Affe,
Seuraavassa on kooste Irenen lokikirjasta 10:n päivän ajalta, eli kootut selitykset siitä, miksi olemme liikkuneet täällä niin vähän. Lähetämme tämän Portobelosta 24.9.2006. Se, mitä on tapahtunut 19.9. jälkeen, kuuluukin jo toiseen tarinaan.
Viekääpä terveisiä Långholmenille!
Eeva ja Tapio
s/y Irene
10.9.2006 sunnuntai
Meillä on kaikki ok, ja säätkin ovat olleet varsin leppoisia viime aikoina. Yömme olemme saaneet nukkua häiriöittä, lukuunottamatta verta imeviä mäkärääkin pienempiä "no see úms" hyönteisiä, jotka joskus kiusaavat kun on tyyntä. Kuna-intiaanit kävivät taas eilen vierailulla. Vaihdoimme nipun plantaineja (ruokabanaani, jota käytetään samalla tavalla kuin perunaa) neljään oluttölkkiin ja annoimme mukana olleelle pikkupojalle (7 v?) joltakin lentoyhtiöltä saadun värikynäsetin ja lasillisen vettä. He lupasivat palata tänään tuomaan meille rapuja. Ainoa kommunikaatiovälineemme heidän kanssanan on espanjan kieli, jota he osaavat vain hieman paremmin kuin me. Huomenna aiomme lähteä liikkeelle täältä Ukupsuit Tupulta, jossa olemme nyt olleet yhteensä viisi viikkoa.
11.9.2006 maanantai
Ukkosmyräkkä aamulla sai meidät luopumaan päivän purjehdussuunnitelmista, teimme sensijaan pitkän snorklausretken. Iltapäivällä perämoottorilla varustettu kunakanootti tuli hakemaan moottorin korjausapua. Katkenneen kaasuvaijerin korjaus vei toista tuntia, ja sitten olikin niin kiire beach partyyn Potluck Islandille, että poltettavat roskat unohtuivat. Huomenna aiomme lähteä liikkeelle uusia ankkuripaikkoja etsimään, mikäli sää sallii. Purjehdus täällä on vähän samanlaista kuin Suomen saaristossa, paljon matalikoita. Erona on kuitenkin se, että merkittyjä väyliä ei ole eikä karttoihin ole luottamista. "Eyeball navigation" on ainoa vaihtoehto, ja siihen tarvitaan aurinkoista säätä.
12.9.2006 tiistai
Neljältä aamuyöstä alkanut salamointi piti meitä varuillamme aina puoli seitsemään saakka. Tuulta ei tullut paljon, mutta sade täytti kaikki kansiastiamme. Sää selkeni iltapäivällä, ja Irenellä oli iso pyykkipäivä. Tapio askarteli tietokoneen kanssa. Kauppaveneen pitäisi tulla huomenna, ja päätimme odottaa sitä ennen purjehtimaan lähtöä. Eilen moottorinkorjausapua saaneet intiaanit tulivat käymään, mutta he eivät olleet saaneet yhtään rapua kovasta yrityksestä huolimatta. Saimme sensijaan 2 conchia (=iso kotilo), jotka hyvin riittivät meille illalliseksi. He saivat Tapion vanhat räpylät, joiden ratkeamia oli korjailtu, ja lupasivat tuoda rapuja seuraavana päivänä.
13.9.2006 keskiviikko
Ukkonen keskeytti aamiaisemme istumalaatikossa puoli seitsemän aikaan. Tuntia myöhemmin ukkonen iski täydellä voimallaan. Keulamme edessä olevaan saareen iski kaksi salamaa, joiden jyrähdykset saivat koko veneen tutisemaan. Sadetta tuli kaatamalla parin tunnin ajan, ja jo sen puolessa välissä vesitankkimme täyttyivät, samoinkuin neljä 25 litran kansikanisteriamme sekä kaikki ämpärit ja pesuvadit sekä kattilat mitä veneestä löytyi. Kauppavene ilmoitti tulevansa vasta huomenna. Tapio aloitti lisäsulakkeiden asentamisen veneen 12V:n sähköjärjestelmään, koska se on kasvanut vuosien varrella ulos alkuperäisestä mitoituksestaan. Ilta tuli kuitenkin vastaan ennenkuin työ tuli valmiiksi. Eevalla oli taas pyykki- ja siivouspäivä.
