Kuulumisia Ireneltä 27.1.2005
Chaguaramas, Trinidad
10° 40,78’ N - 61° 38,15’ W
Edellisen kerran kirjoitimme kuulumisia viime toukokuun lopulla odotellessamme Martiniquella Mikkoa perheineen vierailulle. Siinä riitti neljäksi viikoksi täyttä touhua, siitä pitivät Andreas (silloin 2,5 v) ja Minea (silloin 8 kk) huolen. Lasten lähdettyä oltiinkin jo pitkällä hurrikaanikaudessa, ja purjehdimme kiireen vilkkaa takaisin Trinidadille, missä Irene nostettiin ylös. Suomeen lensimme heinäkuun puolivälissä, ja ehdimme vähän seilata Isohukallakin, kuten monet teistä ehkä muistavatkin.
Trinidadille palasimme lokakuun lopulla, ja Irene kellui taas 8. marraskuuta. Sen jälkeisen ajan olemme viettäneet venetöitä tehden luonnolahdissa Scotland Bayssä tai Chacachacarella. Lisäksi Tapio ei saanut kaikkia työasioitaan järjestykseen ennen lähtöämme Suomesta, ja Tapiolta kuluikin muutama viikko tietokoneen ääressä töitä tehden. Viikonloppuisin olemme käyneet Chaguaramasissa hankintoja tekemässä. Lauantaisin Eeva on mennyt torille ja Tapio kalaan paikallisen ystävämme veneellä. Viimeisen kolmen kuukauden aikana joulukinkku on ollut ainoa liharuoka Irenellä.
Olemme asentaneet uusia varusteita, joihin kuuluu mm. SSB-modemi, jonka ansiosta meillä on nyt suora sähköpostiyhteys Irenelle. Meillä on ollut täysi työ myös rikkoutuneiden varusteiden korjaamisessa, sillä parin viikon ajan tuntui siltä, että yhtä korjattua kohdetta kohti kolme muuta hajosi. Mikään ei ollut vakavaa laatua, mutta korjaustyöt veivät aikamme. Esimerkkeinä voi mainita jollan perämoottorin kaasuttimen neulaventtiili (varaosaa ei ollut saatavilla, adapterin keksiminen porakoneen istukkaan ja sen jälkeinen neulan sorvaus siirsivät asian pois tehtävien listalta), ompelukone hajosi (tämä oli jo vakavaa laatua, sillä se oli uhka Eevan mielenterveydelle), jääkaapin kompressorin toisen tuulettimen hajoaminen, paapuurin pistopunkan tuulettimen hajoaminen (24V tuulettimia ei ollut saatavilla, joten hankimme 2 kpl 12V tuuletinta, jotka kytkimme sarjaan jääkaapin kompressorille, ja siitä saimme toimivan 24V tuulettimen pistopunkkaan), pölynimurin molempien akkusettien hajoaminen, joka vei mennessään myös pölynimurin akkujen latauslaitteen, moottorin polttoainefiltteri alkoi vuotaa (korroosio ryömi alumiinirungon ja maalin välissä) ja niin edelleen.Tätä listaa voisi jatkaa sivukaupalla, mutta ei pidä valittaa liikaa.
Vietimme joulun ja uuden vuoden Chacachacarella. Välipäivät menivät sähköpostiyhteyden (Winlink) pystytyksessä, koska siinä oli valtavasti opeteltavaa, suurin osa ajasta meni manuaalien lukemiseen. Saimme myös uuden GPS:n toimimaan, ja siitä olikin iloa ankkurivahtina. Koska meillä on WAAS käytettävissä, on sen tarkkuus alle 10 m. Siitä on hyvä seurata yön pimeydessäkin tuulen viuhuessa, kuinka ankkuri pitää.
