Marjaniemen Purjehtijat
  • Etusivu
  • Junioritoiminta
    • Yleistä
    • Tiedotteet
    • Kalenteri
    • Juniorien kurssit ja -leirit
    • MP-Tuotteet
    • Optiryhmät
    • Zoomryhmä
    • Kilpailut
    • Ilmoittautuminen >
      • Talviohjelma
      • Kisat
      • Kurssit ja leirit
      • Punainen optiryhmä
      • Zoom8-ryhmä
      • E-jollaryhmä
      • Aikuisten jollakurssi
    • Tuloksia
    • Ohjaajat, valmentajat ja junioritoimikunta
    • Kuvagalleria
  • Matkapurjehdus
    • MP Matkatapaamiset
    • s/y Irene
    • Irenen kuulumisia
  • Långholmen
    • Tiedotteita
    • Kartat
    • Satamat
    • Sauna
    • Hyvät tavat
    • Turvaohje
  • Satama
    • Meriveden- ja Allonkorkeus
    • Satamaohje
    • Telakointiohjeet
    • Vieraspaikat
    • Kerhotalon vuokraus
  • Kilpailutoiminta
    • Villingin Vendat
    • Itäsyndikaatti
    • Ilmoittautuminen FinRating kilpailuihin
    • Tuloksia
    • MP:n kilpakoulu
    • Kuvagalleria
  • Jäsenasiat
    • MP: Kuvia ja tapahtumia
    • Tapahtumakalenteri
    • Liity jäseneksi
    • Lomakkeet
    • Maksut
    • Säännöt
    • Turvallisuus ja katsastukset
    • Ympäristö
    • Hall of Fame >
      • Historia
      • Ansiomerkit
      • Vuoden MP:läinen
      • Junioritoiminta
      • Matkapurjehdus
      • Sari Multala
    • MP jäsenille >
      • Tiedotteet
      • Pöytäkirjat
      • LAITURI -järjestelmä
      • Runkokatsastukset
      • Logot ja dokumenttipohjat
      • Ostetaan / Myydään
    • Linkit
  • Yhteystiedot
    • Yhdistys
    • Hallitus
    • Kilpailutoimikunta
    • Palaute

Irenen kuulumisia elokuu-lokakuu 2014

23/10/2014

 
Tuamotu, atolli Fakarava  21.10.2014

S 16 deg 03,6'
W 145 deg 37,3'

Palasimme Irenelle 27.8. 2014 lähes vuoden kestäneen Suomen reissun jälkeen. Tulomatka meni edellisvuosien tapaan. Lentomme oli perillä aikaisin perjantaina aamulla, ja sitä seurasi kolme hektistä päivää Tahitilla hankkiessamme ruokaa ja juomaa sekä venevarusteita. Maanantaina aamulla veimme 20 pahvilaatikollista hankkimiamme tavaroita ja matkalaukkumme satamaan, missä ne pakattiin Apatakille iltapäivällä lähtevään yhteysalukseen. Laivalla on tilaa kymmenien tuhansien torakoiden lisäksi 12 matkustajalle ja matkustimme sen mukana. Laiva tuli Niutahin kylään myöhään tiistai-iltana, missä isäntäväkeämme oli meitä vastassa. Emäntämme Pauline oli ollut Papeetessa hoitamassa  puolitoista vuotiasta lastenlastaan, ja palasi seuraavan päivän lennolla. Jäimme Niutahiin yöksi niin että Paulinekin sai kyydin 11 mpk:n päässä olevalle motu Tamarolle (motu=saari), missä myös Apataki Carenage on. Olimme Irenellä keskiviikkona iltapäivällä aikaeron huomioon ottaen melko tarkasti 7 vrk Helsing  istä lähtömme jälkeen.

