7.

Stråkaviken, kalasatama  ( 63º23,10'P - 22º01,70'I )

la 22.06. klo 19.30, välimatka 34 mpk

Juhannuspäivän aamu Vaasassa oli hiljainen. Ei tapahtunut yhtään mitään. Ei edes satanut. Jopa Hietasaaressa oli hiljaista.

Kun sitten keskipäivän tienoilla vilkaisin ulos, näin Merituulen peräpeilin loittonevan. Olivat matkalla kotiin.
Selityksiä on monta. Lähtöpäätöstä tehdessään Lexa ei tiennyt, että Maisan loma kestää vain kolme viikkoa. Lexa olisi periaatteessa ollut valmis purjehtimaan Kemiin vaikka yhtä soittoa, me halusimme purjehtia pitkiä päiviä ja nukkua yöt, ja Maisa olisi mielellään tehnyt lyhyitä päiväpurjehduksia ja "ollut välillä jossain". Yhteensovittaminen ei onnistunut. 
Hyvää kotimatkaa ja kiitos seurasta.

Iltapäivällä irrotimme köydet ja lähdimme liikkeelle. Suunta oli taas selvä, mutta määränpää ei. Oli pläkä. Päällikkö oikaisi salongin sohvalle ja kippari körötteli pohjoiseen. Saariston jokaisessa pihassa oli juhlaliputus. Piristävä näky, joka oli tarpeen. 

Lähestyessämme Raippaluodon siltaa herätin päällikkömme katsomaan. Saaristossa olevat sillat eivät kuulu purjehtijoiden suosioon. Monet ovat perustuslain ja direktiivien vastaisia, koska estävät ihmisen (purjehtijan) vapaata liikkumista. Lisäksi ovat usein aika rumia. 

Raippaluodon silta on poikkeus. Riittävän korkea ja aika upea ilmestys. Lienee tällä hetkellä maamme pisin silta, yli 1 km. Alikulkukorkeus on 26 m ja rakenteet kohoavat 82 m merenpinnan yläpuolelle.

 

Illaksi päädyimme Stråkaviken -nimiseen kalasatamaan jossa on pieni aallonmurtaja ja baari/kioski -yhdistelmä sekä polkupyörävuokraamo. Toteutimme kuitenkin rauhallisen iltalenkkimme jalan.

Linkit: Raippaluodon silta 1  ja 2 sekä Maxmon kunta

» 08. Maakalla