Johdanto: 

Olimme kaudella 2005 purjehtimassa ja ystäväperheemme Norviot virittelivät syksyllä tavatessamme hiukan keskusteluja isommasta ja toimivammasta veneestä. Aikaa kului, veneet nostettiin ylös ja talvi teki kovasti tuloaan. Eräänä talvi-iltana marras-joulukuussa 2005 Erkki soitteli minulle ja kysyi kiinnostustani osallistua veneen tuontiin Ranskasta Suomeen kesällä 2006, jos hän hankkii sieltä uuden veneen. Alkuun olin kielteisellä kannalla – sillä enhän haluaisi käyttää koko lomaani veneen tuontiin pääsemättä ollenkaan purjehtimaan perheeni kanssa. Tammikuussa olikin kaupat jo tehty ja piti alkaa miehistöä kokoamaan. Olin jälleen Erkin kanssa puheissa ja tällä kertaa lupasin olla mukana. Tällaista ei kyllä tapahdu montaa kertaa elämässä! 

Valmistelut: 

Omalta kohdaltani tämä kohta käsitti neuvottelut työnantajan kanssa, jotta voisi pitää hiukan pitemmän kesäloman voidakseen purjehtia myös oman perheen kanssa. Neuvottelut menivät hyvin ja sain itselleni ylitöineen lomaa 7 viikkoa. Erkki oli toisaalla tehnyt omia valmistelujaan myyjän ja veneveistämön kanssa. Aikataulu varmistui ja lennot Ranskaan tilattiin. Lavallinen venetavaraa lähti Sipoosta kohti St. Gillesiä, jossa vene laskettaisiin veteen. 

Menomatka:

Menomatkalle Norvion perhe (Erkki, Sirpa, Atte 1,5v ja Otto 6,5 v) lähtivät viikkoa ennen muita järjestelläkseen asioita sekä lomailemaan hiukan. Lefa (Nauti-Karlssonin Leif Karlsson) meni perässä muutaman päivän päästä järjestelemään luovutusta. Miehistönä Nicke (Lefan poika) ja Arto lähtivät luovutusta edellisenä päivänä kohti St. Gillesiä. Aikaisemmin lähetetyt tavarat odottivat perillä. 

Veneen laittoa: 

Veneen luovutus perjantaina ja heti illalla tankkaamaan, jonka jälkeen koepurjehdus. Tuulta vaivaiset muutama metri mutta s/y Season kulki kevyesti 5 – 6 solmua. Illalla tavaroiden järjestelyä ja veneeseen tutustumista. Lauantaina vielä karttaplotterin paikkaa vaihdettiin ja tv-antenni asennettiin mastoon. Vahtivuoroista sovimme seuraavaa: Pareina Erkki ja Arto sekä Lefa ja Nicke. Vuorot neljän tunnin jaksoissa (4 työtä, 4 vapaata) vuorojen alkaessa heti ensimmäisestä purjehduspäivän illasta.

Matka: 
Lauantai 18.6.2006. 

Kotimatka alkoi aikataulun mukaisesti lauantaina mutta vasta iltapäivällä. Reittisuunnitelma oli tehty edellisenä iltana ja edessä oli parin vuorokauden matka. Moottorilla matkaan tasaisella Biskajan lahdella kohti Bretagnen niemimaan kärkeä. Koko yö ajettiin moottorilla. Muuta liikennettä ei juuri näkynyt. 

