Elämää Irenellä III
 
Bahia Guyaraca, Colombia, 11.6.2006 
11 19,2N
74 06,4W

 
Tässä viimeisemmät kuulumisemme:

Ankkuroimme tänään aamulla tähän kauniiseen vuorten ympäröimään vuonoon Kolumbian pohjoisrannalla. Lähin kartastoista löytyvä paikannimi voisi olla Santa Marta. Rannalla on pieni kalastajakylä (noin 10 taloa), muuta asutusta ei ole. Seilasimme samaan aikaan amerikkalaisen s/y Centimen kanssa, ja pidimme heihin säännöllisesti radioyhteyttä, samoin kuin s/y Caribeehen, joka on Curacaolla. Joku kalastajaperheistä pitää kotiravintolaa rannalla, ja kävi kutsumassa meidät syömään illalla kolumbialaista ruokaa. Menemme sinne tänään illalliselle yhdessä Centimen miehistön (Pat ja Walt) kanssa. 

Matka tänne meni ongelmitta, työlistalle tuli vain 4 kohtaa lisää. Yksi niistä (pentterin pilssin pilssipumpun korjaus) tuli korjattua jo eilen tuulen hellittäessä. Tuulta oli enimmäkseen 15-25 kts, ja yhden yön ajan 25-30 kts. Sekin sai kuitenkin aikaan satunnaisia varsin korkeita aaltoja, jotka näyttivät kaatuvan suoraan istumalaatikkoon. Aina Irenen perä kuitenkin nousi, emmekä saaneet yhtään vettä istumalaatikkoon saakka, sivukansille kylläkin. Tuuliperäsin oli lujilla, mutta hoiti hyvin hommansa. Viimeisen vuorokauden olimme jo vuoriston suojassa, ja suurin osa päivästä oli leppoisan tuulen purjehdusta. Lähes täysi kuu ja pilvetön taivas tekivät koko matkasta verrattain mukavan. Eilen illalla maista kuitenkin nousi ukkonen. Tunnin verran ilmassa oli yhtä paljon vettä kuin ilmaa ja salamat räiskyivät niin tiheään, että oli aivan valoisaa. Sähköä oli ilmassa sen verran, että Irenen merkkilamput välkähtelivät. Keulan kulkuvalojen lamput kärähtivät, mutta toistaiseksi ei ole ilmennyt muita salamavaurioita sähkölaitteissa. Loppuyöstä piti sitten ajaa muutama tunti koneellakin tuulen puutteen vuoksi.

Matkan vaativin ja jännittävin operaatio oli nostaa vieheeseemme tarttunut 15 kg:n dorado veneeseen. Nopeuden pudottamiseksi stora piti laskea ja nostaa kurssia ilman päästämiseksi genuasta. Se asetti meidät kyljittäin kolmemetriseen aallokkoon ja sai veneen rullaamaan villisti. Eeva sai kalakoukulla hyvän otteen kalasta, joka pysyttelee hiljaa koukussa niinkaun kuin sen pitää ilmassa. 120 senttistä kalaa ei kuitenkaan saanut millään nostettua pushpitin yli kalan koskettamatta siihen, ja kun sen pyrstö osui pushpitiin, kala nosti hurjan mellakan. Lopputulos oli kuitenkin se, että käytimme seuraavat kolme tuntia kalan perkaamiseen ja prosessoimiseen. Nyt on jääkaappi täynnä paistipaloja ja sinappikalaa on monta isoa purkillista, graavikalaakin riittää. Operaation kulupuolelle on laskettava katkennut kalantainnutusnuija ja joukko Eevan mustelmia. 

Tämän kirjoittaminen keskeytyi Coast Guardin vierailuun Irenellä. Kaksi äärimmäisen ystävällistä ja kohteliasta nuorta merivartijaa kävi tarkastamassa paperimme ja toivottamassa meidät tervetulleeksi maahan. Veneeseen noussut kaveri oli jopa riisunut maihinnousukenkänsä, mitä en muista missään aikaisemmin tapahtuneen. Onneksi sade oli pessyt kannen suolasta. Hän onnitteli meitä hyvin valitusta sääikkunasta, koska normaalisti keli on kuulemma paljon kovempi tähän aikaan vuodesta. Nyt on tulossa seuraava tropical wave, ja varmaan pysyttelemme täällä kunnes se on mennyt ohitse. Tästä on vielä 100 mpk Cartagenaan. Teemme sen kolmena päiväpurjehduksena, koska rannikon lähellä meressä on paljon Rio Magdalenan kuljettamaa roinaa. Viime yönäkin näimme kuunvalossa, että ohitimme läheltä ison ajelehtivan puunrungon.

