10.

Kemi ( 65º42,70'P - 24º33,50'I )
 
ke 26.06. klo. 22.30, välimatka 53 mpk

Kun teimme lähtöä Marjaniemestä huomasimme, että s/y Kulkuri teki samoin. Ilahduimme. Vihdoin seuraa ja kenties pientä skabaakin? Kulkuri suuntasi etelään, me pohjoiseen. Se siitä.

Kemiin oli kryssiä. Ja kylmää. Muuten hieno keli. Tuuli oli tasainen ja aallokko samoin. Virittelin kylmäkallen pinnaan. Autopilotti (meillä Örkki) ajamaan suoraan ja virta pois päältä. Purjeisiin sopiva viritys ja vene kulkee suoraan tuntitolkulla. Matkalla söimme viimeiset laittomat punalihat. 

Saavuimme Kemin Uleninrantaan illansuussa. Aallonmurtajan kulmassa liehui sininen lippu, joka nosti odotukset korkealle. Emmekä pettyneet. Päin vastoin. Saimme veneemme tuskin kiinnitettyä kun laiturilta jo kuului "Tervetuloa Kemiin". Helsingistä Kemiin kertyi 558 mpk.

Kun saimme veneemme kiinnitettyä ja purjeet nippuun, astelimme Ravintola Pursiseuran aurinkoiselle terassille. Eteemme tuotiin  isot kylmät tuopit. Se oli siinä! Päätavoite saavutettu. Tuoppi kohotettuna esitin päällikölleni Rialle vilpittömät kiitokseni seurasta, ja samaan lauseeseen liitin toivomukseni hänen jatkamisestaan miehistössä. Muistelin aikoja 32 vuoden takaa, kun jo toisen kerran sain elämäni kannalta tärkeään kysymykseen myönteisen vastauksen.



Aamulla päällikkö lähti kaupunkikierrokselle ja kippari lähti selvittämään tankkausmahdollisuuksia. Kävi ilmi, että ainoa meritankkauspiste oli korjauksen vuoksi suljettu. Löpöä sai läheiseltä huoltoasemalta puhelintilauksella rantaan taikka keskustasta itse noutamalla. Avuksi sai lainata tilavat kärryt. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Joka taas oli virhe.

En tiennyt, taikka en tullut ajatelleeksi, että meillä oli tarkoitus bunkrata Kemissä koko loppumatkaa varten! Siltä ainakin tuntui kun kärrynpyörät soikeina ja kipparin elimistö maitohapoilla tulimme hitaasti, mutta varmasti takaisin rantaan. Kaksi kympin pänikkää löpöä, saman verran Alkon erilaisia taikajuomia (Ruotsissa arvokasta) sekä blandikset ja ruokatavarat marketista. Kuorma oli kooltaan mahtava ja painoltaan epäinhimillinen. Reissun ainoa todellinen huippu-urheilusuoritus. Onneksi "oli ehjä kausi alla, olin suht terveenä saanu reenata ja tuo tärkeä laukku tuli mukaan autoon, tein parhaani ja katoin mihin se riitti". Nippa nappa laiturille.

Illalla kävimme Ravintola Pursiseurassa nauttimassa jäähyväispäivällisen. Tyytyväisinä kaikkeen jota olimme Kemin Uleninrannassa nähneet ja kokeneet. Ovat todellakin Sinilippunsa ansainneet.
 
Linkit: KePS ja KTPS sekä Kemin kaupunki
 
» 11. Kluntarna