Rio Chagres 16.3.2008
Lat 09 deg 17,7 min North
Lon 79 deg 59,0 min West
Ystävät,
Kirjoitamme tätä Chagres joella 10 mpk Colonin länsipuolella. Colon on satamakaupunki Panaman kanavan Karibian puoleisessa päässä. Täällä ei näy muita veneitä eikä ihmisiä, ja läpitunkematon sademetsä alkaa heti veneen perän takaa. Ankkuripaikkamme on joen mutkassa pari merimailia joen suulta. Luonto on tässä paikassa todella kaunis, ja jokea pitkin puhaltaa vilvoittava tuuli. Valitsimme tämän paikan, koska lähellä rannalla olevan suuren puun köynnöskasvit ovat kukassa peittäen melkein koko puun violeteilla kukilla. Entuudestaan tiedämme, että kukat ovat apinoiden herkkua (maistuvat arvatenkin makealle), joten toivomme näkevämme apinalauman siellä. Joka tapauksessa mölyapinat ja lukemattomat linnut huolehtivat viidakkotunnelman säilymisestä. Jotta totuus ei unohtuisi, jonkun pitäisi pitää vessavahti (=vessan pumpun huolto) ja pumppuvahti (=makeavesijärjestelmän sähköisen pumpun huolto) sen sijaan, että joku viettää päivänsä istumalaatikossa kiikari silmillä tarkkaillen lintuja, kilpikonnia, kaloja, perhosia ja muuta elämää läheisellä rannalla.
Rio Chagres on Lago Gatunin alkuperäinen lasku-uoma. Chagres padottiin kanavan rakentamisen yhteydessä suuren tekojärven muodostamiseksi ja riittävän vedenkorkeuden varmistamiseksi kanavassa kaikkina vuodenaikoina. 6 mpk pätkä Chagres joen alajuoksua on riittävän syvä purjeveneille. Alue on nykyisin laaja kansallispuisto, jossa voimme ankkuroida keskelle sademetsää ja katsella ja kuunnella kaikkia sen eläimiä. Uimaan ei kuitenkaan pidä mennä krokotiilivaaran vuoksi. Pieni ongelma oli joen suun kynnys, jonka ylitykseen tarvittiin kohtuullisen rauhalliset olosuhteet, koska korkea maininki voi murtua siellä matalassa (4 m) vedessä. Suunnitelmissamme on pysytellä täällä kymmenisen päivää ja tutkia Chagresin sivujokia kumiveneellä. Sen jälkeen menemme vielä kerran kanavan läpi amerikkalaisten ystäviemme (s/y Caribee) linehandlereina ennen paluuta San Blasille.
Purjehdus San Blasilta Coloniin sujui mukavasti 5 m/s sivumyötäisessä tuulessa. Viimeinen osuus oli täyttä lenssiä ja tuuli heikkeni, mutta kevyen spinnumme ansiosta sitäkään ei tarvinnut ajaa moottorilla. Matkalla saimme pienen boniton, ja toinenkin tarttui vieheeseemme, mutta sen vei jokin suurempi otus. Colonissa filmataan parhaillaan James Bond elokuvaa, työnimeltään Bond 22. Meitäkin pyydettiin Coloniin tullessamme väistämään filmausryhmää, joka ei halunnut purjevenettä jonkin kohtauksen taustalle.
Filmausryhmä tarvitsi cruising veneitä rekvisiitaksi, ja tarjosi sopimuksia kolmen viikon ankkuroinnista toisella puolella satamaa 50 USD per päivä. Kukapa meistä haluaisi menettää vapautensa siitä hinnasta, joten veneitä ei löytynyt. Filmausporukka oli jäämässä jälkeen aikataulusta, ja nosti hinnan sataan taalaan päivässä. 28 venekuntaa s/y Caribee mukaan luettuna päätti hyväksyä filmiyhtiön tarjouksen, joten Caribeen kanavan läpimeno siirtyi muutamalla viikolla. Alunperin Caribeelle oli varattu kanava-aika 5.3. Kuulemme päivittäin kertomuksia Bond 22 veneiltä siitä, kuinka stuntmanit kaahaavat kumiveneillä veneiden välissä ja ampuvat hurjasti konepistooleilla. Toistaiseksi ei ole sattunut pahempia onnettomuuksia, vain yksi vene on menettänyt uimaportaansa.
