Kuna Yala
(=Kuna-intiaanien itsehallintoalue, joka käsittää San Blasin saariston ja kaistaleen rannikkoa)
Western Holandes Cay, Acuacargana ja Waisaladup saarten suojassa 31.07.2006
N 09 35,8
W 78 46,5
Edellisen kerran lähetimme kuulumisia Guayracasta Columbian pohjoisrannikolta. Matkamme sieltä Cartagenaan meni mukavasti. Tuulet olivat enimmäkseen leppoisia ja tuulen puuttettakin jouduimme kokemaan. Äkkijyrkästä aallokosta ja vedessä kelluvista esteistä kuuluisan Rio Magdalenan suun ohituskin sujui hyvin. Parina päivänä jouduimme kuitenkin pitämään tarkkaa vahtia, ja näimmekin runsaasti kelluvia vesililjalauttoja ja paljon puun palasia, mutta emme vaarallisen kokoisia esineitä kuten isoja puunrunkoja. Ehtiäksemme ajoissa ennen pimeän tuloa ankkuriin meidän oli tultava Cartagenan lahdelle Boca Granden kautta. Se on 1 mpk:n levyinen salmi, jonka espanjalaiset aikoinaan sulkivat vedenalaisella muurilla pakottaakseen laivat kiertämään 5 mpk etelämpää kapeamman ja helpommin puolustettavan Boca Chican kautta. Nykyisin Boca Granden läpi kulkee yksi poijuparilla merkitty 3,3 m syvyinen väylä. Vaikka tuo syvyys riittääkin Irenelle tyynessä, niin muurin ylitys pelotti, sillä meillä oli 10 m/s tuulta ja yli metrin korkuinen aallokko. Sisääntulo meni kuitenkin ongelmitta ja tunti sen jälkeen ankkuroimme Club Nauticon edustalle, jossa sitten vierähtikin yli kuukausi.
Cartagena on hyvin mielenkiintoinen paikka, täynnä historiaa ja vanha kaupunki on hyvin säilynyt. Club Nauticolla elämä on cruisereille helppoa, sillä oleelliset palvelut toimivat. Niitä ovat hyvä jollalaituri, roskis, vesipiste kanistereiden täyttöä varten, suihkut sekä mukava ravintola. Iso supermarket on lähikorttelissa ja paljon muitakin palveluja on kävelymatkan päässä. Lisäksi lähiympäristö on suhteellisen turvallista aluetta. Cartagena oli tämän reissun ensimmäinen paikka, jossa jouduimme kuljettamaan vettä rannalta, sillä emme voineet käyttää siellä vesikonettamme meriveden likaisuuden vuoksi. Aika Cartagenassa kului nopeasti. Viikon päivät kului kaupungin nähtävyyksiin ja historiaan tutustuessa. Lisäksi teimme lukemattomia kauppareissuja valmistautuessamme taas olemaan pitkän ajan sivistyksen ulottumattomissa. Kolme päivää kului ompelukoneen korjauksessa (nyt ovat kaikki säädöt vihdoin paikoillaan), ja saman verran aikaa hupeni vuoden ensimmäistä flunssaa sairastaen. Lisäksi tietokoneongelmamme jatkuivat. Paikallinen WiFi toimi hyvin, mutta oma Internet Explorerimme ei. Loputtoman pitkän pähkäilyn jälkeen tulimme siihen tulokseen, että konettamme vaivaa jokin virus, jota viruksentorjuntaohjelmamme ei pysty löytämään. Emme saaneet sitä poistettua, joten WiFin kautta nettiin emme vieläkään pääse. Onneksi sentään SSB-radion kautta toimivaa Winlinkiä virus ei häiritse.
Cartagena oli aikoinaan espanjalaisten tärkein intiaaneilta ryöstetyn kullan lastaussatama. Sen vuoksi se oli myös tavattoman houkutteleva kohde merirosvoille, jotka ryöstivät sen kahdesti. Kaupungin linnoituslaitteita parannettiin sen jälkeen niin, että kun brittiläinen amiraali Vernon yritti vallata sen 1700-luvulla 180:n laivan ja 24000:n miehen voimin, kaupungin 3000 puolustajaa onnistuivat tekemään yrityksen tyhjäksi. Hyvänä apuna heillä oli kaupunkia ympäröivän mangrovea kasvavan suomaaston aiheuttamat keltakuume- ja malariaepidemiat hyökkääjien keskuudessa. Vanhat linnoitukset ja rakennukset antavat tänä päivänäkin leimansa vanhalle kaupungille, jota ympäröi 11 km pitkä suurimmaksi osaksi hyvin säilynyt muuri. Cartagena on tärkeä turistikohde myös Kolumbialaisille. Sen vuoksi iso osa uutta kaupunkia on täynnä korkeita hotellitorneja ja loma-asunnoiksi rakennettuja korkeita kerrostaloasuntoja. Club Nauticon ympärillä on vanha villa-alue, ja loppuosa onkin vaatimattomia asumuksia, joskin täysin lohdutonta slummia emme nähneet.