Sunnuntai 19.6.2006 

Seuraavana päivänä kokeilimme myös purjeilla. Tuulta oli melko vähän, joten tyydyimme aikataulun tiukkuuden vuoksi siirtymään taas moottorin käyttöön. Autopilotti alkoi temppuilla ja klappi ruorissa oli melkoinen. Siirryimme käsin ohjaamiseen ja aloimme tutkia vian syytä. Lopulta löytyi hydraulipumpusta vuoto, koska pumppu oli jäänyt asentajalta kiristämättä. Ehkäisimme enemmät vuodot, siivosimme jäljet ja tyydyimme jatkamaan käsin ohjaamista, koska hydrauliöljyn lisääminen olisi vaatinut erikoisvälineitä. Tilasimme seuraavaan satamaan moottorin ensihuollon, jonka yhteydessä hydrauliöljyä lisättäisiin. Keulamme kääntyi kohti Englannin kanaalia. Olimme tähän saakka ajaneet myötävirrassa, joka tuntui auttavan meitä mukavasti eteenpäin. Marssivauhtimme moottorilla oli noin 8.0 solmua. Yöllä sivuutimme Guernseyn ja Jerseyn saaret pimeässä ajamalla niiden välitse. Olisi ollut kiva poiketa mutta aikataulumme ei sallinut ylimääräisiä pysähdyksiä – ei ainakaan tässä vaiheessa matkaa. 
Aikaisin aamulla ajaessamme alueella – jossa ei kalastusta saanut harjoittaa – huomasimme paapuurin puolella noin 150 metrin päässä poijun seuraavan meitä. Veden pinnassa ei ollut nähtävissä mitään eikä myöskään styyrpuurin puolella. Hetken päästä kuului kova paukahdus, jonka jälkeen poiju katosi aaltoihin. Olimme ilmeisesti ajaneet pyydyksen vaijeriin, joka kuitenkaan ei hidastanut veneemme nopeutta, joka tapahtuma hetkellä oli noin 11 solmua GPS:n mukaan myötävirrassa. Aamupäivällä saavuimme Cherbourgiin, jonka satamassa kaksi ulkoallasta johdattivat meidät satamakirjan mukaan suojaiseen sisäaltaaseen, jossa pienvenepaikat sijaitsivat. Ajoimme suoraan polttoaine laituriin, jossa täytimme tankit. Siirryimme mielestämme parhaalle kolmesta meille sopivasta laituripaikasta, johon kiinnityimme isojen veneiden tapaan kylki edellä. Suoritimme provianttien hankintaa sekä vierailimme paikallisessa ruokakaupassa, jossa olematon (lue: kiitos, päivää) ranskan taitomme oli koetuksella ruoka-aineksia valitessamme. Kaikki kuitenkin saimme hankittua ja jääkaappimme olivat jälleen täynnä. 

Maanantai 20.6.2006 

Aamiaisen jälkeen irrotimme köydet suunnitelmana purjehtia suoraan Saksaan Cuxhaveniin, jonne meidän pitäisi saapua aikataulun mukaisesti noin neljän vuorokauden kuluttua. Merellä olo alkoi jo sujua ja ruokailimme aina yhdessä istuinkaukalossa nautiskellen ranskalaisia viinejä ja gourmee-tasoisia ruokia. Avasimme reippaassa myötätuulessa (noin 10 m/s) rulla genoan ja annoimme veneen syöksyä eteenpäin. Iltapäivällä tuuli alkoi nousta ja rullasimme genoaa sisään niin, että 2/3-osaa oli avoinna. Tuuli oli yltynyt jo noin 15 metriin sekunnissa. Veneen vauhti kiihtyi ollen nyt koko ajan yli 10 solmua. Tämä vasta on purjehdusta. Meitä oli kovasti varoitettu Englannin kanaalissa olevasta erittäin vilkkaasta laivaliikenteestä mutta laivoja emme montaakaan nähneet. Yöaikaan kalastusalusten väistely oli tarkkaa touhua sillä aallot alkoivat olla noin 5 metriä korkeita. Pienemmällä veneellä tässä olisi ollut jo mielessä selviytymistaistelu mutta meillä ei edes kansi kastunut roiskeista. Käsin ajaminen oli ainoa vaihtoehto ja se kysyi aikalailla hartiavoimia veneen syöksyessä parhaimmillaan yli 15 solmua genuan ollessa vain 1/3 avoimena. 