Uuden vuoden aattona otimme ompelukoneen käsittelyyn. Se oli lopettanut tekemästä kelvollista tikkiä jo ennen joulua, ja silloin Eeva käytti syyn etsimiseen päivän ja minä puoli päivää. Päivä siinä meni jälleen, mutta kone oli kunnossa 31.12. illalla. Vika oli alapuolan ympäri kiertävän lankasiepparin pyöritysvaihteen liian suuressa välyksessä.
On totta, että kokenut ompelukonemekaanikko olisi ratkaissut asian kymmenessä minuutissa. On myös totta, että Trinidadilta olisi löytynyt useitakin kokeneita ompelukoneiden korjausliikkeitä. Teoriani on, jos olisimme turvautuneet johonkin niistä, asioden kulku olisi ollut seuraavanlainen:
Korjausliikkeet ovat keskittyneet 40 km:n päähän Chaguanasiin, jonne pääsee maxitaxilla halvalla, mutta matka ottaa ainakin pari tuntia suuntaansa ainaisten liikenneruuhkien vuoksi (Main Road on nykyisin kuin Porvoontie vuonna 1962). Ompelukone olisi jätetty sinne korjattavaksi, ja sovittu noudosta viikon kuluttua. Noutomatka olisi osoittautunut tyhjäksi reissuksi, sillä siihen mennessä kukaan ei olisi koskenutkaan siihen. Edes asian tarkistaminen puhelimella ei olisi auttanut, koska puhelimeen vastaava nuori nainen ei olisi viitsinyt tarkistaa tilannetta, ja olisi sanonut, että asia on ihan kunnossa. Toinen noutokerta taas viikon kuluttua olisi sitten jo ehkä onnistunut, mutta kaikkiaan aikaamme olisi kulunut ainakin yhtä paljon kuin itse tehden. Lisäksi opimme tuntemaan koneen varsin hyvin, mikä voi osoittautua arvokkaaksi syrjäisemmillä seuduilla. Tarkistutin teoriani paikallisella ystävällämme Rayllä, ja hänkin oli sitä mieltä, että juuri noin siinä olisi käynyt.
Ompelukone oli tärkeä Geoprosin töiden kannalta, koska nyt Eeva istui sen ääressä hermostumatta sillä aikaa kun Tapio oli tietokoneen kimpussa. Ray tuli vähän yllättäen hakemaan Tapioa kalaan uuden vuoden päivän aamulla. Jätin sen kalareissun väliin, koska olin juuri aloittanut työt tietokoneella, joten Ray meni yksin. Kotimatkallaan hän kävi kuitenkin jättämässä meille jääkaapillisen perattua tunaa.
Ompelukone on surissut päiväkaupalla. Ensin ommeltiin aurinkokatos uusiksi ( kaikki saumat, koska materiaali tuntui olevan kunnossa, joskin pölisi hieman hienoa hiekkaa ja pinnoitetta). Sitten saivat surffilauta ja mastonsa uudet säilytyspussit, vanhasta mastosäilytyspussista syntyi klooripesun jälkeen kahdeksan sakkelien ym. säilytyspussia. Jollalle tehtiin uusi säilytyspussi, kun edellinen delaminoitui, eikä pitänyt enää vettä eikä suojannut täysin auringolta.Veneen ja ihmisten tekstiilit ovat myös tarvinneet oman osansa. Osa tyynynliinoista sai komennuksen rättiosastolle, joten korvaavat kappaleet on ommeltu. Lisäksi syntyi muutama kohteliaisuusviiri, mm Irenelle Trinin viiri. Suomenlippujakin on korjattu kolmin kappalein. Nyt pitäisi riittää liehuttamista. MP:n vanhalla logolla varustettu salkolippu on antanut erinommaista materiaalia lippujen uloimpiin ylä- ja alaneljänneksiin, jotka kuluvat ensin. Tyviosa kestää vapaasti liehuvia paneleita kolme kertaa kauemmin.