14.9.2006 torstai
Sadekuuro keskeytti aamiaisemme istumalaatikossa puoli seitsemän aikaan. Pian sen jälkeen koti-inkkarimme tulivat pyytämään, että poraamme reiät uuttä kahvaa varten katkenneeseen macheten terään. Se osoittautui kuitenkin niin kovaksi, että kobolttipinnoitetulla poranterälläkään siitä ei irronnut minkäänlaista lastua. Kulmahiomakoneella ja pieneksi kuluneella laikalla reikiä kuitenkin syntyi, joskaan ei pyöreitä. 12 V järjestelmän lisäsulakkeiden asennuskin valmistui päivän mittaan. Kun intiaanit tulivat iltapäivällä noutamaan macheten terää, annoimme heille vanhan aurinkokatoksemme purjemateriaaliksi, koska heidän kanootistaan puuttuu purje. Kangas oli jo pahasti haurastunut, mutta he ihastuivat niin, että lupasivat meille yhden edellisenä päivänä pyydystämistään iguaaneista (=iso lisko). He pyysivät meitä mukaan parin mpk:n päässä olevalle Ogobbukip-saarelle iguaania noutamaan. Koska kuitenkin hetkeä aikaisemmin eräs Swimming Poolissa oleva vene oli kertonut meille radiolla kauppaveneen olevan tulossa seuraavaksi meille, sovimme tulevamme myöhemmin iltapäivällä.
Kauppaveneen käytyä pöristelimme kumiveneellämme iguaania noutamaan Ogobbukiplle. Siellä asuu parhaillaan kaksi Kuna-perhettä. Se ei kuitenkaan ole heidän vakituinen asuinpaikkansa, sillä nämä 12 mpk:n päässä rannikolta olevat Holandes-saaret ovat kuuden Kuna-kylän yhteisomistuksessa. Kukin kylä lähettää muutamia asukkaitaan tänne kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan pitämään huolta kookospähkinöiden keräämisestä ja kalastamaan. Tullessamme Ogobbukipille kaikki 11 henkeä olivat meitä vastaanottamassa, sillä toisella perheellä on 4 ja toisella 3 pientä lasta. Tutustuimme heidän bambuseipäistä tehtyhin palmunlehväkattoisiin majoihinsa, joista toisessa asuivat kaikki ihmiset ja toinen toimi keittiönä ja varastona. Keittiömajassa oli neljän ristikkäin asetetun palmunrungon ylläpitämä keittotuli, joka palaa yötä päivää. Toinen tulisija toimi kalasavustamona, jonka polttoaineena käytettiin kookospähkinän kuoria. Miehet olivat käyneet edellisenä päivänä pyydystämässä palmujen latvoista !
viisi iguaania, emmekä ymmärrä vieläkään, kuinka he pystyvät laskeutumaan palmusta yli metrin mittainen elävä iguaani mukanaan. Kolme iguaaneista oli jäljellä narunpätkiin kytkettyinä. Kun meidän piti valita oma iguaanimme, meiltä meni sisu kaulaan ja selitimme, ettemme tiedä, kuinka se valmistetaan. Ajatus jollamatkasta yli metrin mittaisen elävän liskon seurassa ei viehättänyt. Lopuksi sovimme, että he antavat meille jäljellä olevan puolikkaan aikaisemmin savustamastaan iguaanista. Irenelle palatessamme aurinko oli jo laskemassa. Iguaani maistui erinomaiselta, ja saimme siitä 2 täyttä ateriaa.
15.9.2006 perjantai
Pitkästä aikaa aurinkoinen aamu. Heräämme yleensä kuuden ja puoli seitsemän välillä aamulla. Aamiaisen aikana ja sen jälkeen tapaamme kuunnella parin tunnin verran sekä Yleisradion että BBC:n uutisia. Sitä seuraa paikallinen SSB-radionettimme, joka päättyy yleensä noin klo 9. Päätimme, että lähdemme liikkeelle vasta ensi maanantain beach partyn jälkeen. Tapio kirjasi edellisinä päivinä tehdyt sähköjärjestelmän muutokset Irenen kytkentäkaavioihin, Eeva pesi ja järjesteli edellisenä päivänä ostetttuja vihanneksia, koska eilen siihen ei jäänyt aikaa. Iltapäivällä hieman tuuleskeli, ja koti-inkkarimme pysähtyivät lepäämään Irenellä melottuaan sitä ennen pitkän matkan vastatuuleen. He tarjosivat meille pyytämiään kaloja. Saalis oli kuitenkin niukka ja sanoimme, että heidän tulee huolehtia ensisijassa omista perheistään. He viipyivät puolitoista tuntia ihmetellen mm. Suomessa ottamiamme valokuvia. Lopuksi he kutsuivat itsensä perheineen meillä käymään ennen täältä lähtöämme.