Tiistai 21.6.2006 

Kohtalaisen rankan yön jälkeen keli vain jatkui mutta oli kuitenkin helpompaa tehdä näköhavaintoja valoisalla kuin pimeällä. Kartalla olevat neliön muotoiset kummalliset ”valot” osoittautuivat öljyn- tai kaasunporauslautoiksi, joita olikin Hollannin rannikolla kymmeniä. Niitäkin väisteltiin, koska reittisuunnitelmamme oli tehty juuri noihin isoihin ”valoihin” tähtäämällä. Tänään aamiainen syötiin normaalisti mutta päivällinen sääoloista johtuen oli enemmän retkipainotteinen, tosin viinistä emme tinkineet.
Iltapäivällä kuulimme ”PAN PAN” –sanoman, jossa norjalainen 41-jalkainen purjevene kertoi menettäneensä peräsimen. Olimme arviolta 25 – 30 mailin päässä paikasta mutta emme kuitenkaan olisi pystyneet auttamaan tässä kelissä, koska tarvitsivat hinausapua satamaan. Hollannin rannikkovartiosto kuittasi, jonka jälkeen kuulimme enää satunnaisia keskusteluja vhf-radiosta. 
Sisämiehistömme pienimmät jäsenet alkoivat voimaan pahoin, joten oli varasuunnitelman paikka katsoa sopiva ”hätäsatama”. Tutkittuamme satamakirjoja löysimme sopivan, jolla oli tarvittavat edellytykset: avoinna 24 tuntia, riittävästi vettä, tilaa isoille veneille. Päätimme suunnata siis lähimpään sopivaan satamaan, joka sijaitsi 84 merimailin päässä. Satama oli Hollannin Den Helder. joka sijaitsi retiltämme vain muutaman kymmenen mailia sivussa. Vielä yksi yö ja sitten satamaan.

Keskiviikko 22.6.2006 

Saman tuulen ja aallokon saattamina saavuimme Den Helderiin aamupäivällä. Satama on Hollannin laivaston ja samalla Naton laivastotukikohta. Hetken etsiskelyn jälkeen löysimme (vaikka oli satamakirjakin) vierasvenesataman, jossa näytti olevan hurjan pieni sisäänmeno. Ei muuta kuin reilusti vauhtia ja Erkki ohjasi meidät satama-altaaseen. Olimme katsoneet sopivan paikan mutta onneksi yksi ystävällinen veneilijä oli huomannut meidän pyörivän ulkopuolella katsoen satamasta paikkaa. Hän ohjasi meidän hyvälle paikalle ja tietysti kylki kiinni laituriin. Köydet tiukasti kiinni ja ankkurioluet. Kyllä maistui. Paikka oli itse asiassa ainoa vapaa paikka koko satamassa, jonne olisimme muutenkaan hyvin mahtuneet. Pari tuntia aiemmin paikalta oli lähtenyt 53-jalkainen Swan. Kaupungille kävelemään ja ruokailu illalla veneessä. Suunnitelmissa jatkaa seuraavana päivänä kohti Saksaa.

Torstai 23.6.2006, juhannusaatto 

Aamulla lähtö ja sataman edustalla piruetit kuitenkaan onnistumatta kalibroida sähkökompassia. Koneella matkaan vanhojen maininkien saattelemina. Pääsimme reitille parin tunnin ajon jälkeen ja suuntasimme Saksan edustalla olevan laivaväylän vihreitä poijuja kohti, joita seurasimme Cuxhaveniin saakka. Juhannusaatto sujui epätavallisissa merkeissä merellä Saksan rannikon tuntumassa ilman kokkoja mutta olimme tiiviissä puhelinyhteydessä Långholmenille, jossa muut tutut olivat – vain me puutuimme. Toki nautimme kuohuviinit Juhannuksen kunniaksi. Meri oli tyyni ja annoimme koneen kyydittää meitä 8,5 solmun vauhdilla eteenpäin. Ilta-aurinko laskeutui peilityyneen mereen. Täällä vasta alkoi näkyä laivoja ja niitä olikin joka puolella. Varsinkin yöaikaan meidän oli oltava tarkkana, koska tutkamme näytti 180 astetta väärään suuntaan. 

Perjantai 24.6.2006, juhannuspäivä 

Juhannuspäivä valkeni auringon noustessa Saksan rannikon takaa. Tyyni keli jatkui ja kone kyyditti meitä tasaisesti eteenpäin autopilotin ohjatessa. Muita veneitä alkoi pikku hiljaa näkymään ja meistä tuntui, että alamme lähestyä kotivesiä. Seurasimme vihreitä reunapoijuja ja hienosäädimme autopilottia tarpeen mukaan. Polttoainetta kuluu ja olimme jo aamulla todenneet, että tiukoille menee. Matkavauhtimme oli kyllä kohtalaisen taloudellinen mutta keskikulutus on varmaankin siinä 10 litraa tunnissa.