Kolumbia ei ehkä turistikohteena kuullosta suomalaisista kovin houkuttelevalta vaarallisen paikan maineensa vuoksi. Tosi seikka kuitenkin on, että useimmissa Karibian valtioissa rikollisuus ja ihmisten turvattomuus on viime vuosina lisääntynyt erittäin nopeasti. Ainoastaan Kolumbiassa murhien ja tappojen määrä on selvästi vähentynyt. Oleskeltuamme paljon Trinidadilla tunnemme tilanteen siellä parhaiten. Siellä murhattiin viime vuonna 380 ihmistä ja kidnappauksia lunnaita vastaan tehdään satakunta vuosittain. Tämä kaikki noin 1,5 miljoonan asukkaan valtiossa. Kaikki, joilla on tai arvellaan olevan rahaa, ovat vaarassa tulla kidnapatuiksi. Tapio hankki siellä uudet silmälasit ja silmälääkäri (erittäin pätevän tuntuinen ja viehättävä nuori nainen) jäi hetkeksi keskustelemaan. Hän kysyi, emmekö tunne oloamme turvattomaksi, koska hän ei voi kulkea vapaasti kaupungilla kidnappausvaaran vuoksi. Ainoastaan työmatkojen aikana hän jättää työpaikan tai kodin turvan. Tapio vastasi, että !
koska oleskelemme etupäässä hyvin vartioidussa marinassa 15 km:n päässä kaupungista, emme tunne oloamme uhatuksi. Silti jos haluamme käydä esim. naapurimarinan ravintolassa illalla syömässä, teemme matkan mieluimmin jollalla välttääksemme lyhyenkin kävelymatkan tietä pitkin pimeän aikana. Toinen mahdollisuus on käyttää vesitaksipalvelua, jonka marinat yhteisvoimin järjestivät sen jälkeen kun useita veneilijöitä ryöstettiin heidän kävellessään marinasta toiseen. Ei ole ihme, että silmälääkärimme harkitsi muuttoa turvallisempaan maahan. Öljyrikkaan Trinadadin talous on kasvanut valtavaa vauhtia viime vuosien aikana, ja kansan elintaso on noussut kohisten. Työttömyyttä ei juuri ole, ja osaavista ihmisistä on huutava pula. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä lisääntyvälle rikollisuudelle pitäisi tehdä. Ainakaan pohjoismainen malli parantaa sosiaaliturvaa ei näytä auttavan, sillä sitä on jatkuvasti parannettu viime vuosina. Poliisin toiminnan tehostaminen lienee tärkeintä, ja tehostamisvaraa siinä kyllä riittääkin. Turvallisuuden parantaminen on noussut kuumaksi poliittiseksi kysymykseksi Trinidadilla, eikä syyttä, sillä maa on vaarassa menettää koulutetut kansalaisensa lisääntyvän poismuuton vuoksi.
Poliisin resurssien lisääminen oli ilmeisesti avain rikollisuuden laskuun Kolumbiassa, ja se kyllä näkyi Cartagenan katukuvassa. Siellä aseistettuja vartijoita ja poliiseja oli kaikkialla, ja esimerkiksi monilla pankkiautomaateilla oli vartiomies yötä-päivää. Kun kuljetusliike tuli hakemaan käteisvaroja supermarketista, ensimmäisenä kulki mies iso revolveri kädessään, ja perässä tuli toinen pumppuhaulikko valmiina, mikä tuntui suomalaisesta hiukan oudolta.
Cartagenan lahdella ei tähän vuodenaikaan tuule paljon. Yöt ja aamut olivat tyyniä, ja iltapäivälläkin tuuli oli leppoisaa. Siksi öisin nukuimme usein istumalaatikossa ja aamut olivat hikisiä. Siitä huolimatta oli jatkuvasti oltava varuillaan, sillä ukkosmyrskyjä oli 1-2 kpl viikossa joko iltapäivällä tai aamuyöllä, ja silloin tuuli vähän aikaa 30-40 kts. Meidän ankkurimme on luistanut kolmesti viiden viime vuoden aikana, ja ne kaikki ovat tapahtuneet Cartagenassa, missä pohja on pehmeää liejua. Tuuli tuli tavallisesti etelästä, joka sai aikan Cartagenan lahdellakin sellaisen aallokon, että aallot löivät yli ankkuroitujen veneiden keulakannen.
