Tahiti 15.12. 2017
LATITUDE: 17-34.56S
LONGITUDE: 149-37.40W
LONGITUDE: 149-37.40W
FAKARAVA
Edelliset kuulumisemme lähetimme 31.7. Hirifasta Fakaravan laguunin kaakkoiskulmasta. Talvi ja sen mukana maramukausi alkoi tänä vuonna vasta heinäkuun lopussa, mutta jatkui sitten pitkälle lokakuuhun. Tänä aikana oli useita 5-10 päivän jaksoja jolloin tuuli 12-18 m/s kaakosta, ja niiden välissä tuuli kääntyi luoteeseen ja joskus länteen ja joskus lounaaseenkin. Seilasimme edestakaisin Fakaravan laguunia koko elokuun ja syyskuun alkupuolen aina tuulen kääntyessä päästäksemme suojaan laguunin sisäiseltä aallokolta. Fakaravan luoteis-kaakkoisssuuntainen laguuni on suunnilleen yhtä pitkä kuin Suomenlahti on leveä Helsingin kohdalla, eikä suojaisia ankkuripaikkoja ole kuin tuulen puolen rannoilla. Tilanne on siten sama kuin joutuisimme siirtymään Helsingistä Tallinnaan tuulen ollessa etelästä ja takaisin Helsinkiin pohjoistuulilla. Maramut toivat myös kylmää ilmaa etelästä, öisin piti kaivautua lakanan alle. Sateet jäivät kuitenkin enimmäkseen eteläpuolellemme ja sää oli aurinkoi nen.
Suunnilleen keskellä laguunia on Pakokota Lodge and Yacht Services, missä pieni niemi antaa suojaa kaakkoistuulelta. Yacht Services tarjoaa veneille monenlaisia palveluja, kuten varaosien hankkimista, tavaroiden toimittamisen vuorolaivalta, ostosmatkoja 30 km:n päässä sijaitsevaan Rotoavan kylään, pyykin pesua sekä Internet-yhteyden. Lodgeen kuuluu muutamia mökkejä, joita vuokrataan majoituspaikaksi turisteille. Paikkaa hoitavat Tahitilta maalle muuttaneet Matthieu ja Agnes, ja asiakkaita viihdyttää heidän 1,5 vuotias tyttärensä Hania.
Pakokotan Matthieu oli uusinut aurinkopanelinsa (10 kW aurinkovoimala) ja tilannut niitä tukkuerän, koska se ei tullut kalliimmaksi kuin juuri oikean panelimäärän hankinta. Hän oli valmis myymään yli jääneen 24V panelin, jotka oli juuri sopiva meille. Päätimme myös pyytää akkutoimittajaamme lähettämään tilaamamme 24V akut laivalla Fakaravalle, jolloin säästyimme tylsältä Tahitin reissulta tässä vaiheessa. Tilasimme myös ruokatarvikkeita Tahitilta samalla vuorolaivalla (m/s Cobia), joka käy Fakaravalla keskiviikkoisin. Tiesimme, että maramu oli tulossa, mutta arvelimme saavamme kaiken kuntoon ennen sen alkua. Cobialle tuli kuitenkin moottoriongelmia, ja sen tulo viivästyi viikolla. Tulimme Pakokotaan Hirifasta tavaroitamme noutamaan tiistaina 15.8. juuri maramun alkaessa.
Maramua on kesti 7 vuorokautta, aluksi kaakkoistuulta oli 13-18 m/s 3 vrk:n ajan, ja sen jälkeen 10-15 m/s. Edessämme oleva pieni niemi suojasi suoralta aallokolta ja hieman tuuleltakin, mutta niemen kärjen ympäri kiertäneet aallot tulivat suoraan sivulta, ja keikuimme koko viikon varvaslistasta toiseen. No, tämä on tätä cruising-elämää, useimmiten se on mukavaa, mutta aina välillä epämukavaa.
Pääsimme maihin ruokatavaroitamme hakemaan vasta perjantaina tuulen vähän laannuttua, onneksi kylmäsäilytystä vaativille ruokatarvikkeille oli löytynyt tilaa Agneksen pakastimesta. Akut saimme veneelle vasta sunnuntaina tuulen pitäessä hieman taukoa ja käännettyämme veneen poikittain tuuleen, jolloin aallot tulivat keulan puolelta. Seuraavana maanantaina tuuli taas kovaa, emmekä yrittäneetkään akkujen asennusta hurjan keikkumisen vuoksi, vaan päivä kului e-maileja kirjoittaen ja kuivuneen mustesuihkuprintterin kirjoituspään kanssa tapellen. Akkujen vaihto ei ollut ihan nopea homma, koska meillä oli myös huolto/asennustöitä akkulaatikon alapuolisessa tilassa, johon pääsee käsiksi vain silloin, kun akut ovat poissa.
