Marjaniemen Purjehtijat
  • Etusivu
  • Junioritoiminta
    • Yleistä
    • Tiedotteet
    • Kalenteri
    • Juniorien kurssit ja -leirit
    • MP-Tuotteet
    • Optiryhmät
    • Zoomryhmä
    • Kilpailut
    • Ilmoittautuminen >
      • Talviohjelma
      • Kisat
      • Kurssit ja leirit
      • Punainen optiryhmä
      • Zoom8-ryhmä
      • E-jollaryhmä
      • Aikuisten jollakurssi
    • Tuloksia
    • Ohjaajat, valmentajat ja junioritoimikunta
    • Kuvagalleria
  • Matkapurjehdus
    • MP Matkatapaamiset
    • s/y Irene
    • Irenen kuulumisia
  • Långholmen
    • Tiedotteita
    • Kartat
    • Satamat
    • Sauna
    • Hyvät tavat
    • Turvaohje
  • Satama
    • Meriveden- ja Allonkorkeus
    • Satamaohje
    • Telakointiohjeet
    • Vieraspaikat
    • Kerhotalon vuokraus
  • Kilpailutoiminta
    • Villingin Vendat
    • Itäsyndikaatti
    • Ilmoittautuminen FinRating kilpailuihin
    • Tuloksia
    • MP:n kilpakoulu
    • Kuvagalleria
  • Jäsenasiat
    • MP: Kuvia ja tapahtumia
    • Tapahtumakalenteri
    • Liity jäseneksi
    • Lomakkeet
    • Maksut
    • Säännöt
    • Turvallisuus ja katsastukset
    • Ympäristö
    • Hall of Fame >
      • Historia
      • Ansiomerkit
      • Vuoden MP:läinen
      • Junioritoiminta
      • Matkapurjehdus
      • Sari Multala
    • MP jäsenille >
      • Tiedotteet
      • Pöytäkirjat
      • LAITURI -järjestelmä
      • Runkokatsastukset
      • Logot ja dokumenttipohjat
      • Ostetaan / Myydään
    • Linkit
  • Yhteystiedot
    • Yhdistys
    • Hallitus
    • Kilpailutoimikunta
    • Palaute

Kuulumisia Ireneltä huhti-heinäkuussa 2017 Fakarava 30.7.2017

31/7/2017

 

​Fakarava 30.7.2017 16deg 26,9'S  145deg 22,0'W

Palasimme Irenelle huhtikuun alussa 9 kk:n Suomen käynnin jälkeen. Matkan teimme jo totutun kaavan mukaan lentäen Tahitille ja sieltä vuorolaivalla Apatakille. Tällä ketaa kuitenkin varasimme tavallista enemmän aikaa pysähdykseen Papeetessa, koska lista sieltä hankittavista tavaroista oli normaalia pitempi, vaikka jo lista Suomesta tuotavista varaosista oli 8 sivua pitkä. Olimme perillä veneellä 9 vuorokautta Suomesta lähtömme jälkeen.

Vene oli hyvässä kunnossa pitkästä säilytyksestä huolimatta, ellei oteta lukuun tavanomaisia harmeja, kuten pahasti ruostuneita lavuaareja, kiinni juuttuneita vesihanoja jne. Kuten joka kerta aikaisemminkin säilytyksen jälkeen pentterin harmaavesisäiliön pumpun elektroninen kytkin ei enää toiminut. Erityinen harmin aihe oli se, että valkoinen Soudal WC:n edellisenä vuonna siististi uusituissa kittisaumoissa oli palautunut suunnilleen samaan tilaan kuin ennen kovettumistaan tahraten kaiken kosketettaessa. Valkoinen Sikaflex rustirautojen juurissa oli puolestaan muuttunut jauhoksi, vaikka se oli suojattu auringolta kerroksella mustaa Sikaflex 290DC:tä. Lisäksi monien talousesineiden muoviosat olivat muuttuneet purukumin kaltaiseksi tahmaksi. On hämmästyttävää, kuinka paljon nykyisin tavanomaisissa käyttöesineissä käytetään materiaaleja, jotka eivät kestä tropiikin lämpö- ja kosteusolosuhteita. Nämä eivät olleet isoja ongelmia, mutta niiden korjaaminen vaati paljon työtunteja.

