P.P.P. Apataki 5.7.2015

Tähän kuulumistemme osaan pyrimme kokoamaan tietoja, joista voi olla hyötyä muille cruising-elämää viettäville tai sitä suunnitteleville.

1. Kittisaumat

Toistaisen kokemuksemme mukaan Soudal ja varmaan muidenkin valmistajien MS-polymeerit tarttuvat ja pysyvät hyvin kiinni lähes kaikilla pinnoilla.  Tosin olemme käyttäneet Soudalia vain pari vuotta,joten pitkäaikaista kokemusta meillä ei vielä ole. Sen tiedämme, että Soudal ei kestä UV-säteilyä, vaan menee tahmeaksi purukumiksi noin puolessa vuodessa. Tiedämme myös, että polyuretaanit irtoavat kaikista metallipinnoista ja etenkin rosterista ennenmmin tai myöhemmin. Sen jälkeen saumat alkavat vuotaa, varsinkin jos niissä on pienintäkään liikettä. Näin on käynyt mm. mastokauluksellemme, rustirautojen läpivienneille ja etuluukullemme, vaikka ne asennettiin aikoinaan Trinidadilla mahdollisimman huolellisesti jättäen paksu polyuretaanisauma lasikuidun ja metallin väliin. Siksi olemme joutuneet saumaamaan ne kitillä ulkopuolelta, ja saumat on pitänyt uusia vuosittain. Ainoa tuntemamme kitti, joka kestää hyvin aurinkoa on polyuretaani Sikaflex 290DC. Nyt olemme päätyneet käyttämään k  ittisaumoissa Soudalia ja lopuksi suojaamaan Soudalin UV:ltä kerroksella Sikaflex 290DC:tä. Parin vuoden kuluessa näemme, onko tämäkään kestävä ratkaisu.

2. Pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkin Irenen pentterin lavuaarit tyhjenevät pieneen harmaavesisäiliöön, jonka automaattisella kytkimellä varustettu pumppu tyhjentää aina veden pinnan noustessa kytkentärajalle. Säiliö asennettiin v.2008, koska kovassa aallokossa siihen asti suoraan mereen tyhjentyvästä lavuaarista ruiskahti silloin tällöin vettä sisäänpäin. Lisäksi paineella oli tapana työntää lavuaarin tulppa pois paikoiltaan ankkurissa ollessakin, jos ankkuripaikkkaan osui pitkää maininkia. Säiliö varustettiin alunperin Johnson Pumpin elektronisella Ultima kytkimellä. Se on osoittautunut hyvin epäluotettavaksi, koska kytkin on jouduttu vaihtamaan 6-10 kk välein. Se on tilan ahtauden vuoksi kenkku homma. Nyt hajonnut kytkin oli seisemäs sitten säiliön asennuksen, joten sattumasta tuskin on enää kyse. Kytkimellä on 4 vuoden takuu, mutta siitä ei ole paljon iloa täällä. Valitettavasti säiliö on niin kapea, että Rulen koholla varustettu kytkin ei mahdu sinne. Suomessa käydessämme huomasimme, että myös Whale on tuonut markkinoille elektronisen kytkimen. Tällä kertaa asensimme säiliöön Whalen kytkimen, saa nähdä kestääkö se yhtään paremmin. Se ei tietenkään sopinut vanhan paikalle, ja uusien kiinnityskorvakkeiden tekoon ja asennukseen tankin juuri ja juuri kämmenen mentävän huoltoluukun kautta hupeni taas yksi P.P.P. päivä. Käyttämämme Johnson Pumpin Viking 16 kalvopumppu on sen sijaan osoittautunut erinomaiseksi sekä suunnittelultaan että toimintavarmuudeltaan. Asennusmahdollisuuksia on paljon ja huoltaminen helppoa.

3. Potkuriakselin luistaminen

Potkuriakselin korjaamiseen meni pitkä P.P.P. päivä ja siihen tarvittiin paljon sukeltamista. Aloitimme aikaisin aamulla poistamalla moottoritilan sivuseinän ja irrottamalla potkuriakselin laipan merikytkimen laipasta ja potkuriakselista. Sitten poistettiin potkuriakselin sinkkianodi, jolloin potkuriakselia sai siirrettyä taaksepäin lähes akselitiivisteeseen saakka. Silloin akselin laippa saatiin pois ja päästiin käsiksi merikytkimen laippaan, jonka kiinnitysmutteri oli löystynyt. Tämä on sattunut meille kerran ennenkin 7 vuotta sitten, joten tiesimme mitä pitää tehdä. Syy löystymiseen on ilmeisesti sama, mikä on pudottanut potkureita Volvon saildrivestä, eli toistuvat iskut kiinnitysmutteria vastaan aina kytkettäessä pakki päälle. Mutteri ja kierre pestiin huolellisesti ja asennettiin takaisin runsaan kierrelukitteen kera. Aurinko oli juuri laskemassa, kun kaikki oli taas paikoillaan ja paikat siivottu. Kun Irene seuraavan kerran nostetaan ylös, teemme järeämmän lukituksen m  utterille.