Tässä muutamia otteita lokirjastamme tuolta ajalta:
Irenen tilanne illalla 22.8.:
Aloitimme tänään akkujen asennuksen. Samalla oli tarkoitus vaihtaa akkulaatikon alla sijaitsevaan lämminvesivaraajan 220V lämmitysvastus, jonka varaosa on ollut veneellä jo muutaman vuoden. Kun yritin irrottaa sähköjohtoa vanhan vastuksen päästä, koko seitinohueksi syöpynyt kuparinen vastuksen pää katkesi ja vettä alkoi tulvia veneeseen. Vanha vastus oli kauttaaltaan halkeillut ja deformoitunut ja se oli vaikea saada ulos. Rosterisessa varaajassa on nyt paljon vastuksen murusia, jotka pitäisi saada pois. Ilta tuli vastaan, ja vanhat akut piti kytkeä tilapäisasennukseen jääkaapin pitämiseksi kylmänä. Nyt on vene mullin mallin, salongin lattia on täynnä akkuja ja Tapio joutuu keulaan nukkumaan. Tuuli on alkanut heiketä.
Tilanne 23.8. aamulla:
Tuuli on nyt tyyntynyt normaalilukemiin, emmekä enää keiku paljon. Jääkaapin kompressori ei enää illalla suostunut käynnistymään ilman aurinkopanelien tukea liian ohuiden tiläpäisjohtojen takia. Yö tuli vastaan ennen kuin se oli korjattu. Kun Isotherm-lämminvesivaraaja asennettiin Trinidadilla 15v sitten, eivät sen suunnittelijat ilmeisesti tienneet, että kun kaksi erilaista metallia laitetaan veteen, alkaa elektrolyyttinen korroosio. Myöhemmin tämä on ilmeisesti huomattu, koska 5v sitten hankittu varaosa on rosterinen eikä mitenkään sovi vanhan paikalle. Nyt on edessä vanhan vastuksen jättämien reikien tukkiminen ja hieman tihkuneen jäähdytysvesiliitoksen korjaus. Aiomme myös asentaa Mastervoltin maasähkölaturin kontrollipanelin akkujen alapuoliseen tilaan. Se on ollut asennusta odottavien varusteiden laatikossa jo kolme vuotta.
Tilanne 23.8.illalla:
Iltaan mennessä saatiin lämminvesivaraaja korjattua, tosin lämmitysvastusta siinä ei ole. Se ei nyt haittaa, edellisen kerran olimme kytkeytyneinä marinan maasähköön 15 vuotta sitten. Myös Mastervoltin paneli on asennettu, ja enpä pystyisi sen hankalampaa asennustapaa itse keksimään. Tuli pitkä työpäivä.
Tilanne 24.8.illalla:
Uudet akut on asennettu ja kaikki toimii. Vanhat akut kukistuivat täysin parin viime päivän kuluessa, ehkäpä ne eivät tykänneet liikuttelusta. Vanhat akut vinssattiin jollaan ja vietiin Matthieun huoleksi, ja tilalle tuotiin 1,0 m x 1,66 m kokoinen 24V/245W aurinkopaneli joka on nyt biminitolppaan köytettynä sivukannella. Toimme myös ison liinavaatepyykin (kaksi koneellista paksujen sijauslakanoiden kanssa) Agneksen peseminä ja kuivaamina takaisin Irenelle. Pyykki oli niin isoa ja raskasta, ettei sitä saa tyydyttävästikään pestyä ämpäreissä, varsinkin kun viime aikoina sade on ollut niukkaa ja vesi pitää tehdä vesikoneella. Huomenna aiomme purjehtia Hirifaan uutta aurinkopanelia asentamaan, sillä viikonloppuna on taas odotettavissa navakkaa kaakkoistuulta.
Tilanne 25.8. illalla:
Meillä oli tänään hieno kryssi Hirifaan 10-15 kts kaakkoistuulessa. 4 muuta venettä lähti Pakokotasta lähes samanaikaisesti meidän kanssamme tänne tänään aamulla, 2 niistä oli katamaraneja. Meidän lisäksemme 1 monohull ehti tänne täksi illaksi, tosin reilusti meidän jälkeemme. Toisella niistä on maston sisään kelautuva stora, ja se häipyi jonnekin alatuuleen heti aluksi emmekä enää nähneet sitä. Katamaranit tulevat varmaan huomenna tänne yövyttyään jossain alatuulen puolella. Nyt emme keiku, ja aurinkopaneliasennuksen kimppuun päästään varmaan huomenna.
Tilanne 9.9. iltapäivällä
Aurinkopanelien kanssa rähjääminen jatkui 3.9. saakka, koska siihen liittyi sähkötöiden lisäksi aurinkopanelien kiinnityskorvakkeiden teko ja biminin katon maalaus. Tässä vaiheessa totesimme, että seuraavaan Cobian tuloon on enää niin vähän aikaa, että teemme vielä yhden elintarviketilauksen Tahitilta. Purjehdimme takaisin Pakokotaan sitä vastaanottamaan 6.9.ja tulimme iltapäivällä 9.9. takaisin Hirifaan, koska uusi maramu oli tulossa. Aurinko paistaa ja lämpötila on vain 27 C, mikä tuntuu tosi viileältä. Jonkin matkan päässä on 4 muuta venettä, joiden miehistöt ovat ystäviämme jo monen vuoden ajalta. Tänä iltana meillä on taas beach party koko porukan kanssa autiolla rannalla, teemme nuotion ja grillaamme eväitämme. Sen jälkeen istumme juttelemassa cruiserien keskiyöhön asti, mikä on klo 21.