Lauantai 25.6.2006

Aurinko nousi ja ilma alkoi lämmetä. Öisin on ollut melko kylmä, vaikka kesä onkin. Onneksi yöt ovat koko ajan lämmenneet, kun lähestymme pohjoisia vesiä. Polttoaine on melko loppu toisen tankin ollessa täysin tyhjä mutta Cuxhaven on jo näköpiirissä. Reippaassa sivuvirrassa vauhdilla aallonmurtajan aukosta sisään ja kiinni ensimmäiseen kylkipaikkaan. Satamakapteeni ohjasi meidät uudelle paikalle, joka oli täysin suojassa aalloilta. Köydet jälleen kerran kiinni ja maasähkökaapeli sähköverkkoon. Lefa lähti Anua vastaan ja lupasi käydä ruokakaupassa tullessaan. Me muut rentouduimme ja kävimme kävelyllä. Erkin kanssa lainasimme 40 litraa dieseliä yhdeltä suomalaiselta veneeltä. Palautimme lainan parilla oluttölkillä lisättynä. Koko Cuxhavenissa ei ollut veden äärellä polttoaineen jakelupistettä! Siis säästimme tankkien täytön Kilein kanavalle. Illalla gourmet-ruokailu veneellä, koska paikallisen ravintolan kokki katselee illalla luultavasti jalkapallon MM-kilpailuja ja ei siten ole työpaikallaan! 

Sunnuntai 26.6.2006 

Aamutoimien jälkeen ruokakauppaan hankkimaan tuoreruoat muutamaksi päiväksi. Köydet irti ja matkaan. Kova sivuvirta painoi venettä sivuun kohti toisia veneitä ja suoritimme todellisen ”lähimarssin” erään veneen CQR-keula-ankkurin kanssa. Ankkuri repi meiltä sivukaidetta ja katkoi vaijerin sekä väänsi pari tolppaa. Toiseen veneeseen ei tullut naarmuakaan mutta ”ohimarssimme” aiheuttama ääni toi kyllä koko porukan kannelle! Matka jatkui koneella vastavirtaan kohti Kielin kanavaa. Tarkkailimme koko ajan polttoainemittareita ja laskimme polttoaineen riittävän nipin napin seuraavalle tankkausasemalle, joka oli sulkujen sisäpuolella Brunspüttelissä. Kanavan valot näyttivät vihreätä ja noudatimme kirjan ohjeita ajaa sisään. Kova Saksan kielinen huuto kaiuttimista käski meitä poistumaan! Emme ymmärtäneet kaikkia sanoja mutta äänen laatu ja kovuus tarkoitti, että teemme jotakin kiellettyä. Täyskäännös ja takaisin odottelemaan. Mutkan takaa tulikin laiva, joka ajoi suoraan kanavaan. Sitten seurasimme muita veneitä sulkuun laivan ja reuna väliin, jossa tilaa matalan laiturin kanssa noin 6 metriä (veneemme 4,95 m leveä). 

Sulun jälkeen tankkaamaan ja jatkamaan matkaa moottorilla Kielin kanavassa. Kanava-ajelu sinänsä oli melko tylsää, koska reunat olivat niin korkeat, että  maisemia ei juurikaan näkynyt. Nopeusrajoitus oli 8 KN, joka koski kaikkea liikennettä. Tosin muutama laiva porhalsi ohitse melko läheltä. 

Kanavan toisessa päässä Holtenaussa suoritettiin kanavamaksu, jonka jälkeen veneemme tuli ensi kertaa Itämerelle. Söimme kulussa ja jatkoimme koneella ajoa kohti Tanskan Bornholmia.

Maanantai 27.6.2006 

Reittimme kulki ”vastavirtaan” laivaväylää, jolloin laivat vilkuttivat meille valojaan ja lyysasivat meitä. Myöhemmin selvisi, että toinen kulkuvalomme oli rikki. Yöllä tuli vastaan ukkosmyrsky, jolloin saimme vettä niskaan ja viisi ukkosrintamaa meni ylitsemme. Alueella sattui vielä olemaan magneettisia häiriöitä, jolloin autopilotti alkoi ohjaamaan kohti Puolaa. Käsiohjauksella ja GPS:n kompassilla jatkettiin. Rönneen saavuimme iltapäivällä ja parkkeerasimme polttoainelaituriin. Tankit täyteen ja siirtyminen tuntipaikalle. Kävimme kaupungilla syömässä ja irrotimme köydet jatkaaksemme matkaa yötä myöten. Tällä kertaa suuntana Visby Gotlannissa. Vahtivuorot päälle ja purjeet ylös pitkästä aikaa sillä olimmehan purjeveneellä liikkeellä. Hauskuutta kesti parisen tuntia, jonka jälkeen kone taas päälle. Yöllinen matka sujui jo rutiinilla vahtivuorojen vaihtuessa. 