Tilasimme yhteisostona muutaman muun veneen kanssa AIS-vastaanottimen Cartagenassa (AIS=Automatic Identification System). Se vastaanottaa laivojen jatkuvasti VHF-taajuudella lähettämät tiedot niiden nimestä, sijainnista, suunnasta ja nopeudesta ja näyttää ne suhteessa omaan sijaintiimme pienehköllä ruudulla. Se voidaan asettaa myös hälyttämään laivan tullessa liian lähelle. AIS-lähetin on nykyisin pakollinen varuste kaikissa yli 300 brt laivoissa. Tutkaan verrattuna AIS vastaanottimen etu on mitätön virrankulutus ja väärien hälytysten eliminoituminen. Lisäksi tieto lähestyvän laivan nimestä saa sen useimmiten vastaamaan VHF-kutsuun, jolla voi varmistaa sen, että laiva on havainnut meidät. Ottaen huomioon vilkkaan laivaliikenteen Itämerellä, voisi AIS-vastaanotin olla varsin hyödyllinen varuste myös niille MP:n veneille, jotka tekevät yön yli ulottuvia avomeripurjehduksia siellä.
Kimmokkeen AIS-vastaanottimen hankintaan antoi pari vuotta sitten meille sattunut läheltä piti -tilanne. Silloin erittäin nopea laiva tuli pimeässä meitä kohti suoraan sivulta. Kirkkaiden kansivalojen vuoksi kulkuvaloja oli voinut erottaa edes kiikarilla, joten oli mahdotonta tietää kummalta puolelta laiva tulee ohittamaan meidät, vai ajaako se suoraan päällemme. Ollessaan jo varsin lähellä se ilmeisesti havaitsi kulkuvalomme ja muutti hieman suuntaa ohittaen meidät läheltä perän takaa. Siinäkään vaiheessa kulkuvaloja ei pystynyt erottamaan kansivalojen seasta. Olemme kyllä kuulleet usein sanottavan, että huviveneen tulisi väistää ammattiliikennettä, mutta kukaan ei ole kertonut miten. Purjeveneen mahdollisuudet väistää nopeaa laivaa ovat yhtä hyvät kuin tiellä köpittelevän siilin mahdollisuus väistää päälle kovaa vauhtia ajavaa autoa.
Tilaamamme AIS-vastaanottimet juuttuivat pariksi viikoksi Kolumbian tulliin, mikä vastaavasti viivästytti lähtöämme Cartagenasta. Saimme tavarat perjantaina, mutta emme tavoittaneet agenttiamme ennen kuin illalla. Agentin käyttö on pakollista (ja järkevää) Cartagenassa. Sen vuoksi ulosselvityksemme viivästyi seuraavalle viikolle, ja koska maanantai oli jälleen pyhäpäivä, saimme paperimme (espanjaksi zarpe) vasta tiistaina päivällä. Meidän oli välttämättä pysähdyttävä 20 mpk:n päähän Rosario-saarille kirkkaaseen veteen puhdistamaan pohjaa, potkuria ja pohjan läpivientejä raakuista. Sinne sisäänmeno sinne vaatii hyvän valaistuksen, joten lähtö oli lykättävä seuraavaan aamuun ollaksemme perillä riittävän aikaisin päivällä. Seuraava päivä oli kuitenkin pilvinen ja sateinen, joten lähtömme lykkääntyi vielä torstaiaamuun. Niin kului viikko lisää Cartagenassa, mutta "what is one week in a cruising man's life", kuten eräs vanha cruiseri meitä opasti vuosia sitten.
Cartagenasta lähtiessämme moottori ylikuumeni, ja jouduimme tyynessä säässä ajelemaan Rosariolle moottori tyhjäkäynnillä. Potkurin ja pohjan puhdistukseen tarvittiin yhteensä 6 sukellustuntia, joten siihen hupeni koko seuraava päivä. Olimme teettäneet pohjan puhdistuksen kaksi viikkoa aikaisemmin Cartagenassa, mutta lähtömme viivästymisen vuoksi raakut olivat ehtineet kasvaa uudestaan. Ilmeisesti moottorin ylikuumeneminen aiheutui etupäässä siitä, että raakkujen vaivaama potkuri oli raskas pyörittää. Tosin myös meriveden lämpötila oli 32 C. Kuulimme radiosta Rosariolla, että Suomessa ravustuskausi on alkanut. Sen (ja myös Kolumbian itsenäisyyspäivän) kunniaksi mekin ostimme yhden ravun paikallisilta kalastajilta, ja se riitti hyvin illalliseksi meille molemmille.