Meiltä meni tavanomaiset 2 1/2 viikkoa maissa veneen saattamiseksi vesille laskukuntoon. Veteen pääsimme 24.4. jonka jälkeen olimme vielä viikon Apataki Carenagen edustalla poijussa odotellen seuraavalla laivalla tulevaa uutta starttiakkua. 3 vuotta vanha akku pyöritti vielä iloisesti starttimoottoria kun testasimme sitä pian veneelle saavuttuamme, mutta vesille laskupäivään mennessä se oli luhistunut täysin. Olimme olleet enemmän huolissamme 4 vuotta vanhojen 24V systeemin akkujen tilasta, varsinkin kun Tahitilta ei ollut saatavissa 6V golf-cart akkuja sillä hetkellä. Onneksi vanhoissa akuissa on vielä hieman kapasiteettia jäljellä. Olemme tilanneet uudet 24V akut  joiden toimitusaika on n. 2 kuukautta, ja odottelemme vieläkin tietoa niiden saapumisesta.

Saatuamme uuden starttiakun ja tilaamamme ruokatavaratoimituksen Papeetesta siirryimme kolmeksi viikoksi mielipaikallemme 11 mpk:n päähän Oparariin laguunin koilliskulmalle jatkamaan venetöitä. Suurimman osan aikaa olimme yksin, mutta toukokuun puolivälissä saimme seuraa s/y Mantasta. Olimme radiolla sopineet Aulin ja Hannun kanssa tapaamisesta Opararissa Mantan vielä ollessa matkalla Chilestä Gambierille Tuamotun kaakkoispäähän. Aika kului mukavasti Aulin ja Hannun kanssa eikä jutun aiheista ollut pulaa. Toukokuun lopulla purjehdimme s/y Manta seuranamme takaisin Carenagen edustalle noutamaan seuraavaa ruokatavaratoimitusta Tahitilta. Aulin tekemä juttu Irenestä ilmestynee Vene-lehden elokuun numerossa. Mantan jatkettua matkaa kohti länttä siirryimme takaisin Oparariin jatkamaan venetöitä ja nauttimaan kiireettömästä elämästä kauniin luonnon keskellä.   

Tässä muutamia otteita lokikirjastamme ollessamme ankkurissa Opararissa:

10.6.2017
Tapion toissapäivän kalastusreissu jäi lyhyeksi, koska kalaämpäri täyttyi nopeasti. Loppupäivä menikin rannalla, kun savustimme ja perkasimme kolme savulaatikollista kalaa. Olimme takaisin veneellä vasta auringon laskiessa ja melko väsyneinä. Eilinen meni perämoottorin nostolaitteen asentamisessa. Tuuligeneraattori piti ensin irrottaa nostovarren asentamiseksi.

Nostolaitteen asennustyö keskeytyi päivällä, kun kylältä kolmen sukupolven voimin isolla perämoottoriveneellä kalastamaan ja rantaelämää viettämään tullut perhe tuli Irenelle pyytämään apua. Perheen tytär oli saanut ongenkoukun syvälle pohkeeseensa. Eeva puudutti pohkeen ja poisti näppärästi koukun monien Suomen mökkikuntien terveyskeskuksissa tehtyjen päivystysten antamalla rutiinilla. Potilas sai myös särkylääkkeen ja viiden päivän antibiootit Irenen varastoista. Kiitokseksi perhe antoi meille ämpärillisen kalaa, josta kieltäytyminen olisi ollut epäkohteliasta. Meillä on taas yksi ystäväperhe lisää näillä main. Eevan tämä päivä kuluikin poisson crun tekemisessä ja muussa kalan prosessoinnissa. Nyt on jääkaappi pullollaan eikä kalastamaan päästä itse moneen päivään.

