Chacachacare 26.12.2005 17:40 (SF)
Ystävillemme,
Olemme nyt ankkurissa Chacachacarella, ja ihmisten ilmoille aiomme palata vasta ensi vuonna. Tarkoituksenamme oli viettää täällä koko jouluaika, mutta pääsimme lähtemään niin myöhään torstaina, että moottoroimme vain parin mailin päähän Scotland Bayihin. Eilen vietimmekin sitten koko päivän purjehtien Parian lahdella hienossa säässä, vasta ankkuroitaessa sadekuuro kasteli meidät. Tällä puolella lahtea on vain kaksi muuta venettä, nekin hyvin tuntemiamme ruotsalaisia ystäviämme. Eeva on nyt kannella ja kertoi juuri, että kalasääksi nappasi kalan aivan läheltä venettä.
Trinille tulimme lokakuun lopussa, ja kolme ensimmäistä viikkoa meiltä meni maissa. Vesillelaskua viivytti mm. se, että potkuriakselin tiiviste oli juuttunut säilytyksen aikana akseliin niin lujasti, että tiivisteen runkoon piti laittaa suuret putkipihdit, ja vääntää ulkopuolelta potkuria yli metrin pituisen kangen avulla ennenkuin se irtosi. Jouduimme myös lyhentämään potkuriakselia, jotta uusi kolmilapainen taittolapapotkurimme mahtuisi menemään suppuun peräsimeen törmäämättä. Kaikki tämä piti tietysti tehdä moottorin takana tilassa, johon juuri ja juuri ylettyy vasemmalla kädellä.
Vesille pääsimme neljä viikkoa sitten. Sen jälkeisen ajan olemme enimmäkseen tehneet venetöitä, mutta muutamiin konsertteihinkin olemme ehtineet. Tapio on vanhaan tapaan käynyt lauantaisin kalastamassa, mutta mitään mahtavia saaliita ei toistaiseksi ole tullut. Omiksi tarpeiksi kalaa on kuitenkin riittänyt.
Suuri osa venetöistä on ollut säilytystilojen rakentelua ja järjestämistä, koska olemme siirtäneet veneeseen aikaisemmin maissa säilyttämämme varusteet (esim. säilytyspeitteet). Lähipäivien ohjelmassa on puutöitä, sillä keulassa odottelee nelisenkymmentä teak-palikkaa hiomista, lakkausta ja asentamista. Osa näistä menee kannella säilytettävien vesikanistereiden alustoihin, koska kokemuksemme mukaan ilman niitä kanistereita on vaikea sitoa niin, että ne pysyvät paikoillaan kovassa kelissä. Varastotilojen maalausta ja sähkötöitä riittää myös vielä moneksi päiväksi (riittäisi moneksi viikoksikin, jos kaikki työlistan työt tekisi), samoin kuin Eevalle ompelutöitä.
Haluamme tehdä mahdollisimman paljon venetöitä täällä ennen lähtöämme, koska kaikenlaisia tarvikkeita on hyvin saatavilla ja tiedämme mistä niitä saa. Tämän lisäksi meillä on tietysti ollut normaaleja huoltotöitä, kuten tukkeutuneen WC:n ulosmenon avaaminen, hajonneen pilssipumpun vaihto, ja vaikkapa puhki ruostuneen ruostumattomasta (?) teräksestä valmistetun vesipannun paikkaus. Uutta kunnollista vesipannua emme nimittäin ole kaupoista löytäneet, kaikki ovat liian korkeita ja kapeita pysyäkseen pystyssä heiluvassa veneessä. Nyt on edessä myös pohjan harjaus, koska se on jo alkanut kasvaa ruohoa ja näkkejä TBT-pohjaisesta myrkkymaalista huolimatta.
Tarkoituksenamme on kuitenkin päästä liikkeelle tammikuun puolivälissä, ja silloin suuntaamme ensin pohjoiseen ja sitten länteen. Tämä sen vuoksi, että venezuelalaiset merirosvot ovat hätyytelleet veneitä vielä monen kymmenen mpk:n päässä rannikosta viime aikoina. Saattaa olla, että kierros pohjoiseen ylettää Grenadiineille saakka. Seuraavan kerran lähetämme postia ehkä Curacaolta, joka kuuluu Hollannin Antilleihin.
Tässä ovat meidän kuulumisemme, toivotamme kaikille ystävillemme hyvää vointia ja ilosta Jouluaikaa.
