s/y Helmin kuulumisia 4 

Norjan rannikolla on purjehtiminen sinänsä on helppoa kunhan muistaa vallitsevien tuulten suunnan ja käyttäytymisen ja varautuu lähes päivittäiseen kovaan aallokkoon. Paikat joissa on suuria syvyyseroja lyhyellä matkalla tekevät aallokosta ryppyisen ja melko ikävän. Norjalaiset purjehtijat ovat ratkaisseet asiat omalla tavallaan: Norjalaiset eivät kryssi, moottori on keksitty ja sitä myös käytetään. Koko eteläosan saaristovyöhyke on luonnonsuojelualuetta ja hienoja suojaisia luonnonsatamia on satoja. parasta on että niistä löytyy erittäin hyviä oppaita joiden avulla lähes mahdottomiltakin tuntuviin paikkoihin on turvallista ja helppoa mennä. (Syvyyttä on vaan riittääkö leveys??) Kallioissa valtavasti kiinnittymiseen silmukoita ja joka puolella helposti löydettävissä siistejä jätepisteitä. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä etenkin kun purjehditaan suomenlipun alla! (Norjalaisten on helppo ”panetella” ruotsalaisia suomalaisille!). Saksalaiset veneilijät ovat harvassa ja selittynee norjalaisella toteamuksella että ”ei heitä kaivata tänne”! Toki hintataso voi olla myös yhtenä syynä.

Veden puhtaus ja suolaisuus yllätti! 2008 reissullamme Ranskaan totesimme veden olevan suolaista ja että kansi olisi hyvä huuhdella makealla vedellä ajoittain mutta nyt tilanne oli jotain aivan muuta, jo pari kunnon pärskettä kannelle ja ja kansi muuttui suolasta harmaaksi ja veden kuivuttua kädellä pyyhkäisemällä sai kouraansa reilusti suolaa. Veden puhtaus ja kirkkaus oli todella yllättävää, oli monessa paikassa helposti tarkistettavissa aina 7 m syvyyteen asti kuinka ankkuri oli asettunut ja tarttunut. Aluksi ankkurointipaikkaa etsiessä tuntui että eihän tässä ole vettä lainkaan vaan kaiku kertoi jotain ihan muuta! Kasvillisuus oli puhdasta ja rakkolevää ilman harsoa joka puolella runsaasti. 

Ruotsin länsirannikko Strömstadista aina Varbergiiin asti on myös veneilijän unelmaa, saaristoa ja upeita satamapaikkoja on satoja ja kalaa saa helposti kuten Norjassakin. Varbergista Karlskronaan asti sitten ei käytössä olekaan muita kuin vierassatamia. Sesonkina ne ovat sitten täynnä saksalaisia ja tanskalaisia jopa siinä mitassa että ruotsalaiset jotka joutuvat ”kilpailemaan” samoista satamapaikoista osoittavat melkoista ärtymystä ulkomaisia kohtaan, tässä taas auttoi suomenlippu! Muutamassa satamakonttorissa kysyttiin ensimmäisenä veneen kotisatamaa ja kun kerroin Helmin tulevan Helsingistä niin satamakapteeni vaihtoi hinnaston toiseen! Kysyin syytä niin hän vain totesi ja näytti hinnastoja että skandinaavit pääsevät halvemmalla. (-40%). Että näin… Kalmarista pohjoiseen on sitten tämä meitä lähinnä oleva upea saaristo jota ei turhaan voi liikaa kehua. Kalaa tulee jos vain jonkinlaisen koukun pistää veteen, haukea ja ahventa pukkaa väkisin veneeseen. Ahvenanmeren ylitys ja sitten palataankin ”kotoiseen kurimukseen”: Kalastuskieltoja ja privat lappuja ja kilpiä taas näkyvissä ! Tulimme vauhdikkaasti Kapellskäristä Rödhamniin ja sieltä sitten päivän päästä Berghamniin Houtskariin. Hangon kautta Älgsjöhön ja sieltä 24.8 pitäisi päästä kotilaituriin. (Tupun synttärit ja työnantaja pistävät vähän vipinää paluumatkaan).

Yhteenvetona voidaan mainita ehdottomista varusteista Norjan vesille lähdettäessä: Hyvä kumivene ja moottori, pari kannua varapolttoaineelle mukaan, kassillinen kalliokiiloja ja kunnon pieni ”leka”, pitkät köydet kiinnittymiseen, ankkuriköydet 2x min 80 m. Ankkurivinssi ja vähintään 60 m ketjua. Oma vesiletku 25 m ja jos tarvitsee maasähköä satamissa niin 50 m kumikaapeli on paikallaan. Helmin 6 aurinkopaneelia ja oma sauna osoittautuivat jälleen kerran parhaiksi mahdollisiksi venevarusteiksi (lämpisi lokikirjan mukaan 42 kertaa kuluneen 3.5 kk aikana) mahdollistaen upeiden luonnonsatamien pääasiallisen käytön. Merenkulkuvarusteista tutka ja AIS olivat meille ainakin suureksi avuksi (yhteensä umpisumuisia vuorokausia kertyi matkalla 8 vrk!). Kaikista tärkeintä on kuitenkin varata riittävästi aikaa!! 

S/Y Helmi palasi kotisatamaan 24.8.2010, matkaa kertyi 2399.5 nm, yöpymisiä 105 kpl joista vierassatamaöitä 33kpl ja loput luonnonsatamissa. Konetunteja kertyi 46 tuntia.

”Hyvä reissu mutta tulipa tehtyä” 

S/Y Helmi Tupu , Timppa ja matruusi Nekku