4. Suojautuminen salaman iskuilta

Täydellistä suojaa salaman iskuja vastaan ei tiettävästi ole olemassa. Irenellä masto on kytketty paksulla kaapelilla kölipultiin, mutta se ei riitä suojaamaan elektronisia laitteita salaman indusoimilta jännitepiikeiltä. Tätä tarkoitusta varten olemme asentaneet sekä sähköjärjestelmän päätaululle että kunkin laitteen sähkönsyöttöön transient suppressorit (22V rajajännite 12V järjestelmään ja 43V rajajännite 24V järjestelmään). Lisäksi kaikki NMEA-verkon portit on suojattu transient suppressoreilla. Ne toimivat kuin nopeat zener-diodit, jotka alkavat johtaa jännitteen ylitäessä rajajännitteen arvon. Käyttämämme suppressorit ovat diodin näköisiä komponentteja, joiden pituus on 10 mm ja halkaisija 5 mm. Ne pystyvät absorboimaan 1,5 kW pulssin, jonka nousuaika on 10 mikrosekuntia ja puoliintumisaika 1000 mikrosekuntia. Kaikkiaan Irenellä on nyt 29 kpl transient suppressoreita asennettuna. Niitä asennetaan vielä lisää mastolta tuleviin sähköjohtoihin, kunhan ehditään.

Melkein kaikki tuntemamme syklonikausia tropiikissa viettäneet veneet ovat kärsineet jonkinlaisia ukkosvaurioita. Meidän kohdallamme ne ovat onneksi rajoittuneet palaneisiin kulkuvalolamppuihin. Saimme jälleen muistutuksen ukkosriskistä, kun ollessamme tulossa veneelle huhtikuussa tapasimme sattumalta Papeetessa vanhat tuttavamme, jotka olivat purjehtineet Ranskan Polynesiasta Chileen ja takaisin. He olivat paluumatkalla joutuneet ukkosmyrskyyn, joka oli rikkonut kaikki veneen elektroniset laitteet mukaan luettuna autopilotin. Kolmen viikon purjehdus käsiohjauksella kahden hengen miehistöllä oli käynyt heille hyvin raskaaksi.

5. Winlink

Winlink on radioamatöörien vapaaehtoisvoimin ylläpitämä SSB radion ja Internetin yhdistävä järjestelmä. Siihen kuuluu yli 100 automaattisesti toimivaa amatööriasemaa (RMS) ympäri maailmaa, jotka skannaavat jatkuvasti kuuntelemiaan taajuuksia ja ovat jatkuvassa yhteydessä Internetiin. Taajuuksia on useilla bandeilla, ja sen vuoksi yhteys onnistuu mistä tahansa maailmankolkasta, ainakin tiettyinä vuorokauden aikoina. Winlink-taajuudet ovat luonnollisesti radioamatööribandeilla, ja Winlinkin käyttö edellyttää radiamatöörilupaa ja -tunnusta. Voimme lähettää sähköpostiviestejä ottamalla oman tietokoneemme ja SSB-radioomme kytketyn modemin välityksellä yhteyden johonkin näistä asemista. Kun yhteys on muodostunut, viestimme välittyy radioteitse RMS:n tietokoneelle, joka lähettää sen edelleen Internetin kautta vastaanottajille. Vastaavasti meille lähetetyt viestit tallentuvat jollekin Winlinkin servereistä, ja tieto meille tulossa olevista viesteistä välittyy netin kautta RMS asemill  e noin joka viides minuutti. Kun muodostamme yhteyden RMS-asemaan, se hakee meille tulossa olevat viestit serveriltä ja lähettää ne meille radioteitse. Winlink-sanomiin voi liittää myös liitetiedostoja kunhan ne eivät ole liian suuria. Muutoin lähettäjän kannalta Winlink-viesti ei eroa normaalista sähköpostiviestistä. Winlink-osoitteet ovat muotoa Callsign@winlink.org, missä Callsign on vastaanottajan radioamatööritunnus.

Vaikka radioyhteydessä käytetään huipputekniikkaa datan paketoimisessa, virheiden korjauksessa ja modulaatiomenetelmässä, on se hyvin hidas verrattuna normaaliin internet-yhteyteen. Nopeus riippuu radiokeleistä, koska virheitä sisältävät datapaketit lähetetään uudelleen, mikä voi hidastaa huomattavasti liikennettä. Tämän vuoksi olemme rajoittaneet meille tulevien viestien liitetiedostojen maksimikooksi 20 kb, ja samasta syystä itse viestikään ei saisi olla juuri sen suurempi. Tämän kokorajoituksen puitteissa tekstimuotoista dataa (.txt tiedostot) voi olla toista kymmentä sivua, mutta esim. lähes kaikki Word-tiedostot ovat liian suuria. Sen vuoksi Winlinkin serveri muuntaa sähköpostiviestit tekstimuotoisiksi riippumatta siitä millä ohjelmalla ne on kirjoitettu. Konversiossa kaikki graafiset elementit jäävät pois, mutta itse teksti säilyy. Liitetiedostoja ei kuitenkaan muunneta.