Meillä on kaikki hyvin, emmekä edes ole erityisemmin väsyneitä. Pystyimme taas hyvin sopeutumaan ympärivuorokautiseen purjehdukseen.

Kotoa olemme kuulleet, että Isohukkakin on vesillä ja ahkerassa käytössä. Toivotamme teille kaikille oikein hyvää kesää ja hienoja purjehduskelejä.

Eeva ja Tapio Hämäläinen
s/y Irene

Elämää Irenellä II
 

Affe ja Ria,

Kiitos Virinen kuulumisista. En ole ehtinyt heti vastaamaan. Tässä omat kuulumisemme, jotka voit meidän puolestamme pistää MP:n weppisivulle jos katsot ne riittävän mielenkiintoisiksi.

  Spaanse water, Curacao 3.6.2006
12 04,8N
68 51,6W 

 
Irene on nyt ankkurissa Spaanse Waterissa Curacaolla. Tulimme tänne toukokuun viimeisenä päivänä vietettyämme sitä ennen kuukauden Bonairella. Alunperin aioimme viettää siellä viikon verran, mutta siinä menikin kuukausi. Bonaire on kiva saari, ja ensimmäinen viikko kuluikin nopeasti proviantin hankkimisessa ja saareen tutustumisessa. Sitten päätimme mennä sukeltamaan. Aie kuitenkin tyssäsi sitä edeltävään lääkärintarkastukseen. Eevan piti ensin saada verenpaineensa paremmin hallintaan ennen sukeltamista. Se ei käynyt käden käänteessä, ja seuraavat 3 viikkoa kuluivatvkin oikean lääkityksen etsimisessä. Kun sekään aika ei riittänyt, päätimme jättää sukeltamisen toistaiseksi ja lähteä eteenpäin. Toinen syy Bonairen visiitin venymiseen oli Tapion korvatulehdus. Ne ovat varsin yleisiä cruisereilla, jotka tapaavat uida ja sukeltaa paljon. Päiväpurjehdus Curacaolle meni nopeasti 12-15 m/s myötätuulessa keikkuen. Reipasta tuulta on nyt jatkunut 3 viikkoa, eikä siihen ole juuri muutosta odotettavissa ennen ensi lokakuuta. Jälkeenpäin oivalsimme, että meidän olisi pitänyt myös kryssiä muutama mpk kannen pesemiseksi hienosta hiekkapölystä. Sitä kulkeutui Bonairen keskiosista kovan tuulen mukana ja se tunkeutui kaikkialle veneessä. Esimerkiksi juoksevan rikin köysissä oli (ja on osittain yhä) yli millin paksuinen hiekkakuorrutus. Bonairella olimme poijussa (ankkurointi on kielletty korallien suojelemiseksi) pääkaupunki Kralendijkin rantabulevardin tuntumassa. Vettä oli noin 10 metriä, mutta se on niin kirkasta, että pohja näkyi selvästi.

Bonaire on pienehkö Hollannin Antilleihin kuuluva saari, jossa on n. 13000 asukasta. Kuivan ilmastonsa takia se ei aluksi kiinnostanut ketään, mutta kun Napoleonin sotien seurauksena Hollanti jäi ilman suolatoimituksia Välimereltä, siitä tuli hyvin tärkeä saaren eteläosassa sijaitsevien suurten suolajärvien vuoksi. Suolan tuotanto sillä alueella jatkuu vieläkin. Tuulimyllyt pumppaavat merivettä haihdutusaltaisiin, joista se ohjaillaan edelleen kiteytysaltaisiin. Niistä suola sitten kerätään kauhakuormaajilla ja puhdistetaan. Lopuksi pitkä hihnakuljetin siirtää sen suoraan kuljetusaluksiin. Saaren pohjoisosa on melkein pelkkää kansallispuistoa, samoin kuin kaikki rantavedet. Aridisen ilmaston vuoksi ainoastaan kaktukset ja mangrove pärjäävät ilman keinokastelua paria pientä laaksonpohjaa lukuun ottamatta. Olemme ajelleet muutamana päivänä vuokratulla maastoautolla erämaamaisemissa ja nauttineet villistä luonnosta. Melkein koko väestö asuu pääkaupungissa Kralendijkissä ja loput keskellä saarta sijaitsevassa Rinconin kylässä. Lähes kaikki makea vesi tehdään desalinointilaitoksissa merivedestä, joskin tuulimyllyillä pumpataan jonkin verran pohjavettä saaren keskiosista. Nykyisin pääelinkeino on turismi, jonka pääasiallisena vetonaulana toimii sukeltaminen. Olosuhteet ovatkin siihen sopivat, vesi on kirkasta, korallit kauniita, ja aurinko paistaa keskimäärin 350 päivänä vuodessa. Lämpötila on tavallisesti yli 30C, mutta kuiva ilma ja tuuli helpottavat oloa veneellä. Maissa voi kuitenkin joskus olla tukalan kuumaa. Viralliset kielet ovat hollanti ja papiamento. Jälkimmäinen on espanjan, portugalin, afrikkalaisten kielten sekä englannin ja ranskan sekoitus, jonka orjat aikoinaan kehittivät voidakseen puhua keskenään isäntiensä ymmärtämättä.

