Tässä P.P.P. Irenen kuulumisiin syys-lokakuussa 2011.
T&E
(Cruising kielellä S.D.I.P. = Shitty Day In Paradise, suomeksi P.P.P.) toim.huom.
P.P.P.
Kolmitiehanan vuoto
Marquesasille tullessamme tulimme tarkistaneeksi septitankin tilanteen. Se oli aivan täynnä, vaikka sitä ei ole lainkaan käytetty sen jälkeen kun se huuhdottiin joulukuussa 2010. Uusimme koko septijärjestelmän Trinidadilla v. 2000 ja samalla asensimme suomalaisten määräysten mukaisen tyhjennysläpiviennin kannelle. Yhtään pumppuasemaa ei ole kuitenkaan vielä Irenen purjehdusreitin varrelle osunut kuluneiden 36 vuoden aikana. Remontin yhteydessä asensimme systeemiin Jabscon kolmitieventtiilin, jolla valitaan meneekö WC:n ulostulo suoraan mereen vai septitankkiin. Oli selvää, että tankin täyttyminen purjehduksen aikana johtui vuodosta kolmitieventtiilissä, kolmitieventtiili joutuu nimittäin vesilinjan alapuolelle veneen ollessa kallellaan.
Ihmisen eritteet ja merivesi reagoivat kemiallisesti niin, että kalkkia ym. suoloja saostuu kaikkialle viemärijärjestelmään. Sama prosessi tapahtuu tietysti myös Suomen vesillä, mutta siellä se on kymmenen kertaa hitaampaa. Saostuma on kovaa ja istuu kiinni hyvin tiukasti, käytännössä sitä ei saa irti muutoin kuin hapolla liuottamalla. Me käytämme tähän suolahappoa, jota on yleensä helposti saatavilla rautakaupoista. Jabscon kolmitieventtiilin ohjekirjanen neuvoo pitämään venttiilin puhtaana kääntelemällä sitä kerran viikossa. Se on todella virheellinen neuvo, sillä venttiilin kääntäminen ei suinkaan irrota saostumaa, vaan tuhoaa sen sijaan venttiilin kumisen tiivisterenkaan ja ajan mittaan myös luistin laakeroinnin. Rikoimme yhden venttiilin ja muutamia tiivisterenkaita ennen kuin uskoimme, että venttiilin kääntämistä tulee aina edeltää sen pesu suolahapolla. Onneksi venttiili on helppo purkaa ja huoltaa.
Tällä kertaa saimme venttiilin pitämään vasta leikattuamme muovipullon kyljestä täytteen tiivisterenkaan alle. Samalla kertaa purimme kaikki viemäripuolen letkut ja pesimme saostumat pois suolahapolla. Tämä kuuluu kerran vuodessa tehtäviin huoltotoimenpiteisiin. Homma alkaa viemällä korkki WC:n läpivientiin rungon ulkopuolelle. Siten saamme myös pohjaventtiilin pestyä.
Pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkin
Johnson Pump Ultima kytkin uusittiin 21.5.2011 ja se lopetti toimimasta 5.11.2011. Säiliö rakennettiin helmikuussa 2009, ja nyt on menossa viides kytkin sen jälkeen. Ensimmäinen kesti käyttöä 14 kk, toinen 3 kk, kolmas 10 kk, neljäs 5 kk. Luultavasti syynä on veden tunkeutuminen kytkimen sisään. Kun viime venenäyttelyssä sanoin Suomen Johnson Pumpin edustajalle, että tässä tuotteessa on ongelma, sain vastaukseksi vain "ei pidä paikkaansa". Kytkimen kolmen vuoden takuu ei paljon ilahduta, sillä kytkimen vaihto on kelju homma ahtaiden tilojen vuoksi. Nyt korvasimme sen Rule 35 elohopeakytkimellä, saa nähdä kauanko se kestää. Valitettavasti Rule luopuessaan elohopean käytöstä muutama vuosi sitten samalla pidensi kytkimen kohoa, ja uudenmallinen Rule ei mahdu harmaavesisäiliöömme.