16.9.2006 lauantai
Herätys klo 5 aamulla, koska idästä lähestyy häijyn näköinen ukkospilvi. Ankaraa salamointia ja kovaa tuulta ei kuitenkaan tullut, mutta sadevettä saatiin taas kaikki paikat täyteen. Sen jälkeen Eeva teki viikkosiivouksen ja Tapio teki uusia tiivisteitä moottorin polttoainesuodattimeen, joka on vuotanut hiukan jo pitkään. Aikoinaan Trinidadilla tehdyssä moottorin peruskorjauksessa alkuperäiset kuparitiivisteet olivat jääneet asentamatta monien muiden tiivisteiden tavoin, ja tiivistepahvista tekemämme eivät tunnu kestävän. Kupariset ovat nyt hankintalistalla. Iltapäivällä koti-inkkarit toivat meille pyydystämänsä taskuravun (channel clinging crab, Mithrax spinosissimus), vaikka ei se mihinkään taskuun olisi mahtunut. Punnitsimme ravun, se painoi 2250 g. Illalliseksi söimme rapua, ja nukkumaan menimme tapamme mukaan noin klo 21.
Kello 23 heräsimme siihen, että Ireneä kutsuttiin VHF-radiolla. Se oli s/y Chewbaccan April, joka oli naapurivene s/y Melodyssä. Melodyn kippari Mark oli pyytänyt Aprilin ja Brucen Chewbaccasta apuun saatuaan vakavan medusan polton. Hän oli ollut pimeällä selvittämässä sukeltaen ankkuriketjuun sotkeutunutta köyttä. Markilla oli lihaskouristuksia ja hengitysvaikeuksia ja hän oli hyvin hätääntynyt, samoinkuin April ja Bruce. Markin partneri, kaunis ja nuori kolumbialaisnainen Paola, oli myös hätääntynyt eikä osannut auttaa tässä tilanteessa. Mark ei ollut nähnyt meduusoja, mutta se on tavallista, sillä niiden ohuet ulokerihmat ovat pitkiä ja läpinäkyviä. Todennäköisesti syyllinen oli Box Jellyfish-heimoon kuuluva Sea Wasp (Carybdea Alata). Valo tunnetusti vetää niitä puoleensa pimeällä, ja Mark oli pitänyt kansivaloa päällä nähdäkseen työskennellä vedessä. Sea Waspin poltto on vaarallinen ja voi johtaa kuolemaan hengityspysähdyksen seurauksena.
Eeva ryntäsi heti keräämään tutkimusvälineitä ja lääkkeitä sillä aikaa kun Tapio tankkasi jollan perämoottorin. Sen jälkeen lähdimme säkkipimeässä pujottelemaan koralliriuttojen välistä parin meripeninkulman matkaa Swimming Pooliin. Onneksi käsi-GPS:mme muistissa oli vanha jälki Potluck Islandille, muuten matka olisi ollut hyvin vaarallinen. Loppuosan jouduimme kuitenkin kulkemaan muistimme varassa, mutta Bruce oli Melodyn kannella antamassa valomerkkejä voimakkaalla taskulampulla, mikä helpotti suunnistusta. Perille tultuamme Eeva ryhtyi töihin antaen potilaalle kortisonia ja seuraten verenpainetta ja pulssia ollen valmiina tarvittaessa tekohengitykseen. Ihmiset rauhoittuivat ja potilaan tila parani muutamassa tunnissa niin, että pääsimme lähtemään takaisin Irenelle klo 3 yöllä. Sen verran väsyneitä ja kiihtyneitä olimme, että meinasimme eksyä kotimatkalla GPS:stä huolimatta.
17.9. 2006 sunnuntai
Aamulla väsytti edellisen yön valvomisen jälkeen. Kuuntelimme uutiset radiosta ja oman SSB-radionettimme. Sen jälkeen lähdettiin Melodyyn potilasta katsomaan. Matkalla tarkistimme GPS:n jäljen avulla, mistä olimme yöllä kulkeneet. Viimeisellä osuudella olimme menneet yli melko matalasta paikasta, mutta siinä oli korallin sijasta hiekkapohja, joten pohjakosketus olisi tuskin vaarantanut jollaamme. Potilas oli jo hyvässä kunnossa ja jäimme lääkärintarkastuksen jälkeen joksikin aikaa keskustelemaan paikallisista olosuhteista, joista Markilla on kokemusta yli kymmenen vuoden ajalta.