Päivät Chacachacarella olivat sateisia ja tuulisia, mutta mehän olimmekin enimmäkseen sisätiloissa. Puolen yön aikaan 4.1. heräsimme kuitenkin siihen, että Irene oli anakin 30 astetta kallellaan tuulen paineesta rikissä. Muutamaa sekuntia myöhemmin kannella alkoi valtava meteli, koska yksi aurinkokatoksen kiinnitysnaruista (niitä on kaikkiaan 24) oli pettänyt ja katos pääsi lepattamaan. Se oli aivan riekaleina, kun saimme sen kokoon, ja kaksi suksisauvoista tehtyä jäykisteruotoa oli katkennut. Syynä kovaan tuuleen oli Texasista etelään edennyt kylmä rintama. Ne tulevat harvoin näin kauas etelään, mutta tämä tuli. Meille kerrottiin myöhemmin,että tuulta oli 25 m/s, itse emme ehtineet tuulimittaria katsella.
Seuraavana päivänä osoittautui, että aurinkokatos oli enimmäkseen ratkennut auringon haprastuttamista saumoistaan, ja oli korjauskelpoinen. Jäykisteruotoihinkin löytyi varakappaleita. Eeva oli juuri aloittanut korjausurakan, kun ompelukoneen pedaali alkoi kuumeta ja päästi mustan savupilven. Onneksi vanhoista komponenttivarastoistamme löytyi varaosa, ja työ pääsi jatkumaan vielä samana päivänä, tosin Tapion omista töistä ei sinä päivänä tullut mitään.
Perjantaina 7.1. siirryimme Chaguaramasiin. Ankkuria nostaessamme ketju ei enää sopinutkaan vinssin ketjupyörälle, koska sen lenkit olivat venyneet. Saimme onneksi laituripaikan, ja vielä saman päivän iltana uusi ketju oli keulan edessä laiturilla.
Lauantaina kalaan, sunnuntaina ketjun merkintä, jatkoköyden pleissaus ja siirto veneeseen. Maanantaina Tapio oli pitkään Internet cafe'ssa ja Eeva kaupungissa hankintoja tekemässä. Illalla olimmekin sitten taas Scotland Bayssä, jossa viikko kului samaan malliin kuin edellinenkin. Lauantain kalareissun saalis oli 2 tunaa, 2 kingfishiä, 1 crevalle jack, ja 1 tarpon. Tarpon painoi 35 kg, muut olivat pienempiä. Sen tarponin jälkeen Tapio oli ihan poikki.
Nyt alamme olla valmiita seilaamaan. Vielä pitää kuitenkin Irenen pohja jälleen puhdistaa raakuista ja sen jälkeen aktivoida antifouling harjaamalla. Nyt täältäkään ei enää saa tinapohjaista antifoulingia, ja seuraukset tuntuvat. Irene on nyt ollut noin kaksi ja puoli kuukautta vedessä, ja tänä aikana pohja on pitänyt puhdistaa jo kolme kertaa. Se käy kerta kerralta vaikeammaksi, kun siellä on niin paljon vanhoja raakun pohjia, jotka tarjoavat hyvän kiinnittymisalustan uusille. Toivottavasti liikkeellä olo auttaa.
Aiomme lähteä pohjoista kohti lähipäivinä, jos sää suo. Tuulet ovat olleet välillä kovia ja koillisen puoleisia, joten mitään leppoista purjehdusta ei ole odotettavissa. Sää täällä on ollut tammikuussa hyvin sateinen, mutta se on onneksi muuttunut viime päivinä aurinkoisemmaksi. Eivätpä ole talvikelit Suomessakaan kehuttavia olleet, mitä nyt olemme uutisten yhteydessä kuulleet. Täkäläinen sää on ollut epänormaali, ja esimerkiksi melko lähellä sijaitseva Guyanan pääkaupunki Georgetown oli useita päiviä lähes kokonaan veden peittämä. Vesi nousi hitaasti, joten enemmiltä ihmisuhreilta vältyttiin, mutta taloudelliset vahingot ovat suuret.
Eipä tänne sen kummempaa kuulu.