TAHANEA
Lähdimme Tahanealle 16.9. Matkaa Fakaravan eteläpassesta on vain 50 mpk, mutta kun siihen pitää sovittaa slack water Fakaravan eteläpassessa ja Tahanean pohjoispassessa, yön yli purjehdusta ei voi välttää. Tuuli oli nappivastainen, mutta vain 12-14 kts, ja purjehdus meni mukavasti. Yhden solmun vastavirta sai kuitenkin vendamme näyttämään karttaplotterilla surkeilta, ja lokiin kertyi 100 mpk ennen kuin olimme Tahanean pohjoispassessa.
Olimme ankkurissa Tahanean pohjoispassen tuntumassa viikon ja pidimme lomaa venetöistä. Tuuli oli koillisesta ja heikonpuoleinen, mikä antoi hyvän tilaisuuden snorklata Tahanean itä- ja keskipasseissa. Kalaston runsaus ja korallimaisemat niissä ovat Ranskan Polynesian upeimpia. Iltaisin istuimme naapuriveneiden porukoiden kanssa rannalla kalaa savustaen tai muuten vain höpisten.
Seuranamme Tahanealla oli 3 muuta venettä, yksi niistä oli storfidra s/y Laurin. Sitä purjehtii kolmekymppinen ranskalaiskaveri Adrien, jonka polvivamman Eeva hoiti muutamaa viikkoa aikaisemmin. Adrien hankkii toimeentulonsa opettamalla leijalautailua. Tahanealla hänellä on opetettavanaan 4 nättiä parikymppistä ranskalaistyttöä toisesta naapuriveneestä, joten meillä oli nuoria ympärillämme. Kolmas naapurivene oli sveitsiläinen katamarani s/y Kalea jonka miehistön muodostavat hieman meitä nuoremmat Martin ja Iris. Iris on lymfaterapiaan erikoistunut fysioterapeutti. Eeva oli useita kertoja Iriksen hoidettavana, ja Eevan syöpäleikkauksen jälkeen jatkuvasti turvoksissa oleva vasen käsi tuli erinomaiseen kuntoon. Iris opetti myös Tapiolle lymfahoidon perusteet.
Vaikka oltiin jo keväässä, uusi maramu oli taas tulossa, ja siirryimme 23.9. Tahanean laguunin kaakkoiskulmalle meille tuttuun kauniin maiseman ympäröimään hyvään ankkuripaikkaan. Hyvä sää jatkui vielä kolme päivää, kalastimme ja yritimme myös käydä poimimassa kotiloita ulkoriutalta, mutta emme löytäneet yhtäkään. Kun maramu alkoi sitä jatkui 2 viikkoa yhteen menoon. Useina päivinä oli tuulta yli 15 m/s, eikä juuri huvittanut laskea jollaa mereen. Pysyttelimme enimmäkseen veneessä tehden sisätöitä nämä päivät. Olimme suojassa aallokolta, mutta vene kallisteli ajoittain, kun tuuli osui rikiin vähän sivulta. Eeva ompeli uudet istumalaatikon tuulisuojat ja uusi auringon puhki polttamia kansivarusteiden suojapeitteitä. Tapiolla oli lakkaustöitä veneen sisätiloissa sekä sähkötöitä ja kytkentäkaavioiden päivitystä. Hankimme Suomessa ollessamme 2 km:n rullan auringon kestävää Tenara-ompelulankaa. Kun kanvaasityöt valmistuivat, lankaa oli alle puolet jäljellä ja uusi rulla laitettiin
hankintalistalle.
Tuulisuojien ompelu keskeytyi, kun kuparinen T-liitin paineistetussa merivesisysteemissämme petti, ja pumppu pumppasi litrakaupalla merivettä septitankin kannelle WC:ssä. Irenellä vesiletkut on sijoitettu paaran puolen pitkittäiseen jäykkääjään, ja merivesi valui letkujen läpiviennin kautta jäykkääjän sisään. Sieltä se valui jäykkääjän tyhjennysreikien kautta salongin sohvatasolle ja sen alapuolisiin varastolokeroihin. Tästä seurasi kolmen päivän pesu-ja kuivausoperaatio, koska mikään meriveteen kastunut ei kuiva ennen kuin se on pesty tai huuhdottu makealla vedellä. Onneksi sää oli kuiva. Hajonnut T-liitin asennettiin tilapäisratkaisuna 4 vuotta sitten, kun WC:n huuhtelu liitettiin merivesijärjestelmäämme. Rosterinen T-liitin laitettiin Suomesta tuotavien listalle, ja se oli asennettavien varusteiden laatikossa viimeiset 2 vuotta. Korjaus oli helppoa, kun oli oikeat osat, mutta paljon työtä olisi säästynyt, jos asennus olisi tehty ajoissa.