12.6.2017
Upea sää jatkuu täällä. Eeva ompeli tänään perämoottorin nostoraksit, ja väliin kiilaava työ oli ompelukoneen huolto. Perämoottorin nostolaite toimii hienosti ja helpottaa paljon moottorin siirtoa jollasta takakaiteelle ja takaisin ainakin silloin, kun emme keiku kovasti. Tekisi mieli päästä asentamaan uutta elektroniikkaa, mutta näin kuivalla kelillä kannattaa keskittyä kansitöihin. Tänään on aloitettu mantookitolppien kiinnitysten korjaus. Rosteritolpat on Irenellä kiinnitetty alumiiniseen varvaslistaan huolellisesti muovilevyillä eristettynä ja kinnitysruuveissa on muovipuslat. Täällä ei sellainen eristys riitä, sillä suola ja kosteus muodostavat kuitenkin johteen muovieristyksen ylitse. Kun korroosio kerran pääsee alkuun, korroosiotuotteet muodostavat entistä pahemman oikosulun eri metallien välille. Näiden ongelmien kanssa tropiikin läpiryntäävät veneet eivät juuri joudu tekemisiin, sillä ne kehittyvät vasta ajan kanssa. Yritimme tänään pestä hapettumia fosforihapolla, m  utta sen teho ei riittänyt, vaan piti siirtyä käyttämään suolahappoa. Sen jälkeen on vuorossa eristys epoksifillerillä, joka pitää vielä maalata suojelemaan epoksia auringolta. Toivon mukaan eristys kestää taas ainakin muutaman vuoden.

14.6.2017
Tänään saatiin uusi kaikuluotain asennettua salongin kattoon lopullisesti pimenneen Seaviewin tilalle. Se toimii hyvin, mutta ei niin kuin haluaisimme, koska sen ohjelmistossa on uskomattomia typeryyksiä. Latasin sen käyttöohjeet netistä Suomessa ja tutustuin niihin hyvin, mutta ne ovat niin ylimalkaiset, että typeryydet eivät käyneet niistä ilmi. Projekteja on vielä edessä, kuten uuden storan peitteen teko, AIS transceiverin ja antennisplitterin asennus, toisen ssb-radion asennus ja lisäksi paljon pienempiä hommia. Storan peitteen osien leikkaaminen keulakannella tai rantahietikolla näytti vaikealta. Sen vuoksi teimme pikareissun (3 päivää) takaisin Carenageen ja leikkasimme sen Laun ruokasalin lattialla.

23.6.2017
Päivän työ oli oli kansiliittimen asennus maston juureen uutta aurinkopanelia varten. Eihän yhden liittimen tökkääminen kanteen nyt kauan kestä, mutta johtojen veto veneen sisällä oli työlästä ja vaati salongin kattopanelin avaamisen. Ei tusinan kiinnitysruuvin avaaminenkaan iso homma ole, mutta kun osa haponkestävistä kiinnitysruuveista katkesi ruostumisen takia avattaessa, olikin aurinko jo laskenut ennen kuin liitimessä oli sähköt ja kattopaneli takaisin paikallaan. Juuri kun työkalut oli siivottu paikoilleen, veneessä alkoi tuntua savun hajua. Se tuli pilssipumpun kytkinpanelista, jonka vipukytkimen sisäkalut olivat omia aikojaan luhistuneet korroosioon ja pumppu kävi jatkuvasti kytkimen asennosta huolimatta. Seuraavana päivänä koko kytkinpaneli uusittiin, mutta oman aikansa vei uuden panelin kosteusssuojaus, koska valmistaja käyttää laadultaan ala-arvoisia komponentteja eikä välitä veneolosuhteiden vaatimuksista mitään. Pitäisi kai sekin palikka tehdä itse alusta loppuun  . Hyvä kuitenkin, että tämä tapahtui kun olimme itse paikalla tulipalovaaran takia.