Eeva & Tapio
s/y Irene
Ystävillemme,
Olemme nyt ankkurissa Chacachacarella, ja ihmisten ilmoille aiomme palata vasta ensi vuonna. Tarkoituksenamme oli viettää täällä koko jouluaika, mutta pääsimme lähtemään niin myöhään torstaina, että moottoroimme vain parin mailin päähän Scotland Bayihin. Eilen vietimmekin sitten koko päivän purjehtien Parian lahdella hienossa säässä, vasta ankkuroitaessa sadekuuro kasteli meidät. Tällä puolella lahtea on vain kaksi muuta venettä, nekin hyvin tuntemiamme ruotsalaisia ystäviämme. Eeva on nyt kannella ja kertoi juuri, että kalasääksi nappasi kalan aivan läheltä venettä.
Trinille tulimme lokakuun lopussa, ja kolme ensimmäistä viikkoa meiltä meni maissa. Vesillelaskua viivytti mm. se, että potkuriakselin tiiviste oli juuttunut säilytyksen aikana akseliin niin lujasti, että tiivisteen runkoon piti laittaa suuret putkipihdit, ja vääntää ulkopuolelta potkuria yli metrin pituisen kangen avulla ennenkuin se irtosi. Jouduimme myös lyhentämään potkuriakselia, jotta uusi kolmilapainen taittolapapotkurimme mahtuisi menemään suppuun peräsimeen törmäämättä. Kaikki tämä piti tietysti tehdä moottorin takana tilassa, johon juuri ja juuri ylettyy vasemmalla kädellä.
Vesille pääsimme neljä viikkoa sitten. Sen jälkeisen ajan olemme enimmäkseen tehneet venetöitä, mutta muutamiin konsertteihinkin olemme ehtineet. Tapio on vanhaan tapaan käynyt lauantaisin kalastamassa, mutta mitään mahtavia saaliita ei toistaiseksi ole tullut. Omiksi tarpeiksi kalaa on kuitenkin riittänyt.
Suuri osa venetöistä on ollut säilytystilojen rakentelua ja järjestämistä, koska olemme siirtäneet veneeseen aikaisemmin maissa säilyttämämme varusteet (esim. säilytyspeitteet). Lähipäivien ohjelmassa on puutöitä, sillä keulassa odottelee nelisenkymmentä teak-palikkaa hiomista, lakkausta ja asentamista. Osa näistä menee kannella säilytettävien vesikanistereiden alustoihin, koska kokemuksemme mukaan ilman niitä kanistereita on vaikea sitoa niin, että ne pysyvät paikoillaan kovassa kelissä. Varastotilojen maalausta ja sähkötöitä riittää myös vielä moneksi päiväksi (riittäisi moneksi viikoksikin, jos kaikki työlistan työt tekisi), samoin kuin Eevalle ompelutöitä.
Haluamme tehdä mahdollisimman paljon venetöitä täällä ennen lähtöämme, koska kaikenlaisia tarvikkeita on hyvin saatavilla ja tiedämme mistä niitä saa. Tämän lisäksi meillä on tietysti ollut normaaleja huoltotöitä, kuten tukkeutuneen WC:n ulosmenon avaaminen, hajonneen pilssipumpun vaihto, ja vaikkapa puhki ruostuneen ruostumattomasta (?) teräksestä valmistetun vesipannun paikkaus. Uutta kunnollista vesipannua emme nimittäin ole kaupoista löytäneet, kaikki ovat liian korkeita ja kapeita pysyäkseen pystyssä heiluvassa veneessä. Nyt on edessä myös pohjan harjaus, koska se on jo alkanut kasvaa ruohoa ja näkkejä TBT-pohjaisesta myrkkymaalista huolimatta.
Tarkoituksenamme on kuitenkin päästä liikkeelle tammikuun puolivälissä, ja silloin suuntaamme ensin pohjoiseen ja sitten länteen. Tämä sen vuoksi, että venezuelalaiset merirosvot ovat hätyytelleet veneitä vielä monen kymmenen mpk:n päässä rannikosta viime aikoina. Saattaa olla, että kierros pohjoiseen ylettää Grenadiineille saakka. Seuraavan kerran lähetämme postia ehkä Curacaolta, joka kuuluu Hollannin Antilleihin.
Tässä ovat meidän kuulumisemme, toivotamme kaikille ystävillemme hyvää vointia ja ilosta Jouluaikaa.
Eeva & Tapio
s/y Irene
RSS-syöte