Saareen tutustumisen ohella käytimme aikamme Bonairella myös veneen huoltoon. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tekemättömien töiden listalla on nyt alle 50 työtä. Näistä noin kolmannes on varusteiden korjaustöitä, ja loput ovat elämää helpottavia uudistuksia ja parannuksia. Meiltä kysytään usein, että mitä ihmeen venetöitä meillä aina riittää. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä.

Esimerkkejä korjaustöistä:
- pelastusliivien vetoketjujen uusiminen (alumiiniset luistit ovat syöpyneet ja juuttuneet kiinni)
- aurinkokatoksen uusiminen (aurinko on haurastuttanut 5 vuotta palvelleen katoksemme)
- pistopunkkien ikkunoiden uusiminen (aurinko on aiheuttanut halkeamia vanhoihin akryyli-ikkunoihin)
- kumiveneen ja pelastuslautan kiinnitysliinojen uusiminen (aurinko ja metalliosien korroosio ovat heikentäneet vanhat)

Esimerkkejä parannuksista:
- makeavesipisteen asentaminen istumalaatikkoon (helpottaa olohuoneemme puhtaanapitoa ja suihkupussin täyttöä)
- uuden virtalähteen rakentaminen tietokoneelle (kaikki kaupallisesti saatavat aiheuttavat radiohäiriöitä ja vaikeuttavat siten radioteitse kulkevan sähköpostimme käyttöä)
- säilytyspussien ompelu hengityssuojaimelle ja lihamyllylle (muovipussit ovat lyhytikäisiä)
- salpojen asentaminen vaakatasoisiin säilytystilojen kansiin tavaroiden pitämiseksi paikoillaan siinäkin tilanteessa, että vene pyörähtää ylösalaisin.

Tässä esimerkki päiväohjelmastamme viime viikolla: 
Aamulla uutisten kuuntelun (BBC+YLE klo 7:00-8:30) jälkeen aloitimme keulan säilytystilojen kansien saranoiden (16 kpl) vaihtamisen rosterisiin, koska entiset messinkisaranat olivat jumiutuneet korroosion vuoksi. Ruuvien reiät eivät tietenkään sopineet, joten epoksitäytteitä tarvittiin. Tätä edelsivät maalaustyöt keulassa kahtena edellisenä päivänä, joiden takia purjeet ja muuta tavaraa oli tilapäisesti sijoitettu salonkiin. Tässä vaiheessa 3 kuukautta sitten hankittu hyönteismyrkkyaerosoli tyhjeni itsestään siivouskaappiin, koska purkki oli ruostunut puhki. Pahimman katkun hävettyä piti aloittaa siivous ja tyhjentää kaappi. Kesken sen operaation alkoi eräs käynnissä olevan vedentekokoneemme putkiliitos vuotaa, ja siihen käsiksi pääsemiseksi piti vielä yksi iso säilykkeitä täynnä oleva säilytystila tyhjentää. Tässä vaiheessa tuntui siltä, että ihmisille ei tässä veneessä enää riitä tilaa lainkaan. Sitä makeavesipuolen vuotoa etsittäessä löytyi suolavana vesikoneen membraanisylinterin korkeapaineisen merivesiyhteen juuresta, mutta sen vuodon korjaaminen laitettiin työlistalle ja tehdään toisena päivänä. Viiden aikaan illalla oli taas kaikki järjestyksessä ja tunsimme ansainneemme Sundownerimme istumalaatikossa. Saranoiden uusiminen poistui työlistalta, mutta tilalle tuli merivesiyhteen vuodon korjaus. Niin meni sekin aurinkoinen päivä.