Merikartat
Elektroniset kartat ovat täysin korvanneet paperikartat ainakin Irenellä ja kaikissa muissakin tuntemissamme veneissä. Emme millään pystyisi kuljettamaan ja säilyttämään kaikkia niitä satoja karttoja, jotka mahtuvat yhdelle CD:lle, puhumattakaan niiden ostamisesta. GPS -karttaplotteri on osoittautunut melko hyödyttömäksi navigointivälineeksi, koska se on normaalisti sidottu laitteen valmistajan karttoihin. Siinä ei auta edes taulutelevision kokoinen väriplotteri, jos kartat ovat surkeita. Valitettavasti valmistajat ovat keskittyneet kilpailemaan kaikenlaisilla hyödyttömillä 3-D efekteillä karttojen parantamisen sijasta.
Elektroniset vektorikartat perustuvat vanhoihin koordinaateiltaan epäluotettaviin paperikarttoihin, joita on sitten vaihtelevalla menestyksellä korjailtu satelliittikuvien ja muiden tietojen avulla avulla. Näyttää siltä, että yleisimmin kuljetuilla reiteillä korjaukset on tehty huolella, mutta vähänkin syrjemmällä karttoihin ei voi luottaa. Katsellessamme joitakin vuosia sitten Islas Avesilla Venezuelassa suuren purjeveneen hylyn kappaleita riutalla piti vain todeta, että tähän mekin olisimme päätyneet jos navigointimme olisi perustunut pelkästään Garmin -karttaplotteriimme. Täällä Tuamotulla Garminin Mapsource-kartat ovat täysin kelvottomia, Tahitilla ne sen sijaan toimivat hyvin. Raymarinen Navionics näyttää täälläkin varsin kelvolliselta, mutta omakohtaista kokemusta siitä laajemmalla alueella meillä ei ole.
Mielestämme Laptop kytkettynä GPS -vastaanottimeen on paras ratkaisu, koska silloin voimme valita kullekin alueelle parhaat kartat ja navigointiohjelman. MaxSea ja CM93 kartasto on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi yhdistelmäksi vektorikartoille. Melkein kaikilla muillakin veneillä on MaxSea, joten voimme vaihtaa GPS-jälkiä laguuneilla ja ankkuripaikoissa muiden kanssa. Laguunit ovat pääsääntöisesti kartoittamattomia ja korallipäitä on paljon. Valmis GPS-jälki on erinomainen apu varsinkin jos joudumme navigoimaan auringon ollessa pilvessä tai vastavalossa.
Erittäin hyvä navigointiohjelma rasterikartoille on SeaClear, joka on vapaasti ladattavissa Internetistä. SeaClear sisältää karttojen kalibrointitoiminnon, jonka avulla mikä tahansa kuva voidaan muuttaa kartaksi määrittämällä koordinaatit muutamalle pisteelle. Ainoat kunnolliset kartat San Blasilla ja Islas Perlaksella Panamassa löytyvät Eric Bauhausin mainiosta The Panama Cruising Guide kirjasta. Saimme naapuriveneeltä skannatut kartat muistitikulla San Blasille ja Las Perlaksen kartat skannasimme ja kalibroimme itse. Bauhausin kartat eivät kuitenkaan kata saumattomasti koko San Blasin aluetta, joten meillä oli tarve käyttää MaxSeaa ja SeaClearia rinnakkain. Tämä on mahdollista GPSgate ohjelman avulla, joka jakaa laptopin sarjaportin useaksi virtuaaliseksi sarjaportiksi. Siten GPS:n lähettämä NMEA-data voidaan jakaa usealle ohjelmalle samanaikaisesti. Olemme myös tehneet SeaClear-karttoja Google Earth satelliittikuvista Tuamotun laguuneille, koska ainakin suurimmat korallipä ät näkyvät satelliittikuvissa. Meillä on kuitenkin ollut vaikeuksia joidenkin Google Earth kuvien kalibroinnissa, ilmeisesti siksi että ne on koottu mosaiikeista ja tarkkuus on kärsinyt siinä prosessissa. Googlen oma koordinaatisto ei ole riittävän tarkka karttakäyttöön.