Kuten edellisestä voi päätellä, Winlink ei kestä SPAMia, vaan tukkeutuu helposti. Sen vuoksi Winlink ylläpitää White Listiä eli luetteloa rekisteröidyistä lähettäjistä, ja hyväksyy vain näistä osoitteista tulevat sähköpostit. Kaikki osoitteet, joihin me lähetämme sähköpostia otetaan White listille automaattisesti 400 päivän ajaksi. Voimme myös editoida White Listiämme Winlinkin kotisivun kautta silloin harvoin kun Internet on käytettävissämme. White List rajoituksen voi kuitenkin kiertää lisäämällä sähköpostin subject-kentän alkuun merkit //wl2k, jolloin posti tulee läpi vaikka lähettäjän osoite ei olisikaan White Listillämme.

Winlinkillä on myös Position Reports palvelu. Lähettämämme paikkaraportit tallentuvat Winlinkin tietokantaan, ja niitä voi tarkastella Winlinkin APRS-sivulla Google Earth pohjalla. Tarkastelun kohteeksi voi valita kaikki tietyn ajan kuluessa lähetetyt paikkaraportit tai vain tietyn kutsumerkin lähettämät raportit. Raportti voi sisältää paikan ja ajan lisäksi lyhyen lähettäjän kirjoittaman kommentin. Meillä on tapana lähettää paikkaraportti kerran vuorokaudessa ollessamme liikkeellä ja muutoin aina vaihtaessamme ankkuripaikkaa. Lisätietoja löytyy Winlinkin kotisivuilta (www.winlink.org).

Tässä on esimerkki Winlinkin paikkaraporttien käytöstä turvallisuusvälineenä:

Vastaanotimme alla olevan 17.6.2015 klo 6.50 utc (16.6. klo 20.50 paikallista aikaa) päivätyn Winlink-viestin s/y Zingayalta, joka on ranskalainen vene päätellen ranskalaisesta radiamatööritunnuksesta.

E-mail 1:

To: OH2FMC, OE5BTO, VA2VIF, KJ4ZFP, KE6NCE, OE5YCL, VA3JEQ, OH2GRK, DH1RC, VE7QFQ, AB4TN, DO1KMN, KC7IVM, F4HBR, KF7TNW, OE1RLU, FG1JQ
Cc:

Subject:            Missing Boat in French Polynesia / Avis de recherche

Hello,

We have no news from the French sailing boat Beneteau Oceanis 43  named "Rua Mata i", departed from Raiatea, Leeward Island of French Polynesia  on 31th  of May 2015 to Marquesas Island, 3 POB.

 They have a satphone but no contact is possible

 If you have any information, please contact us, or MRCC Papeete

 Bonjour,

Avis de recherche pour le bateau Ocenanis 43, ""Rua Mata i", qui a pris la mer le 31 mai 2015 de Raiatea, Iles sous le vent, Polynésie Française à destination des Marquises. 3 personnes à bord.

 Un téléphone satellite est à bord mais ne répond pas.

Si vous avez des informations contactez-nous, ou le MRCC Papeete

 Bonne navigation à tous.

 FG1JQ, bateau Zingaya

Tässä Winlink-vene s/y Zingaya pyytää auttamaan veneen nimeltä "Rua Mata'i" etsinnässä. Zingaya on ilmeisesti lähettänyt Winlinkin Position Reports palveluun kyselyn lähistöllä olevista paikkaraportteja lähettäneistä Winlink-veneistä ja saanut vastaukseksi osoitekentässä mainitut 17 radioamatööritunnusta (toinen suomalainen vastaanottaja OH2FMC on s/y Fågel Blå) ja lähettänyt näille yllä olevan mailin. Jos Zingayalla on ollut käytettävissään Internet yhteys, lähistöllä olevien veneiden paikkaraportit ja kutsut on ollut helppo nähdä myös Winlinkin APRS nettisivulta. Samalla yhteyskerralla vastaanotimme alla olevan 17.6.2015 klo 20.59 utc (17.6. klo 10.59 paikallista aikaa) päivätyn mailin s/y Zingayalta. Arvatenkin joku viestin vastaanottaneista Winlink-veneistä tiesi, missä s/y Rua Mata'i oli ja oli informoinut Zingayaa. Kadoksissa ollut vene löytyi siis puolessa vuorokaudessa.