Matka Rosariolta San Blasiin sujui melko heikoissa tuulissa, mutta Karibialta vyöryvä maininki teki purjehduksesta vaikeaa. Vaikka kuinka yritimme välttää purjeiden paukkumisen, storan skuuttikulman ratsastaja petti mainingin heittäessä venettä eikä heikohko tuuli jaksanut pitää purjetta auki. Sen sai toki tilapäisesti korjattua narulla, mutta taas on korjaustöitä odotettavissa ennen seuraavaa purjehdusta. Jatkuvat ukkoset matkalla eivät tuoneet kovia tuulia, mutta seurasimme tilannetta koko ajan korvat luimussa. Vaikka jääkaappi oli lähtiessä täytetty, tuli sinne sen verran tilaa, että kalastuslupa heltisi reissun toisena päivänä. Viehe ei ehtinyt olla vedessä kuin pari tuntia, kun siihen tärppäsi 15 kg:n dorado. Eevalta tuli taas haukut liian suurien kalojen kalastamisesta. Siinä menikin jälleen koko iltapäivä kalan perkaamisessa ja prosessoinnissa villisti keikkuvassa veneessä. Vähän ennen tänne tuloa ajoimme valtavan tunaparven halki, mutta kalastuslupaa ei taaskaan ollut.
Ankkuroimme Holandes Caylle San Blasilla viikko sitten. Tarkoituksemme oli mennä ensin selvittämään itsemme sisään Porveniriin, joka on paikallinen Port of Entry, mutta ukkosen säestämä sateinen sää sai meidät valitsemaan tämän navigoinnin kannalta helpomman vaihtoehdon. Se saattoi olla hyvä ratkaisu, sillä jälkeenpäin kuulimme, että samana päivänä eräs Porveniriin matkalla ollut Italian lipun alla purjehtiva vene oli törmännyt riuttaan ja uponnut. Miehistö pelastautui uimalla rannalle. Saatuamme ankkurin pohjaan tuli pari Kuna-intiaania yhdestä puusta veistetyllä kanootilla myymään vasta kalastamiaan lobstereita ja mustekaloja. Emme malttaneet olla ostamatta muutamalla eurolla hyvää lobsteri-illallista, ja asetimme jääkaapin mahdollisimman kylmälle doradon palojen säilyttämiseksi. Paljon oli kalaa kyllä jääkaapin ulkopuolellakin etikassa valmistumassa sinappikalaksi.
Porveniriin jatkoimme muutama päivä sitten, kun saimme taas auringonpaistetta, jolloin koralliriutat oli helpompi nähdä. Nyt olemme takaisin Holandes Caylla Panaman leimat passeissamme. Olemme ainoa vene tässä kahden palmumetsää kasvavan saaren muodostamassa poukamassa. Maisema on uskomattoman kaunis. Rannoilla ei ole intiaanien majoja, mutta päivisin näemme heitä kyllä kalastelemassa lähiriutoilla. Tarkoituksemme on jatkossa liikkua lyhyitä päivämatkoja aurinkoisina päivinä ja tutustua eri ankkuripaikkoihin täällä. Noin viiden mpk:n päässä on iso riuttojen reunustama laguuni, joka cruisereiden keskuudessa kulkee nimellä "Swimming Pond". Siellä on parhaillaan yli 20 venettä ankkurissa, etupäässä amerikkalaisia. Ehkä käymme sielläkin, jos pelkkä toistemme seura alkaa kyllästyttää.
Pysymme melko hyvin selvillä maailman tapahtumista kuuntelemalla aamuisin ainakin puolen tunnin verran BBC:n ajankohtaisohjelmia. Sen lisäksi kuuntelemme Radio Suomen päiväkatsauksen sekä klo 16 uutiset Suomesta, joskus myös Tänään iltapäivällä -lähetyksen. Kun tähän vielä lisää cruising-veneiden välisen Panama Connection SSB-radionetin (kattaa Väli-Amerikan ja Kolumbian itärannikot) säätietoineen, ja joskus vielä Panama Pacific SSB-netin (kattaa Väli-Amerikan, Kolumbian ja Ecuadorin länsirannikot sekä Galapagoksen), vilahtaa radion ääressä helposti yli kaksi tuntia aamuisin. Samaan aikaan puuhailemme pikkuaskareita, Eeva useimmiten neuloo ja Tapio tekee pieniä korjaustöitä (esim. vaihtaa sisustuksen vanhoja vihreäksi hapettuneita messinkiruuveja rosterisiin jne.).
Seuraavan kerran kuulumisia kirjoitellessamme kerromme varmaan lisää juttuja intiaaneista. Täällä sataa paljon ja on kostean kuumaa, mutta muuten meillä on kaikki hyvin.
