Joulukirje Ireneltä 23.12.2007
Hyvät ystävät,
Kirjoitamme tätä Kolumbian Cartagenassa, noin 15 km kaupungin keskustasta etelään sijaitsevassa Manzanillo Marina Club nimisessä marinassa, missä Irene on edelleen tukevasti maihin nostettuna. Tulimme tänne 1.12. odoteltuamme 2 päivää Pariisin Charles de Gaulle kentälle juuttuneita matkatavaroitamme Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa. Se ei kuulunut suunnitelmiimme, mutta tulipahan vietettyä 2 turistipäivää Bogotassa, ja asioiden hoitaminen espanjaksi palautti kummasti mieleen unohtuneita sanoja. Samalla tuli hoidettua jetlagia.
Tulimme Irenelle kymmenen aikoihin illalla, ja koska marinan vierashuone oli varattu, menimme veneeseen yöpymään. Kauhistukseksemme huomasimme heti, että säilytyspeittomme oli poissa, samoin kaikki kansivarusteet. Kannella oli sentin pölykerros, eikä pölyä sisältäkään puuttunut. Kaikki maali kannesta ja istumalaatikosta oli hiottu pois, samoin kuin Trinidadilla huolella tehdyt epoksi-microballons täytteet varvaslistojen vieressä ja monessa muussakin paikassa kannella. Myös polyuretaanikitillä tehdyt saumaukset ikkunoiden reunoissa oli hiottu pois, ja ikkunat olivat vuotaneet sadevettä sisään. Vesivahingot eivät onneksi olleet suuria, jokunen tuhoutunut kirja ja pilalle homehtunut lakana pistopunkissa. Siivottavaa oli paljon. Onneksi olimme jättäneet rommia veneelle, joten pystyimme nukkumaan ensimmäisenä yönä.
Lähtiessämme olimme sopineet kylkien uudelleen ruiskutuksesta gelcoatilla, koska entinen polyuretaanimaali oli alkanut kuoriutua pois vesilinjan tuntumasta. Sovimme niin, että telakka voi tehdä valmistelutyöt poissa ollessamme, ja ruiskutus tehdään sitten, kun olemme taas paikalla. Oli käynyt niin, että kun ennen täältä lähtöämme sovimme siitä, että työn kohteena ovat ”topsides”, niin meidän ja telakan tulkinta sanan merkityksestä oli erilainen. Tarkoitimme veneen kylkiä, mutta telakka ymmärsi myös kannen sisältyvän siihen. Vika on meidän, koska espanjankielinen sopimusteksti ei oikein ollut yksiselitteinen, emmekä vaivautuneet pyytämään tarkempaa selvitystä. Hinta kyllä tuntui kalliinpuoleiselta, mutta koska gelcoat ruiskutus jättää appelsiinipinnan, joka täytyy käsin hioa kiiltäväksi, arvelimme pelkkien kylkien maalaukseen verrattuna kalliimman hinnan oikeutetuksi. Mikäli olisimme oivaltaneet myös kannen kuuluvan työsopimukseen, olisimme pitäneet hintaa epäilyttävän edullisena. Telakan kannalta katsoen he olivat toimineet täsmälleen tehdyn sopimuksen mukaisesti. Vesivahinkojakaan ei olisi tullut, jos olisimme palanneet Irenelle alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti huhtikuun alussa ennen sadekauden alkua.
Nyt olemme eläneet 3 viikkoa pölyn keskellä hiomakoneiden jyristessä kannella, emmekä vieläkään tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Luultavasti myöhemmin kiittelemme tehtyä virhettä, sillä gelcoat on paljon kestävämpi kuin ennen kannessa ollut polyuretaanimaali. Kansi maalattiin 7 vuotta sitten, ja maalipinta oli vielä verrattain hyvässä kunnossa, joten sen uusiminen ei ollut nyt ajankohtaista. Kuitenkaan meillä olisi tuskin varaa vastaavanlaiseen operaatioon missään muualla, sillä jo pintojen valmistelutyön on täytynyt vaatia mittaamattoman määrän työtunteja. Lisäksi työn jälki on erittäin laadukas. Kaikki kansivarusteemme ovat paksun pölykerroksen peitossa maalarimestarin lukitussa varastossa. Meille valkoinen joulu on taattu.