Loppupäivä kului Eevalta siivoukseen ja leivän leipomiseen. Tapio vaihtoi kannettavan VHF:n akut. Se oli hankala homma, koska akkupaketti piti sahata auki siten, että sen mitat eivät muutu. Yritykset ostaa uusi akkupaketti olivat aikaisemmin kaatuneet hyvin tuttuun vastaukseen: EI OO. Vaihtoehtona olisi tietysti ollut uuden kannettavan VHF:n hankinta, sillä sellaisen olisi saanut akkupaketin hinnalla. Sen latauslaitteen muuttaminen Irenen 24V jännitteelle ja kunnollisen säilytyspaikan rakentaminen olisi kuitenkin taas vaatinut päivän tai kahden työn, mikä ei houkutellut.
18.9.2006 maanantai
Aamuisen SSB-radionetin jälkeen Gabriellen John ilmoitti Swimming Poolista VHF:llä, että hän oli ollut kalastamassa edellisenä päivänä ja saanut paljon kalaa. Hän tarjosi sitä eri veneille valmistettavaksi illan beach partyä varten. Samalla hän kutsui kokoon talkoot Potluck Islandin siivoamiseksi ja puiden keräämiseksi illan roskien polttoa varten. Ilmoitimme halumme valmistaa kalaa skandinaaviseen tapaan. Lähdimme heti liikkeelle, ensin kalat kylmälaukkuun Gabriellestä ja sitten rannalle talkoisiin. Ensin siivottiin vanha nuotion pohja säilykepurkeista ja muusta palamattomasta roinasta, kaikki kun eivät osaa lajitella kunnolla roskiaan. Sitten kannettiin tuhkat palmuille ja kerättiin ajopuita ja pudonneita palmunlehviä nuotiopaikalle. Tunnelma muistutti kovin MP:n talkoita Långholmenilla.
Sitten olikin jo niin kiire pikagraavaamaan ja marinoimaan kalaa iltaa varten, että emme jääneet yhteislounaalle. Eevan valmistaessa kaloja Tapio tulosti parikymmentä kopiota Eevan aikaisemmin laatimasta suosituksesta cruising-veneen lääkekaapin sisällöksi. Juuri kun meidän piti lähteä takaisin Potluck Islandille, tulivat koti-inkkarimme perheineen kylään. Ilmoitimme VHF:llä, että kalamme tulevat vähän myöhässä, ja kutsuimme Dielin ja Andreksen perheineen veneeseen. Vähän aikaa riitti vilskettä, kun kuusi 2-6 vuotiasta lasta vilisti ympäri venettä. Andreksen vanhin tytär on jo murrosiässä, ja jäi naisten seuraan. Kunat saivat makeaa vettä ja vähän bensaa, koska Dieli oli lähdössä seuraavana päivänä jonkun perämoottorin omistajan kanssa Narganaan viemään lobstereita. Ne noudetaan sieltä kerran viikossa lentokoneella Panama Cityyn edelleen ravintoloille toimitettaviksi.
Saapuessamme Potluck Islandille olivat bileet jo täydessä käynnissä. Ruokaa oli kuitenkin vielä jäljellä meillekin. Aprilin ja Brucen pyynnöstä Eeva oli valmistellut esityksen meduusan polttojen hoidosta. Se alkoi Markin kertomuksella siitä, mitä oli tapahtunut. Eeva jatkoi kertomalla meduusoista ja siitä, kuinka olisi pitänyt toimia. Lopuksi jaoimme lääkekaapin varustamisohjeet kuulijoille. Voimme toisessa yhteydessä kirjoittaa näistä asioista myös MP:läisille. Oli jo pimeä, kun olimme takaisin Irenellä, ja yhteisestä suusta totesimme, että olipa kiireinen päivä.
19.9.2006
Yö oli aivan tyyni ja no see'umsit kiusasivat meitä. Ne ovat niin pieniä, että hyttysverkot eivät pysty niitä pidättelemään. Vasta sytytettyämme hyttyskierukan salongissa saimme nukkua rauhassa. Tarkoituksemme oli lähteä liikkeelle, mutta aamukuudelta idästä lähestyi uhkaavan näköinen ukkosrintama, ja jäimme odottamaan sen ohi menoa. Se liikkui kuitenkin hitaasti ja kuihtui matkallaan vain sadekuuroiksi. Kun taivas kirkastui, oli jo niin myöhä, ettemme olisi enää ehtineet virka-aikana Porveniriin purjehduslupaa hankkimaan. Päätimme jälleen lykätä lähtöä vielä päivällä. Teimme parikin uintiretkeä, ja loppupäivä kuluikin sitten tätä kirjoittaen ja veneen valmistelussa lähtökuntoon.