GPS -karttaplotteri
Karttaplotteri on korvaamaton väline ankkurissa oltaessa, koska maksimizoomilla se näyttää selvästi veneen aseman ankkuriin nähden. Kun GPS:n ankkurihälytys hälyttää keskellä yötä, yksi vilkaisu plotteriin näyttää, olemmeko ankkuria ympäröivällä kaarella ja hälytys johtuu vain tuulen suunnan muuttumisesta vai luistaako ankkuri. Säkkipimeässä yössä se on tärkeä tieto. Viime elokuussa amerikkalainen s/y RiRi tuhoutui atolli Palmerstonilla, kun poijun kiinnitys petti ja vene ajautui koralliriutalle miehistön nukkuessa. GPS:n ankkurivahti olisi estänyt onnettomuuden. Ankkurivahtiin riittää kuitenkin mahdollisimman yksinkertainen karttaplotteri. Koska GPS on aina päällä, sen tärkein ominaisuus on pieni virran kulutus, joka toteutuu parhaiten mustavalkoisella näytöllä. Valitettavasti mustavalkoisia plottereita ei enää valmisteta, joten ellei Irenen Garmin GPSmap 182 plotterin mustunutta näyttöä voi korjata, plotterin korvaaminen uudella voi osoittautua vaikeaksi, väriplotterit kun ovat varsinaisia tehosyöppöjä.
Tietokoneongelmat
Laptoppimme alkoi osoittaa sairastumisen merkkejä jo vuosi sitten. Toiminnot hidastuivat ja hibernointi kesti tavattoman kauan. Kaikki yritykset palauttaa Windows aikaisempaan restore pisteeseen päättyivät ilmoitukseen "System restore failed". Kaikki merkit viittasivat tietokonevirukseen. Yritimme päivittää virusten torjuntaohjelmamme Taiohaessa, missä meillä oli mahdollisuus Internet yhteyteen ensimmäisen kerran tänä vuonna. Nortonin 125 Mb:n Live Update kesti yli 4 tuntia vaikka teimme sen keskellä yötä, jolloin muuta liikennettä on vähemmän. Lopuksi saimme vain lakonisen ilmoituksen "Live Update failed". WiFi-aika on täällä varsin kallista, ja virusmääritykset jäivät päivittämättä.
Elokuun puolivälissä Laptopin CPU:n tuuletin sammui, CPU ylikuumeni ja Windows kaatui aina noin 10 min käytön jälkeen. Otimme käyttöön varalaptoppimme, josta kuitenkin oli näppäimistön ylin rivi mennyt epäkuntoon laitteen ollessa käyttämättömänä. Kikkailemalla tämäkin ongelma voitiin kiertää. Pari viikkoa myöhemmin varalaptopin kovalevy alkoi naksahdella ja lopetti pian kokonaan toimimasta. Vaihdoin varaläppäriin vanhan 10 Gb:n kovalevyn, jolla on Windows 98. En kuitenkaan uskaltanut päivittää sen tiedostoja uudesta läppäristä peläten viruksen leviämistä, ja siitä puuttuu paljon tarvitsemiamme tiedostoja ja ohjelmia. Teippasin sen sijaan pienen tuulettimen uudemman läppärin kylkeen jonka jälkeen se on pysynyt päällä jatkuvasti. Tällä päästiin eteenpäin viikon ajan, mutta sitten Windows kieltäytyi latautumasta valittaen jonkin .DLL kirjaston puuttumista. Yritys asentaa Windows uudelleen kilpistyi siihen, että kone ei hyväksynyt Windows-romppuamme systeemilevyksi.