E-mail 2:

To:                       OH2FMC, OE5BTO, VA2VIF, KJ4ZFP, KE6NCE, OE5YCL, VA3JEQ, OH2GRK, DH1RC,             VE7QFQ, AB4TN, DO1KMN, KC7IVM, F4HBR, KF7TNW, OE1RLU, FG1JQ

Cc:                      

Subject:            End of "Missing Boat in French Polynesia"  -  Avis de recherche Annulé

Hi,

The missing boat is back in Tuamotus, all well on board.

Bonjour,

 Le bateau disparu est revenu aux Tuamotus, tout va bien à bord. L'avis de recherche est annulé.

BOn vent à tous.

 Benoit,

FG1JQ

6. SailMail

SaiMail Association on voittoa tuottamaton yhdistys, joka ylläpitää samanlaista palvelua kuin Winlink. Sillä on 19 asemaa ympäri maailmaa, jotka on sijoitettu sopivin välein tärkeimpien purjehdusreittien varrelle. Sen vuoksi yhteyden saanti on yleensä helppoa. SailMailin jäsenmaksu on 250 USD/vuosi vuonna 2015. SailMail toimii meriradiokanavilla, ja veneellä tulee olla kotimaansa viranomaisten antama radiolupa ja meriradiotunnus. Tällä hetkellä meitä lähin SailMail-asema on Manihilla Tuamotulla, jonne on Apatakilta matkaa vain 70 mpk. Yhteys sinne on nopea ja onnistuu minä vuorokauden aikana tahansa voimakkaan signaalin ansiosta. Tosin tähän aikaan vuodesta Manihin asema on kovin varattu ja joskus joutuu odottamaan vuoroaan pitkäänkin. Siinä tapauksessa käytämme usein Havaijilla tai USA:n länsirannikolla sijaitsevia asemia.

Me käytämme Winlinkiä ja SaiMailia rinnakkain. Se on helppoa, koska niitä voi käyttää samalla Airmail client-ohjelmalla ja hiiren napsauksella voimme valita Winlinkin ja SailMailin välillä. SailMaililla ei ole White List järjestelmää SPAMia vastaan, joten jos osoitteemme joutuu spammaajien käsiin, se tietää meille paljon riesaa. Siksi käytämme SailMailia lähinnä säätietojen vastaanottamiseen ja Winlinkiä muuhun sähköpostiliikenteeseen. SailMail osoitteet ovat muotoa Callsign@sailmail.com, missä Callsign on veneen meriradiotunnus. SailMaililla ei ole Winlinkin paikkaraporttipalvelua vastaavaa APRS-järjestelmää, mutta netissä on tarjolla useita vastaavia palvelusivuja, joihin voi lähettää paikkaraportin sähköpostina. Niistä tunnetuin lienee Yotreps, jota ylläpitää uusseelantilainen Mike Harris (www.pangolin.co.nz). Pangolinin sivuilta löytyy myös paljon muuta hyödyllistä tietoa ja softaa. Toinen vastaava palvelusivusto on Sailblogs (www.sailblogs.com).

Lyhytaaltoradioon perustuvat Winlink ja SailMail täyttävät täysin kommunikaatiotarpeemme. Niiden datan siirtonopeus on yleensä yhtä hyvä tai parempi kuin Iridiumilla, mutta niiden käyttö tulee oleellisesti halvemmaksi. Me emme ole kokeneet minkäänlaista tarvetta satelliittipuhelimelle. Lisäksi voimme käyttää ssb-radiotamme yhteydenpitoon muihin veneisiin. Se on varsinkin pitkillä ylityksillä oleellinen turvallisuuslisä, sillä todennäköisesti hätätilanteessa lähin apu on toinen samaa ylitystä tekevä vene. Laivat kulkevat omia reittejään useimmiten kaukana meistä, koska ne eivät ole riippuvaisia tuulista niin kuin me.

Tapio ja Eeva

s/y Irene

Irenen kuulumisia Apatakilta 5.7.2015

Lat 15 deg 23,05 min S

Long 146 deg 112,17 min W

Teillä Suomessa taitaa kesä olla parhaimmillaan, veneet vesillä ja päivät pitkiä. Meillä päivän pituus on vain 10 1/2 tuntia eikä aurinkokaan nouse sen korkeammalle kuin Suomessa tähän aikaan vuodesta. Se tuntuu selvästi aurinkopaneliemme heikentyneenä tuottona.