Colonin kaupunki on varmaan surkein rotankolo mikä maailmasta löytyy, ihmisiä makaamassa kaduilla roskien ja lian seassa. Ryöstetyksi tuleminen on todennäköistä, jos lähdemme kadulle kävelemään. Harmiksemme oleskelumme Colonissa venyi yli kahden viikon mittaiseksi, osittain koska ystäviemme kanavaan menon aikataulu muuttui ja osittain aikamme meni hankintojen tekemisessä. Esimerkiksi vesikoneen kalvoyksikkö piti noutaa Panama Citystä Tyynen meren puolelta, mikä otti kokonaisen päivän. Samoin kävi kun ostimme uuden kumiveneen Free Zonelta. Se on valtava vero- ja tullivapaa alue Colonissa. Sinne ei päästetä takseja, joten jouduimme kävelemään kilometritolkulla keskipäivän kuumuudessa. Lopuksi piti vielä odotella tulliviranomaista valvomaan, että tavara todella toimitetaan veneelle. Olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että täältä löytyi varastosta juuri sen tyyppinen kumivene, jonka halusimme. Entinen kumiveneemme on 10 vuotta vanha, mikä on neopreenipohjaisen kumiveneen tyypillinen käyttöikä. PVC:stä tehdyt kumiveneet kestävät tropiikissa 1-3 vuotta.
Tuuligeneraattorin uusiminen on myös ollut pitkään suunnitelmissamme. Sattumalta itävaltalaisella veneellä, joka toimii Karibialla saksalaisen valmistajan (Superwind) edustajana, oli juuri oikean mallinen tuuligeneraattori varastossa, joten ostimme senkin. Superwindin etuna entiseen tuuligeneraattoriimme verrattuna on kaksikertainen teho ja se, että erilaisen roottorirakenteen vuoksi se varjostaa vähemmän aurinkopaneleitamme. Sen asentamiseksi piti kuitenkin teettää muutamia osia koneistamossa, joka otti muutaman päivän. Nyt meillä on kaikki osat kasassa, tarvitaan vain joitakin päiviä asennustyötä. Tietysti myös proviantin hankkiminen kuului ohjelmaamme. Panamassa olut maksaa 7 euroa/kori, hyvä viini 1,5 euroa/l, rommi 3 euroa/l. Nämä ovat verollisia hintoja, Free Zonelta saa halvemmalla, mutta hankinta on vaivalloista. Liha ja vihannekset ovat halpoja, ja hyvän päivällisen voi valmistaa alle eurolla/henki. Nyt ovat Irenen varastot täynnä, teemme vielä pienen lisätäydennyksen ennen lähtöämme takaisin San Blasille, ja sitä seuraavan kerran käymme kaupassa ehkä toukokuun lopulla Cartagenassa. Banaaneja, kookospähkinöitä ja yuccaa on saatavissa San Blasiltakin sekä ajoittain myös perusvihanneksia.
Kanavan läpi kuljimme jo kerran s/y Tuulivein (Marja ja Axel, Saksan lippu) mukana muutama päivä sitten. Se oli hyvin jännittävä kokemus. Matka alkoi pimeän tultua Colonin edustalta, ja olimme läpäisseet kaikki 3 sulkua ylöspäin mentäessä puolen yön aikaan. Olimme vähällä joutua pahaan yhteentörmäykseen liittäessämme kolmea läpimenossa ollutta venettä yhteen lautaksi, kun edellä kulkeva laiva lisäsi äkkiä tehoa ja jouduimme voimakkaaseen potkuripyörteeseen. Törmäykseltä vältyttiin täpärästi ruorimiesten nopean ja oikean toiminnan ansiosta. Itse suluissa pyörteet pistivät kiinnitysköydet ja knaapit koville, mutta varsinaisia vaaratilanteita ei sattunut. Ylös mentäessä veneet sijoitetaan laivan taakse, joten potkuripyörteet ovat siellä uhkana. Yövyimme Gatun järvellä sulkujen lähellä, ja seuraavana päivänä ylitimme järven. Sulutus alaspäin oli helppoa, koska veneet sijoitetaan laivojen etupuolelle. Tyynellä merellä olimme myöhään iltapäivällä. Sitä seurasi vielä parin tunnin bussimatka takaisin Coloniin.
Siitäkään matkasta ei väriä puuttunut, koska bussi syttyi palamaan ja matkustajat joutuivat paniikkiin. Siitä kuitenkin selvittiin vähällä ja savun hälvettyä matka jatkui.
Nyt on kello 17 ja ensimmäiset papukaijapariskunnat alkavat lentää ylitsemme, odottelemme pian tukaaneja saapuviksi.
