Lat 15 deg 23,05 min S
Long 146 deg 112,17 min W
Teillä Suomessa taitaa kesä olla parhaimmillaan, veneet vesillä ja päivät pitkiä. Meillä päivän pituus on vain 10 1/2 tuntia eikä aurinkokaan nouse sen korkeammalle kuin Suomessa tähän aikaan vuodesta. Se tuntuu selvästi aurinkopaneliemme heikentyneenä tuottona.
1. Opararin reissu
Me tulimme Irenelle 1.4. ja saimme veneen vesille pari viikkoa myöhemmin. Tällä kertaa emme saaneet hyttipaikkoja laivalta, joten lähetimme vain matkatavaramme ja Tahitilta hankitut vene- ja ruokatarvikkeet laivalla ja matkustimme itse lentokoneella Tahitilta Apatakille pari päivää myöhemmin. Tämänkertainen reissumme alkoi tuttuun malliin. Pari päivää veneelle tulomme jälkeen jääkaappimme kompressori hajosi, ja olimme kuukauden päivät ilman jääkaappia. Se rajoitti huomattavasti ruokatalouttamme, koska mitään tuoretta ei voinut säilyttää yön yli. Siirryimme viikoksi Oparariin odottelemaan uuden jääkaappikoneiston saapumista USA:sta. Tapio kävi kalastamassa ja saikin hyvän saaliin. Kaloja ei ehditty savustaa enää saman päivän aikana, joten perkauksen jälkeen ne jätettiin vahvaan suolaveteen yöksi. Lähdimme aikaisin seuraavana aamuna niitä savustamaan, mutta silloin ne olivat jo täysin pilaantuneet.
Jääkaappia odotellessamme ssb-radiomme alkoi pudota pois päältä kesken kaiken, ja vika paheni pian niin, että radio oli käyttökelvoton. Asensimme sen tilalle samanlaisen vararadiomme, joka toimikin hyvin 4 päivää. Sitten senkin ssb-demodulaattori pimeni ja olimme jonkin aikaa ilman yhteyksiä ulkomaailmaan. Saimme Suomesta mukanamme tuodun uuden radion väliaikaisesti asennettua viikkoa myöhemmin, joten yhteytemme toimivat taas. Samalla päätimme luopua vanhasta v. 1979 hankitusta amatööriradiosta, kun sekään ei enää toiminut. Sen jäljiltä navigointitilan radionurkkaan jäi iso tyhjä tila, jonka hyödyntämiseksi radioiden ja navigointilaitteiden asennus piti uusia. Meillä on nyt 4 ssb-radiota, joista vain yksi toimii. Yritän vielä yhden radion korjausta, kunhan ehdin. Päivittäiseen rutiinimme kuuluu myös BBC:n uutisten kuuntelu lyhytaaltoradiosta aamuisin. Se on nykyisin käynyt hankalaksi, koska BBC:n lähetyksiä häiritään voimakkaalla häiriösignaalilla, joka alkaa yleensä noin min uuttia ennen uutislähetyksen alkua. Emme tiedä mistä se on peräisin, mutta tuskinpa ketkään muut kuin kiinalaiset viitsivät syyllistyä noin matalaotsaiseen toimintaan.
Myös pentterin harmaavesisäiliön pumpun tukkeutuminen aiheutti meille jatkuvia ongelmia. Säiliö piti pestä muutaman päivän välein. Tätä ei ole tapahtunut aikaisemmin, emmekä keksineet siihen muuta syytä kuin sen, että vika on käyttämämme tiskipesuaineen koostumuksessa. Ongelma helpotti, kun siirryimme käyttämään aikoinaan Panamasta hankittua tiskipesuainetta, jota oli jäljellä koska se ei muiden ominaisuuksiensa puolesta miellyttänyt Eevaa. Sitä ei kuitenkaan riittänyt pitkälle, eikä täkäläisessä kaupassa ole valinnan varaa tiskiaineissa. Saa nähdä, joudummeko purjehtimaan Tahitille tiskipesuainetta ostamaan. Matka sinne kestää 2 vrk ja paluu 3-4 vrk vastatuuleen ja vastavirtaan. Lisäharmia aiheutti harmaavesiläiliön pumpun kytkimen hajoaminen jälleen kerran.
