19.08.2009, Irenen kuulumisia kesäkuussa 2009
Veikko,
Vastaanotimme juuri kirjoittamasi tarinan, jonka Mikko lähetti meille forwardina. Se on hauskasti kirjoitettu, ja siitä tuli mieleen paluu Skallerista Marjaniemeen Isohukalla noin 20 vuotta sitten täysin samanlaisissa olosuhteissa ja samalla purjeyhdistelmällä. Olin silloin kolmistaan poikien kanssa, Eeva oli varmaan töissä. Monta muutakin samanlaista Sipoonselän ylitystä on tullut tehtyä, mutta useimmat niistä kotimatkoja Långholmenilta.
Me olemme parhaillaan kuudetta vuorokautta merellä matkalla Tuamotusien kaakkoiskulmalta luoteeseen kohti lähempänä Tahitia sijaitsevia atolleja. Ensimmäinen päivä kului tuulen puutteessa ajelehtien. Moottorointi ei ollut vaihtoehto, koska vaikka polttoaineemme seuraavalle legille olisi riittänytkin, voi mennä kuukausia ennen kuin saamme tankin taas täytettyä. Sen jälkeen itätuulta on ollut 25-30 solmua, ja tiheästi toistuneissa squalleissa vielä paljon enemmän. Koko aika on ollut pilvistä ja sateista. Irenen purjevarustuksena on ollut nelosgenua ja kolme reiviä storassa. Tänään on tuuli hellittänyt 20-25 solmuun, ja reivejäkin on vain kaksi, squallit ovat harvenneet ja aurinkokin on näyttäytynyt. Kuljemme parhaillaan 6,5 s tuuliperäsimen hoidellessa ruorin pidon. Tämän kirjoittaminen keskeytyi pahan näköisen squallipilven lähestymiseen. Ei sieltä kuitenkaan muuta tällä kertaa tullut kuin varttitunti 30 solmun tuulta ja rankka sadekuuro.
Voimme ehkä tänään iltapäivällä päästä sisään atolli Kauehille, jossa laguunin poikki on merkitty väylä. Jos sekään ei sään vuoksi onnistu, jatkamme Apatakille, jonne on 120 mpk. Tällä reissulla laguuneihin pääsy ei ole ollut mahdollista, koska aallot ovat murtuneet vaarallisella tavalla tuulen puolella sijaitsevissa passeissa, ja tulo jostakin suojan puolen passista olisi edellyttänyt laguunin ylitystä laguunin sisäiseltä aallokolta suojaan pääsemiseksi. Se puolestaan ei käy ilman aurinkoa ja hyvää näkyvyyttä laguuneissa siellä täällä sijaitsevien korallipäiden vuoksi. Laguunit ovat 10-40 mpk läpimitaltaan, joten niiden sisällä kehittyy aallokkoa siinä missä Suomenlahdellakin. Lisäksi riuttojen yli laguuneihin lyövät isot aallot aiheuttavat voimakasta virtausta passeista ulos, joka ei välttämättä käänny edes nousuveden aikana. Virran nopeus voi olla yli 10 solmua, joten Irenen resursseilla sellaisesta passista ei sisään mennä. Sopivien olosuhteiden odottelu ankkurissa atolli
en suojan puolella ei yleensä onnistu, koska lähes kaikkialla kalliopohja putoaa hyvin jyrkästi satojen metrien syvyyteen. Silloin jää vaihtoehdoksi vain piissä olo, jonka teimme viime yönä sovittaaksemme tulomme Kauehille sopivasti vuoroveteen ja kellonaikaan nähden. Yritimme eilen sisään atolli Katiulle, mutta aallot kohosivat matalaan veteen tullessaan valtaviksi passin ulkopuolella. Sisäänmeno olisi ehkä onnistunut täysin purjein moottorin avustamana, mutta se ei olisi jättänyt varaa pieneenkään virheeseen. Olimme laskeneet purjeet, ja vaikka käännyimme takaisin ajoissa, oli aalloista pois pääsy vastatuuleen vaikeaa pelkän moottorin avulla. Irenen 36 hevosvoimaa ei ole paljon niissä olosuhteissa. Helpotus oli suuri, kun nelosgenua ja kolmessa reivissä oleva stora olivat taas ylhäällä ja nopeus nousi viiteen solmuun.
Sain Mikon e-mailin samalla kun vastaanotin sääkartan ja grib-tiedoston, joka sisältää neljän vuorokauden tuuliennusteen. Maili kulki ensi Internetissä Winlinkin serverille. Sieltä uusseelantilaisen radioamatöörin automaattinen radioasema (ZL2ABN) haki sen otettuani yhteyden ZL2ABN:ään Irenen ssb-radiolla ja lähetti meille. Tämä lähtee samalla tavalla joko uusseelantilaisen, australialaisen, Havaijilaisen tai Kalifornialaisen radioamatöörin kautta, riippuen radiokeleistä ja vuorokauden ajasta.
Huh, tulipa tästä pitkä stoori, osa siitä löytänee tiensä Irenen kuulumisiin, kunhan niitä kerkeää kirjoittelemaan.