18.7.2017
Järeästä kudosvahvisteisesta kumiletkusta tehdyt mastokiilamme ovat kovettuneet ja murenevat tiputtaen mustaa kumijauhoa salonkiin aina purjehdittaessa. Aiomme korvata ne valamalla täytteen maston ja kauluksen väliin 2-komponenttisesta polyuretaanista. Amerikkalaiset ystävämme ovat käymässä USA:ssa, ja tuovat meille tarvittavan materiaalin Fakaravalle 21.7. jolloin aiomme olla heitä vastassa Pakokotassa Fakaravalla. Irenellä alkaa nyt olla paikat kunnossa, uusia varusteita on asennettu ja Eeva on pyörittänyt ahkerasti ompelukonetta tehdessään uusia suojapeitteitä auringon puhki polttamien tilalle. Uusi storan peite on nyt ommeltu. Se istuu hyvin ja on mukava käsitellä. Seuraavaksi on vuorossa uusien istumalaatikon tuulisuojien ompelu.

Tämän hetken tilanne:
Lähdimme Apatakilta vasta 21.7. odoteltuamme ensin pari päivää tuulen heikkenemistä ja purjehdimme atolli Fakaravalle. Vuorokauden matka meni vaivattomasti täyttä kryssiä 10 m/s tuulessa, mutta vendoja ei tarvittu kuin Apatakin pohjoisrannalla ja Fakaravan laguunissa. Fakaravan laguuni on 60 km pitkä ja 20 km leveä, ja sen ainoa kylä Rotoava on pohjoisrannalla. Pysähdyimme sinne pariksi päiväksi käydäksemme kaupassa, se olikin ensimmäinen kauppareissu muutamaan kuukauteen. Saimme jopa hankittua vähän tuoreita vihanneksia, joilla on nyt herkuteltu monta päivää. Siitä jatkoimme pitkin laguunia etelään Pakokotoon laguunin puoliväliin. Tapasimme siellä amerikkalaiset ystävämme, joiden piti tuoda meille 2-komponenttista polyuretaania USA:sta. Ystäviemme  tultua Tahitille kävi ilmi, että lentokentän turvatarkastus USA:ssa oli takavarikoinut polyuretaanin, vaikka se ei ole vaarallisten aineiden listalla. Se harmittaa meitä, kun se ei ollut ihan halpaakaan.

Toissapäivänä tulimme täyttä kryssiä tänne Fakaravan kaakkoiskulmalle Hirifaan. Varsinkin loppumatkasta laguunissa on paljon korallipäitä, joten vendojen paikkojen suunnitteleminen oli vähän samanlaista kuin Suomen saaristossa. Tässä menee varmaan muutama päivä, koska nyt on Maramu eli voimakas kaakkoistuuli, sitten seilaamme ehkä takaisin pohjoiseen Rotoavaan käymään vielä kaupassa ennen paluuta tänne ja jatkoa edelleen etelään asumattomalle atolli Tahanealle. Sieltä pitäisi kai seilata sivistyksen pariin Tahitille uusia akkuja ja aurinkopaneleita hankkimaan, vaikka se ei tunnukaan houkuttelevalta. Silloin läpiryntääjät ovat lähteneet tai ainakin siirtyneet länteen Leewardeille, joten Tahitillakin voivat veneiljöiden palvelut toimia. Nyt emme ole sieltä vastauksia e-maileihin saaneet.

Tahitin reissun jälkeen palaamme luultavasti näille seuduille ennen lähtöämme noin viikon kestävälle purjehdukselle etelään Gambier-saarille marraskuussa alkavan hurrikaanikauden ajaksi. SOI, joka on yksi El Nino indekseistä on viime kuukaudet vaeltanut El Ninon ja La Ninan välillä ilman selvää suuntaa. Jos se päätyy loppuvuodesta selvästi El Ninon puolelle, saatamme joutua muuttamaan suunnitelmia.