Hyvää kevättä,
Eeva ja Tapio Hämäläinen
s/y Irene
Lat 09 deg 17,7 min North
Lon 79 deg 59,0 min West
Ystävät,
Kirjoitamme tätä Chagres joella 10 mpk Colonin länsipuolella. Colon on satamakaupunki Panaman kanavan Karibian puoleisessa päässä. Täällä ei näy muita veneitä eikä ihmisiä, ja läpitunkematon sademetsä alkaa heti veneen perän takaa. Ankkuripaikkamme on joen mutkassa pari merimailia joen suulta. Luonto on tässä paikassa todella kaunis, ja jokea pitkin puhaltaa vilvoittava tuuli. Valitsimme tämän paikan, koska lähellä rannalla olevan suuren puun köynnöskasvit ovat kukassa peittäen melkein koko puun violeteilla kukilla. Entuudestaan tiedämme, että kukat ovat apinoiden herkkua (maistuvat arvatenkin makealle), joten toivomme näkevämme apinalauman siellä. Joka tapauksessa mölyapinat ja lukemattomat linnut huolehtivat viidakkotunnelman säilymisestä. Jotta totuus ei unohtuisi, jonkun pitäisi pitää vessavahti (=vessan pumpun huolto) ja pumppuvahti (=makeavesijärjestelmän sähköisen pumpun huolto) sen sijaan, että joku viettää päivänsä istumalaatikossa kiikari silmillä tarkkaillen lintuja, kilpikonnia, kaloja, perhosia ja muuta elämää läheisellä rannalla.
Rio Chagres on Lago Gatunin alkuperäinen lasku-uoma. Chagres padottiin kanavan rakentamisen yhteydessä suuren tekojärven muodostamiseksi ja riittävän vedenkorkeuden varmistamiseksi kanavassa kaikkina vuodenaikoina. 6 mpk pätkä Chagres joen alajuoksua on riittävän syvä purjeveneille. Alue on nykyisin laaja kansallispuisto, jossa voimme ankkuroida keskelle sademetsää ja katsella ja kuunnella kaikkia sen eläimiä. Uimaan ei kuitenkaan pidä mennä krokotiilivaaran vuoksi. Pieni ongelma oli joen suun kynnys, jonka ylitykseen tarvittiin kohtuullisen rauhalliset olosuhteet, koska korkea maininki voi murtua siellä matalassa (4 m) vedessä. Suunnitelmissamme on pysytellä täällä kymmenisen päivää ja tutkia Chagresin sivujokia kumiveneellä. Sen jälkeen menemme vielä kerran kanavan läpi amerikkalaisten ystäviemme (s/y Caribee) linehandlereina ennen paluuta San Blasille.
Purjehdus San Blasilta Coloniin sujui mukavasti 5 m/s sivumyötäisessä tuulessa. Viimeinen osuus oli täyttä lenssiä ja tuuli heikkeni, mutta kevyen spinnumme ansiosta sitäkään ei tarvinnut ajaa moottorilla. Matkalla saimme pienen boniton, ja toinenkin tarttui vieheeseemme, mutta sen vei jokin suurempi otus. Colonissa filmataan parhaillaan James Bond elokuvaa, työnimeltään Bond 22. Meitäkin pyydettiin Coloniin tullessamme väistämään filmausryhmää, joka ei halunnut purjevenettä jonkin kohtauksen taustalle.
Filmausryhmä tarvitsi cruising veneitä rekvisiitaksi, ja tarjosi sopimuksia kolmen viikon ankkuroinnista toisella puolella satamaa 50 USD per päivä. Kukapa meistä haluaisi menettää vapautensa siitä hinnasta, joten veneitä ei löytynyt. Filmausporukka oli jäämässä jälkeen aikataulusta, ja nosti hinnan sataan taalaan päivässä. 28 venekuntaa s/y Caribee mukaan luettuna päätti hyväksyä filmiyhtiön tarjouksen, joten Caribeen kanavan läpimeno siirtyi muutamalla viikolla. Alunperin Caribeelle oli varattu kanava-aika 5.3. Kuulemme päivittäin kertomuksia Bond 22 veneiltä siitä, kuinka stuntmanit kaahaavat kumiveneillä veneiden välissä ja ampuvat hurjasti konepistooleilla. Toistaiseksi ei ole sattunut pahempia onnettomuuksia, vain yksi vene on menettänyt uimaportaansa.
