15 deg 33 min S
146 deg 15 min W
Irene laskettiin vesille 21.5. Nyt olemme poijussa marinan edustalla, ja jatkamme venetöitä. Kahta päivää lukuun ottamatta kaikki aikamme on kulunut niihin. Vesikoneen kanssa meni pari päivää, kun membraaniyksikön päätykappaleet uusittiin, samoin yksi korkeapaineletkuliitin ja makeavesipuolen putkiosat. Myös neljäsivuisen määräaikaishuoltolistamme läpikäynti on vienyt monta työpäivää. Vielä on jäljellä salongin ikkunoiden uusiminen, uuden GPS-repeaterin asennus, Suomessa tehdyn suojakannen asennus mittareille istumalaatikossa, autopilotin kontrolliyksikön uusiminen (vanhan LCD-näyttö on mennyt mustaksi), tuulennopeusmittarin korjaus, luukkujen sadesuojien ratkenneiden ompelusaumojen korjaus, pelastusrenkaiden päällysten ratkenneiden saumojen korjaus (aurinko on haurastuttanut ompelulangat), WC:n pumpun korjaus, paapuurin vesitankin pinnankorkeusanturin uusiminen, 24V aurinkopanelien säätimen uusiminen, ylijännitesuojien lisääminen sähköjärjestelmiin, pelastuslautan kiinnityshihnojen uusiminen, latauslaitteen rakentaminen akkuporan akuille (alkuperäinen ei toimi, eikä meillä ole siihen varaosaa), auringon syömien kittisaumojen uusiminen kannella ja noin 50 muuta korjaus- ja huoltotyötä.
24V aurinkopanelien säätimen uusiminen on mielenkiintoinen projekti, koska nykyinen säädin aiheuttaa pahoja radiohäiriöitä. Valitin tästä e-maililla amerikkalaiselle valmistajalle, joka vastasi sen olevan mahdotonta. Sain kuitenkin takuuna uuden säätimen kun lupasin toimittaa täydellisen raportin häiriöistä. Häiriöiden synnyn selvittäminen tulee olemaan melkoista etsivän työtä, onneksi Irenen varusteisiin kuuluu hyvä oskilloskooppi.
Viime lauantaina vietimme vapaapäivän, koska isäntäväkemme oli päättänyt järjestää meille juhlat 39:n hääpäivämme kunniaksi. Päivä alkoi porsaan teurastamisella. Sen jälkeen kaivettiin hiekkaan kuoppa, joka täytettiin polttopuilla. Puiden päälle ladottiin kolme kottikärryllistä kiviä ja sen jälkeen sytytettiin tuli puihin. Noin neljän tunnin kuluttua kivet olivat punahehkuisia ja tuli sammunut. Lehtiin käärityt lihat ja perunat asetettiin kiville, lehdet peitettiin kastellulla säkkikankaalla ja päälle lapioitiin paksu kerros hiekkaa. Aterian kypsyessä meille tehtiin upeat kukkaseppeleet pandanus-palmun lehvästä ja noin puolesta tusinasta erivärisestä kukkalajista. Iltaa kohti kuhina keittiössä kiihtyi. Helmifarmin ainoa perheen ulkopuolinen työntekijä Nini teki kookosraastetta ja puristi siitä kookosmaitoa, isoäiti Aroaree keitti jauhomykyjä kookosmaidossa, Alfred valmisti poisson crun kookosmaidosta ja raa'asta kalafileestä, emäntämme Pauline puristi sitruunat ja teki luumukakkua ja Tonyn tyttöystävä Caroline leipoi suklaakakkua. Oli jo pimeä, kun maauuni avattiin ja myöhäinen ilta, kun kylläisinä ajelimme jollalla takaisin veneelle ikimuistettavan päivän ja illan jälkeen. Seuraava päivä kului juhla-ateriasta toipumiseen ja edellisenä päivänä otetun parin sadan valokuvan järjestelemiseen. Tulostimme myös joukon kuvia paperille muistoksi isäntäväellemme.
Apatakille tullessamme tulimme tietämättömyyttämme rikkoneeksi määräyksiä, sillä laatikoissamme oli paljon lähtöaamuna Papeeten torilta ostettuja vihanneksia ja hedelmiä. Niiden tuonti Tahitilta Tuamotusille on kuitenkin kiellettyä, koska niiden mukana voi kulkeutua tuhohyönteisiä. Kielto ei koske ulkomailta Tahitille tuotuja vihanneksia ja hedelmiä. Satamassa on tarkastaja, jonka hyväksyntä pitää olla rahtikuitissa ennen kuin tavarat nostetaan laivaan. Siellä oli maanantaina aamulla kova kuhina, ja tarkastaja oli kovin kiireinen kun kaikki yrittivät saada tavaransa tarkastetuksi yhtä aikaa. Täkäläisen isäntäväkemme 25 vuotias tytär Nancy asuu Papeetessa ja toimi satamassa oppaanamme. Nancy otti paperimme eikä huomion saaminen tarkastajalta ollut hänelle vaikeaa, kun hän meni punaisessa minimekossaan puumerkkiä hakemaan. Tavaroitamme ei myöskään sen kummemmin tarkastettu. Tuontikielto ei ole turha, sillä vuosi sitten jostain pääsi Apatakille kookospalmujen lehtihankaan munivia hyönteisiä, ja nyt hyvin monet palmut ovat huonokuntoisia ja täynnä näitä tuholaisia, joilla ei täällä ole luonnollisia vihollisia. Vielä ei tiedetä, kuinka palmujen käy tulevaisuudessa.
Sää on enimmäkseen ollut aurinkoinen ja lämmin, ja tuuli leppoisa. Edessämme on kookospalmuja kasvava motu ja toisella puolella turkoosin värinen laguuni. Olosuhteet täällä ovat todella miellyttävät, sillä avoimista luukuista puhaltava tuuli pitää veneen mukavan vilpoisena. Lämpötila veneen sisällä vaihtelee 27 ja 29 asteen välillä vuorokauden ajan mukaan. Maissa ollessamme veneen sisällä oli yleensä 32-34 C lämmintä päivisin, ja iltaisin hyttyset sekä mäkärääkin pienemmät nonot kävivät ahneesti kimppuumme. Niiden karkottamiseksi poltimme kookospähkinän kuoria meille sitä tarkoitusta varten toimitetussa tynnyrin puolikkaassa tuulen yläpuolella. Siinä oli myös hyvä savustaa kalaa tai grillata kanankoipia illalliseksi. Tähän asti isäntäväkemme on pitänyt huolta siitä, että meillä riittää kalaa syötäväksi. Nyt on kyllä aika alkaa kalastamaan itsekin. Tuuli ja aurinko ovat pitäneet huolta sähköenergiastamme ja sadekuurot vesihuollostamme sadeveden keräysjärjestelmämme ansiosta, vesikonetta ei ole tarvittu. Vallitsevalla tuulen suunnalla eli itäisillä tuulilla olemme motu Tamaron suojassa, joten olomme on varsin mukava. Mukavuus loppuu kerralla, kun tuuli kääntyy pohjoiseen tai länteen. Niin tapahtuu täällä muutaman viikon välein, jos roaring fortiesilla kulkeva korkeapaine on normaalia voimakkaampi tai se eksyy tavallista rataansa pohjoisemmaksi.
Juuri nyt on pilvistä ja tuulee kovaa pohjoisesta. Keikumme aika tavalla, eikä venehommista tule mitään. Läppärin ääressä istuminen ja kirjoittaminen kuitenkin onnistuu.
Toivotamme MP:läisille hyvää purjehduskautta.
Eeva ja Tapio
s/y Irene