Seuraavassa on kooste Irenen lokikirjasta 10:n päivän ajalta, eli kootut selitykset siitä, miksi olemme liikkuneet täällä niin vähän. Lähetämme tämän Portobelosta 24.9.2006. Se, mitä on tapahtunut 19.9. jälkeen, kuuluukin jo toiseen tarinaan.
Viekääpä terveisiä Långholmenille!
Eeva ja Tapio
s/y Irene
10.9.2006 sunnuntai
Meillä on kaikki ok, ja säätkin ovat olleet varsin leppoisia viime aikoina. Yömme olemme saaneet nukkua häiriöittä, lukuunottamatta verta imeviä mäkärääkin pienempiä "no see úms" hyönteisiä, jotka joskus kiusaavat kun on tyyntä. Kuna-intiaanit kävivät taas eilen vierailulla. Vaihdoimme nipun plantaineja (ruokabanaani, jota käytetään samalla tavalla kuin perunaa) neljään oluttölkkiin ja annoimme mukana olleelle pikkupojalle (7 v?) joltakin lentoyhtiöltä saadun värikynäsetin ja lasillisen vettä. He lupasivat palata tänään tuomaan meille rapuja. Ainoa kommunikaatiovälineemme heidän kanssanan on espanjan kieli, jota he osaavat vain hieman paremmin kuin me. Huomenna aiomme lähteä liikkeelle täältä Ukupsuit Tupulta, jossa olemme nyt olleet yhteensä viisi viikkoa.
11.9.2006 maanantai
Ukkosmyräkkä aamulla sai meidät luopumaan päivän purjehdussuunnitelmista, teimme sensijaan pitkän snorklausretken. Iltapäivällä perämoottorilla varustettu kunakanootti tuli hakemaan moottorin korjausapua. Katkenneen kaasuvaijerin korjaus vei toista tuntia, ja sitten olikin niin kiire beach partyyn Potluck Islandille, että poltettavat roskat unohtuivat. Huomenna aiomme lähteä liikkeelle uusia ankkuripaikkoja etsimään, mikäli sää sallii. Purjehdus täällä on vähän samanlaista kuin Suomen saaristossa, paljon matalikoita. Erona on kuitenkin se, että merkittyjä väyliä ei ole eikä karttoihin ole luottamista. "Eyeball navigation" on ainoa vaihtoehto, ja siihen tarvitaan aurinkoista säätä.
12.9.2006 tiistai
Neljältä aamuyöstä alkanut salamointi piti meitä varuillamme aina puoli seitsemään saakka. Tuulta ei tullut paljon, mutta sade täytti kaikki kansiastiamme. Sää selkeni iltapäivällä, ja Irenellä oli iso pyykkipäivä. Tapio askarteli tietokoneen kanssa. Kauppaveneen pitäisi tulla huomenna, ja päätimme odottaa sitä ennen purjehtimaan lähtöä. Eilen moottorinkorjausapua saaneet intiaanit tulivat käymään, mutta he eivät olleet saaneet yhtään rapua kovasta yrityksestä huolimatta. Saimme sensijaan 2 conchia (=iso kotilo), jotka hyvin riittivät meille illalliseksi. He saivat Tapion vanhat räpylät, joiden ratkeamia oli korjailtu, ja lupasivat tuoda rapuja seuraavana päivänä.
13.9.2006 keskiviikko
Ukkonen keskeytti aamiaisemme istumalaatikossa puoli seitsemän aikaan. Tuntia myöhemmin ukkonen iski täydellä voimallaan. Keulamme edessä olevaan saareen iski kaksi salamaa, joiden jyrähdykset saivat koko veneen tutisemaan. Sadetta tuli kaatamalla parin tunnin ajan, ja jo sen puolessa välissä vesitankkimme täyttyivät, samoinkuin neljä 25 litran kansikanisteriamme sekä kaikki ämpärit ja pesuvadit sekä kattilat mitä veneestä löytyi. Kauppavene ilmoitti tulevansa vasta huomenna. Tapio aloitti lisäsulakkeiden asentamisen veneen 12V:n sähköjärjestelmään, koska se on kasvanut vuosien varrella ulos alkuperäisestä mitoituksestaan. Ilta tuli kuitenkin vastaan ennenkuin työ tuli valmiiksi. Eevalla oli taas pyykki- ja siivouspäivä.