Yksi päivä meni Tapiolta silmälasien sankojen korjaamisessa. Harmi, että 0,5 mm poranterämme tylsyi, jatkossa sankojen korjaaminen on vaikeampaa. Irenelle tulomme jälkeen ovat Tapion tietonelasien, lukulasien ja kaksien aurinkolasien sangat hajonneet. Joko saranoiden kiinnitys sankoihin pettää tai linssiä pitävät ruuvit tai linssien kehykset ruostuvat poikki. Uudet muovisankaiset aurinkolasit ehtivät olla käytössä vain 4 kk, kun sarana irtosi sangasta. Titaanisangat eivät olleet yhtään parempia, niissä titaaninen sanka irtosi jostain muusta metallista tehdystä saranasta eikä sitä voinut korjata. Myös yritys korjata rosterinen linssin kehys kovajuottamalla epäonnistui, koska poikki ruostunut kehys katkesi kahdesta muusta kohdasta kun Tapio yritti asettaa katkoskohtaa kohdalleen juottamista varten. Halpalasit näyttävät kestävän vähintään yhtä hyvin kuin kalliit sangat. Jatkossa meidän täytyy kiinnittää sankojen korroosiokestävyyteen paljon huomiota.
Maramu toi myös kylmää ilmaa etelästä ja lämpötila laski 24-25 asteeseen, mikä tuntui viiltävän kylmältä tuulessa. Maramun loputtua lokakuun lopulla meillä oli kiire päästä taas kalastamaan ettei tarvitsisi turvautua purkkiruokaan. Tapion pari kalastusreissua tuottivat kaksi ämpärillistä kalaa ja hiertymän Tapion vatsanahkaan, jonka aiheutti harppuunan kumin virittäminen. Kumi on vasta uusittu ja vielä tiukka. Meiltä meni pari pitkää päivää kalaa savustaen rannalla, ja samalla täydennettiin kookospähkinävarasto.
TAKAISIN FAKARAVALLA
Meillä oli hieno kuuden viikon reissu Tahanealle, josta tarkoituksemme oli purjehtia suoraan Tahitille. SPCZ (South Pacific Convergion Zone) pysytteli Tahitin päällä yli 3 viikkoa, ja sää siellä oli pelkästään squalleja ja sadetta. Purjehdimme sen vuoksi takaisin Rotoavaan Fakaravalle, koska alkoi olla aika käydä kaupassa. Edellisestä ostosreissusta kun oli kulunut jo lähes 2 kk. Rotoavasta siirryimme jälleen Hirifaan Fakaravan kaakkoiskulmaan odottelemaan sään paranemista Tahitilla. SPCZ ulottui Fakaravalle asti vain kahtena päivänä, jolloin satoi rankasti, muuten sää oli aurinkoinen ja koillistuuli leppoisa. Sateet aiheuttivat ison kuivausoperaation vaatekaapissamme, koska paaran alavantin rustiraudan juuri oli alkanut vuotaa. Muiden rustirautojen juurten kittaukset oli jo uusittu, mutta tätä ei ollut vielä ehditty tehdä. Onneksi oli kyse sadevedestä, joka ei oikeastaan ole märkää lainkaan, koska se kuivaa auringossa.
Nyt isoimmat venetyöt Irenellä on tehty. Vielä on kuitenkin jäljellä mm. aurinkokatoksen korjaus ja WC:n sekä pentterin kittisaumojen uusiminen. Sen jälkeen päästään tekemään kosmeettisluonteisia töitäkin, kuten esimerkiksi gelcoatin halkeamien korjaus kannella ja istumalaatikon pintojen vahaus sekä ruosteiden poisto biministä. Tahitilla on edessä tuuligeneraattorin maston halkeaman hitsaus sekä pakoputken ja uimaportaiden korjaus hitsaaamalla. Pakoputkeen syöpynyt reikä on kuivassa osassa eikä sen korjaus ole vaikeaa, mutta putken irrotus moottorin takaa on työläs operaatio. Pari vuotta sitten alkaneet moottorin ylikuumenemissongelmat ovat jatkuneet, joten aiomme myös uusia moottorin merivesipumpun. Lisäksi on paljon muiden varaosien hankintaa sekä muonan hankkimista pitkäksi ajaksi Gambierille, josta saa vain perustarvikkeita.
Tänä vuonna veneen huolto on työllistänyt meidät lähes täysipäisesti. Osasyynä on se, että olemme uusineet paljon elektroniikkaa, mikä on vaatinut asennustöitä. Myös monet 15 vuotta sitten ison remontin aikana Trinidadilla uusitut varusteet ovat nyt tulleet tiensä päähän.
TAHITI
Lähdimme Fakaravalta 12.11. ja meillä oli helppo purjehdus myötätuuleen Tahitille, jonne saavuimme 15.11. Valitettavasti emme saaneet kalaa matkalla. Tahitin tapahtumat kuuluvat kuitenkin seuraaviin kuulumisiimme. Toistaiseksi olemme pyörineet tässä kotikulmilla tänä vuonna, ja lokiin on kertynyt vain 1420 mpk.
Toivotamme hyvää vuoden loppua lukijoillemme.
