Elämää Irenellä
Isla Aves de Barlovento 11.4.2006
11º 56,7´ N / 67º 26,3´ W
MP:läiset,
Irene on edelleen Isla Aves de Barloventolla. Elämä on jatkunut entiseen malliin. Tänään maalasimme yhden keulapunkkien alla olevista säilytystiloista, joten sieltä piti tavarat poistaa ja nyt veneessä tuntuvat kaikki paikat olevan täynnä roinaa. Kunhan maali huomiseksi kuivuu, saamme taas järjestyksen takaisin. Vielä on jäljellä yksi tällainen työpäivä, sitten on kaikki 16 varastolokeroa maalattu. Niitä on keulassa 8, salongissa 7 ja pistopunkkien alla 1 kpl, muut pistopunkkien lokerot on varattu veneen järjestelmille. Nämä ovat niitä töitä, jotka isossa rempassa jätimme tehtäväksi sitten kun olemme vesillä. Iltapäivällä veneessä haisi 2-komponenttiselta polyuretaanimaalilta, ja koska olemme syöneet pari viime viikkoa vain kalaa, päätimme lähteä tuulenpuolen rannalle etsiskelemään topshellejä. Ne ovat halkaisijaltaan 5-12 cm kotiloita, jotka asustavat kivien koloissa tyrskyvyöhykkeessä. Siitä hommasta ei kuivana selviä, kun yrittää tutkia kivenkoloja ja käännellä kiviä rantaan lyövien aaltojen välillä. Topshellien lisäksi löytyi monta pientä murenaa, mutta ne osasivat pötkiä pakoon ilman tarvetta puolustautua puremalla. Takaisin tulimme illansuussa puolisen ämpärillistä topshellejä mukanamme. Nyt ne on perattu ja niistä saamme kolme ateriaa.
Eilen oli jälleen kirkas aurinkoinen päivä. Aamulla Tapio alkoi puhdistaa ruosteita ja alumiinihydroksidia pienestä kalastuskelastamme. Haluamme kalastaa pieniä kaloja, ja siihen Irenen normaalit vehkeet ovat liian järeitä. Kaivettaessa esille tarvittavia kemikaaleja siivoustarvikekaapista, huomattiin, että makeavesijärjestelmämme vuotaa. Kaappi piti tietysti tyhjentää, muuten ei putkiin pääse käsiksi. Sitten piti hakea keulan varastotiloista putkiosia, mikä edellytti kaikkien purjeiden siirtoa varastopaikaltaan. Tässä vaiheessa totesimme, että samassa keulan varastotilassa oleva varaosiksi hankkimamme käytetty merikytkin oli vuotanut runsaasti öljyä (se oli kokonaan täytetty öljyllä varastoinnin aikaisen korroosion estämiseksi), ja suuri määrä varaosia oli tahriintunut. Niitä puhdistettaessa loputkin veneen sisätilat täyttyivät hujanhajan olevasta tavarasta. Oli myöhäinen iltapäivä ennen kuin kaikki oli takaisin paikoillaan, vesijärjestelmän vuoto korjattu ja kalastuskela huollettu.
Siinä vaiheessa Tapio päätti lähteä kalastamaan. Tarkoitus oli testata uutta viehettä, joka oli edellisenä päivänä tehty isoäidin vanhasta ruostumattomasta teräksestä valmistetusta soppalusikasta. Lusikan kaulaan oli iskenyt jännitystiloista johtuva korroosio, ja siinä oli halkeamia. Siispä vapa keloineen ja lyhyt kalakoukku sekä nuija mukaan ja jollalla viehettä vetämään. Pikkukelassamme on 20 kg:n siima, jota ei siihen mahdu kuin 100 m. Puolen mailin päässä veneeltä tärppäsi, ja melkein koko siima viuhui ulos kelalta. Samalla tasapohjainen kumiveneemme alkoi kulkea kovaa kyytiä kohti pintaan ulottuvaa koralliriuttaa. Sitä seurasi parikymmentä minuuttia kiistelyä kalan kanssa etenemissuunnasta. Tilanteen hallinta kumiveneestä on yllättävän hankalaa, kun yrittää käsillä pitää vapaa ja kelata siimaa sisään ja samalla ohjata varpailla perämoottoria. Vähän kerrallaan kala väsyi siihen leikkiin ja suostui kulkemaan jollan mukana sen kuljettamisen sijasta. Kalastajalla ei kuitenkaan ollut halua nostaa parinkymmenen kilon barracudaa sentin mittaisine hampaineen pieneen kumiveneeseen, joten se hinattiin Irenelle ja huudettiin Eevaa apuun. Eeva hoiti vavan sillä aikaa kun Tapio irroitti pihdeillä koukun väsyneen barracudan yläleuasta (täytyy myöntää, että mahdollisuus kalan äkkiliikkeisiin hirvitti). Kalaparka menetti monta hammasta purressaan pihtejä, mutta koukku irtosi ja barracuda lähti uimaan takaisin reviirilleen väsyneen oloisesti. Kalan onneksi Barracudan hampaat ovat kuitenkin uusiutuva luonnonvara. Näin isoa barracudaa emme syö ciguatera myrkkyriskin vuoksi, eikä makukaan ole enää paras mahdollinen. Siksi irti päästäminen oli luonnollinen toimenpide.
