Porlamar 18.02.2006
Ystävät,
Lähdimme Trinidadilta 1. helmikuuta. Purjehdimme ensin Grenadiineille, jossa vietimme pari päivää. Emme kalastaneet matkalla kovan kelin vuoksi. Jatkoimme sitten Los Testigos saarille, jotka sijaisevat melko ulkona Venezuelan rannikolla. Sieltä tulimme viikko sitten leppoisassa kelissä Porlamariin Isla Margaritalle. Harmiksemme emme saaneet kalaa tälläkään matkalla. Ehkä ainakin osasyynä siihen oli se, että siima oli katkennut huomaamattamme ja olimme vetäneet tyhjää siimaa. Täällä 12 vuotta vanhasta paikallistuntemuksestamme ei enää ole mitään hyötyä, sillä Porlamar on muuttunut täysin. Byrokratia on kuitenkin ennallaan; tulimme perjantaina, ja tiistaina agenttimme sai vihdoin sisääntuloselvityksemme valmiiksi.
Olemme hankkineet täältä provianttia paristakin supermarketista. Ne ovat siistejä ja vähintään Itäkeskuksen Citymarketin veroisia valikoimiltaan. Hinnat ovat enimmäkseen halvempia kuin Trinidilla. Kaikki vihannekset ja hedelmät maksavat 0,5?/kg-1?/kg, pihviliha on 4?/kg. Pullo kohtuullisen hyvää punaviiniä maksaa noin 2?, ja koppa olutta 355 ml purkeissa 5?. Hintatasoon totutteleminen vie aikansa, sillä viimeksi täällä ollessamme US taalalla sai 25 Bolivaria, nyt niitä saa 2500. Suurin osa vanhoista seteleistämme kelpaa vain matkamuistoiksi.
Teemme täällä perusteellisen ruoka- ja juoma- ja säilyketäydennyksen, joka vienee vielä lähes viikon päivät. GSM-kenttää puhelimemme ei löytänyt, joten e-mail säilyy parhaana kommunikaatiovälineenä. Täällä on myös ankkurointialueelle ulottuva WIFI, joten voimme saada langattoman Internetin suoraan veneelle. Emme kuitenkaan ainakaan vielä ole ottaneet sitä aikomamme lyhyen oleskeluajan vuoksi. Aika kuluu kuin siivillä venetöitä tehden ja provianttia hankkien. Esimerkiksi eilen teimme aamulla pieniä huoltotöitä, ja klo 9 lähdimme rannalle Marina Juaniin, josta on marinan järjestämä ilmainen bussikuljetus isoon ostokeskukseen. Paluu oli kahden aikoihin, emmekä ehtineet saada kaikkia tavaroita paikoilleen ennenkuin lähdimme perjantain Happy Hourille marinaan. Sinne kerääntyvät iltaisin lähes kaikki miehistöt niistä 75 veneestä, jotka ovat nyt täällä. Marina Juan ei ole varsinainen marina, vaan palveluyritys, sillä laiturin päässä on vain 60 cm vettä, mikä kyllä riittää jollalle!
, mutta laituripaikkoja isoille veneille ei ole. Tänään olemme stuuvanneet tavaroita ja pitipä taas viritellä verkko maston ympärille viinitetrojen säilytystä varten, kun juomille varattu 110 litran säilytystila on jo täynnä.
Matkalla tänne Irenen navigaatiolaitteet yhdistävä NMEA verkko lakkasi toimimasta. Kävimme viikolla Porlamarissa kaupungilla, ja saimme hankittua elektroniikkaliikkeestä komponentteja NMEA driverin rakentamista varten (olisi kyllä syntynyt Irenen varastoistakin, mutta parhaiten sopivia ei ollut). Nyt pitäisi vielä rakentaa ja asentaa se driveri. Mietimme tässä samalla mahdollisimman ilkeää e-mailia Raytheonille, joka ei anna mitään teknisiä tietoja NMEA-interfacesta (eikä kyllä mistään muustakaan) autopilotin manuaalissa. 15 vuotta vanhan tutkamme manuaali sen sijaan sisältää kytkentäkaaviotkin, mikä helpotti suuresti vian paikallistamisessa. Päivä siihenkin kuitenkin hukkui.