Eeva ja Tapio
s/y Irene
Chaguaramas, Trinidad
10° 40,78’ N - 61° 38,15’ W
Edellisen kerran kirjoitimme kuulumisia viime toukokuun lopulla odotellessamme Martiniquella Mikkoa perheineen vierailulle. Siinä riitti neljäksi viikoksi täyttä touhua, siitä pitivät Andreas (silloin 2,5 v) ja Minea (silloin 8 kk) huolen. Lasten lähdettyä oltiinkin jo pitkällä hurrikaanikaudessa, ja purjehdimme kiireen vilkkaa takaisin Trinidadille, missä Irene nostettiin ylös. Suomeen lensimme heinäkuun puolivälissä, ja ehdimme vähän seilata Isohukallakin, kuten monet teistä ehkä muistavatkin.
Trinidadille palasimme lokakuun lopulla, ja Irene kellui taas 8. marraskuuta. Sen jälkeisen ajan olemme viettäneet venetöitä tehden luonnolahdissa Scotland Bayssä tai Chacachacarella. Lisäksi Tapio ei saanut kaikkia työasioitaan järjestykseen ennen lähtöämme Suomesta, ja Tapiolta kuluikin muutama viikko tietokoneen ääressä töitä tehden. Viikonloppuisin olemme käyneet Chaguaramasissa hankintoja tekemässä. Lauantaisin Eeva on mennyt torille ja Tapio kalaan paikallisen ystävämme veneellä. Viimeisen kolmen kuukauden aikana joulukinkku on ollut ainoa liharuoka Irenellä.
Olemme asentaneet uusia varusteita, joihin kuuluu mm. SSB-modemi, jonka ansiosta meillä on nyt suora sähköpostiyhteys Irenelle. Meillä on ollut täysi työ myös rikkoutuneiden varusteiden korjaamisessa, sillä parin viikon ajan tuntui siltä, että yhtä korjattua kohdetta kohti kolme muuta hajosi. Mikään ei ollut vakavaa laatua, mutta korjaustyöt veivät aikamme. Esimerkkeinä voi mainita jollan perämoottorin kaasuttimen neulaventtiili (varaosaa ei ollut saatavilla, adapterin keksiminen porakoneen istukkaan ja sen jälkeinen neulan sorvaus siirsivät asian pois tehtävien listalta), ompelukone hajosi (tämä oli jo vakavaa laatua, sillä se oli uhka Eevan mielenterveydelle), jääkaapin kompressorin toisen tuulettimen hajoaminen, paapuurin pistopunkan tuulettimen hajoaminen (24V tuulettimia ei ollut saatavilla, joten hankimme 2 kpl 12V tuuletinta, jotka kytkimme sarjaan jääkaapin kompressorille, ja siitä saimme toimivan 24V tuulettimen pistopunkkaan), pölynimurin molempien akkusettien hajoaminen, joka vei mennessään myös pölynimurin akkujen latauslaitteen, moottorin polttoainefiltteri alkoi vuotaa (korroosio ryömi alumiinirungon ja maalin välissä) ja niin edelleen.Tätä listaa voisi jatkaa sivukaupalla, mutta ei pidä valittaa liikaa.
Vietimme joulun ja uuden vuoden Chacachacarella. Välipäivät menivät sähköpostiyhteyden (Winlink) pystytyksessä, koska siinä oli valtavasti opeteltavaa, suurin osa ajasta meni manuaalien lukemiseen. Saimme myös uuden GPS:n toimimaan, ja siitä olikin iloa ankkurivahtina. Koska meillä on WAAS käytettävissä, on sen tarkkuus alle 10 m. Siitä on hyvä seurata yön pimeydessäkin tuulen viuhuessa, kuinka ankkuri pitää.
Uuden vuoden aattona otimme ompelukoneen käsittelyyn. Se oli lopettanut tekemästä kelvollista tikkiä jo ennen joulua, ja silloin Eeva käytti syyn etsimiseen päivän ja minä puoli päivää. Päivä siinä meni jälleen, mutta kone oli kunnossa 31.12. illalla. Vika oli alapuolan ympäri kiertävän lankasiepparin pyöritysvaihteen liian suuressa välyksessä.