Tullessamme vene oli varsin hyvässä kunnossa, hometta ei ollut sisällä juuri missään, ja kannellakin vain suojapeitteen köysissä ja muutamissa jatkuvasti auringolta suojassa olleissa paikoissa. Säilytyksen aikana hajonneita varusteitakin oli tavanomainen määrä, listaan kertyi vain tusinan verran merkintöjä. Pari seuraavaa päivää kului tuomiemme tavaroiden paikoilleen laitossa niin että saimme vähän asuintilaa itsellemmekin. Sitten pääsimme aloittamaan vesillelaskun valmistelun, joka ei paljon poikkea suomalaisesta veneen kevätkunnostuksesta. Vesille pääsimme 11.9.2014, mutta  veneen huoltotyöt jatkuivat vielä viikon verran marinan poijussa.

Apataki Carenagessa oli vähemmän veneitä kuin aikaisemmin, koska tulli lyhensi ulkomaalaisten veneiden verovapaata maassaoloaikaa kahdesta vuodesta 18 kuukauteen vuosi sitten. Se ei sopinut alkuunkaan yhteen syklonikausien kanssa, ja Tyynen meren yli tulleet veneet jatkoivat matkaansa vielä saman kauden aikana. Veneiden tuomat tulot putosivat välittömästi niin paljon, että tulli muutti taas sääntöjä ja tulevat veneet saavat nyt "Yacht in Transit" statuksen kolmeksi vuodeksi. Tällaista poukkoilua näimme riittämiin Karibialla, ja aloimme kutsua sitä Saarelaispolitiikaksi.

Lähdimme jatkamaan venetöitä Oparariin Apatakin laguunin koilliskulmalla kun saimme veneen purjehduskuntoon. Sieltä on n. 10 km lähimpään ihmisasumukseen. Vietimme Opararissa 11 mukavaa päivää, jotka kuluivat venetöissä ja päivittäisen ruoan hankkimisessa. Työlista ei juuri lyhentynyt, koska uusia vikoja tuli sitä mukaa kun vanhoja saatiin korjattua. Eeva istui paljon ompelukoneen ääressä tehden ja korjaten veneen suojapeitteitä (tuuliperäsimen peite, pelastuslautan peite, jollan keulapussi, perämoottorin suojapeite ym.). Perämoottorin jäähdytysvesipumpun impelleri hajosi ja samalla tehtiin koneelle vähän isompikin huolto. SSB-radion kaiutin on 90% ajasta mykkä, mutta kuulokeliitin toimi. Irenen varastoista löytyi pieni kovaääninen, jolle tehtiin tyhjentyneestä teepurkista kaiutinboksi. Kun sen liittää kuulokeliittimeen, voimme molemmat kuunnella BBC:n aamu-uutiset, tosin varsin vaatimattomalla teholla. Yksi aamupäivä meni tuulimittariston korjauksessa ja iltapäivä kalastaess  a (2 noin kilon painoista kalaa), ja seuraava päivä kaloja savustaessa rantahietikolla. Savukalasta Eeva tekee aivan erinomaista pate'eta, josta myös isäntäväkemme ja muut seilorit pitävät kovin. Muut päivät Opararilla kuluivat samaan malliin.

Emme voineet jatkaa matkaamme muualle Tuamotulle hieman yllättävästä syystä. Saavuttuamme Polynesiaan kuulimme, että hallitus oli päättänyt uudistaa setelit ja vaihtoaikaa uusiin oli vain syyskuun loppuun. Sen jälkeen vanhat setelit menettivät täysin arvonsa. Muutamia turistipalveluja tarjoavia atolleja lukuun ottamatta maksaminen luottokortilla ei ole mahdollista Tuamotulla. Olimme jättäneet vuosi sitten huomattavan summan Ranskan Polynesian frangeja Irenelle. Ne olivat jääneet käyttämättä koska purjehdussuunnitelmamme menivät myttyyn Eevan sairastumisen vuoksi. Emme voineet vaihtaa kassaamme Papeetessa, koska rahat olivat Irenellä. Tuamotulla on pankki vain Rangiroalla, joka sijaitsee 70 mpk meidän suunnitelmiemme kannalta väärään suuntaan. Apatakilla puhuimme Paulinen kanssa ja saimme toimitettua rahat Alfredin äidin mukana Papeeteen, jossa Nancy (Laun tytär) vaihtoi setelit pankissa. Rahat saimme Alfredin mukana takaisin, kun Alfred kävi Papeetessa lääkärissä. Näin asiat  hoituvat täällä, kunhan ei yritä tehdä mitään kiireellä. Rahanhakureissulla Carenageen vierähti noin viikko. Eeva valmisti yhteisen illallisen Laun perheelle ja Tapio auttoi Tonia (Alfredin ja Paulinen poika) tämän kalastusveneen moottorin korjauksessa. Lopuksi tietenkin Lautkin tarjosivat päivällisen.