Colonin kaupunki on varmaan surkein rotankolo mikä maailmasta löytyy, ihmisiä makaamassa kaduilla roskien ja lian seassa. Ryöstetyksi tuleminen on todennäköistä, jos lähdemme kadulle kävelemään. Harmiksemme oleskelumme Colonissa venyi yli kahden viikon mittaiseksi, osittain koska ystäviemme kanavaan menon aikataulu muuttui ja osittain aikamme meni hankintojen tekemisessä. Esimerkiksi vesikoneen kalvoyksikkö piti noutaa Panama Citystä Tyynen meren puolelta, mikä otti kokonaisen päivän. Samoin kävi kun ostimme uuden kumiveneen Free Zonelta. Se on valtava vero- ja tullivapaa alue Colonissa. Sinne ei päästetä takseja, joten jouduimme kävelemään kilometritolkulla keskipäivän kuumuudessa. Lopuksi piti vielä odotella tulliviranomaista valvomaan, että tavara todella toimitetaan veneelle. Olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että täältä löytyi varastosta juuri sen tyyppinen kumivene, jonka halusimme. Entinen kumiveneemme on 10 vuotta vanha, mikä on neopreenipohjaisen kumiveneen tyypillinen käyttöikä. PVC:stä tehdyt kumiveneet kestävät tropiikissa 1-3 vuotta.
Tuuligeneraattorin uusiminen on myös ollut pitkään suunnitelmissamme. Sattumalta itävaltalaisella veneellä, joka toimii Karibialla saksalaisen valmistajan (Superwind) edustajana, oli juuri oikean mallinen tuuligeneraattori varastossa, joten ostimme senkin. Superwindin etuna entiseen tuuligeneraattoriimme verrattuna on kaksikertainen teho ja se, että erilaisen roottorirakenteen vuoksi se varjostaa vähemmän aurinkopaneleitamme. Sen asentamiseksi piti kuitenkin teettää muutamia osia koneistamossa, joka otti muutaman päivän. Nyt meillä on kaikki osat kasassa, tarvitaan vain joitakin päiviä asennustyötä. Tietysti myös proviantin hankkiminen kuului ohjelmaamme. Panamassa olut maksaa 7 euroa/kori, hyvä viini 1,5 euroa/l, rommi 3 euroa/l. Nämä ovat verollisia hintoja, Free Zonelta saa halvemmalla, mutta hankinta on vaivalloista. Liha ja vihannekset ovat halpoja, ja hyvän päivällisen voi valmistaa alle eurolla/henki. Nyt ovat Irenen varastot täynnä, teemme vielä pienen lisätäydennyksen ennen lähtöämme takaisin San Blasille, ja sitä seuraavan kerran käymme kaupassa ehkä toukokuun lopulla Cartagenassa. Banaaneja, kookospähkinöitä ja yuccaa on saatavissa San Blasiltakin sekä ajoittain myös perusvihanneksia.
Kanavan läpi kuljimme jo kerran s/y Tuulivein (Marja ja Axel, Saksan lippu) mukana muutama päivä sitten. Se oli hyvin jännittävä kokemus. Matka alkoi pimeän tultua Colonin edustalta, ja olimme läpäisseet kaikki 3 sulkua ylöspäin mentäessä puolen yön aikaan. Olimme vähällä joutua pahaan yhteentörmäykseen liittäessämme kolmea läpimenossa ollutta venettä yhteen lautaksi, kun edellä kulkeva laiva lisäsi äkkiä tehoa ja jouduimme voimakkaaseen potkuripyörteeseen. Törmäykseltä vältyttiin täpärästi ruorimiesten nopean ja oikean toiminnan ansiosta. Itse suluissa pyörteet pistivät kiinnitysköydet ja knaapit koville, mutta varsinaisia vaaratilanteita ei sattunut. Ylös mentäessä veneet sijoitetaan laivan taakse, joten potkuripyörteet ovat siellä uhkana. Yövyimme Gatun järvellä sulkujen lähellä, ja seuraavana päivänä ylitimme järven. Sulutus alaspäin oli helppoa, koska veneet sijoitetaan laivojen etupuolelle. Tyynellä merellä olimme myöhään iltapäivällä. Sitä seurasi vielä parin tunnin bussimatka takaisin Coloniin.
Siitäkään matkasta ei väriä puuttunut, koska bussi syttyi palamaan ja matkustajat joutuivat paniikkiin. Siitä kuitenkin selvittiin vähällä ja savun hälvettyä matka jatkui.
Nyt on kello 17 ja ensimmäiset papukaijapariskunnat alkavat lentää ylitsemme, odottelemme pian tukaaneja saapuviksi.
Hyvää kevättä,
Eeva ja Tapio Hämäläinen
s/y Irene
RSS-syöte