Seilatkaa ja nauttikaa Suomen kesästä,
Eeva ja Tapio
s/y Irene
(=Kuna-intiaanien itsehallintoalue, joka käsittää San Blasin saariston ja kaistaleen rannikkoa)
Western Holandes Cay, Acuacargana ja Waisaladup saarten suojassa 31.07.2006
N 09 35,8
W 78 46,5
Edellisen kerran lähetimme kuulumisia Guayracasta Columbian pohjoisrannikolta. Matkamme sieltä Cartagenaan meni mukavasti. Tuulet olivat enimmäkseen leppoisia ja tuulen puuttettakin jouduimme kokemaan. Äkkijyrkästä aallokosta ja vedessä kelluvista esteistä kuuluisan Rio Magdalenan suun ohituskin sujui hyvin. Parina päivänä jouduimme kuitenkin pitämään tarkkaa vahtia, ja näimmekin runsaasti kelluvia vesililjalauttoja ja paljon puun palasia, mutta emme vaarallisen kokoisia esineitä kuten isoja puunrunkoja. Ehtiäksemme ajoissa ennen pimeän tuloa ankkuriin meidän oli tultava Cartagenan lahdelle Boca Granden kautta. Se on 1 mpk:n levyinen salmi, jonka espanjalaiset aikoinaan sulkivat vedenalaisella muurilla pakottaakseen laivat kiertämään 5 mpk etelämpää kapeamman ja helpommin puolustettavan Boca Chican kautta. Nykyisin Boca Granden läpi kulkee yksi poijuparilla merkitty 3,3 m syvyinen väylä. Vaikka tuo syvyys riittääkin Irenelle tyynessä, niin muurin ylitys pelotti, sillä meillä oli 10 m/s tuulta ja yli metrin korkuinen aallokko. Sisääntulo meni kuitenkin ongelmitta ja tunti sen jälkeen ankkuroimme Club Nauticon edustalle, jossa sitten vierähtikin yli kuukausi.
Cartagena on hyvin mielenkiintoinen paikka, täynnä historiaa ja vanha kaupunki on hyvin säilynyt. Club Nauticolla elämä on cruisereille helppoa, sillä oleelliset palvelut toimivat. Niitä ovat hyvä jollalaituri, roskis, vesipiste kanistereiden täyttöä varten, suihkut sekä mukava ravintola. Iso supermarket on lähikorttelissa ja paljon muitakin palveluja on kävelymatkan päässä. Lisäksi lähiympäristö on suhteellisen turvallista aluetta. Cartagena oli tämän reissun ensimmäinen paikka, jossa jouduimme kuljettamaan vettä rannalta, sillä emme voineet käyttää siellä vesikonettamme meriveden likaisuuden vuoksi. Aika Cartagenassa kului nopeasti. Viikon päivät kului kaupungin nähtävyyksiin ja historiaan tutustuessa. Lisäksi teimme lukemattomia kauppareissuja valmistautuessamme taas olemaan pitkän ajan sivistyksen ulottumattomissa. Kolme päivää kului ompelukoneen korjauksessa (nyt ovat kaikki säädöt vihdoin paikoillaan), ja saman verran aikaa hupeni vuoden ensimmäistä flunssaa sairastaen. Lisäksi tietokoneongelmamme jatkuivat. Paikallinen WiFi toimi hyvin, mutta oma Internet Explorerimme ei. Loputtoman pitkän pähkäilyn jälkeen tulimme siihen tulokseen, että konettamme vaivaa jokin virus, jota viruksentorjuntaohjelmamme ei pysty löytämään. Emme saaneet sitä poistettua, joten WiFin kautta nettiin emme vieläkään pääse. Onneksi sentään SSB-radion kautta toimivaa Winlinkiä virus ei häiritse.
Cartagena oli aikoinaan espanjalaisten tärkein intiaaneilta ryöstetyn kullan lastaussatama. Sen vuoksi se oli myös tavattoman houkutteleva kohde merirosvoille, jotka ryöstivät sen kahdesti. Kaupungin linnoituslaitteita parannettiin sen jälkeen niin, että kun brittiläinen amiraali Vernon yritti vallata sen 1700-luvulla 180:n laivan ja 24000:n miehen voimin, kaupungin 3000 puolustajaa onnistuivat tekemään yrityksen tyhjäksi. Hyvänä apuna heillä oli kaupunkia ympäröivän mangrovea kasvavan suomaaston aiheuttamat keltakuume- ja malariaepidemiat hyökkääjien keskuudessa. Vanhat linnoitukset ja rakennukset antavat tänä päivänäkin leimansa vanhalle kaupungille, jota ympäröi 11 km pitkä suurimmaksi osaksi hyvin säilynyt muuri. Cartagena on tärkeä turistikohde myös Kolumbialaisille. Sen vuoksi iso osa uutta kaupunkia on täynnä korkeita hotellitorneja ja loma-asunnoiksi rakennettuja korkeita kerrostaloasuntoja. Club Nauticon ympärillä on vanha villa-alue, ja loppuosa onkin vaatimattomia asumuksia, joskin täysin lohdutonta slummia emme nähneet.