Samalla pääsimme käymään Niutahissa kaupassa (1. kerta kuukauteen) Carenagen veneellä. Irenellä kauppamatka on hankala, koska kylän laituri on passen varrella, jossa suurimman osan ajasta kulkee 5-8 solmun pyörteinen virta. Passen läpimeno pitää ajoittaa tarkoin vuorovesien mukaan meidän nopeusresurseillamme, joten kauppamatka Irenellä venyisi yli vuorokauden mittaiseksi ja edellyttäisi kiinnittymistä kylän laituriin, jota myös yhteysalukset käyttävät. Kylä on laguunissa alatuulen puolella, eikä siellä ole suojaista ankkuripaikkaa laguunin puolella. Passen virta aiheuttaa myös terävän aallokon kohdatessaan laguunin aallot, joten läpimeno jollalla on hyvin vaikeaa, vaikka Irenen ankkurointi kylän lähelle hyvässä säässä onnistuisikin. Paikallisille moottoriveneille on suojaisa poukama kylän kohdalla passen varrella, mutta se on aivan liian matala purjeveneille. Saimme hankittua vähän olutta sekä perunoita, sipuleita ja 12 appelsiinia, siinä oli kaikki tuore tavara mitä oli saat  avilla. Mukana kylässä käymässä oli myös kaksi turistia Carenageen tulleesta charter-veneestä. Kävellessämme kylän raittia sanoin heille, että aika pysähtyy täällä. He kysyivät, että loppuuko vanheneminenkin. Vastasin, että kyllä loppuu. Se tuntuu ainakin meidän kohdallamme pitävän paikkansa, koska meillä molemmilla monet iän karttuessa kehittyneet pikkukrempat ovat yllättäen hävinneet.

Sen jälkeen palasimme Oparariin viimeistelemään venettä avomerikuntoon ja täyttämään jääkaappimme kalafileillä ja savustetulla tai muuten prosessoidulla kalalla. Monena päivänä Tapio harppuunoi 3-6 kg kalaa, ja siimalla ja koukulla tai vieheellä kalastaminenkin yleensä onnistui. Silloin vain ei voinut niin helposti valita saalislajia. Parina päivänä tuuli oikutteli ja kääntyi 360 astetta muutaman tunnin kuluessa. Ankkuriketju jäi silloin korallimöykkyjen taakse ja sen selvittäminen yleensä edellytti sukeltamista 10 m syvyyteen katsomaan miten sotku selvitetään.

Eräänä päivänä näimme pari paikallista miestä keräämässä kookospähkinöitä rannalla ja päätimme käydä tervehtimässä heitä, koska olimme ilmeisestikin heidän maillaan. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan, vaikka meillä ei ollut paljonkaan yhteistä kieltä. Miehet halusivat näyttää meille pyydystämäänsä rapua, joka oli yli puolitoistakiloinen palmurapu. Ne ovat harvinaisia ja niitä pidetään suurena herkkuna. Miehet halusivat ehdottomasti antaa ravun meille, vaikka olisi se varmaan maistunut heillekin. Jollan pohjalla se onnistui nappaamaan sakseensa jollan ankkurille tukevasta kankaasta tehdyn säilytyspussin, johon tuli reikä. Veneellä laitoimme ravun ankkureineen ämpäriin. Saimme saksen avattua kahden ison ruuvimeisselin avulla, mutta silloin rapu nappasi kiinni ämpärin reunasta irrottaen siitä isot muovilastut. Palmurapu tarvitsee vahvat sakset, sillä se elää kiipeämällä kookospalmuun ja järsimällä kookospähkinään reiän saksillaan. Ravusta riitti meille kaksi tukevaa ja herk  ullista illallista, vaikka pyrstössä ei olekaan juuri mitään syötävää. Veimme ravun antaneille miehille litran boksin valkoviiniä, ja seuraavana päivänä vielä uuden Rapala Magnum uistimen kun he tulivat noutamaan kasaamiaan kookospähkinöitä.