Tämmöistä täällä on ollut viime aikoina, ja näillä näkymin jatkuu edelleen. Säät ovat olleet tosi hienot ja kevään tulo tuntuu täälläkin leppeämmän pasaatituulen muodossa. Ukkosmyrskyt eivät ole vielä alkaneet, mutta muutamia sadekuuroja olemme saaneet. Ne ovat tervetulleita, sillä ne huuhtovat Irenen suolakuorrutusta, joka johtuu edessämme olevaan riuttaan murtuvien aaltojen ilmaan nostamista vesipisaroista. Lähimmän mailin säteellä on nyt 2 muuta venettä (amerikkalainen Caribee ja saksalainen Antje), jotka tunnemme hyvin. Meillä on tapana noin joka toinen iltapäivä mennä yhdessä rannalle viettämään Happy Houria, jonne kukin tuo jotain syötävää ja omat juomansa. Nyt on kulunut yli 5 viikkoa siitä, kun kävimme viimeksi kaupassa. Jäljellä on 4 perunaa, yksi sipuli, yksi sitruuna, yksi munakoiso ja pussillinen valkosipulia. Muutamia vihannessäilykepurkkeja on jo avattu, ja kuivatut tatit, suppilovahverot, vihannekset ja hedelmät on otettu käyttöön.
Toivotamme teille hyvää kevättä ja aurinkoisia päiviä,
Eeva ja Tapio
s/y Irene
Isla Aves de Barlovento 11.4.2006
11º 56,7´ N / 67º 26,3´ W
MP:läiset,
Irene on edelleen Isla Aves de Barloventolla. Elämä on jatkunut entiseen malliin. Tänään maalasimme yhden keulapunkkien alla olevista säilytystiloista, joten sieltä piti tavarat poistaa ja nyt veneessä tuntuvat kaikki paikat olevan täynnä roinaa. Kunhan maali huomiseksi kuivuu, saamme taas järjestyksen takaisin. Vielä on jäljellä yksi tällainen työpäivä, sitten on kaikki 16 varastolokeroa maalattu. Niitä on keulassa 8, salongissa 7 ja pistopunkkien alla 1 kpl, muut pistopunkkien lokerot on varattu veneen järjestelmille. Nämä ovat niitä töitä, jotka isossa rempassa jätimme tehtäväksi sitten kun olemme vesillä. Iltapäivällä veneessä haisi 2-komponenttiselta polyuretaanimaalilta, ja koska olemme syöneet pari viime viikkoa vain kalaa, päätimme lähteä tuulenpuolen rannalle etsiskelemään topshellejä. Ne ovat halkaisijaltaan 5-12 cm kotiloita, jotka asustavat kivien koloissa tyrskyvyöhykkeessä. Siitä hommasta ei kuivana selviä, kun yrittää tutkia kivenkoloja ja käännellä kiviä rantaan lyövien aaltojen välillä. Topshellien lisäksi löytyi monta pientä murenaa, mutta ne osasivat pötkiä pakoon ilman tarvetta puolustautua puremalla. Takaisin tulimme illansuussa puolisen ämpärillistä topshellejä mukanamme. Nyt ne on perattu ja niistä saamme kolme ateriaa.
