova tuuli täytyy hyväksyä, jos aikoo purjehtia, mutta matalapaineisiin liittyvään squallisäähän emme mielellämme lähde. Silloin keskimääräinen tuuli voi olla tavanomaiset 10 m/s, mutta todellisuudessa puolet ajasta tuulee 20 m/s ja puolet ajasta ei ollenkaan.
Ei voi muuta kuin toivottaa hyvää talvea teille kaikille, eikä venenäyttelyynkään ole enää pitkää aikaa.
Eipä täältä sen kummempia.
Tapio & Eeva
s/y Irene
RSS-syöte