16.10. lähdimme kaupassa käymään 100 mpk:n päähän atolli Fakaravalle. Meillä oli hyvä sää, hieman löysä kryssi ja tuultakin vain 8-10 m/s. Tulimme perille varhain seuraavana päivänä aivan riittävästi nukkuneina. Fakaravalla on kaksi kauppaa ja koju, jossa myydään vihanneksia ja hedelmiä ainakin muutaman päivän ajan yhteysaluksen käynnin jälkeen. Olemme nyt  usean kauppareissun jälkeen täyttäneet varastotilamme ja valmiita jatkamaan matkaa. Tarkoituksenamme on seilata etelään Fakaravan n. 30 mpk pitkällä laguunilla ja tutustua sen itäreunan ankkuripaikkoihin. Laguunin eteläpäässä on toinen passe, josta pääsemme kauemmas kaakon suuntaan muille atolleille. Tuuli on kuitenkin ollut varsin tarkkaan pohjoisluoteesta viime päivät, joten laguunin itäreunan ankkuripaikat ovat alttiina laguunin sisäiselle aallokolle. Lähdemme sitten, kun tuuli kääntyy taas normaaliin suuntaansa koillisen ja kaakon välille. Sinänsä sää on ollut hieno kuluneet kaksi kuukautta, aurinko on paistanut ja tuu  li on ollut leppoisa muutamaa päivää lukuun ottamatta. Watermakeriakin on pitänyt käyttää, koska sadevettä on tullut vähänlaisesti.

Joutuessamme viime huhtikuussa perhesyiden takia siirtämään lähtömme Suomesta elokuuhun tiesimme, että tästä tulee meille tynkäkausi täällä Tuamotulla. Syklonikausi alkaa marras-joulukuussa, ja sää muuttuu silloin epävakaaksi. Koko Tuamotulla ei ole yhtään kaikilta tuulilta suojaista ankkuripaikkaa, joten vene pitää joko nostaa maihin tai purjehtia riittävän kauas pohjoiseen syklonikauden ajaksi. Laguuneilla on vaarallista, vaikka ei kohtaisikaan varsinaista trooppista myrskyä. Hyvä esimerkki tästä on kun vuosi sitten normaalia syvempi through eli matalapaineen laakso kulki pohjoisen Tuamotun ylitse. Apataki Carenagen edustalla oli silloin 3 venettä (2 katamaraania ja yksi monohull) ankkurissa. Kuunneltuaan kovaa pohjoistuulta ennustaneet säätiedot Alfred neuvoi kippareita siirtymään laguunin pohjoisosaan. Kipparit kuitenkin uskoivat grib-tiedostojaan, joissa ei mitään erityisen kovaa tuulta näkynyt, ja laittoivat vain ulos lisää ankkureita. Seuraavana aamuyönä molemmet katam  araanit olivat korkealla rantahiekalla ponttoonit täynnä repeämiä ja vettä ja miehistöt läpimärkinä Laun ruokasalissa. Myös Carenagen laituri rakennuksineen oli tuhoutunut. Maissa olleille veneille ei aiheutunut vahinkoa.

Tänä vuonna SOI (=Southern Oscillation Index) on ollut reippaasti negatiivinen heinäkuusta lähtien, mikä ennustaa El Nino-kautta. Silloin syklonien normaali rata siirtyy itään ja pohjoiseen eli kohti Ranskan Polynesiaa. Apataki on kuitenkin alueen luoteislaidalla, joten troopisen myrskyn suora osuma ei ole kovin todennäköinen. Normaalia epävakaampaa säätä on kuitenkin odotettavissa. Me voimme joko purjehtia 550 mpk:n päähän Marquesas-saarille tai nostaa veneen jälleen maihin Apatakilla ja lentää Suomeen syklonikauden ajaksi. Tällä hetkellä olemme kallistumassa jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle, koska meiltä jäi vielä hoidettavia asioita kesken lähtiessämme Suomesta elokuussa. Todennäköisesti olemme Suomessa ensi joulukuun puolivälistä maaliskuun puoleen väliin.