14.9.2006 torstai
Sadekuuro keskeytti aamiaisemme istumalaatikossa puoli seitsemän aikaan. Pian sen jälkeen koti-inkkarimme tulivat pyytämään, että poraamme reiät uuttä kahvaa varten katkenneeseen macheten terään. Se osoittautui kuitenkin niin kovaksi, että kobolttipinnoitetulla poranterälläkään siitä ei irronnut minkäänlaista lastua. Kulmahiomakoneella ja pieneksi kuluneella laikalla reikiä kuitenkin syntyi, joskaan ei pyöreitä. 12 V järjestelmän lisäsulakkeiden asennuskin valmistui päivän mittaan. Kun intiaanit tulivat iltapäivällä noutamaan macheten terää, annoimme heille vanhan aurinkokatoksemme purjemateriaaliksi, koska heidän kanootistaan puuttuu purje. Kangas oli jo pahasti haurastunut, mutta he ihastuivat niin, että lupasivat meille yhden edellisenä päivänä pyydystämistään iguaaneista (=iso lisko). He pyysivät meitä mukaan parin mpk:n päässä olevalle Ogobbukip-saarelle iguaania noutamaan. Koska kuitenkin hetkeä aikaisemmin eräs Swimming Poolissa oleva vene oli kertonut meille radiolla kauppaveneen olevan tulossa seuraavaksi meille, sovimme tulevamme myöhemmin iltapäivällä.
Kauppaveneen käytyä pöristelimme kumiveneellämme iguaania noutamaan Ogobbukiplle. Siellä asuu parhaillaan kaksi Kuna-perhettä. Se ei kuitenkaan ole heidän vakituinen asuinpaikkansa, sillä nämä 12 mpk:n päässä rannikolta olevat Holandes-saaret ovat kuuden Kuna-kylän yhteisomistuksessa. Kukin kylä lähettää muutamia asukkaitaan tänne kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan pitämään huolta kookospähkinöiden keräämisestä ja kalastamaan. Tullessamme Ogobbukipille kaikki 11 henkeä olivat meitä vastaanottamassa, sillä toisella perheellä on 4 ja toisella 3 pientä lasta. Tutustuimme heidän bambuseipäistä tehtyhin palmunlehväkattoisiin majoihinsa, joista toisessa asuivat kaikki ihmiset ja toinen toimi keittiönä ja varastona. Keittiömajassa oli neljän ristikkäin asetetun palmunrungon ylläpitämä keittotuli, joka palaa yötä päivää. Toinen tulisija toimi kalasavustamona, jonka polttoaineena käytettiin kookospähkinän kuoria. Miehet olivat käyneet edellisenä päivänä pyydystämässä palmujen latvoista !
viisi iguaania, emmekä ymmärrä vieläkään, kuinka he pystyvät laskeutumaan palmusta yli metrin mittainen elävä iguaani mukanaan. Kolme iguaaneista oli jäljellä narunpätkiin kytkettyinä. Kun meidän piti valita oma iguaanimme, meiltä meni sisu kaulaan ja selitimme, ettemme tiedä, kuinka se valmistetaan. Ajatus jollamatkasta yli metrin mittaisen elävän liskon seurassa ei viehättänyt. Lopuksi sovimme, että he antavat meille jäljellä olevan puolikkaan aikaisemmin savustamastaan iguaanista. Irenelle palatessamme aurinko oli jo laskemassa. Iguaani maistui erinomaiselta, ja saimme siitä 2 täyttä ateriaa.
15.9.2006 perjantai
Pitkästä aikaa aurinkoinen aamu. Heräämme yleensä kuuden ja puoli seitsemän välillä aamulla. Aamiaisen aikana ja sen jälkeen tapaamme kuunnella parin tunnin verran sekä Yleisradion että BBC:n uutisia. Sitä seuraa paikallinen SSB-radionettimme, joka päättyy yleensä noin klo 9. Päätimme, että lähdemme liikkeelle vasta ensi maanantain beach partyn jälkeen. Tapio kirjasi edellisinä päivinä tehdyt sähköjärjestelmän muutokset Irenen kytkentäkaavioihin, Eeva pesi ja järjesteli edellisenä päivänä ostetttuja vihanneksia, koska eilen siihen ei jäänyt aikaa. Iltapäivällä hieman tuuleskeli, ja koti-inkkarimme pysähtyivät lepäämään Irenellä melottuaan sitä ennen pitkän matkan vastatuuleen. He tarjosivat meille pyytämiään kaloja. Saalis oli kuitenkin niukka ja sanoimme, että heidän tulee huolehtia ensisijassa omista perheistään. He viipyivät puolitoista tuntia ihmetellen mm. Suomessa ottamiamme valokuvia. Lopuksi he kutsuivat itsensä perheineen meillä käymään ennen täältä lähtöämme.