Vähän ennen Vappua palasimme Carenageen ja Eeva lähti Niutahiin Carenagen veneellä kauppaan ja jääkaappikoneistoa noutamaan. Sen oli määrä tulla keskiviikkoisella lennolla. Samalla lennolla tuli kuitenkin myös yhden tänne maihin jätetyn veneen miehistö, mutta he eivät olleet lähettäneet matkatavaroitaan ja Tahitilta ostamiansa tavaroita laivalla. Ne täyttivät 8-paikkaisen lentokoneen matkatavaratilat kokonaan, joten kaikki lentorahti oli jouduttu jättämään pois. Pauline onnistui järjestämään pakettimme rahdituksen uudestaan 40 mpk:n päässä olevalle naapuriatolli Arutualle, josta Tony haki pari tänne tulevaa veneilijää ja samalla uuden jääkaappikoneistomme pari päivää myöhemmin. Sen asennus vei kaksi päivää, ja sitten siirryimme takaisin Oparariin tekemään muita venetöitä ja kalastamaan.
Juuri ennen Oparariin paluuta Tapio lähti sunnuntaipäiväksi kalastamaan avomerelle Tonyn kanssa. Tonyn kalastusvene on tyypillistä polynesialaista mallia. Se on n. 7 m pitkä keulakannella varustettu syvä V-pohjainen avovene, jossa on n. 100 hv sisäperämoottori. Keulakanteen on tehty ohjaajalle istuinkolo, jonne on asennettu ohjaussauva ja moottorinhallintalaitteet. Sieltä on hyvä näkyvyys, mitä tarvitaan korallipäiden välttämiseen ja kalojen löytämiseen. Kalastuspäivä alkoi parin tunnin ajelulla ulkomerellä lintuparvia etsiskellen. Kalastava lintuparvi on merkki pikkukalaparvesta, ja siellä ovat myös isot kalat. Kun lintuparvi löytyi, Tony alkoi etsiä yleensä lähellä pintaa uivia mahi-maheja (mahi-mahi on polynesialainen nimi, sama kala tunnetaan myös nimellä dorado ja dolphin fish). Kun noin kymmenkiloinen mahi-mahi löytyi, Tony alkoi ajaa sitä takaa veneellä viheltäen samalla kimakasti. Kala joutui paniikkiin, eikä hoksannut sukeltaa, vaan ui pinnassa parinkymmenen solmun n opeudella. Kala teki jyrkkiä mutkia, ja me tulimme perässä samat mutkat veneellä. Tapahtuma muistutti elävästi takaa-ajokohtausta Bond-filmistä. Lopulta kala väsyi, ja Tony pääsi heittämään siihen atraimen. Myöhemmin päivällä pysähdyimme pohjaongelle Apatakin riutan ulkopuolelle. Siimaan kiinnitettiin valo ja sen alapuolelle useita syötillä varustettuja koukkuja. Erona suomalaiseen pohjaonkeen oli se, että veden syvyys oli 350 m. Kun siima nostettiin, oli koukuissa yleensä kiinni muutamia puolikiloisia golden groupereita, joita pidetään erittäin hyvän makuisina. Kotimatkalla vedettiin vielä perinteisellä tavalla Rapalaa, johon tarttui muutama 3-5 kg wahoo ja yksi 13 kg wahoo sekä vielä kookas dogtooth tuna, josta tosin saaliiksi jäi vain pää, kun hai vei loput.