Täällä on nyt keskitalvi, mikä tuntuu myös lämpötilassa, nytkin veneen sisällä on vain 28C. Aurinko paistaa pohjoisen puolelta ja nousee päivä päivältä korkeammalle, kunnes se kulkee suoraan yläpuoleltamme lokakuussa. Sen jälkeen se alkaa painua alemmas etelän puolelle. Keskitalvelle tyypillisiä pitkiä kovan tuulen jaksoja ei vielä ole juuri ollut, ja sää on ollut muutenkin hyvin miellyttävä viimeiset 3 kuukautta. Sateita on ollut niukasti, ja meidän on pitänyt käyttää vesikonetta, koska sadeveden keräysjärjestelmämme ei ole riittänyt kattamaan kulutustamme.

Tänään saatiin muutama sadekuuro ja kerättyä sadevettä sen verran, että se innosti Eevan pyykin pesuun. Vaatteita ei kerry pyykkiin paljon, koska molemmilla on normaalisti käytössä vain 3 vaatekappaletta: päivä- ja iltashortsit sekä T-paita iltaa varten. Joskus harvoin kun olemme ihmisten ilmoilla, tarvitaan myös päivällä T-paitaa. Sen sijaan vihannesliinoja riittää pestäväksi. Kun saamme vihanneksia, ne pestään kloorivedellä ja kuivataan varjoisessa paikassa, jolloin kloori haihtuu. Sen jälkeen ne kääritään liinoihin ja varastoidaan salongin katossa riippuviin verkkoihin. Joskus kuitenkin jokin vihanneksista pääsee pilaantumaan, ja silloin liina menee pesuun, ja lisäksi ne pestään aina niiden tyhjentyessä.

Kuten ylläolevasta käy ilmi, meillä ei ole vaikeuksia keksiä itsellemme tekemistä täällä. Meillä on kiintolevylle kopioituna iso joukko radio-ohjelmia YLE Areenasta ja jokunen filmikin, mutta toistaiseksi aikamme ei ole riittänyt niiden kuunteluun tai katseluun. Elämä on silti ihan mukavaa, aurinko paistaa ja on oma aikataulu eikä tarvitse olla toimettomana.

Toivotamme lukijoillemme hyvää kesää ja mukavia purjehdustuulia.

Eeva ja Tapio Hämäläinen
s/y Irene

P.P.P. heinäkuussa 2017

30/7/2017

 
​Tähän kuulumistemme osioon yritämme kerätä tietoa, joka voi olla hyödyksi muille cruisereille tai cruising-elämää suunnitteleville. Tälläkin kertaa varusteiden hajoamisista riittää niin paljon kerrottavaa kuin jaksamme kirjoittaa. Toivottavasti ensi kuulumisiin saamme liitettyä muutakin asiaa kuin varusteiden hajoamisia.

1. Pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkin Rakensimme pentterin harmaavesisäiliön v.2007, koska kyllästyimme siihen, että aaltojen nostaessa veden pintaa lavuaarien viemärissä ilmanpaine avasi lavuaarin korkin esimerkiksi kesken tiskauksen. Nyt viemäri menee haarmaavesisäiliöön, ja pilssipumpun kytkimen ohjaama pumppu tyhjentää sen tarvittaessa. Asennuksen jälkeen kytkin on vaihdettu 9 kertaa, eikä yksikään kytkin ole kestänyt täyttä vuottakaan. Säiliön kapeuden vuoksi olemme käyttäneet Johnson pumpin ja Whalen elektronisia kytkimiä sekä kerran Rulen elohopeakytkintä, jossa on lyhyempi koho kuin nykyisessä mallissa. Tällä kertaa asensimme uuden mallisen Rule 35 kohokytkimen, jossa on jonkinlainen mikrokytkin eikä se sisällä elohopeaa. Sen koho on liian pitkä säiliöömme, mutta kun jalustasta sahattiin kiinnityskorvake pois ja kohon kärkeä lyhennettiin viilaamalla niin paljon kuin uskallettiin, saatiin se mahtumaan säiliöön. Rulen mukaan sen on testeissä todettu kestävän yli miljoona kytkentää. Tulevaisuus näyttää, kest  ääkö se Irenen olosuhteita. Meillä on samanlaiset kytkimet kahdessa pilssissä ja WC:n harmaavesisäiliössä, missä ne ovat toimineet keskimäärin 2-3 vuotta. Tietysti uuden asennusalustan teko ja kiinnitys ahtaan tarkistusluukun kautta otti kokonaisen työpäivän.