Onneksi meillä oli muistitikulla toisesta veneestä saatu Linux-pohjainen Navigatrix, joka sisältää useimmat veneessä tarvittavat ohjelmat. Navigatrixin voi bootata suoraan tikulta, joten sen käyttöön otto oli helppoa. Sen Open Office-osassa on taulukkolaskentaohjelma, joka hyväksyy Excel-tiedostot sellaisenaan ja Word-tiedostot kelpaavat Open Officen tekstinkäsittelyohjelmalle. Navigatrixiin sisältyy myös navigointiohjelma Open CPN ja ajan tasalla olevat maailman laajuiset CM93 kartat. Lisäksi siinä on meille tärkeä Airmail, johon SSB-radiomme kautta kulkevat tietoliikenneyhteytemme perustuvat. Tämäkin sähköposti on kirjoitettu Airmailin Linux-versiolla. Navigatrixin lisenssiehtoihin kuuluu, että se on avoin ohjelmistokokonaisuus, eikä sen kopioista saa periä maksua. Siitä on olemassa myös Windows-versio, mutta siihen emme ole vielä päässeet tutustumaan. Linuxin käyttö osoittautui yllättävän helpoksi. Linuxia käyttävät niin harvat, että Windowsiin viruksia tehtailevat sekopä ät eivät ole siitä kiinnostuneita, joten se on virusten kannalta turvallinen. Näiden kokemusten perusteella olemme sitä mieltä, että kenenkään ei kannata lähteä pitkän matkan purjehdukselle ilman Linux-pohjaista Navigatrixiä. Se maksaa vain tyhjän 4 Gb:n muistitikun verran, ja voi todella pelastaa päivän, jos virus tuhoaa Windowsin.
Tapio ja Eeva
s/y Irene
T&E
(Cruising kielellä S.D.I.P. = Shitty Day In Paradise, suomeksi P.P.P.) toim.huom.
P.P.P.
Kolmitiehanan vuoto
Marquesasille tullessamme tulimme tarkistaneeksi septitankin tilanteen. Se oli aivan täynnä, vaikka sitä ei ole lainkaan käytetty sen jälkeen kun se huuhdottiin joulukuussa 2010. Uusimme koko septijärjestelmän Trinidadilla v. 2000 ja samalla asensimme suomalaisten määräysten mukaisen tyhjennysläpiviennin kannelle. Yhtään pumppuasemaa ei ole kuitenkaan vielä Irenen purjehdusreitin varrelle osunut kuluneiden 36 vuoden aikana. Remontin yhteydessä asensimme systeemiin Jabscon kolmitieventtiilin, jolla valitaan meneekö WC:n ulostulo suoraan mereen vai septitankkiin. Oli selvää, että tankin täyttyminen purjehduksen aikana johtui vuodosta kolmitieventtiilissä, kolmitieventtiili joutuu nimittäin vesilinjan alapuolelle veneen ollessa kallellaan.
Ihmisen eritteet ja merivesi reagoivat kemiallisesti niin, että kalkkia ym. suoloja saostuu kaikkialle viemärijärjestelmään. Sama prosessi tapahtuu tietysti myös Suomen vesillä, mutta siellä se on kymmenen kertaa hitaampaa. Saostuma on kovaa ja istuu kiinni hyvin tiukasti, käytännössä sitä ei saa irti muutoin kuin hapolla liuottamalla. Me käytämme tähän suolahappoa, jota on yleensä helposti saatavilla rautakaupoista. Jabscon kolmitieventtiilin ohjekirjanen neuvoo pitämään venttiilin puhtaana kääntelemällä sitä kerran viikossa. Se on todella virheellinen neuvo, sillä venttiilin kääntäminen ei suinkaan irrota saostumaa, vaan tuhoaa sen sijaan venttiilin kumisen tiivisterenkaan ja ajan mittaan myös luistin laakeroinnin. Rikoimme yhden venttiilin ja muutamia tiivisterenkaita ennen kuin uskoimme, että venttiilin kääntämistä tulee aina edeltää sen pesu suolahapolla. Onneksi venttiili on helppo purkaa ja huoltaa.
