22.

Hölick, Hornslandet ( 61º37,55'P - 17º26,20'I )
  
ke 10.07. klo. 20.20, välimatka 42 mpk

Aamutoimet Sannassa hoidettiin perinteiseen tapaan. Puuro, kahvi, kipparin nojaus mantookivaijeria vasten. Sääennuste tavanomainen, mutta ei huono. Tuuli etelän ja kaakon välistä 5-6 m/s.  Päivällä heikkenevää, suunnaltaan vaihtelevaa tuulta. Ja jälleen kerran, "Keskiruotsissa sijaitseva lämmin vyöhyke siirtyy pohjoiseen päin". "Skitsnack" sanoi ruottalainen kun pierasi.

Alussa harkitsimme reivaamista. Selvittiin latistamalla. Päivällä havahduimme. Ympärillämme oli useita purjeveneitä. Alkoi "lomaskabat" ja tietysti se "suunnaltaan vaihtelevaa" eli shiftit, ikään kuin ne kuuluisivat myös "leikkimielisiin" kisoihin. Tosissaan ottaen pärjäsimme aika hyvin. Lyhyet siivut ja shiftillä venda. Ulkoreunalla ajavan vanhan puuveneen nousukulma oli fantastinen. Vauhti viittasi piinaamiseen. Kiikarilla tarkemmin katsoen totesimme, että hyvin istuvien purjeiden lisäksi sillä oli hiljainen ja hyvin säädetty moottori ja pakoputki baaran puolella.

Annettu sääennuste askarrutti. Olihan se ollut "päivällä heikkenevää", mutta kertomatta jäi (taas), että illaksi friskaa (taas). Kahdella reivillä lähestyimme Bålsön pohjoisreunaa. Koska Bålsön ja Hornslandetin välisessä salmessa olisi rauhallisempaa, päätimme laskea purjeet ja syödä rauhassa, ennen päivän viimeistä rykäystä. Siitä rykäyksestä tulikin ikimuistettava.

Kun lähestyimme salmen eteläosaa huomasimme, että veneitä hakeutui luonnonsatamiin molemmin puolin salmea. Kun meri tuli näkyviin, ymmärsimme miksi. Se oli hurja näky. Harkitsimme siirtymistä "syrjään", mutta päätimme kuitenkin kokeilla. Purjeet kannella. Heti salmen jälkeen aallot olivat 4-5 m korkeita. Sivuvastaista. Ei maininkeja vaan vaahtopäitä. Miten olosuhteet voivat muuttua näin radikaalisti näin lyhyellä matkalla? Kuvittelin, että tilanne tasaantuisi kun päästään ulos syvemmille vesille. Ja paskat. Koska "olimme sillä tiellä", päätimme jatkaa. Matka ei ollut pitkä. Kuusi mailia Hornslandetin kulmalle, ja siitä maili maihin. Vastaan tuli moottorivene. Siitä saattoi nähdä vilauksen tilanteessa, jossa olimme yhtäaikaa aallonharjalla. Oli ajettava erittäin tarkasti aaltoja sekä huomioiden muita, yhtä hulluja.

Hornslandetin kulman jälkeen irrotin hetkeksi katseeni aallokosta, vilkaisin korttia ja yritin löytää edestämme lähestyvää keppiä. Heti saimme kunnon suihkun ja sittloodan täyteen vettä. Päällikkö hermostui ja tuli itse pinnaan. Aaltoja hän jaksaa seurata, virtauslankoja ei. Nyt kysyttiin keskittymisen lisäksi voimia. Vielä maili.

Kun ajoimme Hölickin laiturin päässä olleen vieraspaikan aisojen väliin, vastassa oli auttavia käsiä ja sääliviä katseita. Olivat olleet tuulenpuoleisella rannalla, kirkonmäellä, seuraamassa tuloamme. 



Kun märät vaatteet oli vaihdettu kuiviin ja käsien vapina oli hellittänyt, otimme ansaitut ja rauhoittavat ilta-aperitiivit. Ruotsalainen naapurimme, Vindö 38:n kippari, ihmetteli ääneen alkukesän kelejä. Sekä tuulen suunnat että voimakkuudet olivat poikenneet perinteisistä. Tällaisia aaltoja eivät olleet ennen nähneet. Kerroin, että emme mekään. 

Viimeistään nyt oli selvää, että alkuperäinen suunnitelmani purjehtia vielä tästä etelään, johonkin Gävlen tienoille, ja siitä Ahvenanmaalle, voitiin unohtaa. Sääennusteen mukaan meille oli tulossa välipäivä, ja kunhan kelit sallivat, niin aikataulumme edellyttää siirtymistä lyhyintä reittiä kotimaan vesille. Aika pian.

Hölick on viihtyisä hyvä satama. Upea uimaranta, jolle tämä tuuli nosti surfattavat aallot, kävelymatkan päässä camping-alue jossa kauppa ja suihkut, satamassa ravintola ja kioski. Mikään ei tuntunut puuttuvan. Paitsi hyvä keli. Sekin tuli.

Välipäivän iltana kuuntelimme sääennusteita tarkasti. Olivat kovin epämääräisiä. Soitto kotimaahan antoi yhtä epämääräisen kuvan. Ainoa mikä lohdutti, oli yhteneväinen näkemys siitä, että tuulen voimakkuus jäisi alle 10 m/s ja, että se jossain vaiheessa kääntyisi, kaakosta etelän kautta lounaan puolelle.

Ahvenanmaan pohjoispuolelle tulisi matkaa n. 100 mailia. Välttyäksemme sisääntulosta pimeimpään aikaan, voisimme nukkua pitkään ja lähteä joskus päivällä, ja näin lähestyä Ahvenanmaata aikaisin seuraavana aamuna.

Totuus oli toisenlainen.

Linkki: Hölick

» 23. Jomalö