2. Aurinkopanelit
Jo edellisenä vuonna havaitsimme, että v. 2001 asennettujen isojen aurinkopaneliemme (5 kpl) teho on heikentynyt. Heikkeneminen on jatkunut edelleen, ja paljain silminkin on nähtävissä, että lasin ja piikiekon välissä oleva massa on alkanut tummua, yhdessä panelissa massa on lisäksi alkanut irrota lasista. Nyt tehosta on jäljellä noin 60%, joten panelit pitää uusia. Aurinkosähköintoilijoiden kannattaa huomata, että panelien käyttöikä on rajoitettu. Mitoiltaan samanlaisia paneleita ei tietenkään enää saa, joten  tiedossa on taas telineiden rakentelua moneksi päiväksi. Olemme koko ajan olleet niin kurjien Internet-yhteyksien varassa, että emme ole voineet täysin selvittää, mitä Tahitilta on saatavissa. Epäilemme, että riittävän kapeita paneleita ei ole, joten joudumme tilaamaan ne jostakin muualta. Se tulee viemään aikaa ja maahantuontimuodollisuudet tulevat aiheuttamaan vaivaa. Tilapäisratkaisuksi ostimme Papeetesta pieniä paneleja tulomatkalla.

3. Mastokaulus
Veneelle tullessamme näimme heti, että mastokaulus oli alkanut vuotaa. Meillä oli siinä tuplasukka, joista sisempi oli tehty lainapeitteestä ja ulompi kolmeen laminoidusta auringon suojakankaasta. Asensimme ne v. 2002, joten ne ovat kestäneet hyvin. Kun sukat poistettiin, sisempi lainapeitesukka oli kovettunut koppuraksi ja neopreenipäällys oli muuttunut jauhoksi. Ulompi sukkakin oli kovettunut ja alkanut hieman vuotaa. Sukat poistettuamme totesimme, että järeästä kudosvahvisteisesta kumiletkusta tehdyt mastokiilamme ovat kovettuneet ja hapertuneet. Tämä ei ollut yllätys, sillä niistä on purjehdittaessa tippunut mustaa kumijauhoa salonkiin jo parin vuoden ajan. Päätimme korvata kiilat valamalla täytteen maston ja kauluksen väliin 2-komponenttisesta polyuretaanista. Amerikassa myydään tähän tarkoitukseen Spartite nimellä settiä, joka sisältää valumuovin lisäksi muovailusavea muotin tekoon, sekoitusastiat ja -tikut sekä vinyylihansikkaat. Missään ei amerikkalaiseen tapaan kerro  ta, mitä tavaraa valumuovi on, mutta oletamme sen olevan polyuretaania. Kuten kuulumisissa kerroimme, saimme ystäviemme mukana Spartite setin ilman valumuovia. Valumuovia ei ole luokiteltu vaaralliseksi aineeksi, ja ystävämme aikovat esittää reklamaation lentoyhtiölleen. Saa nähdä, miten asia ratkeaa, Tahitilta tuskin löydämme 2-komponenttista polyuretaanivalumuovia. Sukat uusiessamme pakkasimme vanhat mastokiilat muovipusseihin, mikä on selvästi vähentänyt mustan jauhon varisemista mastokauluksesta. Sukkien uusiminen vei monta työpäivää, koska siihen liittyi useita työvaiheita ja aina välillä piti odottaa Sikaflex-saumojen kovettumista.