Tällä kertaa saimme venttiilin pitämään vasta leikattuamme muovipullon kyljestä täytteen tiivisterenkaan alle. Samalla kertaa purimme kaikki viemäripuolen letkut ja pesimme saostumat pois suolahapolla. Tämä kuuluu kerran vuodessa tehtäviin huoltotoimenpiteisiin. Homma alkaa viemällä korkki WC:n läpivientiin rungon ulkopuolelle. Siten saamme myös pohjaventtiilin pestyä.
Pentterin harmaavesisäiliön pumpun kytkin
Johnson Pump Ultima kytkin uusittiin 21.5.2011 ja se lopetti toimimasta 5.11.2011. Säiliö rakennettiin helmikuussa 2009, ja nyt on menossa viides kytkin sen jälkeen. Ensimmäinen kesti käyttöä 14 kk, toinen 3 kk, kolmas 10 kk, neljäs 5 kk. Luultavasti syynä on veden tunkeutuminen kytkimen sisään. Kun viime venenäyttelyssä sanoin Suomen Johnson Pumpin edustajalle, että tässä tuotteessa on ongelma, sain vastaukseksi vain "ei pidä paikkaansa". Kytkimen kolmen vuoden takuu ei paljon ilahduta, sillä kytkimen vaihto on kelju homma ahtaiden tilojen vuoksi. Nyt korvasimme sen Rule 35 elohopeakytkimellä, saa nähdä kauanko se kestää. Valitettavasti Rule luopuessaan elohopean käytöstä muutama vuosi sitten samalla pidensi kytkimen kohoa, ja uudenmallinen Rule ei mahdu harmaavesisäiliöömme.
Merikartat
Elektroniset kartat ovat täysin korvanneet paperikartat ainakin Irenellä ja kaikissa muissakin tuntemissamme veneissä. Emme millään pystyisi kuljettamaan ja säilyttämään kaikkia niitä satoja karttoja, jotka mahtuvat yhdelle CD:lle, puhumattakaan niiden ostamisesta. GPS -karttaplotteri on osoittautunut melko hyödyttömäksi navigointivälineeksi, koska se on normaalisti sidottu laitteen valmistajan karttoihin. Siinä ei auta edes taulutelevision kokoinen väriplotteri, jos kartat ovat surkeita. Valitettavasti valmistajat ovat keskittyneet kilpailemaan kaikenlaisilla hyödyttömillä 3-D efekteillä karttojen parantamisen sijasta.
Elektroniset vektorikartat perustuvat vanhoihin koordinaateiltaan epäluotettaviin paperikarttoihin, joita on sitten vaihtelevalla menestyksellä korjailtu satelliittikuvien ja muiden tietojen avulla avulla. Näyttää siltä, että yleisimmin kuljetuilla reiteillä korjaukset on tehty huolella, mutta vähänkin syrjemmällä karttoihin ei voi luottaa. Katsellessamme joitakin vuosia sitten Islas Avesilla Venezuelassa suuren purjeveneen hylyn kappaleita riutalla piti vain todeta, että tähän mekin olisimme päätyneet jos navigointimme olisi perustunut pelkästään Garmin -karttaplotteriimme. Täällä Tuamotulla Garminin Mapsource-kartat ovat täysin kelvottomia, Tahitilla ne sen sijaan toimivat hyvin. Raymarinen Navionics näyttää täälläkin varsin kelvolliselta, mutta omakohtaista kokemusta siitä laajemmalla alueella meillä ei ole.