On totta, että kokenut ompelukonemekaanikko olisi ratkaissut asian kymmenessä minuutissa. On myös totta, että Trinidadilta olisi löytynyt useitakin kokeneita ompelukoneiden korjausliikkeitä. Teoriani on, jos olisimme turvautuneet johonkin niistä, asioden kulku olisi ollut seuraavanlainen:
Korjausliikkeet ovat keskittyneet 40 km:n päähän Chaguanasiin, jonne pääsee maxitaxilla halvalla, mutta matka ottaa ainakin pari tuntia suuntaansa ainaisten liikenneruuhkien vuoksi (Main Road on nykyisin kuin Porvoontie vuonna 1962). Ompelukone olisi jätetty sinne korjattavaksi, ja sovittu noudosta viikon kuluttua. Noutomatka olisi osoittautunut tyhjäksi reissuksi, sillä siihen mennessä kukaan ei olisi koskenutkaan siihen. Edes asian tarkistaminen puhelimella ei olisi auttanut, koska puhelimeen vastaava nuori nainen ei olisi viitsinyt tarkistaa tilannetta, ja olisi sanonut, että asia on ihan kunnossa. Toinen noutokerta taas viikon kuluttua olisi sitten jo ehkä onnistunut, mutta kaikkiaan aikaamme olisi kulunut ainakin yhtä paljon kuin itse tehden. Lisäksi opimme tuntemaan koneen varsin hyvin, mikä voi osoittautua arvokkaaksi syrjäisemmillä seuduilla. Tarkistutin teoriani paikallisella ystävällämme Rayllä, ja hänkin oli sitä mieltä, että juuri noin siinä olisi käynyt.
Ompelukone oli tärkeä Geoprosin töiden kannalta, koska nyt Eeva istui sen ääressä hermostumatta sillä aikaa kun Tapio oli tietokoneen kimpussa. Ray tuli vähän yllättäen hakemaan Tapioa kalaan uuden vuoden päivän aamulla. Jätin sen kalareissun väliin, koska olin juuri aloittanut työt tietokoneella, joten Ray meni yksin. Kotimatkallaan hän kävi kuitenkin jättämässä meille jääkaapillisen perattua tunaa.
Ompelukone on surissut päiväkaupalla. Ensin ommeltiin aurinkokatos uusiksi ( kaikki saumat, koska materiaali tuntui olevan kunnossa, joskin pölisi hieman hienoa hiekkaa ja pinnoitetta). Sitten saivat surffilauta ja mastonsa uudet säilytyspussit, vanhasta mastosäilytyspussista syntyi klooripesun jälkeen kahdeksan sakkelien ym. säilytyspussia. Jollalle tehtiin uusi säilytyspussi, kun edellinen delaminoitui, eikä pitänyt enää vettä eikä suojannut täysin auringolta.Veneen ja ihmisten tekstiilit ovat myös tarvinneet oman osansa. Osa tyynynliinoista sai komennuksen rättiosastolle, joten korvaavat kappaleet on ommeltu. Lisäksi syntyi muutama kohteliaisuusviiri, mm Irenelle Trinin viiri. Suomenlippujakin on korjattu kolmin kappalein. Nyt pitäisi riittää liehuttamista. MP:n vanhalla logolla varustettu salkolippu on antanut erinommaista materiaalia lippujen uloimpiin ylä- ja alaneljänneksiin, jotka kuluvat ensin. Tyviosa kestää vapaasti liehuvia paneleita kolme kertaa kauemmin.