4. WC-välikön pilssipumpun kytkinpaneli
Kuten kuulumisissa kerroimme, WC-välikön pilssipumpun kytkinpaneli alkoi omia aikojaan kuumentua ja savuta. Sen vipukytkimen sisäkalut olivat luhistuneet korroosioon ja pumppu kävi jatkuvasti kytkimen asennosta huolimatta. Kytkinpaneli uusittiin noin 7 vuotta sitten, ja silloin kaikki kontaktit suojattiin tarkoin Liquid Electrical Tapella (LET). Kytkimen vipu oli kuitenkin liian pitkä, eikä meillä ollut siihen sopivaa suojakumituttia. Ilmeisesti siitä kostea meri-ilma oli päässyt kytkimen sisään ja aiheuttanut korroosion, merivettä ei sinne ole koskaan päässyt. Olemme olleet tarkkoja siinä, että kaikki kontaktit ja kytkentäruuvit joko suojataan LET:llä tai asennetaan tiiviiseen kytkentäboksiin, joita taitaa olla kymmeniä pitkin venettä. Meillä oli varapaneli, mutta se piti ensin valaa suojamuoviin, koska Rule ei välitä kosteussuojauksesta tuon taivaallista.  

Nykyiseltäkin ankkuripaikaltamme näemme, kuinka aallot heittävät hienoa merivesisumua ilmaan osuessaan koralliriuttaan. Se kulkeutuu tuulen mukana kaikkialle tuhoten moderniin elämäntapaan liittyvät härvelit. Kulutuselektroniikka on täällä erityisen lyhytikäistä, koska sitä ei ole suojattu senkään vertaa kuin vene-elektroniikkaa. Hyvä osoitus tästä on se, että Apataki Carenagessa pyykkikone on jouduttu uusimaan kahden vuoden välein. Apatakilla Pauline esitteli ylpeänä uutta pyykkikonettaan, jossa on muovikuori eikä juuri mitään automatiikkaa. Se voi olla pitkäikäisempi, koska automatiikka edellyttää elektroniikkaa. Perinteistä polynesialaista korroosio ei haitannut, hänellä ei ollut sähköä eikä paljon metalliesineitäkään. 

5. Mantookitolppien juuret
Yritys pysäyttää alumiiniseen varvaslistan korroosio mantookitolppien ja muiden varvaslistaan kiinnitetyjen tolppien juurissa oli työläs operaatio, joka on selostettu lokikirjan otteessa. Tolppia on 18 kpl, ja jokainen vaati pari työtuntia. Tulevaisuus näyttää, pysyykö käyttämämme epoksiputty kiinni alumiinissa, mikä on edellytys korjauksen onnistumiselle. Juuret täytyy vielä maalata epoksin suojaamiseksi auringolta.

Toinen paikka mikä vaatii jatkuvaa huolenpitoa on Lofrans ankkurivinssi. Siinä alumiininen vinssirumpu on erotettu pronssisesta ketjupyörästä muovilevyllä. Kun pronssin ja alumiinin väliin kertyy likaa ja suolaa, alkaa vinssirummun voimakas korroosio. Meidän vinssimme rumpuun ehti syöpyä reikä ennen kuin oivalsimme, että vinssi pitää purkaa ja putsata vähintään kerran vuodessa.

6. Yövalon korjaus
Meillä on veneen sisällä himmeä yövalaistus, ettei vahdin pimeänäkö menisi hänen käydessään veneen sisällä. Se ei toiminut, ja poikki hapettunutta johtoa piti etsiä pitkään, sillä johto mutkailee panelien takana eikä ole helposti käsillä. Lopulta vika löytyi helposti käsillä olevasta paikasta miinuspuolen kytkentäkiskolta erittäin hyvin LET:llä suojatun kaapelikengän juuresta. Päällisin puolin tarkasteltuna ei olisi millään voinut uskoa, että eristeen sisällä onkin kuparin sijasta vihreää jauhoa. Tarinan opetus on siinä, että vikaa etsiessä pitää edetä systemaattisesti eikä mennä vain todennäköisimmältä tuntuvan vaihtoehdon perässä.