1. Opararin reissu

Me tulimme Irenelle 1.4. ja saimme veneen vesille pari viikkoa myöhemmin. Tällä kertaa emme saaneet hyttipaikkoja laivalta, joten lähetimme vain matkatavaramme ja Tahitilta hankitut vene- ja ruokatarvikkeet laivalla ja matkustimme itse lentokoneella Tahitilta Apatakille pari päivää myöhemmin. Tämänkertainen reissumme alkoi tuttuun malliin. Pari päivää veneelle tulomme jälkeen jääkaappimme kompressori hajosi, ja olimme kuukauden päivät ilman jääkaappia. Se rajoitti huomattavasti ruokatalouttamme, koska mitään tuoretta ei voinut säilyttää yön yli. Siirryimme viikoksi Oparariin odottelemaan uuden jääkaappikoneiston saapumista USA:sta. Tapio kävi kalastamassa ja saikin hyvän saaliin. Kaloja ei ehditty savustaa enää saman päivän aikana, joten perkauksen jälkeen ne jätettiin vahvaan suolaveteen yöksi. Lähdimme aikaisin seuraavana aamuna niitä savustamaan, mutta silloin ne olivat jo täysin pilaantuneet.

Jääkaappia odotellessamme ssb-radiomme alkoi pudota pois päältä kesken kaiken, ja vika paheni pian niin, että radio oli käyttökelvoton. Asensimme sen tilalle samanlaisen vararadiomme, joka toimikin hyvin 4 päivää. Sitten senkin ssb-demodulaattori pimeni ja olimme jonkin aikaa ilman yhteyksiä ulkomaailmaan. Saimme Suomesta mukanamme tuodun uuden radion väliaikaisesti asennettua viikkoa myöhemmin, joten yhteytemme toimivat taas. Samalla päätimme luopua vanhasta v. 1979 hankitusta amatööriradiosta, kun sekään ei enää toiminut. Sen jäljiltä navigointitilan radionurkkaan jäi iso tyhjä tila, jonka hyödyntämiseksi radioiden ja navigointilaitteiden asennus piti uusia. Meillä on nyt 4 ssb-radiota, joista vain yksi toimii. Yritän vielä yhden radion korjausta, kunhan ehdin. Päivittäiseen rutiinimme kuuluu myös BBC:n uutisten kuuntelu lyhytaaltoradiosta aamuisin. Se on nykyisin käynyt hankalaksi, koska BBC:n lähetyksiä häiritään voimakkaalla häiriösignaalilla, joka alkaa yleensä noin min  uuttia ennen uutislähetyksen alkua. Emme tiedä mistä se on peräisin, mutta tuskinpa ketkään muut kuin kiinalaiset viitsivät syyllistyä noin matalaotsaiseen toimintaan.

Myös pentterin harmaavesisäiliön pumpun tukkeutuminen aiheutti meille jatkuvia ongelmia. Säiliö piti pestä muutaman päivän välein. Tätä ei ole tapahtunut aikaisemmin, emmekä keksineet siihen muuta syytä kuin sen, että vika on käyttämämme tiskipesuaineen koostumuksessa. Ongelma helpotti, kun siirryimme käyttämään aikoinaan Panamasta hankittua tiskipesuainetta, jota oli jäljellä koska se ei muiden ominaisuuksiensa puolesta miellyttänyt Eevaa. Sitä ei kuitenkaan riittänyt pitkälle, eikä täkäläisessä kaupassa ole valinnan varaa tiskiaineissa. Saa nähdä, joudummeko purjehtimaan Tahitille tiskipesuainetta ostamaan. Matka sinne kestää 2 vrk ja paluu 3-4 vrk vastatuuleen ja vastavirtaan. Lisäharmia aiheutti harmaavesiläiliön pumpun kytkimen hajoaminen jälleen kerran.

Vähän ennen Vappua palasimme Carenageen ja Eeva lähti Niutahiin Carenagen veneellä kauppaan ja jääkaappikoneistoa noutamaan. Sen oli määrä tulla keskiviikkoisella lennolla. Samalla lennolla tuli kuitenkin myös yhden tänne maihin jätetyn veneen miehistö, mutta he eivät olleet lähettäneet matkatavaroitaan ja Tahitilta ostamiansa tavaroita laivalla. Ne täyttivät 8-paikkaisen lentokoneen matkatavaratilat kokonaan, joten kaikki lentorahti oli jouduttu jättämään pois. Pauline onnistui järjestämään pakettimme rahdituksen uudestaan 40 mpk:n päässä olevalle naapuriatolli Arutualle, josta Tony haki pari tänne tulevaa veneilijää ja samalla uuden jääkaappikoneistomme pari päivää myöhemmin. Sen asennus vei kaksi päivää, ja sitten siirryimme takaisin Oparariin tekemään muita venetöitä ja kalastamaan.