Toivotamme ystävillemme ja lukijoillemme hyvää loppusyksyä.

Eeva ja Tapio Hämäläinen
s/y Irene

P.P.P. 27.8. - 22.10.2014

22/10/2014

 
Kuulumistemme tähän osaan pyrimme kokoamaan sellaista tietoa, josta arvelemme olevan hyötyä pitkän matkan purjehdusta ja cruising-elämää suunnitteleville. Seuraavasta käy toivottavasti ilmi, millaisia aineita ja varaosia kannattaa pitää veneessä mukana. P.P.P. on suomennos amerikkalaisen ystävämme käyttöön ottamasta vastaavan osion otsikosta S.D.I.P. (=Shitty Day In Paradise).

Muurahaiset:

Tullessamme veneelle kaikkialla käveli pieniä muurahaisia. Ne muistuttavat paljon Suomen sokerimuurahaisia, mutta ovat kooltaan alle puolet niistä. Yritimme ensin hävittää niitä suihkuttamalla hyönteismyrkkyä niiden kulkureiteille, mutta sillä ei ollut vaikutusta niiden määrään. Istumalaatikon teak-ritilän alta löytyi pienehkö pesä, mutta senkään hävittäminen ei vaikuttanut muurahaisten määrään. Ajan mittaan havaitsimme, että niiden reitti kulki paaran pistopunkan kattopanelin taakse. Tietysti juuri se paneli on erityisen hankala irrottaa. Hyönteismyrkyn toistuva suihkuttaminen kattopanelin reunan alle tuotti aina muutamia satoja kuolleita muurahaisia, mutta se ei vaikuttanut kannella ja sisätiloissa liikkuvien määrään.

Tässä vaiheessa otimme käyttöön järeämmän aseen. Salongin pöydän alle levitettiin pala vahakangasta, johon laitettiin pieni keko marmeladia ja sen ympärille ja päälle siroteltiin boorihappoa. Se on valkoista jauhetta, jota saa apteekeista Suomessakin. Muurahaiset kulkivat innolla syömässä marmeladia ja kuljettivat samalla jaloissaan boorihappoa pesäänsä. Seuraavana päivänä näkemämme muurahaiset vaikuttivat tavallista hitaammilta, ja seuraavana yönä heikkokuntoisia muurahaisia putoili kattopanelin raosta Eevan pistopunkkaan häiriten yöunta. Sen jälkeen kuolleita ja kuolevia muurahaisia satoi Eevan punkaan niin paljon, että Eevan piti lähteä evakkoon nukkumaan salongin sohvalle muutamaksi yöksi. Neljä päivää boorihapposyötin asettamisesta paaran pistopunkasta ja sen turkkilevyn alta siivottiin rikkalapiollinen kuolleita muurahaisia. Emme niitä laskeneet, mutta niitä täytyi olla satoja tuhansia, koska ne ovat niin pieniä. Sen jälkeen muurahaisia ei ole veneessä näkynyt. Vuosia sitten torakoita pesiytyi Irenelle, emmekä päässeet niistä eroon muutoin kuin samanlaisella boorihappokäsittelyllä.

