8.

Maakalla ( 64º18,80'P - 23º31,00'I )
 
su 23.06. klo. 23.45, välimatka 72 mpk

Aamulla ajoimme Stubbenin majakan vierestä ulos avomerelle. Tälle päivälle olimme poikkeuksellisesti asettaneet selkeän tavoitteen: Maakalla - joka sijaitsee n. 10 mpk Kalajoen ulkopuolella.

Näytti siltä, että oli tulossa upea spinnupäivä. Kun sain spinnun viritettyä tuuli moinasi. Suunnanmuutos? Tietysti! Idän kautta pohjoiseen. Ensin tuuli kohtalaisesti ja hetken päästä varsin vaisusti. Kaivoin paperiykkösen keulaan (mylar). Päätimme ajaa pitkät kryssisiivut. Virhe. Nyt oli juuri sitä "suunnaltaan vaihtelevaa". Joka kerta kun tuuli shiftasi, olimme väärässä laidassa. Päätimme siis ajaa lyhyet kryssisiivut. 

Piristyksen vuoksi kävimme ensin nuuskimassa Kokkolan majakkaa, jonka jälkeen lähdimme etsimään aavalla merellä sijaitsevaa Ykskivi -nimistä valopoijua. Löytyi. Kun lähestyimme Maakallaa rupesi ilta hämärtymään ja taivas meni pilveen. Kuului tuttu "Iltatuulen viesti": tämä loppui tähän, moottori käyntiin! 
Ei muita huvialuksia. Kylmää.

Mantereen puolella satoi kun etsimme sisäänajoreittiä. Maasäären vedenalainen riutta, myöhäinen hetki ja tummat pilvet eli pimeys, myötävaikuttivat siihen, että etsintä oli hidasta. Aika lähelle oli mentävä, ennen kun aallonmurtaja erottui. Aallonmurtajan takaa löytyi tukeva laituri johon mahtuu kaksi venettä kylkikiinnityksellä. Kiinnityimme ison puolikatetun fiskarin taakse, oikaisimme selkämme ja katsoimme ympärillemme. Vaude! Hämärässäkin näkymä oli viehättävä. Rannassa näkyi pieniä kalastusmajoja vierekkäin ja taustalla häämötti kirkko. Päätimme heti, että täällä pidämme välipäivän.

 

Aamulla kurkkasin keulaluukusta. Edessämme ollut fiskari oli lähtenyt ja vieressä olevaan kevyeeseen ponttonilaituriin oli tullut avofiskari, josta kaksi miestä kantoivat styrox -laatikoita vajaan. Lähdin tervehtimään. 

Kun lähestyin vajaa, kuului ilkikurinen kysymys, "Ookkona polliisi" ? Kerroin olevani veneturisti joka haluaisi tietää veneemme sopivasta kiinnityspaikasta ja mahdollisuudesta ostaa kalaa. Lisäksi olisimme kiinnostuneita saunasta. "Siirrä veneesi eteenpäin siihen missä tuo toinen paatti oli, se ei tuu takas. Tuohon päähän saattaa tulla yhteysalus, jos on tilauksia. Eiköhän me illalla lämmitetä sauna. Pääsette sitten. Saattaisi hyvinkin olla tarjolla laitonta punalihaa". ??? 

Menimme vajaan, jossa styrox -laatikon kannen alla pilkotti muutama vonkale. Merilohia. Sain kuulla, että keskiviikon vastaisena yönä voi taas nukkua rauhassa, kun EU:n herrojen päättämä järjetön merilohen pyyntikielto päättyy. "Olivat tarttuneet pahasti pyydyksiin, eihän niitä sinnekkään voinut jättää, olisivat kuolleet kumminkin". Olimme kaikki samaa mieltä - myös paikalle saapunut Virinen päällikkö ja "karin" (paikallinen nimitys) toiselta puolelta tullut pariskunta. 

Siinä istuttiin aamuauringossa rupattelemassa, muita ihmisiä ei sillä hetkellä kuulemma karilla ollut, ja sovittiin, että ilmoittavat kun kala on savustettu ja kun sauna on vapaa. Mukavia ihmisiä.



Vietimme karilla ikimuistettavan päivän. Aurinko paistoi ja navakka tuuli puhalsi pohjoisen puolelta. Leessä oli lämmimtä. Veneemme oli hyvin suojassa aallonmurtajan takana. Voisin kuvitella, että kovalla kaakkoistuulella, ja myös etelänpuoleisella, satamassa on hankalaa olla. Silloin kalastajat käyttävät karin toisella puolella olevaa satamaa, jonka syväys ei keppiveneelle oikein riitä. Ainakaan vähän isommalle.
Päivällä ponttonilaiturissa käväisi purjevene. Matkalla Oulusta Turkuun. 

Kallankareihin kuuluva majakkasaari Ulkokalla sijaitsee n. 2 mpk Maakallan ulkopuolella. Ulkokallan majakka, joka rakennettiin 1856, oli miehitetty vuoteen 1976, jolloin sekä majakka, että säähavaintoasema automatisoitiin. 
Maakallan kirkon lisäksi karilta löytyi pieni museo, ja toinen toistaan viehättävämpi mökki. Koko ympäristö oli niin hyvin hoidettu, että siitä oli saatu oikein palkinto.

Illansuussa, kun olimme aterioineet savustettua merilohta, lähdimme etsimään karin toisella puolella olevaa saunaa. Mennessämme laitoimme roposemme vasta nyt havaittuun peltilaatikkoon jossa luki "Haminamaksu". 
Yhdestä piipusta nousi savua sen näköisesti, että se voisi olla sauna. Niin kuin olikin. Mutta väärä sauna. Tämä oli yksityinen ja "yhdistyksen" sauna oli aivan vieressä. Jäimme juttelemaan tämän yksityisen saunan lämmittäjän, eläkkeelle siirtyneen kalastajan kanssa.

"Kallankareilla on maamme laajin itsehallinto. Laajempi kun Ahvenanmaalla. Tämä asia on testattu raastuvassa. Vastassa oli Metsähallitus. Me voitimme. Itsehallintomme perustuu Ruotsin kuninkaan 1700 -luvun lopulla säätämään haminaordningiin. Asioistamme päättää kuusihenkinen karineuvosto, jonka karikokous valitsee kerran vuodessa, karipäivillä, ensi kuussa. Minä olen karineuvoston jäsen. Olin juuri ottamassa vastaan maaherran meille luovuttaman ympäristöpalkinnon ja kutsuin hänet karipäiville. Hän lupasi tulla."

Muut halukkaat olivat saunoneet, ja sauna oli meidän vapaassa käytössämme. Jos tuon laittoman punalihan hinta e 20,- oli tuntunut hieman arvokkaalta (toki satsista riitti kolmeksi päiväksi), niin saunamaksu sen kompensoi, 20 c/peffa.



Maakalla on todella käymisen arvoinen paikka. Suosittelemme. Säävarauksin.

Linkki: Kalajoki

» 09. Marjaniemi