Eilen oli jälleen kirkas aurinkoinen päivä. Aamulla Tapio alkoi puhdistaa ruosteita ja alumiinihydroksidia pienestä kalastuskelastamme. Haluamme kalastaa pieniä kaloja, ja siihen Irenen normaalit vehkeet ovat liian järeitä. Kaivettaessa esille tarvittavia kemikaaleja siivoustarvikekaapista, huomattiin, että makeavesijärjestelmämme vuotaa. Kaappi piti tietysti tyhjentää, muuten ei putkiin pääse käsiksi. Sitten piti hakea keulan varastotiloista putkiosia, mikä edellytti kaikkien purjeiden siirtoa varastopaikaltaan. Tässä vaiheessa totesimme, että samassa keulan varastotilassa oleva varaosiksi hankkimamme käytetty merikytkin oli vuotanut runsaasti öljyä (se oli kokonaan täytetty öljyllä varastoinnin aikaisen korroosion estämiseksi), ja suuri määrä varaosia oli tahriintunut. Niitä puhdistettaessa loputkin veneen sisätilat täyttyivät hujanhajan olevasta tavarasta. Oli myöhäinen iltapäivä ennen kuin kaikki oli takaisin paikoillaan, vesijärjestelmän vuoto korjattu ja kalastuskela huollettu.
Siinä vaiheessa Tapio päätti lähteä kalastamaan. Tarkoitus oli testata uutta viehettä, joka oli edellisenä päivänä tehty isoäidin vanhasta ruostumattomasta teräksestä valmistetusta soppalusikasta. Lusikan kaulaan oli iskenyt jännitystiloista johtuva korroosio, ja siinä oli halkeamia. Siispä vapa keloineen ja lyhyt kalakoukku sekä nuija mukaan ja jollalla viehettä vetämään. Pikkukelassamme on 20 kg:n siima, jota ei siihen mahdu kuin 100 m. Puolen mailin päässä veneeltä tärppäsi, ja melkein koko siima viuhui ulos kelalta. Samalla tasapohjainen kumiveneemme alkoi kulkea kovaa kyytiä kohti pintaan ulottuvaa koralliriuttaa. Sitä seurasi parikymmentä minuuttia kiistelyä kalan kanssa etenemissuunnasta. Tilanteen hallinta kumiveneestä on yllättävän hankalaa, kun yrittää käsillä pitää vapaa ja kelata siimaa sisään ja samalla ohjata varpailla perämoottoria. Vähän kerrallaan kala väsyi siihen leikkiin ja suostui kulkemaan jollan mukana sen kuljettamisen sijasta. Kalastajalla ei kuitenkaan ollut halua nostaa parinkymmenen kilon barracudaa sentin mittaisine hampaineen pieneen kumiveneeseen, joten se hinattiin Irenelle ja huudettiin Eevaa apuun. Eeva hoiti vavan sillä aikaa kun Tapio irroitti pihdeillä koukun väsyneen barracudan yläleuasta (täytyy myöntää, että mahdollisuus kalan äkkiliikkeisiin hirvitti). Kalaparka menetti monta hammasta purressaan pihtejä, mutta koukku irtosi ja barracuda lähti uimaan takaisin reviirilleen väsyneen oloisesti. Kalan onneksi Barracudan hampaat ovat kuitenkin uusiutuva luonnonvara. Näin isoa barracudaa emme syö ciguatera myrkkyriskin vuoksi, eikä makukaan ole enää paras mahdollinen. Siksi irti päästäminen oli luonnollinen toimenpide.
Tämmöistä täällä on ollut viime aikoina, ja näillä näkymin jatkuu edelleen. Säät ovat olleet tosi hienot ja kevään tulo tuntuu täälläkin leppeämmän pasaatituulen muodossa. Ukkosmyrskyt eivät ole vielä alkaneet, mutta muutamia sadekuuroja olemme saaneet. Ne ovat tervetulleita, sillä ne huuhtovat Irenen suolakuorrutusta, joka johtuu edessämme olevaan riuttaan murtuvien aaltojen ilmaan nostamista vesipisaroista. Lähimmän mailin säteellä on nyt 2 muuta venettä (amerikkalainen Caribee ja saksalainen Antje), jotka tunnemme hyvin. Meillä on tapana noin joka toinen iltapäivä mennä yhdessä rannalle viettämään Happy Houria, jonne kukin tuo jotain syötävää ja omat juomansa. Nyt on kulunut yli 5 viikkoa siitä, kun kävimme viimeksi kaupassa. Jäljellä on 4 perunaa, yksi sipuli, yksi sitruuna, yksi munakoiso ja pussillinen valkosipulia. Muutamia vihannessäilykepurkkeja on jo avattu, ja kuivatut tatit, suppilovahverot, vihannekset ja hedelmät on otettu käyttöön.
Toivotamme teille hyvää kevättä ja aurinkoisia päiviä,
Eeva ja Tapio
s/y Irene
RSS-syöte