0.

Marjaniemi, Helsinki ( 60º12,00'P - 25º06,10'I )
 
Tausta
Kuten todettu, on minulla pitkään ollut sellainen päähänpinttymä, että Kotkassa, Kemissä ja Kööpenhaminassa pitää jossain vaiheessa käydä omalla veneellä. 
Siitä syntyi aikoinaan projekti "kolmen K:n purjehdus". 
Ensimmäisellä veneellämme teimme perhemiehistöllä non-stop-purjehduksen Helsingin Marjaniemestä Kööpenhaminaan (5 vrk 18 h). Paluumatka tehtiin hieman lyhyemmissä pätkissä. Köpis - Bornholm - Visby - Maarianhamina, josta "tavanomaista" reittiä kotiin.

Päätös
Kun aluksemme päällikkö talvella kyllästyi kipparin jatkuviin huomautuksiin siitä, että KKK -projekti on pahasti kesken, ilmoitti hän yllättäen lähtevänsä kanssani Kemiin kaljalle.
Ilmoitin oitis s/y Merituulen kipparille Lexalle suunnitelmistamme käydä Perämerellä. Lexa ilmoitti empimättä ja tapansa mukaisesti, keneltäkään mitään kysymättä, että s/y Merituuli lähtee reissuun mukaan.
Olemme kahden veneen "eskaadereilla" käyneet Tanskan vesillä Christiansö'ssä ja yhdessä kolunneet Tukholman saaristoa useamman kerran, joten seura oli tuttua ja merikelpoista.

Lähtijät
s/y Merituulen (Finngulf 34) kippari Lexa on "varhainen lähtijä". Kun mies aamulla herää (ennen sitä kuuluisaa kukkoa) ja saa aamiaisen syötyä, hän nousee kannelle ja "kutsuu" Maisan irrottamaan köydet. Maisa yöpaidassaan irrottelee keulaköydet ja mutisee itsekseen jotain aamiaispöydän korjaamisesta ja pukeutumisesta.

Maisa on pieni ja pippurinen. Ei ole Merituuli niin kovassa kelissä ollut (ja todella kovassa on ollut), ettei Maisa konttaisi keulakannelle purjetta vaihtamaan. Se, että hänelle on siunaantunut juuri keulagastin jobi, johtuu hänen ilmiömäisestä kyvystään ajaa kryssiä myötäiseen ja lenssiä piikkivastaiseen. 
Kun Merituuli rupeaa koukkimaan, on Lexa tarpeillaan.

s/y Virinen (Inferno 31) päällikkö Ria, on suolavedessä pesunkestävä aurinkopaneeli. Ei niin pilvistä päivää ettei aurinko rusketa, eikä niin kylmää ettei bikinit olisi passeli purjehdusasu. Henkilö joka istuu aluksemme reumareunan suojassa, sinertävässä asussa, on päällikkömme ilman asua. Pinnassa Ria pärjää erinomaisen hyvin, kryssilläkin. Kunhan jaksaisi keskittyä. Naapuriveneet, maisemat ja kivannäköiset pilvet ovat huomattavasti mielenkiintoisemmat kuin esimerkiksi virtauslangat.

Virinen kippari, allekirjoittanut (Affe), armoitettu "besserwisser" ja "pilkkuiivari", on Virinen aamuvirkun päällikön, ja  Merituulen kipparin vastakohta. Ei niin upeata päivänpaistetta, eikä niin pitkälle ehtinyttä päivää, ettei kippari viihtyisi keulapiikissä vällyjen alla. Yökyöpeliominaisuuksilla varustettu purjehtija on luonnollinen valinta ajamaan koiravahtia, ja on sitä ajettukin.
Että sellaisella porukalla liikenteeseen.

Valmistelut
Eipä siinä paljoakaan valmisteltu. Normaali lomapurjehdus kun oli kyseessä. Vaikkakin hiukan etäämmälle kuin viime vuosina. Merikorttikaupassa paloi 5.000 fimmiä; innostuin uusimaan kaikki sarjat. Kohtahan järjestelmä muuttuu, jolloin niille tulee museoarvo. Ruotsin puolelta ei ole sarjoja, vaan jouduin ostamaan melkoisen tötterön paperilakanoita (myynnissä). 
Maisan kesäloman ajankohta ratkaisi lähtöpäivän ja hänen lomansa kolmen viikon kesto ratkaisi myöhemmin Merituulen keskeytyksen Vaasassa. Ajankohta osui sinänsä kohdalleen. Tulisimme Perämerelle juuri oikeaan vuodenaikaan voidaksemme purjehtia keskiyön auringon alla.
Olimme sopineet, että seilaamme pitkiä päiviä ja, että yöksi ankkuroidaan taikka landataan johonkin. Ikä painaa sen verran, että purjehtiminen yli yön kostautuu seuraavana päivänä (myös päällikkö nukkuu siinä tilanteessa pitkään, joskus jopa klo 09:ään!).

Lähtö, la 15.06.2002 klo 13.00 - loki nollattu.
Kun tulimme rantaan oli Merituuli jo Porkkalassa. Olivat yöpyneet veneessä, ja lähteneet "varhain" ja "tavanomaisin" manööverein.
Stuvasimme tavarat veneeseen, tankki ja kaksi kympin pänikkää täyteen vettä, köydet irti ja kokka kohti Hevossalmen Essoa. Siitä se lähti.

» 01. Matgruvan