Tapio Hämäläinen
Eeva Hämäläinen
s/y Irene
Edelliset kuulumisemme lähetimme 31.7. Hirifasta Fakaravan laguunin kaakkoiskulmasta. Talvi ja sen mukana maramukausi alkoi tänä vuonna vasta heinäkuun lopussa, mutta jatkui sitten pitkälle lokakuuhun. Tänä aikana oli useita 5-10 päivän jaksoja jolloin tuuli 12-18 m/s kaakosta, ja niiden välissä tuuli kääntyi luoteeseen ja joskus länteen ja joskus lounaaseenkin. Seilasimme edestakaisin Fakaravan laguunia koko elokuun ja syyskuun alkupuolen aina tuulen kääntyessä päästäksemme suojaan laguunin sisäiseltä aallokolta. Fakaravan luoteis-kaakkoisssuuntainen laguuni on suunnilleen yhtä pitkä kuin Suomenlahti on leveä Helsingin kohdalla, eikä suojaisia ankkuripaikkoja ole kuin tuulen puolen rannoilla. Tilanne on siten sama kuin joutuisimme siirtymään Helsingistä Tallinnaan tuulen ollessa etelästä ja takaisin Helsinkiin pohjoistuulilla. Maramut toivat myös kylmää ilmaa etelästä, öisin piti kaivautua lakanan alle. Sateet jäivät kuitenkin enimmäkseen eteläpuolellemme ja sää oli aurinkoi nen.
Suunnilleen keskellä laguunia on Pakokota Lodge and Yacht Services, missä pieni niemi antaa suojaa kaakkoistuulelta. Yacht Services tarjoaa veneille monenlaisia palveluja, kuten varaosien hankkimista, tavaroiden toimittamisen vuorolaivalta, ostosmatkoja 30 km:n päässä sijaitsevaan Rotoavan kylään, pyykin pesua sekä Internet-yhteyden. Lodgeen kuuluu muutamia mökkejä, joita vuokrataan majoituspaikaksi turisteille. Paikkaa hoitavat Tahitilta maalle muuttaneet Matthieu ja Agnes, ja asiakkaita viihdyttää heidän 1,5 vuotias tyttärensä Hania.
Pakokotan Matthieu oli uusinut aurinkopanelinsa (10 kW aurinkovoimala) ja tilannut niitä tukkuerän, koska se ei tullut kalliimmaksi kuin juuri oikean panelimäärän hankinta. Hän oli valmis myymään yli jääneen 24V panelin, jotka oli juuri sopiva meille. Päätimme myös pyytää akkutoimittajaamme lähettämään tilaamamme 24V akut laivalla Fakaravalle, jolloin säästyimme tylsältä Tahitin reissulta tässä vaiheessa. Tilasimme myös ruokatarvikkeita Tahitilta samalla vuorolaivalla (m/s Cobia), joka käy Fakaravalla keskiviikkoisin. Tiesimme, että maramu oli tulossa, mutta arvelimme saavamme kaiken kuntoon ennen sen alkua. Cobialle tuli kuitenkin moottoriongelmia, ja sen tulo viivästyi viikolla. Tulimme Pakokotaan Hirifasta tavaroitamme noutamaan tiistaina 15.8. juuri maramun alkaessa.
Maramua on kesti 7 vuorokautta, aluksi kaakkoistuulta oli 13-18 m/s 3 vrk:n ajan, ja sen jälkeen 10-15 m/s. Edessämme oleva pieni niemi suojasi suoralta aallokolta ja hieman tuuleltakin, mutta niemen kärjen ympäri kiertäneet aallot tulivat suoraan sivulta, ja keikuimme koko viikon varvaslistasta toiseen. No, tämä on tätä cruising-elämää, useimmiten se on mukavaa, mutta aina välillä epämukavaa.
Pääsimme maihin ruokatavaroitamme hakemaan vasta perjantaina tuulen vähän laannuttua, onneksi kylmäsäilytystä vaativille ruokatarvikkeille oli löytynyt tilaa Agneksen pakastimesta. Akut saimme veneelle vasta sunnuntaina tuulen pitäessä hieman taukoa ja käännettyämme veneen poikittain tuuleen, jolloin aallot tulivat keulan puolelta. Seuraavana maanantaina tuuli taas kovaa, emmekä yrittäneetkään akkujen asennusta hurjan keikkumisen vuoksi, vaan päivä kului e-maileja kirjoittaen ja kuivuneen mustesuihkuprintterin kirjoituspään kanssa tapellen. Akkujen vaihto ei ollut ihan nopea homma, koska meillä oli myös huolto/asennustöitä akkulaatikon alapuolisessa tilassa, johon pääsee käsiksi vain silloin, kun akut ovat poissa.