Curacaoon emme vielä ole ehtineet paljonkaan tutustua, mutta ensivaikutelma ei ollut miellyttävä maahantuloselvitykseen liittyvän monimutkaisen byrokratian vuoksi. Se vei aikaa melkein koko päivän, eikä ole vieläkään valmis. Ensin oli 15 min jollamatka rannalle, sitten bussin odottelua ja puolen tunnin bussimatka pääkaupunki Willemstadiin. Seuraavaksi odottelimme tullivirkailijoiden paluuta lounastauolta, sitten 20 min kävely immigrationiin, josta edelleen satamakapteenin toimistoon ankkurointilupaa noutamaan. Jos haluamme vaihtaa ankkuripaikkaa, meidän on haettava uusi lupa sieltä. Sitten seurasi taas kävelyä ja yli tunnin jonotus toisessa immigrationin toimistossa, koska tarvitsemme jatkoaikaa oleskelulupaamme oltuamme jo kuukauden Bonairella. Tässä vaiheessa Tapio jätti Eevan jonottamaan ja lähti torille vihanneksia ostamaan, koska Eeva on kärsivällisempi eikä suutu niin helposti. Tosin kaikki virkailijat olivat ystävällisiä ja valittelivat vain, että heidän sääntönsä ovat niin hankalia. Takaisintulo Spaanse Wateriin bussilla otti jälleen tunnin. Passimme jäivät immigrationiin, ja ensi viikolla on sama matka ja jonotus uudestaan niitä noudettaessa. Koska kovan tuulen vuoksi halusimme varmistua ankkurin pitävyydestä, lähdimme veneeltä vasta aamupäivällä, ja takaisin olimme kuuden aikaan illalla. Kaupungilla ollessamme tuuli oli ehtinyt siirtää roppakaupalla hiekkaa ja roskaa jollaamme. Niin meni sekin aurinkoinen päivä.

Tänään kävimme kaupassa. Se on helppoa, ensin 10 min jollamatka Sarifundyn marinaan (se on palvelu- ja ravintolayritys, ei venepaikkoja), sieltä on paikallisen supermarketin kustantama ilmainen bussikuljetus ostokeskukseen ja tunnin kuluttua takaisin. Hintataso täällä on vain vähän Suomea halvempi, mikä tuntuu kohtuuttoman kalliilta. Paluumatka jollalla veneelle on vastatuuleen, joten ostokset täytyy suojata hyvin jollaan roiskuvalta merivedeltä. Eevan iltapäivä menikin ostosten pesemisessä ja paikoilleen laitossa, sillä aikaa kun Tapio kävi järjestämässä WiFi sopimuksemme, joka mahdollistaa wireless internetin saamisen suoraan veneelle. Loppuaika onkin mennyt tämän kirjoittelussa. Niin meni tämäkin aurinkoinen päivä.

Tästä eteenpäin on suunnitelmissamme odotella sopivaa sääikkunaa purjehdukselle Cartagenaan Colombiassa. Tämä vähän alle 500 mpk:n pätkä on Karibian tuulisin, koska etelässä nouseva Andien vuoristo aiheuttaa 100 mpk päähän rannikosta ulottuvan tuulen kiihdytysalueen. Lisäksi rannikon lähellä virta kääntyy vastoin tuulta, mikä voi aiheuttaa pahoja aaltoja. Kiertäminen kauempana rannikosta suoraan Panamaan voisi olla leppoisampaa, mutta Cartagena on kuulemma käymisen arvoinen paikka. Haluamme myös provienteerata perusteellisesti halvan hintatason maassa ennen purjehdusta vapaan luonnon keskelle San Blas saaristoon, jossa voi hyvinkin vierähtää kuukausia. 

Eipä tänne tämän kummempia kuulu. Hyvää kesää kaikille ystävillemme.

Eeva ja Tapio Hämäläinen
s/y Irene

P.S. 6.6.2006
Kirjoitimme tämän jo muutamia päiviä sitten, mutta tietokoneongelmien vuoksi emme saaneet tätä aikaisemmin matkaan. Tänään täällä satoi ensimmäisen kerran viime joulun jälkeen. Vettä tulikin sitten kaatamalla 20 m/s tuulen mukana. Piti vain toivoa, että ankkuri pitää, sillä suojanpuolen ranta oli lähellä perämme takana. Nyt ei Bonairen hiekasta ole enää jälkeäkään rikissä ei muuallakaan. Aiomme lähteä ylihuomenna, kun tämän päivän pöhellyksen aiheuttanut trooppinen aalto on mennyt ohitse ja seuraava on tulossa vasta kaukana Atlantilla.

E&T