Kolumbia ei ehkä turistikohteena kuullosta suomalaisista kovin houkuttelevalta vaarallisen paikan maineensa vuoksi. Tosi seikka kuitenkin on, että useimmissa Karibian valtioissa rikollisuus ja ihmisten turvattomuus on viime vuosina lisääntynyt erittäin nopeasti. Ainoastaan Kolumbiassa murhien ja tappojen määrä on selvästi vähentynyt. Oleskeltuamme paljon Trinidadilla tunnemme tilanteen siellä parhaiten. Siellä murhattiin viime vuonna 380 ihmistä ja kidnappauksia lunnaita vastaan tehdään satakunta vuosittain. Tämä kaikki noin 1,5 miljoonan asukkaan valtiossa. Kaikki, joilla on tai arvellaan olevan rahaa, ovat vaarassa tulla kidnapatuiksi. Tapio hankki siellä uudet silmälasit ja silmälääkäri (erittäin pätevän tuntuinen ja viehättävä nuori nainen) jäi hetkeksi keskustelemaan. Hän kysyi, emmekö tunne oloamme turvattomaksi, koska hän ei voi kulkea vapaasti kaupungilla kidnappausvaaran vuoksi. Ainoastaan työmatkojen aikana hän jättää työpaikan tai kodin turvan. Tapio vastasi, että !
koska oleskelemme etupäässä hyvin vartioidussa marinassa 15 km:n päässä kaupungista, emme tunne oloamme uhatuksi. Silti jos haluamme käydä esim. naapurimarinan ravintolassa illalla syömässä, teemme matkan mieluimmin jollalla välttääksemme lyhyenkin kävelymatkan tietä pitkin pimeän aikana. Toinen mahdollisuus on käyttää vesitaksipalvelua, jonka marinat yhteisvoimin järjestivät sen jälkeen kun useita veneilijöitä ryöstettiin heidän kävellessään marinasta toiseen. Ei ole ihme, että silmälääkärimme harkitsi muuttoa turvallisempaan maahan. Öljyrikkaan Trinadadin talous on kasvanut valtavaa vauhtia viime vuosien aikana, ja kansan elintaso on noussut kohisten. Työttömyyttä ei juuri ole, ja osaavista ihmisistä on huutava pula. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä lisääntyvälle rikollisuudelle pitäisi tehdä. Ainakaan pohjoismainen malli parantaa sosiaaliturvaa ei näytä auttavan, sillä sitä on jatkuvasti parannettu viime vuosina. Poliisin toiminnan tehostaminen lienee tärkeintä, ja tehostamisvaraa siinä kyllä riittääkin. Turvallisuuden parantaminen on noussut kuumaksi poliittiseksi kysymykseksi Trinidadilla, eikä syyttä, sillä maa on vaarassa menettää koulutetut kansalaisensa lisääntyvän poismuuton vuoksi.
Poliisin resurssien lisääminen oli ilmeisesti avain rikollisuuden laskuun Kolumbiassa, ja se kyllä näkyi Cartagenan katukuvassa. Siellä aseistettuja vartijoita ja poliiseja oli kaikkialla, ja esimerkiksi monilla pankkiautomaateilla oli vartiomies yötä-päivää. Kun kuljetusliike tuli hakemaan käteisvaroja supermarketista, ensimmäisenä kulki mies iso revolveri kädessään, ja perässä tuli toinen pumppuhaulikko valmiina, mikä tuntui suomalaisesta hiukan oudolta.
Cartagenan lahdella ei tähän vuodenaikaan tuule paljon. Yöt ja aamut olivat tyyniä, ja iltapäivälläkin tuuli oli leppoisaa. Siksi öisin nukuimme usein istumalaatikossa ja aamut olivat hikisiä. Siitä huolimatta oli jatkuvasti oltava varuillaan, sillä ukkosmyrskyjä oli 1-2 kpl viikossa joko iltapäivällä tai aamuyöllä, ja silloin tuuli vähän aikaa 30-40 kts. Meidän ankkurimme on luistanut kolmesti viiden viime vuoden aikana, ja ne kaikki ovat tapahtuneet Cartagenassa, missä pohja on pehmeää liejua. Tuuli tuli tavallisesti etelästä, joka sai aikan Cartagenan lahdellakin sellaisen aallokon, että aallot löivät yli ankkuroitujen veneiden keulakannen.