Tässä muutamia otteita lokirjastamme tuolta ajalta:
Irenen tilanne illalla 22.8.:
Aloitimme tänään akkujen asennuksen. Samalla oli tarkoitus vaihtaa akkulaatikon alla sijaitsevaan lämminvesivaraajan 220V lämmitysvastus, jonka varaosa on ollut veneellä jo muutaman vuoden. Kun yritin irrottaa sähköjohtoa vanhan vastuksen päästä, koko seitinohueksi syöpynyt kuparinen vastuksen pää katkesi ja vettä alkoi tulvia veneeseen. Vanha vastus oli kauttaaltaan halkeillut ja deformoitunut ja se oli vaikea saada ulos. Rosterisessa varaajassa on nyt paljon vastuksen murusia, jotka pitäisi saada pois. Ilta tuli vastaan, ja vanhat akut piti kytkeä tilapäisasennukseen jääkaapin pitämiseksi kylmänä. Nyt on vene mullin mallin, salongin lattia on täynnä akkuja ja Tapio joutuu keulaan nukkumaan. Tuuli on alkanut heiketä.
Tilanne 23.8. aamulla:
Tuuli on nyt tyyntynyt normaalilukemiin, emmekä enää keiku paljon. Jääkaapin kompressori ei enää illalla suostunut käynnistymään ilman aurinkopanelien tukea liian ohuiden tiläpäisjohtojen takia. Yö tuli vastaan ennen kuin se oli korjattu. Kun Isotherm-lämminvesivaraaja asennettiin Trinidadilla 15v sitten, eivät sen suunnittelijat ilmeisesti tienneet, että kun kaksi erilaista metallia laitetaan veteen, alkaa elektrolyyttinen korroosio. Myöhemmin tämä on ilmeisesti huomattu, koska 5v sitten hankittu varaosa on rosterinen eikä mitenkään sovi vanhan paikalle. Nyt on edessä vanhan vastuksen jättämien reikien tukkiminen ja hieman tihkuneen jäähdytysvesiliitoksen korjaus. Aiomme myös asentaa Mastervoltin maasähkölaturin kontrollipanelin akkujen alapuoliseen tilaan. Se on ollut asennusta odottavien varusteiden laatikossa jo kolme vuotta.
Tilanne 23.8.illalla:
Iltaan mennessä saatiin lämminvesivaraaja korjattua, tosin lämmitysvastusta siinä ei ole. Se ei nyt haittaa, edellisen kerran olimme kytkeytyneinä marinan maasähköön 15 vuotta sitten. Myös Mastervoltin paneli on asennettu, ja enpä pystyisi sen hankalampaa asennustapaa itse keksimään. Tuli pitkä työpäivä.
Tilanne 24.8.illalla:
Uudet akut on asennettu ja kaikki toimii. Vanhat akut kukistuivat täysin parin viime päivän kuluessa, ehkäpä ne eivät tykänneet liikuttelusta. Vanhat akut vinssattiin jollaan ja vietiin Matthieun huoleksi, ja tilalle tuotiin 1,0 m x 1,66 m kokoinen 24V/245W aurinkopaneli joka on nyt biminitolppaan köytettynä sivukannella. Toimme myös ison liinavaatepyykin (kaksi koneellista paksujen sijauslakanoiden kanssa) Agneksen peseminä ja kuivaamina takaisin Irenelle. Pyykki oli niin isoa ja raskasta, ettei sitä saa tyydyttävästikään pestyä ämpäreissä, varsinkin kun viime aikoina sade on ollut niukkaa ja vesi pitää tehdä vesikoneella. Huomenna aiomme purjehtia Hirifaan uutta aurinkopanelia asentamaan, sillä viikonloppuna on taas odotettavissa navakkaa kaakkoistuulta.
Tilanne 25.8. illalla:
Meillä oli tänään hieno kryssi Hirifaan 10-15 kts kaakkoistuulessa. 4 muuta venettä lähti Pakokotasta lähes samanaikaisesti meidän kanssamme tänne tänään aamulla, 2 niistä oli katamaraneja. Meidän lisäksemme 1 monohull ehti tänne täksi illaksi, tosin reilusti meidän jälkeemme. Toisella niistä on maston sisään kelautuva stora, ja se häipyi jonnekin alatuuleen heti aluksi emmekä enää nähneet sitä. Katamaranit tulevat varmaan huomenna tänne yövyttyään jossain alatuulen puolella. Nyt emme keiku, ja aurinkopaneliasennuksen kimppuun päästään varmaan huomenna.
Tilanne 9.9. iltapäivällä
Aurinkopanelien kanssa rähjääminen jatkui 3.9. saakka, koska siihen liittyi sähkötöiden lisäksi aurinkopanelien kiinnityskorvakkeiden teko ja biminin katon maalaus. Tässä vaiheessa totesimme, että seuraavaan Cobian tuloon on enää niin vähän aikaa, että teemme vielä yhden elintarviketilauksen Tahitilta. Purjehdimme takaisin Pakokotaan sitä vastaanottamaan 6.9.ja tulimme iltapäivällä 9.9. takaisin Hirifaan, koska uusi maramu oli tulossa. Aurinko paistaa ja lämpötila on vain 27 C, mikä tuntuu tosi viileältä. Jonkin matkan päässä on 4 muuta venettä, joiden miehistöt ovat ystäviämme jo monen vuoden ajalta. Tänä iltana meillä on taas beach party koko porukan kanssa autiolla rannalla, teemme nuotion ja grillaamme eväitämme. Sen jälkeen istumme juttelemassa cruiserien keskiyöhön asti, mikä on klo 21.