Poissaolomme aikana seuraavat varusteet olivat hajonneet:

  1. Pentterin kattoon asennettu liesituuletin 100mm tietokonetuuletin, elektroniikka ei enää toiminut, korvattiin samanlaisella, joka otettiin varaosista
  2. Styyran pistopunkan tuulettimen toinen sähkön syöttöjohto oli poikki jossain panelien takana: Korjattiin asentamalla kokonaan uusi johdin
  3. Sisä/ulkolämpömittarin LCD-näyttö oli mustunut Odottaa uuden lämpömittarin hankintaa
  4. Pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkin ei toiminut Korvattiin uudella kytkimellä, joka otettiin varaosista. Tämä oli 6. kytkin harmaavesisäiliön asennuksen jälkeen v. 2009.
  5. Akkupölynimurin akut täysin kuolleet: Korjattiin asentamalla uudet akut jotka otettiin veneen varaosista
  6. Salongin kaapin oven sarana jumissa styyran puolella Vuosia sitten vuodon yhteydessä messinkiseen saranaan on päässyt merivettä ja se jatkaa hapettumista varmaan maailman tappiin saakka. Korjataan uusimalla sarana, kunhan ehditään.
  7. HP funktiolaskimen LCD-näyttö mustunut Odottaa uuden laskimen hankintaa. Harmi vain, että kätevällä RPN notaatiolla varustettuja laskimia ei taida enää olla saatavissa.
  8. Otsalamppujen kuoret tahmaantuneet ja linssit sumenneet Odottaa uusien otsalamppujen hankintaa. Monet jokapäiväiset tavarat eivät kestä tropiikin lämpötiloja.
  9. MagLite taskulamppu oli hapettunut sisältä niin, että paristot eivät mahtuneet paikoilleen Muutama vuosi sitten paristot unohtuivat lamppuun ja vuotivat. Silloisesta huolellisesta puhdistuksesta huolimatta hapettuminen vain jatkuu. Se korjattiin ainakin toistaiseksi liottamalla kuorta muutama tunti fosforihapossa.
  10. Fiskarsin veitsien kahvat tahmaantuneet Veitset sai käyttökuntoon pesemällä kahvat petrolilla. Fiskarsin pehmeät (musta/oranssi) veitsenkahvat eivät kestä tropiikin lämpötiloja.
  11. CD-soitin ei toimi, radiopuoli toimii Ilmeisesti levy ei pyöri. Yritetään korjata, kun ehditään. Jos ei onnistu, on hankittava uusi.
  12. Tuulimittariston tuulen suunnan näytöt heilahtelivat villisti oikean lukeman ympärillä Oli helppo arvata, että suuntanäytön vaimennuskondensaattori oli menettänyt varauskykynsä. Tämä on tyypillistä ikääntyville elektrolyyttikondensaattoreille. Irenen varaosista löytyi sopiva kondensaattori ja vika korjaantui helposti.
  13. Garmin 182 mustavalkoisen karttaplotterin mustunut näyttö on mennyt entistä mustemmaksi Pääasiallinen käyttömme karttaplotterille on ankkurivahti, joka näyttää asemamme ankkuriin nähden. Kaikissa nykyisissä väriplottereissa on niin huono resoluutio, että valmistajat eivät varusta niiden ohjelmiin tähän tarkoitukseen riittävän pientä skaalaa, ja mustavalkoisia ei enää valmisteta. Emme ole myöskään löytäneet toimivaa plotteria käytettynä. Austalialaisen naapuriveneen kippari oli harmitellut samaa asiaa ja tutkinut markkinoilla olevat tuotteet perin pohjin. Hänellä on 12" Furuno, mutta siitäkään ei ole tähän tarkoitukseen sen enempää kuin viime vuonna asennetusta omasta väriplotteristamme. Ainoa ratkaisu, jonka hän oli löytänyt, on tietty Samsungin pad, jossa on riittävä resoluutio ja johon on ladattavissa ankkurivahtisovellus. Ongelmana vain on se, että sovellus käyttää padin sisäistä GPS:ää, jonka tarkkuus on surkea. Toistaiseksi käytämme vaikeasti luettavaa vanhaa mustavalkoista plotteriamme.
  14. SSB-radion kovaääninen pätkii pahoin ja on suuren osan ajasta mykkä, sen lisäksi LCD-näyttö on jonkin verran mustunut Kuulokeliitin kuitenkin toimii, ja asia saatiin korjattua väliaikaisesti ulkoisella kuulokeliittimeen liitetyllä kaiuttimella. Meillä on myös vararadio, mutta siitäkin on LCD-näyttö mustunut ja se toimii vain radioamatööritaajuuksilla. Tarvittaessa voimme kuitenkin käyttää sitä Winlink-yhteyksiin. Toistaiseksi pärjäämme nykyisellä radiolla ja tyhjään, peltiseen teepurkkiin asennetulla lisäkovaäänisellä. Meillä on radion huoltomanuaali kovalevyllä, ja tarkoitus on yrittää vielä uudelleen radion korjausta, kun sopiva hetki löytyy.
  15. Canon ip90 printterin paperin siirtomoottori on jumissa Korjausyritys kilpistyi siihen, että yhteen kannen kiinnitysruuveista ei pääse käsiksi ilman erikoistyökalua. Jos sopiva hetki löytyy, yritetään tehdä työkalu ja tehdään uusi korjausyritys. Jos ei onnistu, printteri tuodaan huoltoon Suomeen ja hankitaan uusi varalle. Canon ip90 mustesuihkuprintteri on pienikokoinen ja sillä  voi tehdä valokuvia. Valokuva perheestä on usein osoittautunut parhaaksi vastalahjaksi mitä voimme antaa syrjäisillä seuduilla asuville meihin ystävällisesti suhtautuneille ihmisille. 
  16. HP 340 printteri: Meillä on varalla HP 340 printteri, mutta se kirjoitti vain yhden sivun hyvää jälkeä ja sen jälkeen 5 sivua huonoa jälkeä. Sen jälkeen tietokone ei enää saanut printteriin yhteyttä. Se printteri lentää roskiin ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa. Harmi vain, että nyt Irenellä ei ole toimivaa printteriä.