Päivät Chacachacarella olivat sateisia ja tuulisia, mutta mehän olimmekin enimmäkseen sisätiloissa. Puolen yön aikaan 4.1. heräsimme kuitenkin siihen, että Irene oli anakin 30 astetta kallellaan tuulen paineesta rikissä. Muutamaa sekuntia myöhemmin kannella alkoi valtava meteli, koska yksi aurinkokatoksen kiinnitysnaruista (niitä on kaikkiaan 24) oli pettänyt ja katos pääsi lepattamaan. Se oli aivan riekaleina, kun saimme sen kokoon, ja kaksi suksisauvoista tehtyä jäykisteruotoa oli katkennut. Syynä kovaan tuuleen oli Texasista etelään edennyt kylmä rintama. Ne tulevat harvoin näin kauas etelään, mutta tämä tuli. Meille kerrottiin myöhemmin,että tuulta oli 25 m/s, itse emme ehtineet tuulimittaria katsella.
Seuraavana päivänä osoittautui, että aurinkokatos oli enimmäkseen ratkennut auringon haprastuttamista saumoistaan, ja oli korjauskelpoinen. Jäykisteruotoihinkin löytyi varakappaleita. Eeva oli juuri aloittanut korjausurakan, kun ompelukoneen pedaali alkoi kuumeta ja päästi mustan savupilven. Onneksi vanhoista komponenttivarastoistamme löytyi varaosa, ja työ pääsi jatkumaan vielä samana päivänä, tosin Tapion omista töistä ei sinä päivänä tullut mitään.
Perjantaina 7.1. siirryimme Chaguaramasiin. Ankkuria nostaessamme ketju ei enää sopinutkaan vinssin ketjupyörälle, koska sen lenkit olivat venyneet. Saimme onneksi laituripaikan, ja vielä saman päivän iltana uusi ketju oli keulan edessä laiturilla.
Lauantaina kalaan, sunnuntaina ketjun merkintä, jatkoköyden pleissaus ja siirto veneeseen. Maanantaina Tapio oli pitkään Internet cafe'ssa ja Eeva kaupungissa hankintoja tekemässä. Illalla olimmekin sitten taas Scotland Bayssä, jossa viikko kului samaan malliin kuin edellinenkin. Lauantain kalareissun saalis oli 2 tunaa, 2 kingfishiä, 1 crevalle jack, ja 1 tarpon. Tarpon painoi 35 kg, muut olivat pienempiä. Sen tarponin jälkeen Tapio oli ihan poikki.
Nyt alamme olla valmiita seilaamaan. Vielä pitää kuitenkin Irenen pohja jälleen puhdistaa raakuista ja sen jälkeen aktivoida antifouling harjaamalla. Nyt täältäkään ei enää saa tinapohjaista antifoulingia, ja seuraukset tuntuvat. Irene on nyt ollut noin kaksi ja puoli kuukautta vedessä, ja tänä aikana pohja on pitänyt puhdistaa jo kolme kertaa. Se käy kerta kerralta vaikeammaksi, kun siellä on niin paljon vanhoja raakun pohjia, jotka tarjoavat hyvän kiinnittymisalustan uusille. Toivottavasti liikkeellä olo auttaa.
Aiomme lähteä pohjoista kohti lähipäivinä, jos sää suo. Tuulet ovat olleet välillä kovia ja koillisen puoleisia, joten mitään leppoista purjehdusta ei ole odotettavissa. Sää täällä on ollut tammikuussa hyvin sateinen, mutta se on onneksi muuttunut viime päivinä aurinkoisemmaksi. Eivätpä ole talvikelit Suomessakaan kehuttavia olleet, mitä nyt olemme uutisten yhteydessä kuulleet. Täkäläinen sää on ollut epänormaali, ja esimerkiksi melko lähellä sijaitseva Guyanan pääkaupunki Georgetown oli useita päiviä lähes kokonaan veden peittämä. Vesi nousi hitaasti, joten enemmiltä ihmisuhreilta vältyttiin, mutta taloudelliset vahingot ovat suuret.
Eipä tänne sen kummempaa kuulu.
Eeva ja Tapio
s/y Irene
RSS-syöte