7. Tuuligeneraattorin mastoputken halkeama Havaitsimme halkeaman tuuligeneraattorin mastoputkessa jo alkuvuodesta 2016, mutta sen korjaaminen hitsaamalla Marquesasilla ei ollut mahdollista. Halkeaman päihin porattiin pienet reiät sen etenemisen pysäyttämiseksi, ja masto tuettiin spektraköydestä tehdyllä haruksella. Nyt näyttää siltä, että Tahitiltakin on vaikea löytää paikkaa, missä hitsarin ja TIG-koneen saisi veneelle. Onneksi halkeama ei ole edennyt viimeisen vuoden aikana.

8. Pakoputken vuoto
Moottoria koekäytettäessä viime huhtikuussa veneeseen tuli pakokaasun hajua. Syyksi osoittautui puhki ruostunut kohta pakoputkessa heti pakosarjan jälkeen. Onneksi reikä on pakoputken kuivassa osassa, joten se voitiin toistaiseksi paikata letkuklemmarilla ja suikaleella palonkestävää tiivistelevyä. Ajan mittaan sekin pitää korjata hitsaamalla.

9. Hellan uunin luukun saranat
Vuosi sitten uunin luukusta putosi pari haljennutta puslaa ja luukku tuli vaikeaksi avata ja sulkea. Puslan palat otettiin mukaan Suomeen malliksi uusia varten. Siellä emme kuitenkaan löytäneet niitä mistään, joten varaosiakaan ei voinut tehdä. Yritämme toimia järjestelmällisesti, mutta näyttää siltä, että mikään määrä kykymme ulottuvissa olevaa järjestelmällisyyttä ei riitä.

Eeva ja Tapio

    Author

    Eeva ja Tapio Hämäläinen
    s/y Irene

    Archives

    huhtikuu 2019
    maaliskuu 2018
    joulukuu 2017
    heinäkuu 2017
    kesäkuu 2016
    huhtikuu 2016
    maaliskuu 2016
    helmikuu 2016
    joulukuu 2015
    heinäkuu 2015
    lokakuu 2014
    heinäkuu 2014
    maaliskuu 2014
    elokuu 2013
    kesäkuu 2013
    saattaa 2013
    joulukuu 2012
    joulukuu 2011
    marraskuu 2011
    lokakuu 2011
    syyskuu 2011
    kesäkuu 2011
    joulukuu 2010
    lokakuu 2010
    syyskuu 2010
    kesäkuu 2010
    saattaa 2010
    marraskuu 2009
    lokakuu 2009
    syyskuu 2009
    elokuu 2009
    heinäkuu 2009
    saattaa 2009
    huhtikuu 2009
    helmikuu 2009
    saattaa 2008
    maaliskuu 2008
    helmikuu 2008
    joulukuu 2007
    maaliskuu 2007
    lokakuu 2006
    syyskuu 2006
    elokuu 2006
    heinäkuu 2006
    kesäkuu 2006
    huhtikuu 2006
    helmikuu 2006
    tammikuu 2006
    joulukuu 2005
    maaliskuu 2005
    tammikuu 2005
    joulukuu 2004
    huhtikuu 2004
    huhtikuu 2003
    joulukuu 2002
    saattaa 2002

    Categories

    Kaikki
    PPP

    RSS-syöte

Marjaniemen Purjehtijat
Marjaniemenranta 1 A
00930 Helsinki
  • Rekisteriseloste
  • Palaute
Ajankohtaista
  • Kuvia & Tapahtumia
  • Sää
  • Tapahtumakalenteri
  • Katsastukset​
Juniorit
  • Tiedotteet
  • Facebook/MPJuniorit
  • Nimenhuuto/Optit
  • Nimenhuuto/Zoom
  • Nimenhuuto/Talvi
  • Laituri/Jäsenrekisteri

Kilpailutoiminta
  • LYS rankingsarja
  • LYS ilmoittautuminen
  • Villingin Vendat 
  • MP:n kilpakoulu
Matkapurjehdus
  • Matkatapaaminen
  • Långholmen