Tiistai 28.6.2006 

Seuraavana päivänä alkoi onneksemme tuulla. Myötätuulta oli hiukan yli 10 m/s ja ajoimme pelkällä genualla kohti Visbytä. Päivä kului mukavasti ja iltahämärissä Gotlanti olikin jo näköpiirissä. Tuntui kuin olisi kotiin tullut sillä näillä seuduilla olimme kaikki purjehtineet jo useita kertoja aikaisemmin. Saavuimme reippaassa myötätuulessa Visbyn sataman aallonmurtajien välin tuntuessa kovin pieneltä, sillä pimeys ja aallot tekivät sisääntulosta melko jännittävän. Ulkoaltaassa oli laiva, joten suuntasimme sisäallasta kohti. Muutama pieni paikka löytyi mutta sellaisessa tuulessa ei edes uskallettu yrittää taskuparkkia, koska veneemme ei edes mahtunut kääntymään satama-altaassa. Onneksi ensimmäisestä välistä löytyi yksi kylkipaikka, jonne osuimme toisella yrittämällä. Kiinnitimme veneen lujasti ja painuimme saman tien pehkuihin. 

Keskiviikko 29.6.2006 

Aamulla oli mukavaa herätä rauhallisessa satamassa auringoin paisteeseen. Aamiainen ja kaupungille kävelemään. Kesän ensimmäiset terassit oli avattu ja nautimme upeasta paikasta sekä hienosta kesäpäivästä. Ruokaostokset viimeistä etappia varten suoritettiin ja illastimme ulkona vanhassa kaupungissa. Ilmoittelimme kotiin päin, että olemme perjantaina klo 18.00 Marjaniemessä MP:n laiturissa – tulkaa vastaan. Illalla viimeiset reittipisteet ja suunnitelmana suorin mahdollinen reitti Viron rannikkoa hipoen kohti Helsinkiä. 

Torstai 30.6.2006 

Aamulla aikainen herätys ja köydet irti klo 6.15. Satama nukkui vielä täysin, kun lähdimme merelle. Vahtivuorot alkoivat jälleen Erkin ja Arton jäädessä hereille. Täydet purjeet ja saimme nauttia reilut kolmisen tuntia upeasta purjehduksesta. Ilmat lämpenivät koko ajan suunnatessamme kohti kotia. Lefan ja Nicken aloittaessa oman vuoronsa alkoi tuuli tyyntyä. Ei muuta kuin genua rullalle ja koneella eteenpäin. Tuttu tasainen tahti halki peilityynen Itämeren.

Perjantai 1.7.2006 

Aamuyöllä ohittaessamme Viron rannikkoa oli heidän merivartiosto radioyhteydessä meihin tiedustellen veneen tunnusta ja lähtö- sekä tulosatamaa. Aamu valkeni auringon noustessa merestä, jonne se oli edellisenä iltana laskeutunut. Olimme jo Suomenlahdella ja seuraavana reittipisteenä Helsingin majakka. Soittelimme Porkkalan edustalla tilannetiedotuksia kotijoukoille ja aloimme pakkaamaan omia tavaroitamme sekä siivoamaan hyttejämme. Ajaessamme Kustaan miekasta sisään kurvasi Merivartioston kumivene viereemme kysyen, että mistä tulemme. Kun kerroimme tulevamme Visbystä niin he toivottivat meidät tervetulleeksi Suomeen. Hevossalmen silta ja kohta olimmekin jo Vartiokylän lahdella. Kiinnityimme s/y Seasonin paikalle perä edellä toisella yrittämällä kellon näyttäen 18.03. Olimme siis ilmoittamastamme aikataulusta 3 minuuttia myöhässä! Laiturilla on 15 läheistä perheenjäsentä ja ystäväämme vastassa. Juhlistimme rantautumistamme samppanjalla.

Reissu oli todella upea ja kokemuksena mahtava. Kaksi viikkoa purjehdusta, joista 4,5 yötä veneen ollessa laiturissa ja 9,5 yötä merellä – ei siis mikään lomareissu. Maileja kertyi noin 1.550 mpk ja käynti maita viisi (Ranska, Hollanti, Saksa, Tanska ja Ruotsi). 

Teksti ja kuvat
Arto Kaunisto