Mielestämme Laptop kytkettynä GPS -vastaanottimeen on paras ratkaisu, koska silloin voimme valita kullekin alueelle parhaat kartat ja navigointiohjelman. MaxSea ja CM93 kartasto on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi yhdistelmäksi vektorikartoille. Melkein kaikilla muillakin veneillä on MaxSea, joten voimme vaihtaa GPS-jälkiä laguuneilla ja ankkuripaikoissa muiden kanssa. Laguunit ovat pääsääntöisesti kartoittamattomia ja korallipäitä on paljon. Valmis GPS-jälki on erinomainen apu varsinkin jos joudumme navigoimaan auringon ollessa pilvessä tai vastavalossa.
Erittäin hyvä navigointiohjelma rasterikartoille on SeaClear, joka on vapaasti ladattavissa Internetistä. SeaClear sisältää karttojen kalibrointitoiminnon, jonka avulla mikä tahansa kuva voidaan muuttaa kartaksi määrittämällä koordinaatit muutamalle pisteelle. Ainoat kunnolliset kartat San Blasilla ja Islas Perlaksella Panamassa löytyvät Eric Bauhausin mainiosta The Panama Cruising Guide kirjasta. Saimme naapuriveneeltä skannatut kartat muistitikulla San Blasille ja Las Perlaksen kartat skannasimme ja kalibroimme itse. Bauhausin kartat eivät kuitenkaan kata saumattomasti koko San Blasin aluetta, joten meillä oli tarve käyttää MaxSeaa ja SeaClearia rinnakkain. Tämä on mahdollista GPSgate ohjelman avulla, joka jakaa laptopin sarjaportin useaksi virtuaaliseksi sarjaportiksi. Siten GPS:n lähettämä NMEA-data voidaan jakaa usealle ohjelmalle samanaikaisesti. Olemme myös tehneet SeaClear-karttoja Google Earth satelliittikuvista Tuamotun laguuneille, koska ainakin suurimmat korallipä ät näkyvät satelliittikuvissa. Meillä on kuitenkin ollut vaikeuksia joidenkin Google Earth kuvien kalibroinnissa, ilmeisesti siksi että ne on koottu mosaiikeista ja tarkkuus on kärsinyt siinä prosessissa. Googlen oma koordinaatisto ei ole riittävän tarkka karttakäyttöön.
GPS -karttaplotteri
Karttaplotteri on korvaamaton väline ankkurissa oltaessa, koska maksimizoomilla se näyttää selvästi veneen aseman ankkuriin nähden. Kun GPS:n ankkurihälytys hälyttää keskellä yötä, yksi vilkaisu plotteriin näyttää, olemmeko ankkuria ympäröivällä kaarella ja hälytys johtuu vain tuulen suunnan muuttumisesta vai luistaako ankkuri. Säkkipimeässä yössä se on tärkeä tieto. Viime elokuussa amerikkalainen s/y RiRi tuhoutui atolli Palmerstonilla, kun poijun kiinnitys petti ja vene ajautui koralliriutalle miehistön nukkuessa. GPS:n ankkurivahti olisi estänyt onnettomuuden. Ankkurivahtiin riittää kuitenkin mahdollisimman yksinkertainen karttaplotteri. Koska GPS on aina päällä, sen tärkein ominaisuus on pieni virran kulutus, joka toteutuu parhaiten mustavalkoisella näytöllä. Valitettavasti mustavalkoisia plottereita ei enää valmisteta, joten ellei Irenen Garmin GPSmap 182 plotterin mustunutta näyttöä voi korjata, plotterin korvaaminen uudella voi osoittautua vaikeaksi, väriplotterit kun ovat varsinaisia tehosyöppöjä.