2. Opararin reissu
Oparariin tultuamme Tapio kävi kalastamassa harppuunalla. Tuloksena oli ämpärillinen kalaa, mukana noin 3-kiloinen Chameleon grouper, jota varmaan Suomessa nimitettäisiin meriahveneksi. Onneksi harppuuna osui kalaa päähän, ja se hiljeni kerralla, muuten se olisi voinut potkia harppuunan pahasti mutkalle. Isommat kalat fileoitiin paistopaloiksi ja iltapäivä kului rannalla muita savustaen. Aika ei kuitenkaan riittänyt kaiken valmistamiseen, joten maanantaikin kului rannalla kalaa savustaen. Sitten olikin jääkaappi täynnä, joten Eevan asetti viikon kalastuskiellon. Jatkoimme siis venetöitä. Sää oli niin hieno, ettemme malttaneet pysyä veneessä sisällä, joten uusimme kittisaumoja kannella ja käsittelimme istumalaatikon teakit oksaalihapolla sekä teimme muita kansitöitä. Eeva ompeli uudet pelastuslautan kiinnityshihnat (vanhat 6 kk sitten asennetut aurinko oli polttanut vaaleaksi jauhoksi) ja monia muitakin pikkuasioita.
Tapasimme Opararissa myös ensimmäistä kertaa toisen suomalaisen veneen Tuamotulla. Olli Tikkanen (s/y Fågel Blå) sai meiltä ssb-radiolla purjehdusohjeet Oparariin ja oli muutaman päivän lähellämme ankkurissa. Vene oli meille ennestään tuttu, sillä edellisen kerran Fågel Blå ja Irene olivat vierekkäin Esteponassa Espanjassa syksyllä 1976, mikäli muistamme oikein. Fågel Blå oli tosin silloin aikaisempien omistajien hallussa.
Palasimme Apataki Carenagen edustalle ankkuriin torstaina 28.5. käydäksemme taas kaupassa Niutahissa samalla kun Niutahista haettiin perjantain lennolla Apatakille tulevia Laun perheen jäseniä (Nancy, Cally ja Alfredin äiti Aroarii). Air Tahiti siirsi kuitenkin lennon viikonloppuun, jolloin kauppa ei ollut auki. Maanantaina Carenagessa oli iso perhejuhla, kun Paulinen ja Alfredin tytären Nancyn tytär Cally täytti 2v. Tilaisuutta varten teurastettiin sika, josta puolet valmistettiin perinteisessä maauunissa ja toinen grillattiin kokonaisena. Meidät oli kutsuttu mukaan, ja Eeva valmisti juhliin ison sienikastikkeen Suomessa savusaunassamme kuivatuista suppilovahveroista ja savukalapateeta Opararissa savustetuista kaloista.
Yhteysalus Cobia tuli Niutahiin seuraavana tiistaina illalla, ja Assam ja Aroarii lähtivät hakemaan sillä tulevia tavaroita. Eeva pääsi kauppaan tiistaina heidän mukanaan, mutta joutui yöpymään Niutahissa ja palasi keskiviikkona iltapäivällä. Ostosten pesemistä ja paikoilleen laittoa jäi vielä seuraavalle päivällekin, joten kauppareissuun kului kokonainen viikko. Eeva osti kaupan tyhjäksi oluesta ja rommista, mikä ei juurikaan kasseja täyttänyt. Tuoretavaraa eikä viiniä ollut. Tony kävi viikolla myymässä kalastamiaan kalafileitä Fakaravalle, ja toi sieltä meille vähän täydennystä.
Saimme myös istumalaatikon pöydän lakattua viiteen kertaan ja hitsattua kokoon hajonneen uimaportaamme Carenagessa ennen kolmatta reissuamme Oparariin. Hitsauksen kestävyys on kuitenkin kyseenalainen, koska niin ohuen materiaalin hitsaaminen puikolla ja generaattorisähköllä on vaikeaa. Täytimme myös nestekaasupullomme Carenagessa, mutta tahitilaisten kaasutyöntekijöiden lakon vuoksi kaasu oli lopussa kaikkialla Tuamotulla. Alfredin ystävät Tahitilla olivat kuitenkin onnistuneet jostain löytämään 3 täyttä kaasupulloa, jotka tulivat Cobialla. Saimme oman kaasupullomme täytettyä valuttamalla kaasua yhdestä niistä. Täyttö tällä menetelmällä kestää kuitenkin ainakin puoli vuorokautta.