Melkoista takapakkia syntyi sen seurauksena, että ensimmäinen gelcoat kerros ei lainkaan kovettunut epoksifillerin päällä. Tämä ilmeisesti kemiallinen yhteensopivuusongelma ei ollut ennestään tiedossamme. Sen vuoksi kannella porattiin kaikki 1300 teak-kantta varten tehtyä ja Trinidadilla myöhemmin epoksilla täytettyä ruuvin reikää auki ja täytettiin polyesterifillerillä ja hiottiin. Se kuului hyvin sisällä veneessä, ja tiesimme tarkkaan, koska lainaamamme senkkiporan terä piti mennä teroittamaan. On mahdollista, että ongelma olisi pystytty kiertämään jotain sopivaa primeriä käyttämällä, mutta maalarimestarimme päätti tehdä sen tällä tavalla.
Vaikka marina on pieni, täällä on useiden veneiden maalaus työn alla, ja kaikki haluavat vesille nyt kuivan kauden alussa. Maalausporukka tekee pitkää päivää lauantait ja sunnuntait mukaan luettuna. Joulukaan ei heitä pysäytä, ja kantemme saanee ensimmäisen gelcoat kerroksen joulupäivänä. Sitten seuraa lisää spaklausta ja hiomista, jonka jälkeen tulee 3 kerrosta lisää ennen lopullista hiomista ja kiillotusta. Kyljissä on jo kaikki kerrokset, vain loppuhionta puuttuu. Vesillelaskumme ajoittunee tammikuun puolenvälin kieppeille.
Telakan miesten työskennellessä kannella olemme itse tehneet töitä sisällä. Ennen lähtöämme vuosi sitten irrotimme ja purimme merikytkimen. Se jäi keulapiikkiin odottamaan Suomesta tuotavia varaosia. Tänne tultuamme päätimme saman tien uusia kytkimen laakerit, joissa suurennuslasilla tarkasteltuna näkyi ikääntymisen merkkejä. Laakereiden hankinta täällä vei muutaman päivän, ja yksi osa piti teettää täällä, kun Suomessa tehty ei sopinut (painot eivät sallineet kuljettaa merikytkimen akselia Suomeen ja takaisin osan sovittamiseksi siellä).
Kun kävimme noutamassa merikytkimen viimeistä laakeria, joka oli luvattu meille ”manana a la tarde” (=huomenna iltapäivällä), sitä ei ollutkaan paikalla. Laakerikaupan pomo pyysi meitä odottamaan hetken, pysäytti lähimmän taksimopon, ja häipyi sen kyydissä. Liikenne täällä on täyttä kaaosta, paljon autoja, rekkoja, hevosajoneuvoja ja kaikki välit täyttyvät kevytmoottoripyörillä. Suuri osa viimeksi mainituista on osa julkista liikennejärjestelmää, sillä ne kuljettavat asiakkaita maksua vastaan. Vapaan taksimopon tuntee kuljettajasta, joka kantaa ylimääräistä kypärää ja liiviä käsivarrellaan. Molemmissa on isoilla kirjaimilla mopon rekisterinumero, joka helpottanee varastettujen mopojen havaitsemista liikenteessä, sillä omistaja yleensä vie liivin ja kypärän mukanaan. Varttitunnin kuluttua laakerikauppias tuli takaisin saman mopon kyydissä painava pahvilaatikko sylissään. Sieltä löytyi puuttuva laakerimme ja paljon muutakin tavaraa.
On selvää, että veneen oltua vuoden säilytyksessä tropiikin olosuhteissa, meillä on paljon korjattavia kohteita. Tässä on muutama esimerkki siitä, mitä on odotettavissa pitkän säilytysajan jälkeen:
Meillä on taas kylmää oluttakin, koska jääkaappimme toimii täytettyämme sen kylmäaineella. Se on kuitenkin pitänyt tehdä jo kahdesti, joten vuoto on löydettävä ja korjattava, muuten freonipullomme on pian tyhjä. Todennäköisesti syynä vuotoon on evaporaattorin alumiiniputkeen korroosion seurauksena syntynyt reikä, mutta vuodon vähäisyyden vuoksi emme ole pystyneet paikallistamaan sitä. Putki on aina kylmä, ja sille kondensoituu vettä. Pienikin naarmu maalipinnassa yhdessä meri-ilman kanssa johtaa korroosioon, ja putkea on jouduttu paikkaamaan jo kahdesti aikaisemmin. Kokonaan uuden jäähdytyskoneiston hankkiminen ei oikein houkuttele, ulkomailta tilattujen tavaroiden kun on tapana juuttua viikkokausiksi Kolumbian tulliin. Tässä on meille askaretta maalaustöiden valmistumista odotellessa.