Tilasimme yhteisostona muutaman muun veneen kanssa AIS-vastaanottimen Cartagenassa (AIS=Automatic Identification System). Se vastaanottaa laivojen jatkuvasti VHF-taajuudella lähettämät tiedot niiden nimestä, sijainnista, suunnasta ja nopeudesta ja näyttää ne suhteessa omaan sijaintiimme pienehköllä ruudulla. Se voidaan asettaa myös hälyttämään laivan tullessa liian lähelle. AIS-lähetin on nykyisin pakollinen varuste kaikissa yli 300 brt laivoissa. Tutkaan verrattuna AIS vastaanottimen etu on mitätön virrankulutus ja väärien hälytysten eliminoituminen. Lisäksi tieto lähestyvän laivan nimestä saa sen useimmiten vastaamaan VHF-kutsuun, jolla voi varmistaa sen, että laiva on havainnut meidät. Ottaen huomioon vilkkaan laivaliikenteen Itämerellä, voisi AIS-vastaanotin olla varsin hyödyllinen varuste myös niille MP:n veneille, jotka tekevät yön yli ulottuvia avomeripurjehduksia siellä.
Kimmokkeen AIS-vastaanottimen hankintaan antoi pari vuotta sitten meille sattunut läheltä piti -tilanne. Silloin erittäin nopea laiva tuli pimeässä meitä kohti suoraan sivulta. Kirkkaiden kansivalojen vuoksi kulkuvaloja oli voinut erottaa edes kiikarilla, joten oli mahdotonta tietää kummalta puolelta laiva tulee ohittamaan meidät, vai ajaako se suoraan päällemme. Ollessaan jo varsin lähellä se ilmeisesti havaitsi kulkuvalomme ja muutti hieman suuntaa ohittaen meidät läheltä perän takaa. Siinäkään vaiheessa kulkuvaloja ei pystynyt erottamaan kansivalojen seasta. Olemme kyllä kuulleet usein sanottavan, että huviveneen tulisi väistää ammattiliikennettä, mutta kukaan ei ole kertonut miten. Purjeveneen mahdollisuudet väistää nopeaa laivaa ovat yhtä hyvät kuin tiellä köpittelevän siilin mahdollisuus väistää päälle kovaa vauhtia ajavaa autoa.
Tilaamamme AIS-vastaanottimet juuttuivat pariksi viikoksi Kolumbian tulliin, mikä vastaavasti viivästytti lähtöämme Cartagenasta. Saimme tavarat perjantaina, mutta emme tavoittaneet agenttiamme ennen kuin illalla. Agentin käyttö on pakollista (ja järkevää) Cartagenassa. Sen vuoksi ulosselvityksemme viivästyi seuraavalle viikolle, ja koska maanantai oli jälleen pyhäpäivä, saimme paperimme (espanjaksi zarpe) vasta tiistaina päivällä. Meidän oli välttämättä pysähdyttävä 20 mpk:n päähän Rosario-saarille kirkkaaseen veteen puhdistamaan pohjaa, potkuria ja pohjan läpivientejä raakuista. Sinne sisäänmeno sinne vaatii hyvän valaistuksen, joten lähtö oli lykättävä seuraavaan aamuun ollaksemme perillä riittävän aikaisin päivällä. Seuraava päivä oli kuitenkin pilvinen ja sateinen, joten lähtömme lykkääntyi vielä torstaiaamuun. Niin kului viikko lisää Cartagenassa, mutta "what is one week in a cruising man's life", kuten eräs vanha cruiseri meitä opasti vuosia sitten.
Cartagenasta lähtiessämme moottori ylikuumeni, ja jouduimme tyynessä säässä ajelemaan Rosariolle moottori tyhjäkäynnillä. Potkurin ja pohjan puhdistukseen tarvittiin yhteensä 6 sukellustuntia, joten siihen hupeni koko seuraava päivä. Olimme teettäneet pohjan puhdistuksen kaksi viikkoa aikaisemmin Cartagenassa, mutta lähtömme viivästymisen vuoksi raakut olivat ehtineet kasvaa uudestaan. Ilmeisesti moottorin ylikuumeneminen aiheutui etupäässä siitä, että raakkujen vaivaama potkuri oli raskas pyörittää. Tosin myös meriveden lämpötila oli 32 C. Kuulimme radiosta Rosariolla, että Suomessa ravustuskausi on alkanut. Sen (ja myös Kolumbian itsenäisyyspäivän) kunniaksi mekin ostimme yhden ravun paikallisilta kalastajilta, ja se riitti hyvin illalliseksi meille molemmille.