16.9.2006 lauantai
Herätys klo 5 aamulla, koska idästä lähestyy häijyn näköinen ukkospilvi. Ankaraa salamointia ja kovaa tuulta ei kuitenkaan tullut, mutta sadevettä saatiin taas kaikki paikat täyteen. Sen jälkeen Eeva teki viikkosiivouksen ja Tapio teki uusia tiivisteitä moottorin polttoainesuodattimeen, joka on vuotanut hiukan jo pitkään. Aikoinaan Trinidadilla tehdyssä moottorin peruskorjauksessa alkuperäiset kuparitiivisteet olivat jääneet asentamatta monien muiden tiivisteiden tavoin, ja tiivistepahvista tekemämme eivät tunnu kestävän. Kupariset ovat nyt hankintalistalla. Iltapäivällä koti-inkkarit toivat meille pyydystämänsä taskuravun (channel clinging crab, Mithrax spinosissimus), vaikka ei se mihinkään taskuun olisi mahtunut. Punnitsimme ravun, se painoi 2250 g. Illalliseksi söimme rapua, ja nukkumaan menimme tapamme mukaan noin klo 21.
Kello 23 heräsimme siihen, että Ireneä kutsuttiin VHF-radiolla. Se oli s/y Chewbaccan April, joka oli naapurivene s/y Melodyssä. Melodyn kippari Mark oli pyytänyt Aprilin ja Brucen Chewbaccasta apuun saatuaan vakavan medusan polton. Hän oli ollut pimeällä selvittämässä sukeltaen ankkuriketjuun sotkeutunutta köyttä. Markilla oli lihaskouristuksia ja hengitysvaikeuksia ja hän oli hyvin hätääntynyt, samoinkuin April ja Bruce. Markin partneri, kaunis ja nuori kolumbialaisnainen Paola, oli myös hätääntynyt eikä osannut auttaa tässä tilanteessa. Mark ei ollut nähnyt meduusoja, mutta se on tavallista, sillä niiden ohuet ulokerihmat ovat pitkiä ja läpinäkyviä. Todennäköisesti syyllinen oli Box Jellyfish-heimoon kuuluva Sea Wasp (Carybdea Alata). Valo tunnetusti vetää niitä puoleensa pimeällä, ja Mark oli pitänyt kansivaloa päällä nähdäkseen työskennellä vedessä. Sea Waspin poltto on vaarallinen ja voi johtaa kuolemaan hengityspysähdyksen seurauksena.
Eeva ryntäsi heti keräämään tutkimusvälineitä ja lääkkeitä sillä aikaa kun Tapio tankkasi jollan perämoottorin. Sen jälkeen lähdimme säkkipimeässä pujottelemaan koralliriuttojen välistä parin meripeninkulman matkaa Swimming Pooliin. Onneksi käsi-GPS:mme muistissa oli vanha jälki Potluck Islandille, muuten matka olisi ollut hyvin vaarallinen. Loppuosan jouduimme kuitenkin kulkemaan muistimme varassa, mutta Bruce oli Melodyn kannella antamassa valomerkkejä voimakkaalla taskulampulla, mikä helpotti suunnistusta. Perille tultuamme Eeva ryhtyi töihin antaen potilaalle kortisonia ja seuraten verenpainetta ja pulssia ollen valmiina tarvittaessa tekohengitykseen. Ihmiset rauhoittuivat ja potilaan tila parani muutamassa tunnissa niin, että pääsimme lähtemään takaisin Irenelle klo 3 yöllä. Sen verran väsyneitä ja kiihtyneitä olimme, että meinasimme eksyä kotimatkalla GPS:stä huolimatta.
17.9. 2006 sunnuntai
Aamulla väsytti edellisen yön valvomisen jälkeen. Kuuntelimme uutiset radiosta ja oman SSB-radionettimme. Sen jälkeen lähdettiin Melodyyn potilasta katsomaan. Matkalla tarkistimme GPS:n jäljen avulla, mistä olimme yöllä kulkeneet. Viimeisellä osuudella olimme menneet yli melko matalasta paikasta, mutta siinä oli korallin sijasta hiekkapohja, joten pohjakosketus olisi tuskin vaarantanut jollaamme. Potilas oli jo hyvässä kunnossa ja jäimme lääkärintarkastuksen jälkeen joksikin aikaa keskustelemaan paikallisista olosuhteista, joista Markilla on kokemusta yli kymmenen vuoden ajalta.
