Elämää Irenellä III
Bahia Guyaraca, Colombia, 11.6.2006
11 19,2N
74 06,4W
Tässä viimeisemmät kuulumisemme:
Ankkuroimme tänään aamulla tähän kauniiseen vuorten ympäröimään vuonoon Kolumbian pohjoisrannalla. Lähin kartastoista löytyvä paikannimi voisi olla Santa Marta. Rannalla on pieni kalastajakylä (noin 10 taloa), muuta asutusta ei ole. Seilasimme samaan aikaan amerikkalaisen s/y Centimen kanssa, ja pidimme heihin säännöllisesti radioyhteyttä, samoin kuin s/y Caribeehen, joka on Curacaolla. Joku kalastajaperheistä pitää kotiravintolaa rannalla, ja kävi kutsumassa meidät syömään illalla kolumbialaista ruokaa. Menemme sinne tänään illalliselle yhdessä Centimen miehistön (Pat ja Walt) kanssa.
Matka tänne meni ongelmitta, työlistalle tuli vain 4 kohtaa lisää. Yksi niistä (pentterin pilssin pilssipumpun korjaus) tuli korjattua jo eilen tuulen hellittäessä. Tuulta oli enimmäkseen 15-25 kts, ja yhden yön ajan 25-30 kts. Sekin sai kuitenkin aikaan satunnaisia varsin korkeita aaltoja, jotka näyttivät kaatuvan suoraan istumalaatikkoon. Aina Irenen perä kuitenkin nousi, emmekä saaneet yhtään vettä istumalaatikkoon saakka, sivukansille kylläkin. Tuuliperäsin oli lujilla, mutta hoiti hyvin hommansa. Viimeisen vuorokauden olimme jo vuoriston suojassa, ja suurin osa päivästä oli leppoisan tuulen purjehdusta. Lähes täysi kuu ja pilvetön taivas tekivät koko matkasta verrattain mukavan. Eilen illalla maista kuitenkin nousi ukkonen. Tunnin verran ilmassa oli yhtä paljon vettä kuin ilmaa ja salamat räiskyivät niin tiheään, että oli aivan valoisaa. Sähköä oli ilmassa sen verran, että Irenen merkkilamput välkähtelivät. Keulan kulkuvalojen lamput kärähtivät, mutta toistaiseksi ei ole ilmennyt muita salamavaurioita sähkölaitteissa. Loppuyöstä piti sitten ajaa muutama tunti koneellakin tuulen puutteen vuoksi.
Matkan vaativin ja jännittävin operaatio oli nostaa vieheeseemme tarttunut 15 kg:n dorado veneeseen. Nopeuden pudottamiseksi stora piti laskea ja nostaa kurssia ilman päästämiseksi genuasta. Se asetti meidät kyljittäin kolmemetriseen aallokkoon ja sai veneen rullaamaan villisti. Eeva sai kalakoukulla hyvän otteen kalasta, joka pysyttelee hiljaa koukussa niinkaun kuin sen pitää ilmassa. 120 senttistä kalaa ei kuitenkaan saanut millään nostettua pushpitin yli kalan koskettamatta siihen, ja kun sen pyrstö osui pushpitiin, kala nosti hurjan mellakan. Lopputulos oli kuitenkin se, että käytimme seuraavat kolme tuntia kalan perkaamiseen ja prosessoimiseen. Nyt on jääkaappi täynnä paistipaloja ja sinappikalaa on monta isoa purkillista, graavikalaakin riittää. Operaation kulupuolelle on laskettava katkennut kalantainnutusnuija ja joukko Eevan mustelmia.
Tämän kirjoittaminen keskeytyi Coast Guardin vierailuun Irenellä. Kaksi äärimmäisen ystävällistä ja kohteliasta nuorta merivartijaa kävi tarkastamassa paperimme ja toivottamassa meidät tervetulleeksi maahan. Veneeseen noussut kaveri oli jopa riisunut maihinnousukenkänsä, mitä en muista missään aikaisemmin tapahtuneen. Onneksi sade oli pessyt kannen suolasta. Hän onnitteli meitä hyvin valitusta sääikkunasta, koska normaalisti keli on kuulemma paljon kovempi tähän aikaan vuodesta. Nyt on tulossa seuraava tropical wave, ja varmaan pysyttelemme täällä kunnes se on mennyt ohitse. Tästä on vielä 100 mpk Cartagenaan. Teemme sen kolmena päiväpurjehduksena, koska rannikon lähellä meressä on paljon Rio Magdalenan kuljettamaa roinaa. Viime yönäkin näimme kuunvalossa, että ohitimme läheltä ison ajelehtivan puunrungon.
Meillä on kaikki hyvin, emmekä edes ole erityisemmin väsyneitä. Pystyimme taas hyvin sopeutumaan ympärivuorokautiseen purjehdukseen.
Kotoa olemme kuulleet, että Isohukkakin on vesillä ja ahkerassa käytössä. Toivotamme teille kaikille oikein hyvää kesää ja hienoja purjehduskelejä.