Tapio & Eeva Hämäläinen

s/y Irene

    Author

    Eeva ja Tapio Hämäläinen
    s/y Irene

    Archives

    huhtikuu 2019
    maaliskuu 2018
    joulukuu 2017
    heinäkuu 2017
    kesäkuu 2016
    huhtikuu 2016
    maaliskuu 2016
    helmikuu 2016
    joulukuu 2015
    heinäkuu 2015
    lokakuu 2014
    heinäkuu 2014
    maaliskuu 2014
    elokuu 2013
    kesäkuu 2013
    saattaa 2013
    joulukuu 2012
    joulukuu 2011
    marraskuu 2011
    lokakuu 2011
    syyskuu 2011
    kesäkuu 2011
    joulukuu 2010
    lokakuu 2010
    syyskuu 2010
    kesäkuu 2010
    saattaa 2010
    marraskuu 2009
    lokakuu 2009
    syyskuu 2009
    elokuu 2009
    heinäkuu 2009
    saattaa 2009
    huhtikuu 2009
    helmikuu 2009
    saattaa 2008
    maaliskuu 2008
    helmikuu 2008
    joulukuu 2007
    maaliskuu 2007
    lokakuu 2006
    syyskuu 2006
    elokuu 2006
    heinäkuu 2006
    kesäkuu 2006
    huhtikuu 2006
    helmikuu 2006
    tammikuu 2006
    joulukuu 2005
    maaliskuu 2005
    tammikuu 2005
    joulukuu 2004
    huhtikuu 2004
    huhtikuu 2003
    joulukuu 2002
    saattaa 2002

    Categories

    Kaikki
    PPP

    RSS-syöte

Marjaniemen Purjehtijat
Marjaniemenranta 1 A
00930 Helsinki
  • Rekisteriseloste
  • Palaute
Ajankohtaista
  • Kuvia & Tapahtumia
  • Sää
  • Tapahtumakalenteri
  • Katsastukset​
Juniorit
  • Tiedotteet
  • Facebook/MPJuniorit
  • Nimenhuuto/Optit
  • Nimenhuuto/Zoom
  • Nimenhuuto/Talvi
  • Laituri/Jäsenrekisteri

Kilpailutoiminta
  • LYS rankingsarja
  • LYS ilmoittautuminen
  • Villingin Vendat 
  • MP:n kilpakoulu
Matkapurjehdus
  • Matkatapaaminen
  • Långholmen