Loppupäivä kului Eevalta siivoukseen ja leivän leipomiseen. Tapio vaihtoi kannettavan VHF:n akut. Se oli hankala homma, koska akkupaketti piti sahata auki siten, että sen mitat eivät muutu. Yritykset ostaa uusi akkupaketti olivat aikaisemmin kaatuneet hyvin tuttuun vastaukseen: EI OO. Vaihtoehtona olisi tietysti ollut uuden kannettavan VHF:n hankinta, sillä sellaisen olisi saanut akkupaketin hinnalla. Sen latauslaitteen muuttaminen Irenen 24V jännitteelle ja kunnollisen säilytyspaikan rakentaminen olisi kuitenkin taas vaatinut päivän tai kahden työn, mikä ei houkutellut.
18.9.2006 maanantai
Aamuisen SSB-radionetin jälkeen Gabriellen John ilmoitti Swimming Poolista VHF:llä, että hän oli ollut kalastamassa edellisenä päivänä ja saanut paljon kalaa. Hän tarjosi sitä eri veneille valmistettavaksi illan beach partyä varten. Samalla hän kutsui kokoon talkoot Potluck Islandin siivoamiseksi ja puiden keräämiseksi illan roskien polttoa varten. Ilmoitimme halumme valmistaa kalaa skandinaaviseen tapaan. Lähdimme heti liikkeelle, ensin kalat kylmälaukkuun Gabriellestä ja sitten rannalle talkoisiin. Ensin siivottiin vanha nuotion pohja säilykepurkeista ja muusta palamattomasta roinasta, kaikki kun eivät osaa lajitella kunnolla roskiaan. Sitten kannettiin tuhkat palmuille ja kerättiin ajopuita ja pudonneita palmunlehviä nuotiopaikalle. Tunnelma muistutti kovin MP:n talkoita Långholmenilla.
Sitten olikin jo niin kiire pikagraavaamaan ja marinoimaan kalaa iltaa varten, että emme jääneet yhteislounaalle. Eevan valmistaessa kaloja Tapio tulosti parikymmentä kopiota Eevan aikaisemmin laatimasta suosituksesta cruising-veneen lääkekaapin sisällöksi. Juuri kun meidän piti lähteä takaisin Potluck Islandille, tulivat koti-inkkarimme perheineen kylään. Ilmoitimme VHF:llä, että kalamme tulevat vähän myöhässä, ja kutsuimme Dielin ja Andreksen perheineen veneeseen. Vähän aikaa riitti vilskettä, kun kuusi 2-6 vuotiasta lasta vilisti ympäri venettä. Andreksen vanhin tytär on jo murrosiässä, ja jäi naisten seuraan. Kunat saivat makeaa vettä ja vähän bensaa, koska Dieli oli lähdössä seuraavana päivänä jonkun perämoottorin omistajan kanssa Narganaan viemään lobstereita. Ne noudetaan sieltä kerran viikossa lentokoneella Panama Cityyn edelleen ravintoloille toimitettaviksi.
Saapuessamme Potluck Islandille olivat bileet jo täydessä käynnissä. Ruokaa oli kuitenkin vielä jäljellä meillekin. Aprilin ja Brucen pyynnöstä Eeva oli valmistellut esityksen meduusan polttojen hoidosta. Se alkoi Markin kertomuksella siitä, mitä oli tapahtunut. Eeva jatkoi kertomalla meduusoista ja siitä, kuinka olisi pitänyt toimia. Lopuksi jaoimme lääkekaapin varustamisohjeet kuulijoille. Voimme toisessa yhteydessä kirjoittaa näistä asioista myös MP:läisille. Oli jo pimeä, kun olimme takaisin Irenellä, ja yhteisestä suusta totesimme, että olipa kiireinen päivä.
19.9.2006
Yö oli aivan tyyni ja no see'umsit kiusasivat meitä. Ne ovat niin pieniä, että hyttysverkot eivät pysty niitä pidättelemään. Vasta sytytettyämme hyttyskierukan salongissa saimme nukkua rauhassa. Tarkoituksemme oli lähteä liikkeelle, mutta aamukuudelta idästä lähestyi uhkaavan näköinen ukkosrintama, ja jäimme odottamaan sen ohi menoa. Se liikkui kuitenkin hitaasti ja kuihtui matkallaan vain sadekuuroiksi. Kun taivas kirkastui, oli jo niin myöhä, ettemme olisi enää ehtineet virka-aikana Porveniriin purjehduslupaa hankkimaan. Päätimme jälleen lykätä lähtöä vielä päivällä. Teimme parikin uintiretkeä, ja loppupäivä kuluikin sitten tätä kirjoittaen ja veneen valmistelussa lähtökuntoon.
RSS-syöte