Juuri ennen Oparariin paluuta Tapio lähti sunnuntaipäiväksi kalastamaan avomerelle Tonyn kanssa. Tonyn kalastusvene on tyypillistä polynesialaista mallia. Se on n. 7 m pitkä keulakannella varustettu syvä V-pohjainen avovene, jossa on n. 100 hv sisäperämoottori. Keulakanteen on tehty ohjaajalle istuinkolo, jonne on asennettu ohjaussauva ja moottorinhallintalaitteet. Sieltä on hyvä näkyvyys, mitä tarvitaan korallipäiden välttämiseen ja kalojen löytämiseen. Kalastuspäivä alkoi parin tunnin ajelulla ulkomerellä lintuparvia etsiskellen. Kalastava lintuparvi on merkki pikkukalaparvesta, ja siellä ovat myös isot kalat. Kun lintuparvi löytyi, Tony alkoi etsiä yleensä lähellä pintaa uivia mahi-maheja (mahi-mahi on polynesialainen nimi, sama kala tunnetaan myös nimellä dorado ja dolphin fish). Kun noin kymmenkiloinen mahi-mahi löytyi, Tony alkoi ajaa sitä takaa veneellä viheltäen samalla kimakasti. Kala joutui paniikkiin, eikä hoksannut sukeltaa, vaan ui pinnassa parinkymmenen solmun n  opeudella. Kala teki jyrkkiä mutkia, ja me tulimme perässä samat mutkat veneellä. Tapahtuma muistutti elävästi takaa-ajokohtausta Bond-filmistä. Lopulta kala väsyi, ja Tony pääsi heittämään siihen atraimen. Myöhemmin päivällä pysähdyimme pohjaongelle Apatakin riutan ulkopuolelle. Siimaan kiinnitettiin valo ja sen alapuolelle useita syötillä varustettuja koukkuja. Erona suomalaiseen pohjaonkeen oli se, että veden syvyys oli 350 m. Kun siima nostettiin, oli koukuissa yleensä kiinni muutamia puolikiloisia golden groupereita, joita pidetään erittäin hyvän makuisina. Kotimatkalla vedettiin vielä perinteisellä tavalla Rapalaa, johon tarttui muutama 3-5 kg wahoo ja yksi 13 kg wahoo sekä vielä kookas dogtooth tuna, josta tosin saaliiksi jäi vain pää, kun hai vei loput.

2. Opararin reissu

Oparariin tultuamme Tapio kävi kalastamassa harppuunalla. Tuloksena oli ämpärillinen kalaa, mukana noin 3-kiloinen Chameleon grouper, jota varmaan Suomessa nimitettäisiin meriahveneksi. Onneksi harppuuna osui kalaa päähän, ja se hiljeni kerralla, muuten se olisi voinut potkia harppuunan pahasti mutkalle. Isommat kalat fileoitiin paistopaloiksi ja iltapäivä kului rannalla muita savustaen. Aika ei kuitenkaan riittänyt kaiken valmistamiseen, joten maanantaikin kului rannalla kalaa savustaen. Sitten olikin jääkaappi täynnä, joten Eevan asetti viikon kalastuskiellon. Jatkoimme siis venetöitä. Sää oli niin hieno, ettemme malttaneet pysyä veneessä sisällä, joten uusimme kittisaumoja kannella ja käsittelimme istumalaatikon teakit oksaalihapolla sekä teimme muita kansitöitä. Eeva ompeli uudet pelastuslautan kiinnityshihnat (vanhat 6 kk sitten asennetut aurinko oli polttanut vaaleaksi jauhoksi) ja monia muitakin pikkuasioita.

Tapasimme Opararissa myös ensimmäistä kertaa toisen suomalaisen veneen Tuamotulla. Olli Tikkanen (s/y Fågel Blå) sai meiltä ssb-radiolla purjehdusohjeet Oparariin ja oli muutaman päivän lähellämme ankkurissa. Vene oli meille ennestään tuttu, sillä edellisen kerran Fågel Blå ja Irene olivat vierekkäin Esteponassa Espanjassa syksyllä 1976, mikäli muistamme oikein. Fågel Blå oli tosin silloin aikaisempien omistajien hallussa.

Palasimme Apataki Carenagen edustalle ankkuriin torstaina 28.5. käydäksemme taas kaupassa Niutahissa samalla kun Niutahista haettiin perjantain lennolla Apatakille tulevia Laun perheen jäseniä (Nancy, Cally ja Alfredin äiti Aroarii). Air Tahiti siirsi kuitenkin lennon viikonloppuun, jolloin kauppa ei ollut auki. Maanantaina Carenagessa oli iso perhejuhla, kun Paulinen ja Alfredin tytären Nancyn tytär Cally täytti 2v. Tilaisuutta varten teurastettiin sika, josta puolet valmistettiin perinteisessä maauunissa ja toinen grillattiin kokonaisena. Meidät oli kutsuttu mukaan, ja Eeva valmisti juhliin ison sienikastikkeen Suomessa savusaunassamme kuivatuista suppilovahveroista ja savukalapateeta Opararissa savustetuista kaloista.