Viime torstaina saimme kutsun marinan henkilökunnan joulujuhlaan. Juomaa ja ruokaa riitti, ja opimme tuntemaan ympärillämme työskentelevät ihmiset entistä paremmin. Siellä oli n. 20 marinan työntekijää ja paikalla olevat asiakkaat (=kolmen veneen miehistö eli 6 henkeä). Jouluaatoksi meidät on kutsuttu vanhastaan tuttuun ruotsalaiseen veneeseen viettämään skandinaavista joulua. Joulupäivänä menemme nyyttäreihin jenkkimalliin Club Nauticolle lähellä kaupungin keskustaa. Sinne tulevat lähes kaikki täällä olevat cruising-veneilijät, ranskalaisia ehkä lukuunottamatta. Kannen ruiskutus suorastaan pakottanee meidät karkumatkalle joulupäivänä.
Toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta kaikille ystävillemme ja seuratovereillemme.
Eeva ja Tapio Hämäläinen
s/y Irene
Hyvät ystävät,
Kirjoitamme tätä Kolumbian Cartagenassa, noin 15 km kaupungin keskustasta etelään sijaitsevassa Manzanillo Marina Club nimisessä marinassa, missä Irene on edelleen tukevasti maihin nostettuna. Tulimme tänne 1.12. odoteltuamme 2 päivää Pariisin Charles de Gaulle kentälle juuttuneita matkatavaroitamme Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa. Se ei kuulunut suunnitelmiimme, mutta tulipahan vietettyä 2 turistipäivää Bogotassa, ja asioiden hoitaminen espanjaksi palautti kummasti mieleen unohtuneita sanoja. Samalla tuli hoidettua jetlagia.
Tulimme Irenelle kymmenen aikoihin illalla, ja koska marinan vierashuone oli varattu, menimme veneeseen yöpymään. Kauhistukseksemme huomasimme heti, että säilytyspeittomme oli poissa, samoin kaikki kansivarusteet. Kannella oli sentin pölykerros, eikä pölyä sisältäkään puuttunut. Kaikki maali kannesta ja istumalaatikosta oli hiottu pois, samoin kuin Trinidadilla huolella tehdyt epoksi-microballons täytteet varvaslistojen vieressä ja monessa muussakin paikassa kannella. Myös polyuretaanikitillä tehdyt saumaukset ikkunoiden reunoissa oli hiottu pois, ja ikkunat olivat vuotaneet sadevettä sisään. Vesivahingot eivät onneksi olleet suuria, jokunen tuhoutunut kirja ja pilalle homehtunut lakana pistopunkissa. Siivottavaa oli paljon. Onneksi olimme jättäneet rommia veneelle, joten pystyimme nukkumaan ensimmäisenä yönä.
Lähtiessämme olimme sopineet kylkien uudelleen ruiskutuksesta gelcoatilla, koska entinen polyuretaanimaali oli alkanut kuoriutua pois vesilinjan tuntumasta. Sovimme niin, että telakka voi tehdä valmistelutyöt poissa ollessamme, ja ruiskutus tehdään sitten, kun olemme taas paikalla. Oli käynyt niin, että kun ennen täältä lähtöämme sovimme siitä, että työn kohteena ovat ”topsides”, niin meidän ja telakan tulkinta sanan merkityksestä oli erilainen. Tarkoitimme veneen kylkiä, mutta telakka ymmärsi myös kannen sisältyvän siihen. Vika on meidän, koska espanjankielinen sopimusteksti ei oikein ollut yksiselitteinen, emmekä vaivautuneet pyytämään tarkempaa selvitystä. Hinta kyllä tuntui kalliinpuoleiselta, mutta koska gelcoat ruiskutus jättää appelsiinipinnan, joka täytyy käsin hioa kiiltäväksi, arvelimme pelkkien kylkien maalaukseen verrattuna kalliimman hinnan oikeutetuksi. Mikäli olisimme oivaltaneet myös kannen kuuluvan työsopimukseen, olisimme pitäneet hintaa epäilyttävän edullisena. Telakan kannalta katsoen he olivat toimineet täsmälleen tehdyn sopimuksen mukaisesti. Vesivahinkojakaan ei olisi tullut, jos olisimme palanneet Irenelle alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti huhtikuun alussa ennen sadekauden alkua.