TAHANEA
Lähdimme Tahanealle 16.9. Matkaa Fakaravan eteläpassesta on vain 50 mpk, mutta kun siihen pitää sovittaa slack water Fakaravan eteläpassessa ja Tahanean pohjoispassessa, yön yli purjehdusta ei voi välttää. Tuuli oli nappivastainen, mutta vain 12-14 kts, ja purjehdus meni mukavasti. Yhden solmun vastavirta sai kuitenkin vendamme näyttämään karttaplotterilla surkeilta, ja lokiin kertyi 100 mpk ennen kuin olimme Tahanean pohjoispassessa.
Olimme ankkurissa Tahanean pohjoispassen tuntumassa viikon ja pidimme lomaa venetöistä. Tuuli oli koillisesta ja heikonpuoleinen, mikä antoi hyvän tilaisuuden snorklata Tahanean itä- ja keskipasseissa. Kalaston runsaus ja korallimaisemat niissä ovat Ranskan Polynesian upeimpia. Iltaisin istuimme naapuriveneiden porukoiden kanssa rannalla kalaa savustaen tai muuten vain höpisten.
Seuranamme Tahanealla oli 3 muuta venettä, yksi niistä oli storfidra s/y Laurin. Sitä purjehtii kolmekymppinen ranskalaiskaveri Adrien, jonka polvivamman Eeva hoiti muutamaa viikkoa aikaisemmin. Adrien hankkii toimeentulonsa opettamalla leijalautailua. Tahanealla hänellä on opetettavanaan 4 nättiä parikymppistä ranskalaistyttöä toisesta naapuriveneestä, joten meillä oli nuoria ympärillämme. Kolmas naapurivene oli sveitsiläinen katamarani s/y Kalea jonka miehistön muodostavat hieman meitä nuoremmat Martin ja Iris. Iris on lymfaterapiaan erikoistunut fysioterapeutti. Eeva oli useita kertoja Iriksen hoidettavana, ja Eevan syöpäleikkauksen jälkeen jatkuvasti turvoksissa oleva vasen käsi tuli erinomaiseen kuntoon. Iris opetti myös Tapiolle lymfahoidon perusteet.
Vaikka oltiin jo keväässä, uusi maramu oli taas tulossa, ja siirryimme 23.9. Tahanean laguunin kaakkoiskulmalle meille tuttuun kauniin maiseman ympäröimään hyvään ankkuripaikkaan. Hyvä sää jatkui vielä kolme päivää, kalastimme ja yritimme myös käydä poimimassa kotiloita ulkoriutalta, mutta emme löytäneet yhtäkään. Kun maramu alkoi sitä jatkui 2 viikkoa yhteen menoon. Useina päivinä oli tuulta yli 15 m/s, eikä juuri huvittanut laskea jollaa mereen. Pysyttelimme enimmäkseen veneessä tehden sisätöitä nämä päivät. Olimme suojassa aallokolta, mutta vene kallisteli ajoittain, kun tuuli osui rikiin vähän sivulta. Eeva ompeli uudet istumalaatikon tuulisuojat ja uusi auringon puhki polttamia kansivarusteiden suojapeitteitä. Tapiolla oli lakkaustöitä veneen sisätiloissa sekä sähkötöitä ja kytkentäkaavioiden päivitystä. Hankimme Suomessa ollessamme 2 km:n rullan auringon kestävää Tenara-ompelulankaa. Kun kanvaasityöt valmistuivat, lankaa oli alle puolet jäljellä ja uusi rulla laitettiin
hankintalistalle.
Tuulisuojien ompelu keskeytyi, kun kuparinen T-liitin paineistetussa merivesisysteemissämme petti, ja pumppu pumppasi litrakaupalla merivettä septitankin kannelle WC:ssä. Irenellä vesiletkut on sijoitettu paaran puolen pitkittäiseen jäykkääjään, ja merivesi valui letkujen läpiviennin kautta jäykkääjän sisään. Sieltä se valui jäykkääjän tyhjennysreikien kautta salongin sohvatasolle ja sen alapuolisiin varastolokeroihin. Tästä seurasi kolmen päivän pesu-ja kuivausoperaatio, koska mikään meriveteen kastunut ei kuiva ennen kuin se on pesty tai huuhdottu makealla vedellä. Onneksi sää oli kuiva. Hajonnut T-liitin asennettiin tilapäisratkaisuna 4 vuotta sitten, kun WC:n huuhtelu liitettiin merivesijärjestelmäämme. Rosterinen T-liitin laitettiin Suomesta tuotavien listalle, ja se oli asennettavien varusteiden laatikossa viimeiset 2 vuotta. Korjaus oli helppoa, kun oli oikeat osat, mutta paljon työtä olisi säästynyt, jos asennus olisi tehty ajoissa.