Tietokoneongelmat
Laptoppimme alkoi osoittaa sairastumisen merkkejä jo vuosi sitten. Toiminnot hidastuivat ja hibernointi kesti tavattoman kauan. Kaikki yritykset palauttaa Windows aikaisempaan restore pisteeseen päättyivät ilmoitukseen "System restore failed". Kaikki merkit viittasivat tietokonevirukseen. Yritimme päivittää virusten torjuntaohjelmamme Taiohaessa, missä meillä oli mahdollisuus Internet yhteyteen ensimmäisen kerran tänä vuonna. Nortonin 125 Mb:n Live Update kesti yli 4 tuntia vaikka teimme sen keskellä yötä, jolloin muuta liikennettä on vähemmän. Lopuksi saimme vain lakonisen ilmoituksen "Live Update failed". WiFi-aika on täällä varsin kallista, ja virusmääritykset jäivät päivittämättä.
Elokuun puolivälissä Laptopin CPU:n tuuletin sammui, CPU ylikuumeni ja Windows kaatui aina noin 10 min käytön jälkeen. Otimme käyttöön varalaptoppimme, josta kuitenkin oli näppäimistön ylin rivi mennyt epäkuntoon laitteen ollessa käyttämättömänä. Kikkailemalla tämäkin ongelma voitiin kiertää. Pari viikkoa myöhemmin varalaptopin kovalevy alkoi naksahdella ja lopetti pian kokonaan toimimasta. Vaihdoin varaläppäriin vanhan 10 Gb:n kovalevyn, jolla on Windows 98. En kuitenkaan uskaltanut päivittää sen tiedostoja uudesta läppäristä peläten viruksen leviämistä, ja siitä puuttuu paljon tarvitsemiamme tiedostoja ja ohjelmia. Teippasin sen sijaan pienen tuulettimen uudemman läppärin kylkeen jonka jälkeen se on pysynyt päällä jatkuvasti. Tällä päästiin eteenpäin viikon ajan, mutta sitten Windows kieltäytyi latautumasta valittaen jonkin .DLL kirjaston puuttumista. Yritys asentaa Windows uudelleen kilpistyi siihen, että kone ei hyväksynyt Windows-romppuamme systeemilevyksi.
Onneksi meillä oli muistitikulla toisesta veneestä saatu Linux-pohjainen Navigatrix, joka sisältää useimmat veneessä tarvittavat ohjelmat. Navigatrixin voi bootata suoraan tikulta, joten sen käyttöön otto oli helppoa. Sen Open Office-osassa on taulukkolaskentaohjelma, joka hyväksyy Excel-tiedostot sellaisenaan ja Word-tiedostot kelpaavat Open Officen tekstinkäsittelyohjelmalle. Navigatrixiin sisältyy myös navigointiohjelma Open CPN ja ajan tasalla olevat maailman laajuiset CM93 kartat. Lisäksi siinä on meille tärkeä Airmail, johon SSB-radiomme kautta kulkevat tietoliikenneyhteytemme perustuvat. Tämäkin sähköposti on kirjoitettu Airmailin Linux-versiolla. Navigatrixin lisenssiehtoihin kuuluu, että se on avoin ohjelmistokokonaisuus, eikä sen kopioista saa periä maksua. Siitä on olemassa myös Windows-versio, mutta siihen emme ole vielä päässeet tutustumaan. Linuxin käyttö osoittautui yllättävän helpoksi. Linuxia käyttävät niin harvat, että Windowsiin viruksia tehtailevat sekopä ät eivät ole siitä kiinnostuneita, joten se on virusten kannalta turvallinen. Näiden kokemusten perusteella olemme sitä mieltä, että kenenkään ei kannata lähteä pitkän matkan purjehdukselle ilman Linux-pohjaista Navigatrixiä. Se maksaa vain tyhjän 4 Gb:n muistitikun verran, ja voi todella pelastaa päivän, jos virus tuhoaa Windowsin.
Tapio ja Eeva
s/y Irene
RSS-syöte