Nyt olemme eläneet 3 viikkoa pölyn keskellä hiomakoneiden jyristessä kannella, emmekä vieläkään tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Luultavasti myöhemmin kiittelemme tehtyä virhettä, sillä gelcoat on paljon kestävämpi kuin ennen kannessa ollut polyuretaanimaali. Kansi maalattiin 7 vuotta sitten, ja maalipinta oli vielä verrattain hyvässä kunnossa, joten sen uusiminen ei ollut nyt ajankohtaista. Kuitenkaan meillä olisi tuskin varaa vastaavanlaiseen operaatioon missään muualla, sillä jo pintojen valmistelutyön on täytynyt vaatia mittaamattoman määrän työtunteja. Lisäksi työn jälki on erittäin laadukas. Kaikki kansivarusteemme ovat paksun pölykerroksen peitossa maalarimestarin lukitussa varastossa. Meille valkoinen joulu on taattu.
Melkoista takapakkia syntyi sen seurauksena, että ensimmäinen gelcoat kerros ei lainkaan kovettunut epoksifillerin päällä. Tämä ilmeisesti kemiallinen yhteensopivuusongelma ei ollut ennestään tiedossamme. Sen vuoksi kannella porattiin kaikki 1300 teak-kantta varten tehtyä ja Trinidadilla myöhemmin epoksilla täytettyä ruuvin reikää auki ja täytettiin polyesterifillerillä ja hiottiin. Se kuului hyvin sisällä veneessä, ja tiesimme tarkkaan, koska lainaamamme senkkiporan terä piti mennä teroittamaan. On mahdollista, että ongelma olisi pystytty kiertämään jotain sopivaa primeriä käyttämällä, mutta maalarimestarimme päätti tehdä sen tällä tavalla.
Vaikka marina on pieni, täällä on useiden veneiden maalaus työn alla, ja kaikki haluavat vesille nyt kuivan kauden alussa. Maalausporukka tekee pitkää päivää lauantait ja sunnuntait mukaan luettuna. Joulukaan ei heitä pysäytä, ja kantemme saanee ensimmäisen gelcoat kerroksen joulupäivänä. Sitten seuraa lisää spaklausta ja hiomista, jonka jälkeen tulee 3 kerrosta lisää ennen lopullista hiomista ja kiillotusta. Kyljissä on jo kaikki kerrokset, vain loppuhionta puuttuu. Vesillelaskumme ajoittunee tammikuun puolenvälin kieppeille.
Telakan miesten työskennellessä kannella olemme itse tehneet töitä sisällä. Ennen lähtöämme vuosi sitten irrotimme ja purimme merikytkimen. Se jäi keulapiikkiin odottamaan Suomesta tuotavia varaosia. Tänne tultuamme päätimme saman tien uusia kytkimen laakerit, joissa suurennuslasilla tarkasteltuna näkyi ikääntymisen merkkejä. Laakereiden hankinta täällä vei muutaman päivän, ja yksi osa piti teettää täällä, kun Suomessa tehty ei sopinut (painot eivät sallineet kuljettaa merikytkimen akselia Suomeen ja takaisin osan sovittamiseksi siellä).