Terveisiä paratiisista,
Tapio (OH2GRK) ja Eeva
s/y Irene
16 deg 11' S
145 deg 03' W
Veikko,
Vastaanotimme juuri kirjoittamasi tarinan, jonka Mikko lähetti meille forwardina. Se on hauskasti kirjoitettu, ja siitä tuli mieleen paluu Skallerista Marjaniemeen Isohukalla noin 20 vuotta sitten täysin samanlaisissa olosuhteissa ja samalla purjeyhdistelmällä. Olin silloin kolmistaan poikien kanssa, Eeva oli varmaan töissä. Monta muutakin samanlaista Sipoonselän ylitystä on tullut tehtyä, mutta useimmat niistä kotimatkoja Långholmenilta.
Me olemme parhaillaan kuudetta vuorokautta merellä matkalla Tuamotusien kaakkoiskulmalta luoteeseen kohti lähempänä Tahitia sijaitsevia atolleja. Ensimmäinen päivä kului tuulen puutteessa ajelehtien. Moottorointi ei ollut vaihtoehto, koska vaikka polttoaineemme seuraavalle legille olisi riittänytkin, voi mennä kuukausia ennen kuin saamme tankin taas täytettyä. Sen jälkeen itätuulta on ollut 25-30 solmua, ja tiheästi toistuneissa squalleissa vielä paljon enemmän. Koko aika on ollut pilvistä ja sateista. Irenen purjevarustuksena on ollut nelosgenua ja kolme reiviä storassa. Tänään on tuuli hellittänyt 20-25 solmuun, ja reivejäkin on vain kaksi, squallit ovat harvenneet ja aurinkokin on näyttäytynyt. Kuljemme parhaillaan 6,5 s tuuliperäsimen hoidellessa ruorin pidon. Tämän kirjoittaminen keskeytyi pahan näköisen squallipilven lähestymiseen. Ei sieltä kuitenkaan muuta tällä kertaa tullut kuin varttitunti 30 solmun tuulta ja rankka sadekuuro.
Voimme ehkä tänään iltapäivällä päästä sisään atolli Kauehille, jossa laguunin poikki on merkitty väylä. Jos sekään ei sään vuoksi onnistu, jatkamme Apatakille, jonne on 120 mpk. Tällä reissulla laguuneihin pääsy ei ole ollut mahdollista, koska aallot ovat murtuneet vaarallisella tavalla tuulen puolella sijaitsevissa passeissa, ja tulo jostakin suojan puolen passista olisi edellyttänyt laguunin ylitystä laguunin sisäiseltä aallokolta suojaan pääsemiseksi. Se puolestaan ei käy ilman aurinkoa ja hyvää näkyvyyttä laguuneissa siellä täällä sijaitsevien korallipäiden vuoksi. Laguunit ovat 10-40 mpk läpimitaltaan, joten niiden sisällä kehittyy aallokkoa siinä missä Suomenlahdellakin. Lisäksi riuttojen yli laguuneihin lyövät isot aallot aiheuttavat voimakasta virtausta passeista ulos, joka ei välttämättä käänny edes nousuveden aikana. Virran nopeus voi olla yli 10 solmua, joten Irenen resursseilla sellaisesta passista ei sisään mennä. Sopivien olosuhteiden odottelu ankkurissa atolli
en suojan puolella ei yleensä onnistu, koska lähes kaikkialla kalliopohja putoaa hyvin jyrkästi satojen metrien syvyyteen. Silloin jää vaihtoehdoksi vain piissä olo, jonka teimme viime yönä sovittaaksemme tulomme Kauehille sopivasti vuoroveteen ja kellonaikaan nähden. Yritimme eilen sisään atolli Katiulle, mutta aallot kohosivat matalaan veteen tullessaan valtaviksi passin ulkopuolella. Sisäänmeno olisi ehkä onnistunut täysin purjein moottorin avustamana, mutta se ei olisi jättänyt varaa pieneenkään virheeseen. Olimme laskeneet purjeet, ja vaikka käännyimme takaisin ajoissa, oli aalloista pois pääsy vastatuuleen vaikeaa pelkän moottorin avulla. Irenen 36 hevosvoimaa ei ole paljon niissä olosuhteissa. Helpotus oli suuri, kun nelosgenua ja kolmessa reivissä oleva stora olivat taas ylhäällä ja nopeus nousi viiteen solmuun.
Sain Mikon e-mailin samalla kun vastaanotin sääkartan ja grib-tiedoston, joka sisältää neljän vuorokauden tuuliennusteen. Maili kulki ensi Internetissä Winlinkin serverille. Sieltä uusseelantilaisen radioamatöörin automaattinen radioasema (ZL2ABN) haki sen otettuani yhteyden ZL2ABN:ään Irenen ssb-radiolla ja lähetti meille. Tämä lähtee samalla tavalla joko uusseelantilaisen, australialaisen, Havaijilaisen tai Kalifornialaisen radioamatöörin kautta, riippuen radiokeleistä ja vuorokauden ajasta.
Huh, tulipa tästä pitkä stoori, osa siitä löytänee tiensä Irenen kuulumisiin, kunhan niitä kerkeää kirjoittelemaan.
Terveisiä paratiisista,
Tapio (OH2GRK) ja Eeva
s/y Irene
16 deg 11' S
145 deg 03' W
RSS-syöte