Lauantaina illalla tarjosimme Laun perheelle Eevan Niutahista ostaman lampaankoiven. Eeva paistoi sen Laun uunissa, koska se ei olisi mitenkään mahtunut Irenen uuniin. Siitä tuli taas iso perhejuhla, pöydässä oli 14 henkeä ja monenlaista herkkua. Tony oli Fakaravalta palatessaan kalastanut ja saanut ison tonnikalan ja kolme mahi-mahia. Niistä saatiin upea sashimi ja grillattua mahi-mahia. Jo perinteeksi käynyt Eevan suppilovahverokastike kuului tietysti myös asiaan.
Eevalla on potilaita riittänyt sekä naapuriveneistä että myös Laun perheestä ja Tapio on autellut naapuriveneitä teknisissä ongelmissa parhaansa mukaan. Tarkoituksemme oli lähteä Oparariin sunnuntaina 7. kesäkuuta, mutta pöydän lakkaus ei ollut vielä kuiva ja Eevan lääkäripalveluista kiitolliset naapuriveneet halusivat tarjota meille illallisen, joten jäimme vielä yhdeksi yöksi Carenageen. Kaikkiaan pikakäyntiimme Carenagessa kului 11 päivää. Tämän vuoden Tyynen meren ylittäjät ovat nyt näillä main, ja Carenagessakin oli lähtiessämme 8 venettä. Oli jo aikakin päästä sieltä karkuun omiin oloihimme.
3. Opararin reissu
Venetyöt Opararissa alkoivat NMEA verkon rakentamisella asialliseen kuntoon, jotta saimme mukanamme tuomamme uudet varusteet liitettyä verkkoon. Sen suunnittelu osoittautui yllättävän mutkikkaaksi. Verkkoon kuuluu 12 laitetta, jotka haluamme pitää mahdollisimman erillisinä, ettei mahdollinen salaman isku tuhoaisi koko järjestelmää. Lisäksi haluamme, että voimme sähkön kulutuksen minimoimiseksi pitää päällä vain kulloinkin tarvittavan osan verkosta. Avomerellä ei tarvita esim. GPS-väriplotteria, mutta GPS-data tarvitaan repeatereille. Lisäksi halusimme rakentaa laajan ukkosssuojauksen verkolle. Suunnittelu piti aloittaa lohkokaavion piirrosta ja sitten piirtää kytkentäkaaviot verkon neljälle liitosrasialle ja NMEA-signaalin vahvistimelle. Kaksi viikkoa ei riittänyt rasioiden kalustamiseen ja n. 150 johdonpään kytkemiseen, varsinkin kun jatkuvasti ilmaantui väliin kiilaavia töitä, kuten tuuligeneraattorin laakereiden vaihto ja ompelukoneen korjaus. Lisäksi päivä tai pari viikos sa kului päivittäisen ruoan hankkimiseen. Kun NMEA-verkko oli saatu kuntoon jatkettiin radionurkan uudelleen kalustamisella. Siinäkin vierähti reilu viikko, kun samalla uusittiin navigointilaitteiden virransyöttö ja varauduttiin B-luokan AIS transceiverin asennukseen.
Olimme lopulta valmiit lähtemään avomerelle kesäkuun lopussa, 3 kk veneelle tulomme jälkeen. Tapio huomasi käydessään puhdistamassa lokipotkurin ja potkurin ennen lähtöä, että potkuriakseli oli liukunut taaksepäin. Taittolapapotkuri osui auetessaan peräsimeen ja oli jo rouhaissut pienen palan sen etureunasta. Syynä oli merikytkimen laipan kiinnitysmutterin löystyminen. Tämä on sattunut meille kerran ennenkin 7 vuotta sitten, joten tiesimme mitä pitää tehdä. Mutteriin käsiksi pääseminen edellytti potkuriakselin laipan irrottamista ja potkuriakselin siirtoa taaksepäin laipan pituuden verran, jolloin akselin laippa saatiin pois tieltä. Akselin siirtämistä varten piti akselilla oleva sinkkianodi irrottaa, mikä taas vaati paljon sukeltamista. Oli kuitenkin hyvä todeta, että Tapio ei ole vielä käynyt niin raihnaiseksi ja jäykäksi, ettei moottorin taakse ryöminen ja siellä työskentely enää onnistu.