Matka Rosariolta San Blasiin sujui melko heikoissa tuulissa, mutta Karibialta vyöryvä maininki teki purjehduksesta vaikeaa. Vaikka kuinka yritimme välttää purjeiden paukkumisen, storan skuuttikulman ratsastaja petti mainingin heittäessä venettä eikä heikohko tuuli jaksanut pitää purjetta auki. Sen sai toki tilapäisesti korjattua narulla, mutta taas on korjaustöitä odotettavissa ennen seuraavaa purjehdusta. Jatkuvat ukkoset matkalla eivät tuoneet kovia tuulia, mutta seurasimme tilannetta koko ajan korvat luimussa. Vaikka jääkaappi oli lähtiessä täytetty, tuli sinne sen verran tilaa, että kalastuslupa heltisi reissun toisena päivänä. Viehe ei ehtinyt olla vedessä kuin pari tuntia, kun siihen tärppäsi 15 kg:n dorado. Eevalta tuli taas haukut liian suurien kalojen kalastamisesta. Siinä menikin jälleen koko iltapäivä kalan perkaamisessa ja prosessoinnissa villisti keikkuvassa veneessä. Vähän ennen tänne tuloa ajoimme valtavan tunaparven halki, mutta kalastuslupaa ei taaskaan ollut.
Ankkuroimme Holandes Caylle San Blasilla viikko sitten. Tarkoituksemme oli mennä ensin selvittämään itsemme sisään Porveniriin, joka on paikallinen Port of Entry, mutta ukkosen säestämä sateinen sää sai meidät valitsemaan tämän navigoinnin kannalta helpomman vaihtoehdon. Se saattoi olla hyvä ratkaisu, sillä jälkeenpäin kuulimme, että samana päivänä eräs Porveniriin matkalla ollut Italian lipun alla purjehtiva vene oli törmännyt riuttaan ja uponnut. Miehistö pelastautui uimalla rannalle. Saatuamme ankkurin pohjaan tuli pari Kuna-intiaania yhdestä puusta veistetyllä kanootilla myymään vasta kalastamiaan lobstereita ja mustekaloja. Emme malttaneet olla ostamatta muutamalla eurolla hyvää lobsteri-illallista, ja asetimme jääkaapin mahdollisimman kylmälle doradon palojen säilyttämiseksi. Paljon oli kalaa kyllä jääkaapin ulkopuolellakin etikassa valmistumassa sinappikalaksi.
Porveniriin jatkoimme muutama päivä sitten, kun saimme taas auringonpaistetta, jolloin koralliriutat oli helpompi nähdä. Nyt olemme takaisin Holandes Caylla Panaman leimat passeissamme. Olemme ainoa vene tässä kahden palmumetsää kasvavan saaren muodostamassa poukamassa. Maisema on uskomattoman kaunis. Rannoilla ei ole intiaanien majoja, mutta päivisin näemme heitä kyllä kalastelemassa lähiriutoilla. Tarkoituksemme on jatkossa liikkua lyhyitä päivämatkoja aurinkoisina päivinä ja tutustua eri ankkuripaikkoihin täällä. Noin viiden mpk:n päässä on iso riuttojen reunustama laguuni, joka cruisereiden keskuudessa kulkee nimellä "Swimming Pond". Siellä on parhaillaan yli 20 venettä ankkurissa, etupäässä amerikkalaisia. Ehkä käymme sielläkin, jos pelkkä toistemme seura alkaa kyllästyttää.
Pysymme melko hyvin selvillä maailman tapahtumista kuuntelemalla aamuisin ainakin puolen tunnin verran BBC:n ajankohtaisohjelmia. Sen lisäksi kuuntelemme Radio Suomen päiväkatsauksen sekä klo 16 uutiset Suomesta, joskus myös Tänään iltapäivällä -lähetyksen. Kun tähän vielä lisää cruising-veneiden välisen Panama Connection SSB-radionetin (kattaa Väli-Amerikan ja Kolumbian itärannikot) säätietoineen, ja joskus vielä Panama Pacific SSB-netin (kattaa Väli-Amerikan, Kolumbian ja Ecuadorin länsirannikot sekä Galapagoksen), vilahtaa radion ääressä helposti yli kaksi tuntia aamuisin. Samaan aikaan puuhailemme pikkuaskareita, Eeva useimmiten neuloo ja Tapio tekee pieniä korjaustöitä (esim. vaihtaa sisustuksen vanhoja vihreäksi hapettuneita messinkiruuveja rosterisiin jne.).
Seuraavan kerran kuulumisia kirjoitellessamme kerromme varmaan lisää juttuja intiaaneista. Täällä sataa paljon ja on kostean kuumaa, mutta muuten meillä on kaikki hyvin.
Seilatkaa ja nauttikaa Suomen kesästä,
Eeva ja Tapio
s/y Irene
RSS-syöte