Olemme nukkuneet yömme turvallisella mielellä, kun varashälytin ja sähköpaimen vartioivat meitä. Aivan viime aikoina täällä ei ole muutenkaan sattunut veneisiin kohdistuneita rosvous- tai varkaustapauksia. Venezuelalaiset ovat yhtä ystävällisiä kuin ennenkin, mutta meiltä oli jo päässyt unohtumaan, miten mukava paikka tämä on. Lämmintä on, mutta sää on kuiva ja miellyttävä. Uutisten perusteella Suomessakin on ollut hieno talvikeli helmikuussa. On se harmi, että emme voi olla yhtä aikaa talvesta nauttimassa Suomessa ja täällä.
Pyrimme jatkamaan matkaa ensi viikolla Las Tortugas saarelle, mutta voi täällä mennä kauemminkin. Tällä hetkellä Panaman kanavaan on kuukauden jono, eikä meillä ole pienintäkään halua odottaa viikkotolkulla kuumassa ja likaisessa Colonin satama-altaassa kanavaan pääsyä. Luultavasti menemme sinne ruuhka-ajan jälkeen. Se voi johtaa siihen, että Pasificin ylityksemme jää seuraavaan kauteen, ja vietämme syklonikauden Etelä-Amerikan länsirannikolla. Jos löydämme kelvollisen paikan Irenelle esimerkiksi Ecuadorista, saatamme ehkä tulla käymään Suomessakin. Meillä on vielä paljon opiskeltavaa niistä olosuhteista.
Hyvää vointia kaikille ystävillemme, meillä on kaikki ok.
Eeva ja Tapio
s/y Irene
Ystävät,
Lähdimme Trinidadilta 1. helmikuuta. Purjehdimme ensin Grenadiineille, jossa vietimme pari päivää. Emme kalastaneet matkalla kovan kelin vuoksi. Jatkoimme sitten Los Testigos saarille, jotka sijaisevat melko ulkona Venezuelan rannikolla. Sieltä tulimme viikko sitten leppoisassa kelissä Porlamariin Isla Margaritalle. Harmiksemme emme saaneet kalaa tälläkään matkalla. Ehkä ainakin osasyynä siihen oli se, että siima oli katkennut huomaamattamme ja olimme vetäneet tyhjää siimaa. Täällä 12 vuotta vanhasta paikallistuntemuksestamme ei enää ole mitään hyötyä, sillä Porlamar on muuttunut täysin. Byrokratia on kuitenkin ennallaan; tulimme perjantaina, ja tiistaina agenttimme sai vihdoin sisääntuloselvityksemme valmiiksi.
Olemme hankkineet täältä provianttia paristakin supermarketista. Ne ovat siistejä ja vähintään Itäkeskuksen Citymarketin veroisia valikoimiltaan. Hinnat ovat enimmäkseen halvempia kuin Trinidilla. Kaikki vihannekset ja hedelmät maksavat 0,5?/kg-1?/kg, pihviliha on 4?/kg. Pullo kohtuullisen hyvää punaviiniä maksaa noin 2?, ja koppa olutta 355 ml purkeissa 5?. Hintatasoon totutteleminen vie aikansa, sillä viimeksi täällä ollessamme US taalalla sai 25 Bolivaria, nyt niitä saa 2500. Suurin osa vanhoista seteleistämme kelpaa vain matkamuistoiksi.