Nyt on El Nino kausi, ja tuulet ovat olleet vaihtelevia ja ajoittain hyvin heikkoja. Menetimme hyvän sääikkunan potkuriakselin kanssa rähjätessä, sillä kun se oli saatu kuntoon tuuli tyyntyi kokonaan lähes viikoksi. Peilityyni sää vaihtui nopeasti keskiviikkona 3.7. maráamuksi. Sen jälkeen on tuullut 12-15 m/s, äkäisissä puuskissa enemmänkin, ja vähäisiä sateita on tullut vähän väliä. Meteo France varoitti kovasta tuulesta ja yli 4 m aalloista sekä vaarallisen kylmästä säästä, sillä lämpötilan on ennustettu laskevan alle 25 C. Sää on samanlainen kuin lähtiessämme 1. kerran Ua Poulta 6 vuotta sitten, jolloin käännyimme takaisin rähjättyämme ensin tosi kurjassa kelissä lähes vuorokauden ajan. Tällä kertaa olemme Opararissa suojassa aallokolta ja osittain tuuleltakin. Jotain tässä on opittu kuudessa vuodessa. Maráamun pitäisi olla ohi ensi tiistaina tai keskiviikkona, ja valmistaudumme lähtemään silloin.
Tarkoituksemme on seilata Tahitille Taravaoon ja täydentää veneen varastot perusteellisesti kaikella tarvittavalla muonalla ja juomalla sekä puuttuvilla venetarvikkeilla. Nyt ovat varastot vähissä, kun viimeksi niitä on kunnolla täydennetty tullessamme Apatakille 1.4. Välillä on saatu niukkaa ensiapua Niutahin Magasin Pahaista niillä tarvikkeilla mitä on sattunut olemaan tarjolla. Tällä hetkellä tuorevarastossa on 6 perunaa, 1 porkkana, 10 sipulia, valkosipulia ja nyrkin kokoinen kaalinkerän jämä. Rannalla riittää kookosta ja laguunissa kaloja. Nälkää ei nähdä, mutta tuoretta vihreää tekee mieli. Olemme yrittäneet idättää vihertävää pöytään kyseenalaisin tuloksin. Olosuhteet ovat ehkä turhan lämpimät ja kosteat.
Tahitilta aiomme purjehtia eteläiselle Tuamotulle, missä on vielä paljon atolleja, joilla emme ole käyneet. Tosin viime viikkojen ajan eteläisellä Tuamotulla ja Gambierilla on ollut enimmäkseen kurjaa säätä ja pohjoisessa kaunista, mikä ei erityisesti motivoi lähtemään etelään. Ellei tule yllätyksiä, syys-lokakuussa purjehdimme Marquesasille syklonikauden ajaksi. Sieltä tulemme tänne takaisin ehkä ensi vuoden huhtikuussa ja lähdemme käymään Suomessa toukokuun alkupuolella. Palaamme ensi vuoden elokuussa ja lähdemme sitten länteen. Se on tämänhetkinen suunnitelmamme, mutta muutoksia voi vielä tulla.
Voimme varsin hyvin ja meillä on mukavaa täällä. Sääkin on ollut enimmäkseen varsin miellyttävä, vaikka ajankohdan puolesta nyt on talvituulten aika, mikä tarkoittaa voimakasta pasaatituulta. El Ninon aikana talvituulet ovat kuitenkin usein normaalia heikompia. Sen sijaan epävakaata säätä on useammin lännenpuoleisine tuulineen, jotka tekevät ankkurissa olon laguuneilla epämukavaksi tai jopa vaaralliseksi.
Toivotamme hyvää purjehduskautta kaikille lukijoillemme.
Tapio ja Eeva
s/y Irene