Yhteysalus Cobia tuli Niutahiin seuraavana tiistaina illalla, ja Assam ja Aroarii lähtivät hakemaan sillä tulevia tavaroita. Eeva pääsi kauppaan tiistaina heidän mukanaan, mutta joutui yöpymään Niutahissa ja palasi keskiviikkona iltapäivällä. Ostosten pesemistä ja paikoilleen laittoa jäi vielä seuraavalle päivällekin, joten kauppareissuun kului kokonainen viikko. Eeva osti kaupan tyhjäksi oluesta ja rommista, mikä ei juurikaan kasseja täyttänyt. Tuoretavaraa eikä viiniä ollut. Tony kävi viikolla myymässä kalastamiaan kalafileitä Fakaravalle, ja toi sieltä meille vähän täydennystä.

Saimme myös istumalaatikon pöydän lakattua viiteen kertaan ja hitsattua kokoon hajonneen uimaportaamme Carenagessa ennen kolmatta reissuamme Oparariin. Hitsauksen kestävyys on kuitenkin kyseenalainen, koska niin ohuen materiaalin hitsaaminen puikolla ja generaattorisähköllä on vaikeaa. Täytimme myös nestekaasupullomme Carenagessa, mutta tahitilaisten kaasutyöntekijöiden lakon vuoksi kaasu oli lopussa kaikkialla Tuamotulla. Alfredin ystävät Tahitilla olivat kuitenkin onnistuneet jostain löytämään 3 täyttä kaasupulloa, jotka tulivat Cobialla. Saimme oman kaasupullomme täytettyä valuttamalla kaasua yhdestä niistä. Täyttö tällä menetelmällä kestää kuitenkin ainakin puoli vuorokautta.

Lauantaina illalla tarjosimme Laun perheelle Eevan Niutahista ostaman lampaankoiven. Eeva paistoi sen Laun uunissa, koska se ei olisi mitenkään mahtunut Irenen uuniin. Siitä tuli taas iso perhejuhla, pöydässä oli 14 henkeä ja monenlaista herkkua. Tony oli Fakaravalta palatessaan kalastanut ja saanut ison tonnikalan ja kolme mahi-mahia. Niistä saatiin upea sashimi ja grillattua mahi-mahia. Jo perinteeksi käynyt Eevan suppilovahverokastike kuului tietysti myös asiaan.

Eevalla on potilaita riittänyt sekä naapuriveneistä että myös Laun perheestä ja Tapio on autellut naapuriveneitä teknisissä ongelmissa parhaansa mukaan. Tarkoituksemme oli lähteä Oparariin sunnuntaina 7. kesäkuuta, mutta pöydän lakkaus ei ollut vielä kuiva ja Eevan lääkäripalveluista kiitolliset naapuriveneet halusivat tarjota meille illallisen, joten jäimme vielä yhdeksi yöksi Carenageen. Kaikkiaan pikakäyntiimme Carenagessa kului 11 päivää. Tämän vuoden Tyynen meren ylittäjät ovat nyt näillä main, ja Carenagessakin oli lähtiessämme 8 venettä. Oli jo aikakin päästä sieltä karkuun omiin oloihimme.

3. Opararin reissu

Venetyöt Opararissa alkoivat NMEA verkon rakentamisella asialliseen kuntoon, jotta saimme mukanamme tuomamme uudet varusteet liitettyä verkkoon. Sen suunnittelu osoittautui yllättävän mutkikkaaksi. Verkkoon kuuluu 12 laitetta, jotka haluamme pitää mahdollisimman erillisinä, ettei mahdollinen salaman isku tuhoaisi koko järjestelmää. Lisäksi haluamme, että voimme sähkön kulutuksen minimoimiseksi pitää päällä vain kulloinkin tarvittavan osan verkosta. Avomerellä ei tarvita esim. GPS-väriplotteria, mutta GPS-data tarvitaan repeatereille. Lisäksi halusimme rakentaa laajan ukkosssuojauksen verkolle. Suunnittelu piti aloittaa lohkokaavion piirrosta ja sitten piirtää kytkentäkaaviot verkon neljälle liitosrasialle ja NMEA-signaalin vahvistimelle. Kaksi viikkoa ei riittänyt rasioiden kalustamiseen ja n. 150 johdonpään kytkemiseen, varsinkin kun jatkuvasti ilmaantui väliin kiilaavia töitä, kuten tuuligeneraattorin laakereiden vaihto ja ompelukoneen korjaus. Lisäksi päivä tai pari viikos  sa kului päivittäisen ruoan hankkimiseen. Kun NMEA-verkko oli saatu kuntoon jatkettiin radionurkan uudelleen kalustamisella. Siinäkin vierähti reilu viikko, kun samalla uusittiin navigointilaitteiden virransyöttö ja varauduttiin B-luokan AIS transceiverin asennukseen.

