15.

Bredvik, Obbola ( 63º41,00'P - 20º00,40'I )

ke 03.07. klo 13.00, välimatka 20 mpk

Aamulla olivat Byvikenin "satamapuuskat" vähentyneet. Meri näytti rauhoittuneen, hieman. Liikkeelle klo 07.15. Heti aallonmurtajan ulkopuolella viritin isoon 2 reiviä. Kun pääsimme "kulman ympäri", jonne katse ei ollut yltänyt, käväisi 180º käännös mielessä. Korkeat mainingit ja n.15 m/s piikkivastainen. 

Päätimme kuitenkin siirtyä mantereen puolelle. Alkoi sataa kaatamalla, näkyvyys pari veneenmittaa, navigointi hankalaa. Volvoon lisää kierroksia, reivattu iso tukipurjeena. Uumajan lahdella tilanne asteittain rauhoittui, ja kun lähestyimme Bredvikin satamaa paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. 

Lyhyt, ja erittäin epämiellyttävä legi.



Vieraspaikoilla ei ollut tungosta. Yksi pieni purjevene, jonka läheisyyteen kiinnityimme. Vaatteet kuivumaan ja yhdet rauhoittavat aperitiivit. Auringon lämmössä mieliala lähti jyrkkään nousuun. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..."

Siinä istuessamme alkoi naapuriveneessä tapahtua. Luukut aukesivat ja nuoripari hieroi silmiään kirkkaassa auringonpaisteessa. Olivat lähteneet Kokko 22 -tyyppisellä veneellään Vaasasta, melkein suoraan nosturin koukusta päästyään. Osa vaatteista oli siinä hässäkässä jäänyt kotiin, mm. yksi sadeasu ja villaiset. Keliä oli pidetty jo toista yötä, käteinen oli loppu, ja loppuviikoksi oli "pakko" ehtiä Valassaarille. Kyselivät kelistä. Suosittelin siirtymistä luottokortin käyttöön. Ruotsissa. Obbolassa.

Päiväkävelyllä tutustuimme Obbolan kirkkoon, joka oli suhteellisen uusi ja kliininen. Hautausmaa oli vanhempaa perua, mielenkiintoisempi. Paluumatkalla, mäen päältä, näimme pienen purjeveneen puskemassa lahdesta ulos. Merellä näkyi edelleen korkeita vaahtopäitä. "Kuinkahan tuossa käy", ajatteli päällikkö ääneen. Kerroin, että tuossa kelissä rytmi on; yksi eteen ja kaksi taakse, ja että ovat tulleet takaisin, ennen kuin me ehdimme veneelle. Olin väärässä. Olimme ehtineet jo maistaa aperitiiviämme, ennen kuin tulivat. Oli minun vuoroni kysellä kelistä. "Kamalaa, aivan hirveätä, ei mitään toivoa päästä eteenpäin".

Tämä sympaattinen satama, jossa on tarjolla kaikki palvelut, oli ollut autio ja tyhjä, sekä lukittuna, kunnes satamakapteeni kurvasi paikalle. Hän avasi ovet, näytti paikat, ja lähti. Päärakennuksen takana oli pieni parakki -tyyppinen sauna. Pukuhuoneessa piti kuulemma olla erityisen varovainen, sillä lattialla saattoi hyvinkin olla lasinsiruja. Ikkunassa oli kaksi luodinreikää ja vastakkaisessa seinässä selvät sisäänmenojäljet! Tapahtumien kulusta ei kuulemma ollut tietoa. 

Luodinreikien lukumäärän perusteella saatoin päätellä, että ampujia oli ollut kaksi, ja ballistinen lentoratamittaukseni osoitti, että olivat seisseet päärakennuksen kulmalla, samassa paikassa. Olivat siis ampuneet vuorotellen.

Illalla kytkin virran saunan seinälle asennettuun leivänpaahtimeen. Tunnin kuluttua kävimme pesulla. Suihkusta tuli kuumaa vettä. Kun olimme valmiit ja tuli nuoren parin vuoro, oli saunan lämpötila ylittänyt normaalin huoneenlämpötilan. Aika reilusti.

Pesulta tultuamme kuulimme sen ensimmäisen kerran. "Keskiruotsissa sijaitseva lämmin vyöhyke siirtyy pohjoiseen päin". Hyvä! "Tuuli kääntyy aamupäivän aikana kaakkoon ja heikkenee jonkun verran". Ei huonoa.


  
Aamulla kun heräsimme tuuli edelleen ja nuoret olivat lähteneet. Vaasan ulkopuolella sijaitseva Valassaari on 25 mpk:n päässä. Toivotimme mielessämme heille onnea ja turvallista matkaa.

Keskipäivällä tuuli osoitti rauhoittumisen merkkejä. Sataman tuulipussi oli kääntynyt hieman kaakkoon. Vaikka aurinko paistoi lähdimme liikkeelle sadevarusteissa.

Oli ilmeinen pärskevaara.

Linkit: Bredvik, PVBK

» 16. Trysunda