Yksi päivä meni Tapiolta silmälasien sankojen korjaamisessa. Harmi, että 0,5 mm poranterämme tylsyi, jatkossa sankojen korjaaminen on vaikeampaa. Irenelle tulomme jälkeen ovat Tapion tietonelasien, lukulasien ja kaksien aurinkolasien sangat hajonneet. Joko saranoiden kiinnitys sankoihin pettää tai linssiä pitävät ruuvit tai linssien kehykset ruostuvat poikki. Uudet muovisankaiset aurinkolasit ehtivät olla käytössä vain 4 kk, kun sarana irtosi sangasta. Titaanisangat eivät olleet yhtään parempia, niissä titaaninen sanka irtosi jostain muusta metallista tehdystä saranasta eikä sitä voinut korjata. Myös yritys korjata rosterinen linssin kehys kovajuottamalla epäonnistui, koska poikki ruostunut kehys katkesi kahdesta muusta kohdasta kun Tapio yritti asettaa katkoskohtaa kohdalleen juottamista varten. Halpalasit näyttävät kestävän vähintään yhtä hyvin kuin kalliit sangat. Jatkossa meidän täytyy kiinnittää sankojen korroosiokestävyyteen paljon huomiota.
Maramu toi myös kylmää ilmaa etelästä ja lämpötila laski 24-25 asteeseen, mikä tuntui viiltävän kylmältä tuulessa. Maramun loputtua lokakuun lopulla meillä oli kiire päästä taas kalastamaan ettei tarvitsisi turvautua purkkiruokaan. Tapion pari kalastusreissua tuottivat kaksi ämpärillistä kalaa ja hiertymän Tapion vatsanahkaan, jonka aiheutti harppuunan kumin virittäminen. Kumi on vasta uusittu ja vielä tiukka. Meiltä meni pari pitkää päivää kalaa savustaen rannalla, ja samalla täydennettiin kookospähkinävarasto.
TAKAISIN FAKARAVALLA
Meillä oli hieno kuuden viikon reissu Tahanealle, josta tarkoituksemme oli purjehtia suoraan Tahitille. SPCZ (South Pacific Convergion Zone) pysytteli Tahitin päällä yli 3 viikkoa, ja sää siellä oli pelkästään squalleja ja sadetta. Purjehdimme sen vuoksi takaisin Rotoavaan Fakaravalle, koska alkoi olla aika käydä kaupassa. Edellisestä ostosreissusta kun oli kulunut jo lähes 2 kk. Rotoavasta siirryimme jälleen Hirifaan Fakaravan kaakkoiskulmaan odottelemaan sään paranemista Tahitilla. SPCZ ulottui Fakaravalle asti vain kahtena päivänä, jolloin satoi rankasti, muuten sää oli aurinkoinen ja koillistuuli leppoisa. Sateet aiheuttivat ison kuivausoperaation vaatekaapissamme, koska paaran alavantin rustiraudan juuri oli alkanut vuotaa. Muiden rustirautojen juurten kittaukset oli jo uusittu, mutta tätä ei ollut vielä ehditty tehdä. Onneksi oli kyse sadevedestä, joka ei oikeastaan ole märkää lainkaan, koska se kuivaa auringossa.
Nyt isoimmat venetyöt Irenellä on tehty. Vielä on kuitenkin jäljellä mm. aurinkokatoksen korjaus ja WC:n sekä pentterin kittisaumojen uusiminen. Sen jälkeen päästään tekemään kosmeettisluonteisia töitäkin, kuten esimerkiksi gelcoatin halkeamien korjaus kannella ja istumalaatikon pintojen vahaus sekä ruosteiden poisto biministä. Tahitilla on edessä tuuligeneraattorin maston halkeaman hitsaus sekä pakoputken ja uimaportaiden korjaus hitsaaamalla. Pakoputkeen syöpynyt reikä on kuivassa osassa eikä sen korjaus ole vaikeaa, mutta putken irrotus moottorin takaa on työläs operaatio. Pari vuotta sitten alkaneet moottorin ylikuumenemissongelmat ovat jatkuneet, joten aiomme myös uusia moottorin merivesipumpun. Lisäksi on paljon muiden varaosien hankintaa sekä muonan hankkimista pitkäksi ajaksi Gambierille, josta saa vain perustarvikkeita.
Tänä vuonna veneen huolto on työllistänyt meidät lähes täysipäisesti. Osasyynä on se, että olemme uusineet paljon elektroniikkaa, mikä on vaatinut asennustöitä. Myös monet 15 vuotta sitten ison remontin aikana Trinidadilla uusitut varusteet ovat nyt tulleet tiensä päähän.
TAHITI
Lähdimme Fakaravalta 12.11. ja meillä oli helppo purjehdus myötätuuleen Tahitille, jonne saavuimme 15.11. Valitettavasti emme saaneet kalaa matkalla. Tahitin tapahtumat kuuluvat kuitenkin seuraaviin kuulumisiimme. Toistaiseksi olemme pyörineet tässä kotikulmilla tänä vuonna, ja lokiin on kertynyt vain 1420 mpk.
Toivotamme hyvää vuoden loppua lukijoillemme.
Tapio Hämäläinen
Eeva Hämäläinen
s/y Irene
RSS-syöte