Olimme lopulta valmiit lähtemään avomerelle kesäkuun lopussa, 3 kk veneelle tulomme jälkeen. Tapio huomasi käydessään puhdistamassa lokipotkurin ja potkurin ennen lähtöä, että potkuriakseli oli liukunut taaksepäin. Taittolapapotkuri osui auetessaan peräsimeen ja oli jo rouhaissut pienen palan sen etureunasta. Syynä oli merikytkimen laipan kiinnitysmutterin löystyminen. Tämä on sattunut meille kerran ennenkin 7 vuotta sitten, joten tiesimme mitä pitää tehdä. Mutteriin käsiksi pääseminen edellytti potkuriakselin laipan irrottamista ja potkuriakselin siirtoa taaksepäin laipan pituuden verran, jolloin akselin laippa saatiin pois tieltä. Akselin siirtämistä varten piti akselilla oleva sinkkianodi irrottaa, mikä taas vaati paljon sukeltamista. Oli kuitenkin hyvä todeta, että Tapio ei ole vielä käynyt niin raihnaiseksi ja jäykäksi, ettei moottorin taakse ryöminen ja siellä työskentely enää onnistu.

Nyt on El Nino kausi, ja tuulet ovat olleet vaihtelevia ja ajoittain hyvin heikkoja. Menetimme hyvän sääikkunan potkuriakselin kanssa rähjätessä, sillä kun se oli saatu kuntoon tuuli tyyntyi kokonaan lähes viikoksi. Peilityyni sää vaihtui nopeasti keskiviikkona 3.7. maráamuksi. Sen jälkeen on tuullut 12-15 m/s, äkäisissä puuskissa enemmänkin, ja vähäisiä sateita on tullut vähän väliä. Meteo France varoitti kovasta tuulesta ja yli 4 m aalloista sekä vaarallisen kylmästä säästä, sillä lämpötilan on ennustettu laskevan alle 25 C. Sää on samanlainen kuin lähtiessämme 1. kerran Ua Poulta 6 vuotta sitten, jolloin käännyimme takaisin rähjättyämme ensin tosi kurjassa kelissä lähes vuorokauden ajan. Tällä kertaa olemme Opararissa suojassa aallokolta ja osittain tuuleltakin. Jotain tässä on opittu kuudessa vuodessa. Maráamun pitäisi olla ohi ensi tiistaina tai keskiviikkona, ja valmistaudumme lähtemään silloin.

Tarkoituksemme on seilata Tahitille Taravaoon ja täydentää veneen varastot perusteellisesti kaikella tarvittavalla muonalla ja juomalla sekä puuttuvilla venetarvikkeilla. Nyt ovat varastot vähissä, kun viimeksi niitä on kunnolla täydennetty tullessamme Apatakille 1.4. Välillä on saatu niukkaa ensiapua Niutahin Magasin Pahaista niillä tarvikkeilla mitä on sattunut olemaan tarjolla. Tällä hetkellä tuorevarastossa on 6 perunaa, 1 porkkana, 10 sipulia, valkosipulia ja nyrkin kokoinen kaalinkerän jämä. Rannalla riittää kookosta ja laguunissa kaloja. Nälkää ei nähdä, mutta tuoretta vihreää tekee mieli. Olemme yrittäneet idättää vihertävää pöytään kyseenalaisin tuloksin. Olosuhteet ovat ehkä turhan lämpimät ja kosteat.

Tahitilta aiomme purjehtia eteläiselle Tuamotulle, missä on vielä paljon atolleja, joilla emme ole käyneet. Tosin viime viikkojen ajan eteläisellä Tuamotulla ja Gambierilla on ollut enimmäkseen kurjaa säätä ja pohjoisessa kaunista, mikä ei erityisesti motivoi lähtemään etelään. Ellei tule yllätyksiä, syys-lokakuussa purjehdimme Marquesasille syklonikauden ajaksi. Sieltä tulemme tänne takaisin ehkä ensi vuoden huhtikuussa ja lähdemme käymään Suomessa toukokuun alkupuolella. Palaamme ensi vuoden elokuussa ja lähdemme sitten länteen. Se on tämänhetkinen suunnitelmamme, mutta muutoksia voi vielä tulla.

Voimme varsin hyvin ja meillä on mukavaa täällä. Sääkin on ollut enimmäkseen varsin miellyttävä, vaikka ajankohdan puolesta nyt on talvituulten aika, mikä tarkoittaa voimakasta pasaatituulta. El Ninon aikana talvituulet ovat kuitenkin usein normaalia heikompia. Sen sijaan epävakaata säätä on useammin lännenpuoleisine tuulineen, jotka tekevät ankkurissa olon laguuneilla epämukavaksi tai jopa vaaralliseksi.

Toivotamme hyvää purjehduskautta kaikille lukijoillemme.

Tapio ja Eeva

s/y Irene