Eeva ja Tapio Hämäläinen
s/y Irene
Bahia Guyaraca, Colombia, 11.6.2006
11 19,2N
74 06,4W
Tässä viimeisemmät kuulumisemme:
Ankkuroimme tänään aamulla tähän kauniiseen vuorten ympäröimään vuonoon Kolumbian pohjoisrannalla. Lähin kartastoista löytyvä paikannimi voisi olla Santa Marta. Rannalla on pieni kalastajakylä (noin 10 taloa), muuta asutusta ei ole. Seilasimme samaan aikaan amerikkalaisen s/y Centimen kanssa, ja pidimme heihin säännöllisesti radioyhteyttä, samoin kuin s/y Caribeehen, joka on Curacaolla. Joku kalastajaperheistä pitää kotiravintolaa rannalla, ja kävi kutsumassa meidät syömään illalla kolumbialaista ruokaa. Menemme sinne tänään illalliselle yhdessä Centimen miehistön (Pat ja Walt) kanssa.
Matka tänne meni ongelmitta, työlistalle tuli vain 4 kohtaa lisää. Yksi niistä (pentterin pilssin pilssipumpun korjaus) tuli korjattua jo eilen tuulen hellittäessä. Tuulta oli enimmäkseen 15-25 kts, ja yhden yön ajan 25-30 kts. Sekin sai kuitenkin aikaan satunnaisia varsin korkeita aaltoja, jotka näyttivät kaatuvan suoraan istumalaatikkoon. Aina Irenen perä kuitenkin nousi, emmekä saaneet yhtään vettä istumalaatikkoon saakka, sivukansille kylläkin. Tuuliperäsin oli lujilla, mutta hoiti hyvin hommansa. Viimeisen vuorokauden olimme jo vuoriston suojassa, ja suurin osa päivästä oli leppoisan tuulen purjehdusta. Lähes täysi kuu ja pilvetön taivas tekivät koko matkasta verrattain mukavan. Eilen illalla maista kuitenkin nousi ukkonen. Tunnin verran ilmassa oli yhtä paljon vettä kuin ilmaa ja salamat räiskyivät niin tiheään, että oli aivan valoisaa. Sähköä oli ilmassa sen verran, että Irenen merkkilamput välkähtelivät. Keulan kulkuvalojen lamput kärähtivät, mutta toistaiseksi ei ole ilmennyt muita salamavaurioita sähkölaitteissa. Loppuyöstä piti sitten ajaa muutama tunti koneellakin tuulen puutteen vuoksi.
Matkan vaativin ja jännittävin operaatio oli nostaa vieheeseemme tarttunut 15 kg:n dorado veneeseen. Nopeuden pudottamiseksi stora piti laskea ja nostaa kurssia ilman päästämiseksi genuasta. Se asetti meidät kyljittäin kolmemetriseen aallokkoon ja sai veneen rullaamaan villisti. Eeva sai kalakoukulla hyvän otteen kalasta, joka pysyttelee hiljaa koukussa niinkaun kuin sen pitää ilmassa. 120 senttistä kalaa ei kuitenkaan saanut millään nostettua pushpitin yli kalan koskettamatta siihen, ja kun sen pyrstö osui pushpitiin, kala nosti hurjan mellakan. Lopputulos oli kuitenkin se, että käytimme seuraavat kolme tuntia kalan perkaamiseen ja prosessoimiseen. Nyt on jääkaappi täynnä paistipaloja ja sinappikalaa on monta isoa purkillista, graavikalaakin riittää. Operaation kulupuolelle on laskettava katkennut kalantainnutusnuija ja joukko Eevan mustelmia.
Tämän kirjoittaminen keskeytyi Coast Guardin vierailuun Irenellä. Kaksi äärimmäisen ystävällistä ja kohteliasta nuorta merivartijaa kävi tarkastamassa paperimme ja toivottamassa meidät tervetulleeksi maahan. Veneeseen noussut kaveri oli jopa riisunut maihinnousukenkänsä, mitä en muista missään aikaisemmin tapahtuneen. Onneksi sade oli pessyt kannen suolasta. Hän onnitteli meitä hyvin valitusta sääikkunasta, koska normaalisti keli on kuulemma paljon kovempi tähän aikaan vuodesta. Nyt on tulossa seuraava tropical wave, ja varmaan pysyttelemme täällä kunnes se on mennyt ohitse. Tästä on vielä 100 mpk Cartagenaan. Teemme sen kolmena päiväpurjehduksena, koska rannikon lähellä meressä on paljon Rio Magdalenan kuljettamaa roinaa. Viime yönäkin näimme kuunvalossa, että ohitimme läheltä ison ajelehtivan puunrungon.
Meillä on kaikki hyvin, emmekä edes ole erityisemmin väsyneitä. Pystyimme taas hyvin sopeutumaan ympärivuorokautiseen purjehdukseen.
Kotoa olemme kuulleet, että Isohukkakin on vesillä ja ahkerassa käytössä. Toivotamme teille kaikille oikein hyvää kesää ja hienoja purjehduskelejä.
Eeva ja Tapio Hämäläinen
s/y Irene
RSS-syöte