Teemme täällä perusteellisen ruoka- ja juoma- ja säilyketäydennyksen, joka vienee vielä lähes viikon päivät. GSM-kenttää puhelimemme ei löytänyt, joten e-mail säilyy parhaana kommunikaatiovälineenä. Täällä on myös ankkurointialueelle ulottuva WIFI, joten voimme saada langattoman Internetin suoraan veneelle. Emme kuitenkaan ainakaan vielä ole ottaneet sitä aikomamme lyhyen oleskeluajan vuoksi. Aika kuluu kuin siivillä venetöitä tehden ja provianttia hankkien. Esimerkiksi eilen teimme aamulla pieniä huoltotöitä, ja klo 9 lähdimme rannalle Marina Juaniin, josta on marinan järjestämä ilmainen bussikuljetus isoon ostokeskukseen. Paluu oli kahden aikoihin, emmekä ehtineet saada kaikkia tavaroita paikoilleen ennenkuin lähdimme perjantain Happy Hourille marinaan. Sinne kerääntyvät iltaisin lähes kaikki miehistöt niistä 75 veneestä, jotka ovat nyt täällä. Marina Juan ei ole varsinainen marina, vaan palveluyritys, sillä laiturin päässä on vain 60 cm vettä, mikä kyllä riittää jollalle!
, mutta laituripaikkoja isoille veneille ei ole. Tänään olemme stuuvanneet tavaroita ja pitipä taas viritellä verkko maston ympärille viinitetrojen säilytystä varten, kun juomille varattu 110 litran säilytystila on jo täynnä.
Matkalla tänne Irenen navigaatiolaitteet yhdistävä NMEA verkko lakkasi toimimasta. Kävimme viikolla Porlamarissa kaupungilla, ja saimme hankittua elektroniikkaliikkeestä komponentteja NMEA driverin rakentamista varten (olisi kyllä syntynyt Irenen varastoistakin, mutta parhaiten sopivia ei ollut). Nyt pitäisi vielä rakentaa ja asentaa se driveri. Mietimme tässä samalla mahdollisimman ilkeää e-mailia Raytheonille, joka ei anna mitään teknisiä tietoja NMEA-interfacesta (eikä kyllä mistään muustakaan) autopilotin manuaalissa. 15 vuotta vanhan tutkamme manuaali sen sijaan sisältää kytkentäkaaviotkin, mikä helpotti suuresti vian paikallistamisessa. Päivä siihenkin kuitenkin hukkui.
Olemme nukkuneet yömme turvallisella mielellä, kun varashälytin ja sähköpaimen vartioivat meitä. Aivan viime aikoina täällä ei ole muutenkaan sattunut veneisiin kohdistuneita rosvous- tai varkaustapauksia. Venezuelalaiset ovat yhtä ystävällisiä kuin ennenkin, mutta meiltä oli jo päässyt unohtumaan, miten mukava paikka tämä on. Lämmintä on, mutta sää on kuiva ja miellyttävä. Uutisten perusteella Suomessakin on ollut hieno talvikeli helmikuussa. On se harmi, että emme voi olla yhtä aikaa talvesta nauttimassa Suomessa ja täällä.
Pyrimme jatkamaan matkaa ensi viikolla Las Tortugas saarelle, mutta voi täällä mennä kauemminkin. Tällä hetkellä Panaman kanavaan on kuukauden jono, eikä meillä ole pienintäkään halua odottaa viikkotolkulla kuumassa ja likaisessa Colonin satama-altaassa kanavaan pääsyä. Luultavasti menemme sinne ruuhka-ajan jälkeen. Se voi johtaa siihen, että Pasificin ylityksemme jää seuraavaan kauteen, ja vietämme syklonikauden Etelä-Amerikan länsirannikolla. Jos löydämme kelvollisen paikan Irenelle esimerkiksi Ecuadorista, saatamme ehkä tulla käymään Suomessakin. Meillä on vielä paljon opiskeltavaa niistä olosuhteista.
Hyvää vointia kaikille ystävillemme, meillä on kaikki ok.
Eeva ja Tapio
s/y Irene
RSS-syöte