Kun kävimme noutamassa merikytkimen viimeistä laakeria, joka oli luvattu meille ”manana a la tarde” (=huomenna iltapäivällä), sitä ei ollutkaan paikalla. Laakerikaupan pomo pyysi meitä odottamaan hetken, pysäytti lähimmän taksimopon, ja häipyi sen kyydissä. Liikenne täällä on täyttä kaaosta, paljon autoja, rekkoja, hevosajoneuvoja ja kaikki välit täyttyvät kevytmoottoripyörillä. Suuri osa viimeksi mainituista on osa julkista liikennejärjestelmää, sillä ne kuljettavat asiakkaita maksua vastaan. Vapaan taksimopon tuntee kuljettajasta, joka kantaa ylimääräistä kypärää ja liiviä käsivarrellaan. Molemmissa on isoilla kirjaimilla mopon rekisterinumero, joka helpottanee varastettujen mopojen havaitsemista liikenteessä, sillä omistaja yleensä vie liivin ja kypärän mukanaan. Varttitunnin kuluttua laakerikauppias tuli takaisin saman mopon kyydissä painava pahvilaatikko sylissään. Sieltä löytyi puuttuva laakerimme ja paljon muutakin tavaraa.
On selvää, että veneen oltua vuoden säilytyksessä tropiikin olosuhteissa, meillä on paljon korjattavia kohteita. Tässä on muutama esimerkki siitä, mitä on odotettavissa pitkän säilytysajan jälkeen:
- pentterin jalkakäyttöisen vesipumpun mäntä oli katkennut omia aikojaan
- pentterin vesihanan nuppi hajosi käsiin siihen koskettaessa
- ananas säilykepurkki oli räjähtänyt aiheuttaen hurjan sotkun säilytystiloissa
- roskalaatikon messinkisaranat olivat niin tiukasti jumissa, että hajosivat kantta avattaessa
- potkuriakselin tiiviste oli tiukasti jumissa
- tuuligeneraattorin laakerit olivat tiukasti jumissa
- lavuaarien kumikorkit olivat kovettuneet käyttökelvottomiksi
- jääkaapin kylmäaine oli vuotanut pois, ilmeisesti johonkin syntyneen vuodon vuoksi
- kaikki akut pitää uusia
- otsalamppujen ja alusvaatteiden kuminauhat olivat menettäneet elastisuutensa
- laptop-tietokoneemme näytön pinta oli osittain sulanut (?), ja hyvin epäselvästi luettavissa
- ennen lähtöä ostamamme myrkkymaalipönttö (20 l) oli ruostunut puhki ja maalit häipyneet sen sileän tien, onneksi pönttö ei ollut veneessä sisällä
Meillä on taas kylmää oluttakin, koska jääkaappimme toimii täytettyämme sen kylmäaineella. Se on kuitenkin pitänyt tehdä jo kahdesti, joten vuoto on löydettävä ja korjattava, muuten freonipullomme on pian tyhjä. Todennäköisesti syynä vuotoon on evaporaattorin alumiiniputkeen korroosion seurauksena syntynyt reikä, mutta vuodon vähäisyyden vuoksi emme ole pystyneet paikallistamaan sitä. Putki on aina kylmä, ja sille kondensoituu vettä. Pienikin naarmu maalipinnassa yhdessä meri-ilman kanssa johtaa korroosioon, ja putkea on jouduttu paikkaamaan jo kahdesti aikaisemmin. Kokonaan uuden jäähdytyskoneiston hankkiminen ei oikein houkuttele, ulkomailta tilattujen tavaroiden kun on tapana juuttua viikkokausiksi Kolumbian tulliin. Tässä on meille askaretta maalaustöiden valmistumista odotellessa.
Viime torstaina saimme kutsun marinan henkilökunnan joulujuhlaan. Juomaa ja ruokaa riitti, ja opimme tuntemaan ympärillämme työskentelevät ihmiset entistä paremmin. Siellä oli n. 20 marinan työntekijää ja paikalla olevat asiakkaat (=kolmen veneen miehistö eli 6 henkeä). Jouluaatoksi meidät on kutsuttu vanhastaan tuttuun ruotsalaiseen veneeseen viettämään skandinaavista joulua. Joulupäivänä menemme nyyttäreihin jenkkimalliin Club Nauticolle lähellä kaupungin keskustaa. Sinne tulevat lähes kaikki täällä olevat cruising-veneilijät, ranskalaisia ehkä lukuunottamatta. Kannen ruiskutus suorastaan pakottanee meidät karkumatkalle joulupäivänä.
Toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta kaikille ystävillemme ja seuratovereillemme.
Eeva ja Tapio Hämäläinen
s/y Irene
RSS-syöte